Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alahovin viinitila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alahovin viinitila. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Alahovin Pale Ale & IPA

Savon tuliaisia...

Kuopion Vaajasalossa toimiva Alahovin Viinitila on maamme vanhimpia viinitiloja ja saarella päätettiin pari vuotta sitten laajentaa toimintaa myös pienimuotoiseen oluen valmistukseen. Olutkellarin hankintaosasto saunoi loppukesästä Savonmailla ja tuolta retkeltä Keski-Suomeen tuli tuliaisia kahden ennalta maistamattoman oluen muodossa. Mukana tuli myös viime kesänä testissä ollutta Vanhan Tornin Tummaa, joka tuolloin osoittautui varsin hyväksi brown aleksi. Tällä kertaa kuitenkin pureudutaan session IPAn ja pale alen makuihin.

Alahovin Pale Ale

Aloitetaan Alahovin Pale Alesta. Joutsen-merkitty, Tahkon logoakin kantava olut istahtaa kauppavahvuisten American Pale Alejen kastiin. Rungosta löytyy ripaus vehnää, humalista ei ole tietoa. 

Alahovin Pale Ale
Vaalea, väriltään viljavan keltainen, hienoisen samea ja erittäin kauniilla, todella riittoisalla ja runsaalla vaahtokerroksella varustettu savolaisolut. Tuoksu on varsin hyvä, hieman kepeä, mutta sitä myöten virkistävä. Sitruksista särmää, muutoinkin ihan mukavasti tropiikin hedelmäisyyttä mutta myös kotoisampaa metsän kaikua löytyy mäntyisenä tuulahduksena. Hienoista makeutta, kevyttä keksisyyttä.

Maultaan melko helposti lähestyttävä, sellainen ”kansan pale ale”. Laatupuoli on kunnossa, eikä mauissakaan valittamisen sijaa ole. Vaalean hedelmäinen rintama on hyvin edustettuna melko kepeäksi jäävässä tunnelmassa. Sitrushedelmäinen purenta on hieman appelsiiniin kallellaan, mutta mukana on myös vienoa mäntyä sekä yrttistäkin särmää. Runko on vaalea, hieman vehnäisen pyöreä mutta samalla kepeän harsomainen.

Tuomio: Helposti lähestyttävä, kesäisen hedelmäinen ja hillitty APA viinitilan panimopuolelta. 

Pisteet: 31/50 

Alahovin IPA

Vihreäetikettinen Alahovin IPA on oletettavasti kaksikosta napakammin humaloitu. Tahkon-merkkiä ei sen kyljestä löydy, mutta edellisestäkin tuttu Joutsen-merkki koristaa senkin ulkoasua. 

Alahovin IPA
Vaaleankeltainen, todella runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa napakkaa ruohoisuutta sitruksisella terällä. Melko iskevä, ei järin moniulotteinen vaan rehellisen rapsakka. Kevyttä hedelmäistä makeutta löytyy, samoin mansikanomaista sivuaromia, jota ilman kokonaisuus olisi oikeinkin virkistävä.

Mausta löytyy samaa ruohikkoisen sitruksista iskevyyttä, joka monen session IPAn tavoin kärsii rungon ajoittaisesta vetisyydestä. Purua kuitenkin riittää ja jälkimaun greippisempi raapaisu säilyy suussa pitkään. Tuoksussa mainittua vaaleaa hedelmäisyyttä löytyy jonkin verran, mansikkakin ilmoittelee itsestään aina välillä. Mukana on myös eräänlaista lagermaista makuisuutta, joka ei tähän olueen kyllä istu. Sääli, alkuun kaikki vaikutti miellyttävän iskevältä.

Tuomio: Hieman tapapainoton ja sivumakuja henkivä session IPA, josta kuitenkin löytyy miellyttävän tiukkaa purevuutta. Valitettavasti täysin puhtain paperein ei liikkeellä olla, melko keskinkertaiseksi kokonaisuus jää.

Pisteet: 26/50

lauantai 2. elokuuta 2014

Alahovin Vanhan Tornin Tumma Olut

  • Tyyli: Brown Ale
  • Alk.%: 4,7
  • Panimo: Alahovin Viinitila, Kortejoki, Suomi
Alahovin Vanhan Tornin Tumma Olut… Vaalea veljes ei oikein kevemmällä onnistunut säväyttämään, joten hetken hengähdyksen jälkeen otin testiin vaajasalolaisen viinitilan toisen oluen – tummemman brown alen. Etiketistä löytyy tuttuun tapaan Puijon ”keskimmäinen” torni. Yleisesti ottaen nämä ”värialet” eivät suurta himoa ole itselleni aiheuttaneet eikä brown ale tästä poikkeusta tee. Onnistuneimmillaan tyyli toki tarjoaa hyvää perusmakumaailmaa, mutta hekumat ja suuremmat nautinnot on haettava yleensä muualta. Silti avoimin mielin lajin edustajistoa tulee silloin tällöin testailtua ja ihan mielenkiintoista nähdä savolainen versiointikin aiheesta.

Alahovin Vanhan Tornin Tumma Olut

Tumma, savisen ruskea, varsin voimaisasti kuohuava olut.  Tuoksu on tumman maltainen, hieman pähkinäistä otetta sekä pehmeää paahdetta. Kevyttä, banaanista hedelmäisyyttä, ripaus suklaista sävyä… Hyvältä vaikuttaa.

Mausta löytyy hieman suklaan sävyttämää, leipäistä maltaisuutta mutta myös ripaus pähkinää, kuivatumpaa hedelmäisyyttä sekä kevyesti ylikypsää banaania. Myös yrttinen katkeron puraisu loppuliu’usta löytyy ja jälkimakuun mahtuu mukaan vielä kevyelti tuota tuoksusta noussutta paahteisempaakin puolta. Suutuntumaltaan keskirunsas, hieman pehmeyttä omaava joskin ajoittain aavistuksen vetinen.

Tuomio: Maistuvia ja kohtalaisen monipuolisiakin makuja tarjoava kokonaisuus. Tuntumasta löytyy ajoittaisia aukkokohtia, mutta muutoin paketti on varsin hyvin kasassa. Hyvää tekemistä Vaajasalon mailta.

Pisteet: 32/50

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Alahovin Vanhan Tornin Vaalea Olut


Golden alea Kuopiosta, tällä kertaa viineistä ja siidereistään kuulun Alahovin viinitilan voimin, joka aloitti oluen valmistuksen viime kesänä. Tuolloin saatavuus rajoittui Vaajasalon saaressa sijaitsevalle viinitilalle, mutta jo syksyllä virisi huhuja tuotannon laajentamisesta ja lähialueen kauppoihin mallasjuomien voimin tulemisesta – sittemmin tuotteita onkin havaittu Joensuussa saakka. Laitoin savolaiset kätyrini asialle ja pari pulloa Alahovin torni-oluita käsiini sainkin… Ensimmäisenä testissä on vaaleampi versiointi.

Tornin evoluutio
1. Puutorni 16m 1856-1906, 2. Tiilitorni 24m 1906-1963, 3. Betonitorni 75m 1963-
Oluen etiketti ja nimikin henkivät kuopiolaista glooriaa – mielestäni onkin mukava idea ottaa maskotiksi Puijon mäellä nöpöttävän betonipiikin sijaan sen edeltäjä, wanha, tiilirakenteinen torni. Puijon mäellähän on aikojen saatossa nököttänyt kaikkiaan kolme eri tornia, joista se keskimmäinen on päässyt etikettiin paraatipaikalle. Ensimmäinen, kuusitoista metrinen rakennelma oli sekin varsin tyylikäs ilmestys, mutta omaa mieltäni lämmittää eniten tuon puurakenteisen tornin vuonna 1906 korvannut, pyöreämpimuotoinen ja jämäkän rouhea tiilirakennelma. Kehityksen juna kuitenkin saavutti Savonmaat kuusikymmentäluvulla ja tiilitorni sai väistyä 75-metrisen betonitornin tieltä… Sen pituinen se, pyörivä ravintola nokassaan tököttävä Kuopion maamerkki seisoo paikoillaan vielä tänäkin päivänä, mutta vanhan muisto elää Vanhan Tornin-oluiden etiketeissä…

Alahovin Vanhan Tornin Vaalea Olut
Utuisen vaalea, hieman oranssiin taittuvan keltainen olut ihan kauniilla, valkealla vaahdolla. Tuoksu on keskirunsas, vaalean viljaisa sekä kuivatun hedelmäinen. Maltaan joukosta löytyy myös hunajaiseksi äityvää makeutta, lisäksi mukana on hento ripaus yrttistä mausteisuutta sekä ruohoista humalointia. Täysin puhdas tuoksu ei kuitenkaan ole, vaan hento vihanneskellarin henkäys takavasemmalta löytyy.

Mausta löytyy kutakuinkin sama kirjo kuin tuoksusta. Ruohoinen humalointi on mukavasti purevaa, muttei liian voimaisaa. Vaalea, viljaisa maltaisuus henkii kevyttä karamellin makeutta, mutta jää tuoksua hillitymmäksi ja kuivemmaksi. Kuivattuja hedelmiä rusina ja aprikoosi edellä, mutta tuoksusta tuttu vihanneksinen puraisu pilkahtaa maun loppupuoliskolla. Myös kevyttä marjaisuutta maussa on – samoin ripaus mausteita. Suutuntumaltaan keskirunsas, humaloinnin kanssa toimivan hiilihappoinen. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, mutta osin sivu- ja virhemakujen värittämä – hieman sekavan oloinen soppa.

Tuomio: Ei nyt ota onkeen viinitilan oluttarjoilu. Selkeää viilauksen tarvetta maun puolelta löytyy, joskin taustalta löytyykin kohtalaisen toimiva, kuitenkin melko tylsäksi esittäytyvä golden ale. Optimaalisin nautintohetki lienee viinitilan terassilla, jossa tunnelma pelastaa paljon – kotikäyttöön ei suurempia suosituksia voi annella, mutta ehkä tämä tästä kehittyy kun tosissaan vauhtiin pääsevät…

Pisteet:  25/50

torstai 27. maaliskuuta 2014

"Tori, Puijo ja kalakukko"... Kuopio olutkohteena!

Olutkaupunki-Kuopio
"Tori, Puijo ja kalakukko" - näillä termeillä Pohjois-Savon helmeä minulle aikanaan mainostettiin, kun romppeitani opiskelun perässä sinne lähdin raahailemaan. Tänään ei kuitenkaan puhuta yhdestäkään edellä mainitusta - tänään(kin) puhutaan nimittäin oluesta!

Viimeisten yhdeksän kuukauden aikana Kuopio tuli varsin tutuksi nähtävyydeksi. Lähes viikoittainen retki pääpaikalle tarjosi myös hyvän mahdollisuuden katsastaa kaupungin nykyistä oluttarjontaa sekä yleistä olutkulttuurillista ilmapiiriä. Ajattelinkin nyt purkaa hieman kokemuksia ja ajatuksia näiltä matkoilta, eli otsikko voisi hyvinkin olla myös ”millainen olutkaupunki Kuopio on matkalaisen silmin?

Täysin uusi tuttavuus Kuopio ei allekirjoittaneelle siis suinkaan ole, sillä nelisen vuotta Savonmailla tuli aikanaan asusteltuakin. Tuolloin olutharrastus ei kovinkaan syvällisellä tasolla ollut, mutta kipinä eli hyvin vahvana jo tuon aikakauden loppuvaiheilla. Näinpä kovinkaan laajalta säteeltä en uusia makuja lähtenyt etsiskelemään, vaan luotin tuohon aiemman kokemuksen syvään rintaääneen sekä paikallisväestöltä saatuun, päivitettyyn informaatioon. Listan ulkopuolelta voi siis hyvinkin löytyä piileviä yllätyksiä, mutta uskoakseni mitään elämää suurempaa ei tämän käsittelyn ulkopuolelle oluen osalta jää…

Mainitaan nyt vielä sivulauseessa, että seuraavat valikoimien ja ravintoloiden luonnehdinnat perustuvat Olutkellaristin omakohtaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, joiden pohjalta asioista on muodostettu yleinen mielikuva – eli osin päättelemällä muodostettua tiukkaa faktaa, jota ei aivan absoluuttisena ja joustamattomana totuutena tule ottaa. Huomioitavaa on myös se, että ”pahimpaan juhla-aikaan” en paikoissa tällä kertaa lainkaan vieraillut, joten etenkin viikonloppuillat tuonevat poikkeamia ainakin tunnelmakuvauksiin. Mutta lähdetäänpä katsomaan, millaista tarjontaa ravintola- ja pubipuolelta löytyy:

Kuopion Olutravintolat:

Kauppakatu 25, 70100 Kuopio

Pannuhuone

Pannuhuone on varmasti miljööltään viihtyisin ja kutsuvin paikka koko kaupungissa. Vanhan Suomen Pankin kivijalassa sijaitseva tunnelmallinen ja hauskan sokkeloinen kellaripubi on sisätiloiltaan viihtyisä eikä kesäisin lisätilaa tuova, rauhallisen suojaisa terassi ainakaan miinusmerkkinen lisä paikalle ole – mieluusti tuossa kesäiltaansa kyllä viettelee. Valitettavasti aukioloajat ja omat matkustuspäivät (yleensä maanantai) eivät oikeastaan koko aikana osuneet yksiin, joten viiltävää analyysiä on hieman hankala ilmoille heitellä, joskin muutama käyntikerta Pannuhuoneellekin kertyi – lähinnä loppukesän puolella.

Pannuhuoneen tunnelma kutsuu käymään uudestaan...
Kuten jo opiskeluaikoina, ei ravintolan tarjonta tuotemäärällisesti kovinkaan laajaksi nytkään muodostunut, mutta melko usein joukosta kuitenkin saattaa löytyä jos jonkinmoista pikkunäppärää ja mielenkiintoista nimikkeistöä. Menneisyydessä vastaan on tullut oluita Struisen Black Damnation-sarjasta, Great Dividelta ja monilta muilta. Tämänkertaisilla retkillä harvinaisuudet olivat kuitenkin melko vähissä, mutta kuten sanottua, aikataulumme eivät oikein kohdanneet muutoinkaan – valitettavasti. Pannuhuoneen rauhallista tunnelmaa mieluusti aistisi vaikka vähän tavallisemmankin oluen äärellä… Oluen lisäksi kellarin sopukoista löytyy hyvää viskiä, elävää musiikkia sekä vähän kaikenlaista ohjelmaa – myös palvelu toimii ja on rennon rempseää. Aukioloajat kuitenkin kannattaa tarkastaa etukäteen, varsinkin jos viikolla on liikenteessä. Maistelun satoa Pannuhuoneelta:

--- 

Kauppakatu 16, 70100 Kuopio

Kuopion Gloria (kuva: Gloria)
Kuopion Gloria on Kauppakadun pubi/klubi/yökerhokeskittymän sydämmessä sijaitseva, hämyisän tunnelmallinen istahtamispaikka. Aiemmin ravintolan tarjonta on ollut hyvinkin uusia makuja tarjoileva ja Gloriassa olenkin saanut aikanaan ensikosketuksen mm. Haandbryggerietin (Farewell Ale) oluisiin. Myös hanoista muistan nauttineeni Mikkellerin sekä kotimaisten pienpanimoiden (Suomenlinna, Beer Hunter’s) oluita suhteellisen usein.

Nykyisin valikoima tuntuu kuitenkin nojaavan pitkälti Sinebrychoffin House of Beer-listaan muutamilla ”pubiklassikoilla” höystettynä. Tiistaisin Gloriassa vietetään Oluttiistaita, jolloin tarjolla on jokin uusi olut maistettavaksi – sen tarkemmin aiheesta en osaa kertoa. Harrastajan ja vaativamman nautiskelijan näkökulmasta nykyvalikoima on varsin ohut, joskin lohtua tuo melko usein Beer Hunter’sin oluita tarjoava hanapaikka sekä satunnaiset, kiinnostavat pullotuotteet. Gloria kannattanee kuitenkin pitää mielissä ja piipahtaa vaikka vain uteliaisuudesta tarkastamaan mahdollista tarjontaa. Gloriassa maistettua:

---

Kasarmikatu 5, 70100 Kuopio

Iso-Kallan oluita tuli testattua Bierstuben patojen
äärellä...
Nälkähän tässä tulee, joten poiketaampa torin toiselle puolelle, hieman sivummalta löytyvän Bierstuben, noh, bierstubemaiseen tunnelmaan. Vuodesta 1971 kuopiolaisia palvellut saksalaistyyppinen oluttupa on kokemisen arvoinen paikka Kuopion kävijälle. Hieman laajemman valikoiman paikoista perinteikäs Bierstube tarjoaakin kaupungin ainoa myös maistuvaa haarukoitavaa olutnautinnon äärelle. 

Vanhaa kunnioittava, rauhaisan tunnelmallinen ympäristö ja erittäin kohtuuhintaisilla pubiruokaklassikoilla höystetty ruokalista tekevät Stubesta mitä parhaimman levähdyspaikan pitkän työpäivän päätteeksi. Valikoimista sanotaan löytyvän jopa 70 erilaista olutta, joskaan tuota lukua en ihan suoriltaan lähtisi allekirjoittamaan. Valikoimaa on kuitenkin varsin mukavasti ja vaativampikin kävijä löytänee sopivan kumppanin ruokansa kaveriksi – ajoittain tarjolta saattaa löytää myös hieman vähemmän vastaan tulevia oluita. Itse törmäsin paikalla satunnaisiin tuotteisiin panimoilta kuten Lervig, 8 Wired, BrewDog ja Founders, mutta valikoin listalta ruuan kanssa sopuisammin maistuvaksi seuraksi usein saksalaisen Höss der Hirschbräu-panimon tuotteita, kuten aina maistuvan Doppel-Hirschin. Käynnit menivät siis pitkälti nautinnon ehdoilla, mutta paikallispanimo Iso-Kallan tuotteista ehdin raapustamaan lautasen äärellä myös arviot: Savo Dark Lager ja Savo Special Bitter Bierstuben porsaan grillipihvin kaverina. (Nettisivujen olutlista ei ole muuten ole kaiken kattava, kannattaa tiirailla valikoimaa paikan päällä).

---

Kauppakatu 29, 70100 Kuopio

Maljan kunniaksi...
Lopulta saavumme jälleen sataman puolelle toria, Kauppakadun alamäkiosuuden alkupäähän. Olut- ja viiniravintola Malja tarjoaa eittämättä kaupungin parhaan olutvalikoiman ja se toimikin pääsääntöisesti iltaolueni nautintopaikkana. Kaksikerroksiset tilat jakaantuvat yläkerran viini- ja alakerran baaripuoleen. Lisäksi ulkopuolen hyvänkokoinen terassi tarjoaa hyvät puitteet kesäiselle oluen nautiskelulle joskin lämpölamput mahdollistavat kauden pidentämisen hieman viileämmillekin keleille. Viinipuolen joudun tässä jutussa tyystin sivuuttamaan kahdestakin syystä: yläkerta oli pääsääntöisesti käynneilläni suljettu, eikä allekirjoittaneen viinitietämys nouse sille tasolle, että viinitarjonnan laadukkuudesta olisi mahdollista uskottavaa yhteenvetoa tehdä. Pysytään siis alakerrassa.

