Tuoreita Kakola Brewing Companyn oluita testissä |
Tällainen Keski-Suomessa tiukasti jöröttävä harrastaja
pääsee harvoin tuoreeltaan käsiksi uuden pienpanimon tuotteisiin, joten
kollegan vappuhulinointi rannikolla tarjosi harvinaisen hyvän tilaisuuden
nakittaa hälle hieman kuriirin tehtäviä. Näinpä vappuna homman korkanneen
Kakola Brewing Companyn oluet matkasivat käsiini pahimman vappuhumun laannuttua
ja lähtivät testiin viikonloppuna. Tai kaksi kolmesta ainakin. Yksi jäi
odottamaan kohtaloaan.
Kakolan tyhjennetyn vankilan alueelle on tosiaan suunniteltu
jos jonkinlaista uusiokäyttöä ja hienolla paikallahan tuo Turun ytimen ja joen
läheisyydessä onkin. Ensimmäisten joukossa aluetta ilostuttava Kakola Brewing
Company esittelee itsensä naapurustopanimona, mistä tulee hieman mieleen
nykyisessä pääkaupungissamme vaikuttava Vallilan Panimo. Rosoinen, uuden
käyttötarkoituksen saava kaupunkimiljöö varustettuna omalla panimolla on myös
aika trendikäs juttu ja muutoinkin kannatettava kaupunkikulttuurillinen asia.
Esimerkiksi Jyväskylän Kankaalle olisi mukava saada vastaavaa toimintaa…
No, turkulaiset aloittivat urakoinnin neljän oluen voimin.
Sain näistä käsiini kolme kauppavahvuista eli Hurlum-lagerin, Riemu-pale alen
sekä Vautsi-vadelmasourin. 6,5-prosenttinen Riviera-IPA olisi toki ollut
saatavilla panimopuodista, mutta em. kolmikko oli poimittu keskusta-alueen
marketista, minne sillä ei tietty ollut asiaa.
Kakolan etikettipuoli on omaan silmään erittäin hyvännäköinen, mikä yhdistettynä hieman lättänään pikkupulloon luo mielleyhtymän Duggesin tuotteisiin. Oluentuotannossa tavoitellaan tynkävuonna 35 000 litraa ja jatkossa tähtäimessä kuuluu olevan n. 60 000 litran vuosituotantotahti.
Kakolan etikettipuoli on omaan silmään erittäin hyvännäköinen, mikä yhdistettynä hieman lättänään pikkupulloon luo mielleyhtymän Duggesin tuotteisiin. Oluentuotannossa tavoitellaan tynkävuonna 35 000 litraa ja jatkossa tähtäimessä kuuluu olevan n. 60 000 litran vuosituotantotahti.
Käsiin saatu kolmikko. |
Bönthöö Bönthöö: Kakola Brewing Company – naapurustopanimo esittäytyy
Ja sitten oluiden kimppuun. Ensikosketus tuli otettua kevään
juhlateemaan nimensä puolesta istuvan Riemun voimin. Kyseessä on varsin mukava,
havuisen pihkainen ja greippisen hedelmäinen APA. Seuraavaksi testiin lähti saksalaista
tyylipuhtautta tavoitteleva Hurlum Helles Lager, joka ihan maistuvalla linjalla
liikkuikin.
Kokonaisuutena ihan tasapainoinen ja hyvältä vaikuttava
avaus, vaikkei sen sykähdyttävämpiä hetkiä vielä vastaan tullutkaan. Karikot on
joka tapauksessa vältetty hyvin ja tässä tasapainosuhteessa osuu varmasti melko
ison kuluttajasegmentin mieliin, aina satunnaisseikkailijasta mallasjuomien urbaaneihin
konossööreihin. Ainakin tämä keveämmän pään startti petaa hyvin paikkaa yhdessäolon
ja rennon oleilun kaltaisiin tunnelmiin, kuten puistopiknikeille, taajaman
ulkopuolelle jäävään luonnonhelmaan tai saaristotuulten hyväilemiin
mökkimaisemiin.
Kakola RiemuAmerican Pale Ale / 5,0% |
Malty, hoppy, balanced.
Punakka, hieman utuinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on
ananaksisen trooppinen, kypsän mangoinen, sitrusvivahteinen, kevyen kukkea ja isommin
pihkainen. Rungon puolelta vaaleahko, keskirunsas sekä hivenen karamellinenkin.
Maussa pihkainen havu korostuu, sitruksinen puoli saa
greippisempääkin särmää, mutta kypsä ananas tropiikin lisineen pehmentää
tunnelmaa miedon karamellin tukemana. Lopussa esiintyy myös yrttisyyttä ja
kukkaisuutta, jälkiliuku on silti enempi greippinen.
Alkuun tuntuu että purenta voisi olla runsaampikin ja
tunnelmasta puuttuu muutenkin se selkeä, rohkeasti esiin astuva pääväri. ”Hyviä
makuja, mutta liian tasaisena soppana ja ajoittain alta vähän onttonakin”
ajattelen, mutta pian sävyt alkavat selkiytymään.
Greippi ja pihkainen, havuinen humina löytävät toisensa ja
runkokin tukee menoa mukavan jämäkkänä, silti tyyliin sopivan kepeänä.
Makumaailmasta löytyy edelleen ajoittaisia aukkoja, mutta voimistunut ja
selkiytynyt linja tekevät oluesta varsin miellyttävän juotavan. Ei ehkä
kaikkein parhaiten yleisestä diipadaapa-tarjonnasta erottautuva tuote, mutta
kuitenkin sen verran toimiva, että ostaisin toistekin.
Humalanhakuisen katkeralta
kantilta muotoiltuna: isomman peräkärryn kyllä kytkisin...
Bright, crispy and fresh.
Vaalea, hitusen utuinen ja kepeän vaahdon nostava olut. Tuoksu
on kiva. Ruohoa, siihen sitoutuvaa yrttisyyttä sekä vaalean viljavaa
maltaisuutta. Taustamenosta on aluksi vaikea saada kiinni. Voita ja kukkaa?
Siltä se aluksi tuntuu. No ei, vaan vienoa makeutta, kukkeaa yrttiä. Hyvillä
linjoilla siis edetään.
Maku toistaa tuoksua. Vaalea mallas on viljavaa, mutta myös
hivenen paahtoleipäistä. Ruohoinen tuoreus sulautuu yrttisyyteen, hillity
kukkaisuus kaikuu taustalla. Lopussa on myös jännää mausteen tuntua, mikä
hieman raskauttaa tunnelmaa. Ei aivan täysosuma, mutta suht hyvällä tasolla
liikutaan.
Pisteet: 31/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti