Tired Uncle Prost! For Uncles

Tired Uncle Prost! For Uncles

• Tyyli: Dortmunder Export
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Tired Uncle Brewing Co., Espoo, Suomi

Kävin hetki sitten tutustumassa Purkutaide-spektaakkeliin Arabianrannassa, joten Tired Unclen uuden lokaation koeajo tuntui hyvin luontevalta jatkoaskeleelta hämärtyvän illan ohjelmassa. Kadulta panimotilaan avautuvista ikkunoista oli omin silmin todettavissa, ettei tuotanto Helsingin puolella ollut vielä käyntini aikaan päässyt käyntiin, mutta onnekseni taproomi toimii jo täydellä höyryllä.

Ensi-istumalta oikein viihtyisältä vaikuttavan panimobaarin pihalta löytyisi runsaasti lisätilaa kesäkäyttöön, mutta näin lokakuun puolella tämä optio ei luonnollisestikaan vaikuttanut houkuttelevalta. Väkeä näkyi arki-iltana olevan ihan kohtuullisesti ja paikka vaikuttikin sellaiselta, jossa itsekin viihtyisi parin ellei useammankin oluen verran, jos naapurustossa enemmänkin asioisa tai majailisi.

Taproomista saa myös pientä purtavaa mm. pinsojen muodossa, jollaisen nappasinkin iltaruoan virkaa toimittamaan. Täydensin illalliseni Oktoberfest-kauteen sopivalla Prost! for Unclesilla.

Tired Uncle Prost! For Uncles

Kirkas, valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa vaaleaa mallasta, leipää ja yrttisyyttä.  Maku on varsin hyvä ja juotavuus helppoa. Vaaleaa, hieman leipäisää mallasta, josta löytyy pientä pyöreyttäkin. Matkassa on keskikatkeraa yrttisyyttä, ehkä aavistus kukkaisuutta ja mausteisuutta jälkimaussa. Ei hassumpi.

Pisteet: 36/50

Sisäpihan terassialue

Kymmenkunta hanaa.

Pinsa ja bisse.

Kadulta näkee tuotantotiloihin.

Vielä oli osa tankeista könöllään.

Mönchsambacher Export

Mönchsambacher Export

• Tyyli: Dortmunder / Export
  
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Brauerei Zehendner, Mönchsambach, Saksa

Bambergin eteläpuolella sijaitsevaan Burgebrachiin kuuluvassa pienessä Mönchsambacherin kylässä toimiva Brauerei Zehendner on jäänyt omakohtaisesti vielä kokematta. Tuo puute oli hyvä poistaa vuoden viimeisellä Pikkulintu-visiitillä ennen joulua.

Mönchsambacher-oluitahan on ollut tarjolla viime aikoina kohtalaisen hyvin ja senpä vuoksi olen aina valinnut jotain muuta lasiini, kun ”näitähän saa tarvittaessa jostain joka tapauksessa”. Ja sitten kun rupesin panimon tuotteita ihan tositarkoituksella etsimään, ei niitä yht’äkkiä löytynytkään enää mistään. Onneksi ehtymä oli vain väliaikainen. Vika saattoi myös olla etsijässä, mene ja tiedä.

Kyläpanimon oluet myydään voittopuolisesti lähiseudun markkinoilla, joten mikään itsestäänselvyys näiden Suomeen saaminen ei ole. Sama pätee seutukunnan lukemattomiin muihin paikallispanimoihin.

Mönchsambacher Export

Vaaleankeltainen ja hitusen utuinen olut kevyellä vaahdolla. Tuoksussa on vaalean maltaan pehmeyttä, vienoa hedelmää ja yrttisyyttä. Varsin miellyttävä.

Maku on mitä oivallisin. Vaaleaa, hieman pehmeää maltaisuutta vienolla paahtoleipäisyydellä, mutta myös viljavammalla tunnulla. Yrttisyys on hienoisen katkeraa, mutta omaa myös aromaattisempaa luonnetta. Jälkimaussa myös ruohoisuutta. Laatulager.

Pisteet: 36/50

Tilmans Export

Tilmans Export

• Tyyli: Dortmunder / Export
  
• Alk.%: 5,6
• Panimo: Tilmans Biere, München, Saksa
• Pantu: Privat-Brauerei Gut Forsting, Forsting, Saksa

Oikeinsyöjät tuntuvat käyvän iänikuista kädenvääntöä siitä, kuuluuko ananas pizzaan vai ei. Itselleni puuduttavaksi käynyt kysymys on oikeastaan se ja sama. Syökööt kukin pizzansa kuten haluaa. Mutta aihe, joka oikeasti vaatisi keskustelua on, että kuuluuko ananas Dortmunderiin? Tai germaanilareihin ylipäänsä. Minusta ei ja lasissani kävi siitä vahva todiste.

Olen kesän mittaan vuolaasti kehunut saksalaisen Tilman Ludwigin taitoa modernisoida saksalaisia perustyylejä sopivan hillitysti, mutta silti tunnistettavan raikkaasti. Eritoten Das Helle ja Der Weizen ovat jääneet mieleeni. Varantoni viimeinen tilmannsilainen osoitti kuitenkin, että perustyylien muokkaaminen perinteisten makumuottien ulkorajoille on kuitenkin tarkkaa ja vakaata harkintaa vaativaa puuhaa.

Tykästyin kovasti savitaiteilija Andi Meierin luomaan Export-oluen etikettiin jo ensisilmäyksellä ja päätin säästää sen koko olutsarjan viimeiseksi. Kunniapaikalle. Kyseessä on Brauerei Gut Forstingilla valmistettu, Münchenin soratasangon, Chiemgaun ja Jura-Oberpfalzin maltain rakennettu exportlager, joka on humaloitu Bodenseen alueen Tettnangerin sekä Hallertaun Tangon voimin.

Tango lienee se tekijä, joka ei kieleni lantiota oikein saa keikkumaan. Hyvin ananaksinen, muutenkin makeanlaisen hedelmäinen, mutta voimakkuudeltaan haalean hillitty lisävivahde ei istu oikeastaan ollenkaan vaalean lageroluen makumaailmaan ja tekee oluesta Tilmansin muutoin hienon linjan päättävän mahalaskun.

Tilmans Export

Kevyen utuinen, vaaleankeltainen olut hyvin vuolaalla vaahdolla. Tuoksu on tyyliin nähden erikoinen: vaalean maltaisuuden laineilla kelluu ananaksista hedelmäisyyttä yhdwsesä yrttisyyden kanssa. Tango ei taida olla minun juttuni…

Maku vahvistaa tuoksun epäilyt. Anananasmainen hedelmäisyys tekee muutoin tasapainoisesta, vaalean maltaisesta ja hieman yrttisen purevasta tunnelmasta vähän pervon oloisen. Ehkä vika on minussa, mutta tämä twisti ei tähän paikkaan ja tähän tyyliin oikein istu. Humaloinnin tuulahdus kun on Tilmansin muiden oluiden tapaan sovitettu vahvuutensa osalta tyylilajin normeihin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että ananashedelmä jää vähän vaisuksi, mutta purkkiananaksen tavoin imeltävän läpitunkevaksi tekijäksi muutoinkin hillittyyn kokonaisuuteen.

Selkeänä ylilyöntinä voisi olla potentiaalia, mutta vähän sitäkin epäilen. Ei oikein iske – germaanimakujen kanssa kikkailu on taitolaji, jonka Tilmans taitaa varsin hyvin, joskaan ei näemmä aukottomasti.

Pisteet: 25/50

Laitilan Kukko Helles 5,0%

Laitilan Kukko Helles 5,0%

• Tyyli: Dortmunder / Helles
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas teki sen, mitä jo viime keväänä heiltä jossain viestiketjussa toivoin: toi alkoholilain kepeän muutoksen turvin heidän mainion Hellesinsä lähemmäksi luontaista vahvuutta. Viisiprosenttinen, sinikylkinen Kukko on kuulunut kauppojen valikoimiin jo keväästä lähtien ja panimo toimitti purkillisen myös blogistille maisteltavaksi. No tuo tölkki oli ja meni, samoin seuraavakin kaupasta hakemani yksilö. Kolmannesta maltoin vasta sanoja paperille raapustaa, sillä sen verran mutkaton jo hyvänmakuinen oluthan tuo Helles jo ennestään on, että sitä tuppaa etenkin näin kesäaikaan löytymään kaapista lähes jatkuvasti.

Suurempaa vertailua en 4,7-prosenttisen ja tämän ”uuden” viisipinnaisen välillä lähtenyt tekemään, mutta muutos otetaan joka tapauksessa ilolla vastaan. En toki vastaan olisi laittanut, vaikka vanhoilla lukemilla olisi jatkettukin, mutta jotenkin tuo Helles vain toimii paremmin siellä vitosella alkavissa lukemissa.

Magnumilla ja Perlellä humaloitua, saksalaissuuntautuvaa vaaleaa lageria on siis hieman hiottu juomatehtaan kammioissa ja lopputulos vahvistaa sen asemaa perusvarmana valoisan ajan vakiotuotteenani. Hienosti toimii ja miksipäs ei toimisikaan, kun se alkuperäinenkin niin hienosti upposi. Puhdaslinjaista, varmaotteista ja maistuvaa lageria… Just näi!

Laitilan Kukko Helles on suodatettu vaalea lager. Oluttyypin juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Müncheniin, jossa se luotiin saksalaiseksi vastineeksi tšekkiläiselle Pilsner-tyyppiselle oluelle. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen ja selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle).

Laitilan Kukko Helles 5,0%

Vaaleankeltainen, valkeavaahtoinen olut. Aika raikas ilmestys.Tuoksussa vaaleaa, viljavaa mallasta sekä yrttisen ruohoista tuoreutta. Puhdas, selkeä ja suoraviivainen. Kevyttä hujaisuuttakin löytyy, kuten ”kevyemmässäkin” versiossa.

Maku on toimiva. Taas linjoiltaan selkeä, taustoiltaan puhdaspiirteinen ja raikas. Makua löytyy tyyliin sopivissa määrin, eikä se raskaaksi verrattain runsaasta olemuksestaan huolimatta taannu. Viljava mallas, sen kevyen makea juonne ja sopivan leikkaava, yrttisen ruohoinen humalointi takaavat tarjonnan laadun. Odotetun toimiva Helles.

Pisteet: 34/50

Kakola Brewing Company: Riemu & Hurlum

Tuoreita Kakola Brewing Companyn oluita testissä

Tällainen Keski-Suomessa tiukasti jöröttävä harrastaja pääsee harvoin tuoreeltaan käsiksi uuden pienpanimon tuotteisiin, joten kollegan vappuhulinointi rannikolla tarjosi harvinaisen hyvän tilaisuuden nakittaa hälle hieman kuriirin tehtäviä. Näinpä vappuna homman korkanneen Kakola Brewing Companyn oluet matkasivat käsiini pahimman vappuhumun laannuttua ja lähtivät testiin viikonloppuna. Tai kaksi kolmesta ainakin. Yksi jäi odottamaan kohtaloaan.

Kakolan tyhjennetyn vankilan alueelle on tosiaan suunniteltu jos jonkinlaista uusiokäyttöä ja hienolla paikallahan tuo Turun ytimen ja joen läheisyydessä onkin. Ensimmäisten joukossa aluetta ilostuttava Kakola Brewing Company esittelee itsensä naapurustopanimona, mistä tulee hieman mieleen nykyisessä pääkaupungissamme vaikuttava Vallilan Panimo. Rosoinen, uuden käyttötarkoituksen saava kaupunkimiljöö varustettuna omalla panimolla on myös aika trendikäs juttu ja muutoinkin kannatettava kaupunkikulttuurillinen asia. Esimerkiksi Jyväskylän Kankaalle olisi mukava saada vastaavaa toimintaa…

No, turkulaiset aloittivat urakoinnin neljän oluen voimin. Sain näistä käsiini kolme kauppavahvuista eli Hurlum-lagerin, Riemu-pale alen sekä Vautsi-vadelmasourin. 6,5-prosenttinen Riviera-IPA olisi toki ollut saatavilla panimopuodista, mutta em. kolmikko oli poimittu keskusta-alueen marketista, minne sillä ei tietty ollut asiaa.

Kakolan etikettipuoli on omaan silmään erittäin hyvännäköinen, mikä yhdistettynä hieman lättänään pikkupulloon luo mielleyhtymän Duggesin tuotteisiin. Oluentuotannossa tavoitellaan tynkävuonna 35 000 litraa ja jatkossa tähtäimessä kuuluu olevan n. 60 000 litran vuosituotantotahti.

Käsiin saatu kolmikko.

Olutmedi(t)oinnin sekatyömies Teemun Bönthöö Bönthöö –blogin sivuilta voi lukea panimon ja samalla avautuneen panimopuodin tuoreita tunnelmia menneeltä vapulta. Ääneen on päästetty turkuuntunut, aiemminkin Bönthörin blogissa vieraskynäillyt ja Lahtikossakin tarinoinut Teijo Aflecht:

Bönthöö Bönthöö: Kakola Brewing Company – naapurustopanimo esittäytyy

Ja sitten oluiden kimppuun. Ensikosketus tuli otettua kevään juhlateemaan nimensä puolesta istuvan Riemun voimin. Kyseessä on varsin mukava, havuisen pihkainen ja greippisen hedelmäinen APA. Seuraavaksi testiin lähti saksalaista tyylipuhtautta tavoitteleva Hurlum Helles Lager, joka ihan maistuvalla linjalla liikkuikin.

Kokonaisuutena ihan tasapainoinen ja hyvältä vaikuttava avaus, vaikkei sen sykähdyttävämpiä hetkiä vielä vastaan tullutkaan. Karikot on joka tapauksessa vältetty hyvin ja tässä tasapainosuhteessa osuu varmasti melko ison kuluttajasegmentin mieliin, aina satunnaisseikkailijasta mallasjuomien urbaaneihin konossööreihin. Ainakin tämä keveämmän pään startti petaa hyvin paikkaa yhdessäolon ja rennon oleilun kaltaisiin tunnelmiin, kuten puistopiknikeille, taajaman ulkopuolelle jäävään luonnonhelmaan tai saaristotuulten hyväilemiin mökkimaisemiin.

Kakola Riemu

American Pale Ale / 5,0%

Comfortingly balanced Pale Ale with rich aromas of pine and citrus.

Malty, hoppy, balanced.

Punakka, hieman utuinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on ananaksisen trooppinen, kypsän mangoinen, sitrusvivahteinen, kevyen kukkea ja isommin pihkainen. Rungon puolelta vaaleahko, keskirunsas sekä hivenen karamellinenkin.

Maussa pihkainen havu korostuu, sitruksinen puoli saa greippisempääkin särmää, mutta kypsä ananas tropiikin lisineen pehmentää tunnelmaa miedon karamellin tukemana. Lopussa esiintyy myös yrttisyyttä ja kukkaisuutta, jälkiliuku on silti enempi greippinen.

Alkuun tuntuu että purenta voisi olla runsaampikin ja tunnelmasta puuttuu muutenkin se selkeä, rohkeasti esiin astuva pääväri. ”Hyviä makuja, mutta liian tasaisena soppana ja ajoittain alta vähän onttonakin” ajattelen, mutta pian sävyt alkavat selkiytymään.

Greippi ja pihkainen, havuinen humina löytävät toisensa ja runkokin tukee menoa mukavan jämäkkänä, silti tyyliin sopivan kepeänä. Makumaailmasta löytyy edelleen ajoittaisia aukkoja, mutta voimistunut ja selkiytynyt linja tekevät oluesta varsin miellyttävän juotavan. Ei ehkä kaikkein parhaiten yleisestä diipadaapa-tarjonnasta erottautuva tuote, mutta kuitenkin sen verran toimiva, että ostaisin toistekin. 

Humalanhakuisen katkeralta kantilta muotoiltuna: isomman peräkärryn kyllä kytkisin...

Pisteet: 33/50

Kakola Hurlum

Helles Lager / 4,5%

German style lager full of flavour yet refreshingly uncomplicated.

Bright, crispy and fresh.

Vaalea, hitusen utuinen ja kepeän vaahdon nostava olut. Tuoksu on kiva. Ruohoa, siihen sitoutuvaa yrttisyyttä sekä vaalean viljavaa maltaisuutta. Taustamenosta on aluksi vaikea saada kiinni. Voita ja kukkaa? Siltä se aluksi tuntuu. No ei, vaan vienoa makeutta, kukkeaa yrttiä. Hyvillä linjoilla siis edetään.

Maku toistaa tuoksua. Vaalea mallas on viljavaa, mutta myös hivenen paahtoleipäistä. Ruohoinen tuoreus sulautuu yrttisyyteen, hillity kukkaisuus kaikuu taustalla. Lopussa on myös jännää mausteen tuntua, mikä hieman raskauttaa tunnelmaa. Ei aivan täysosuma, mutta suht hyvällä tasolla liikutaan.

Pisteet: 31/50