Terassilla on tilaa ja tunnelmaa
(kuva: Olut- ja viiniravintola Malja)
Malja tuli tutuksi jo opiskeluaikana ja näihin muistikuviin vedoten varsinkin viikonloppuillat ovat paikassa nuorekkaan iloisia – viikkoiltoina kuitenkin on sopivan rauhallisia hetkiä hiljaisempaankin nautiskeluun. Olutvalikoima hakee kaupungin sisällä vertaistansa, mututuntumalta asettaisin sen laajuuden ja kiinnostavuuden perusteella Jyväskylän Harry’sin ja Old Bricksin välimaastoon – ehkä hieman enemmän sinne Brick’sin suuntaan kuitenkin. Uutuuksien näkökulmasta tuotekierto sekä hanoissa, että pulloissa on kohtalaisen rivakkaa ja lähes joka kerta tarjolla olikin jotain uutta ja maistamatonta ainakin jommastakummasta. Nimikemäärältään valikoima ei kuitenkaan mahdottomuuksiin nouse ja pelkkien huippu-uutuuksien perässä juokseva saattanee tyytyä valitsemaan yhden tai kahden tuotteen väliltä. Omaan silmään kiinnostavin anti keskittyi craft beer-termiä vahvasti tunnustaviin panimoihin eli tarjolla on vaihtelevasti jenkkitavaraa, BrewDogia ja Mikkelleriä höystettynä satunnaisilla verrokeilla – brittiläisten Magic Rock- ja Soundwave-panimoiden hanaesiintyminen lämmitti mieltä erityisesti joskaan oluet eivät napakymppejä mauiltaan vielä olleetkaan!

Alakerran tiskiä. (kuva: Olut- ja viiniravintola Malja)
Maljassa saa myös osaavaa palvelua ja tulevista uutuuksista annetaan ennakkotietoa varsin mieluusti, arki-iltaisin musiikinkaan volyymi ei pääse häiritsemään - erityiskiitos satunnaisesta Wu-Tangin soitosta! Miinuksina (kaupungin parhaan valikoiman statuksesta huolimatta) valikoimasta voitaisiin mainita kotimaisten pienpanimoiden puuttuminen lähes tyystin sekä muutoinkin uutuuksien vahva keskittyminen mainittuun "brewdogimaiseen" panimopuoleen muiden (esim. belgit, kotimaiset) kustannuksella. Henkilökohtaisesti se ei toki haitannut, että tarjolla oli pääsääntöisesti punk-panimon uusimmat kujeet ja jenkkimenoa siihen täydennykseksi, mutta pieni lisäpanostus muuhunkin tarjontaan voisi tehdä terää. Tästä huolimatta, Malja lienee melko suvereeni ykkösvaihtoehto Kuopiossa valikoiman perusteella olutravintolaa valittaessa! "Jokunen" mielenkiintoinen olut siellä tulikin nautiskeltua:

---

Kuopion panimot:

Alahovintie 236 71130 Kortejoki

"Alahovi"
Mutta tarjoaa Kuopio lueteltujen olutravintoloiden lisäksi muutakin oluen ystävää kiinnostavaa – paikallista olutta tietenkin! Viime kesänä tilaviineistä ja siidereistään kuulu Alahovin viinitila nimittäin laittoi pannut pöhisemään ja tarjoili vierailijoilleen kuohuvan ja makean lisäksi myös olutta. Itse jäin näistä mallasherkuista kuitenkin paitsi pienten eräkokojen vuoksi, mutta ilmeisesti kevät on alkanut Vaajasalossa aikaisin, sillä Alahovin Vanhan Tornin Tummasta ja Vaaleasta on näköhavaintoja jo ruokakauppojenkin puolelta! Tästähän kaikui huhuja jo alkusyksystä ja huhupuheet näyttävät muuttuneen iloiseksi todeksi. Viinitila toki kuuluu käymisen arvoisiin paikkoihin etenkin kesäturistille, mutta nyt janojuomaa on saatavilla (ainakin satunnaisesti) myös mantereen puolella. Kaksi Alahovin maitokauppavahvuista siideriähän käväisi Olutkellarin testissä viime kesänä.

---

Laukkalantie 259A 72710 Vaaraslahti

Pielaveden ylpeys
Läsnäoloni aikana myös toinen paikallispanimo sai oluensa markkinoille, joten savolaista oluenystävää hellitään maakunnan mauilla kahdelta rintamalta. Iso-Kallan Panimo perusti majansa hieman etäämmälle eli Pielavedelle, joskin fyysinen muuttoliike päätaajama-Kuopioon tapahtunee lähiaikoina. Isokallalaisia on nähty kaikissa tässäkin jutussa mainituissa olutravintoloissa, joten tiskintakaisia valikoimia kannattaa tiirailla tarkasti - parhaimmat saatavuustiedot kuitenkin löytyvät panimon nettisivuilta sekä Facebookista. Ravintoloiden lisäksi Special Bitteriä sekä Dark Lageria voit yhyttää myös alueen ruokakaupoista, mutta varmistus em. lähteistä ennen etsintäretkeä lienee paikallaan. Sekä panimosta, että sen oluista ehdinkin jo pientä esittelyä kirjoittamaan, joten tarkempaa triviaa aiheista löytyy alapuolisista linkeistä:

---

Näinpä on kävelykierros oluen perässä saatu suoritettua. Kuten sanottua, uskoisin listauksessa olevan olennaisimmat olutkohteet kaupungista. Ruokakauppoja en tarkemmin lähde erittelemään tutkimustiedon vajavaisuuden vuoksi, mutta omien kokemusten sekä kuulopuheiden perusteella ruokaostokset kannattaa olutmielessä suorittaa S-Market Ykkösrastilla, Prismassa tai jommassa kummassa Citymarketissa. Valikoiman laajuus kulkenee tällä kertaa hieman S-ryhmäpainotteisesti. Mutta vielä sananen, suositus ja kovaääninen kehoitus ruokapuolesta...

Muikkuravintola Sampo
Ravintoloitahan Kuopiossakin on ihan mukavasti ja parista kunnon kulinaristikin löytänee vaativan makunsa tyydyttävää fine dining meininkiä. Itse haluaisin kuitenkin nostaa esille yhden ruokapaikan, josta ehti jo opiskeluaikana tulla "kantapaikka" ja jossa tuli vierailtua melko tiheään tämän jälkimmäisen rupeaman aikana. Muikkuravintola Sampo - omasta mielestäni ehkä se hyvällä tapaa savolaisin asia koko kaupungissa! Rehtiä ja rehellistä ruokaa perinteitä huokuvassa ympäristössä. Kaikille avoin, konstailematon mutta silti tiettyä arvokkuutta huokuva ravintola, jossa itse olen jokaikinen kerta (kyllä, aina!) ottanut Muikut Sampon tapaan. Toimii nyt, toimii aina - ruokalistaa ei ole muutettu yhtä poikkeusta lukuunottamatta vuoden 1978 jälkeen...

Häivähdys menneestä sekä maistiainen klassikosta.
(Annoskuva: Pikapäivityksiä-blogi)
Olutnikkarillekin paikka huokuu perinteitä, sillä vuonna 1931 perustettu Sampo oli kieltolain päätyttyä viides kotimainen ravintola joka sai anniskeluoikeudet - ei enempää eikä vähempää kuin itse Urho Kaleva Kekkosen allekirjoittamana. Kuopion matkaajalla lämpimät suositukset paikasta, muikkuannoksen kaveriksi luonnollisesti istuu mitä parhaiten Saimaan Luomuvehnä... Usko pois! Sampon osoite: Kauppakatu 13, Kuopio.

Sen pituinen se. Tietyllä tapaa nostalginen matka allekirjoittaneella ja kyllähän se nostatti myös hyviä muistoja mieliin. Näillä eväillä ei pitäisi Savon reissulla janoisena hoiperrella ja ruokapuolikin pitäisi olla sitä myöten kohtalaisen hyvin hallinnassa. Lopusta löytyy vielä havainnollistava kartta retken tueksi... Hyvää matkaa ja maltaisia makuja!

Kippis!

Suunnistuksen tueksi...