- Tyyli: Golden / Blond Ale
- Alk.%: 4,7
- Panimo: Alahovin Viinitila, Kortejoki, Suomi
Golden alea Kuopiosta, tällä kertaa viineistä ja
siidereistään kuulun Alahovin viinitilan voimin, joka aloitti oluen
valmistuksen viime kesänä. Tuolloin saatavuus rajoittui Vaajasalon saaressa
sijaitsevalle viinitilalle, mutta jo syksyllä virisi huhuja tuotannon
laajentamisesta ja lähialueen kauppoihin mallasjuomien voimin tulemisesta –
sittemmin tuotteita onkin havaittu Joensuussa saakka. Laitoin savolaiset kätyrini
asialle ja pari pulloa Alahovin torni-oluita käsiini sainkin… Ensimmäisenä
testissä on vaaleampi versiointi.
Tornin evoluutio 1. Puutorni 16m 1856-1906, 2. Tiilitorni 24m 1906-1963, 3. Betonitorni 75m 1963- |
Oluen etiketti ja nimikin henkivät kuopiolaista glooriaa –
mielestäni onkin mukava idea ottaa maskotiksi Puijon mäellä nöpöttävän betonipiikin
sijaan sen edeltäjä, wanha, tiilirakenteinen torni. Puijon mäellähän on aikojen
saatossa nököttänyt kaikkiaan kolme eri tornia, joista se keskimmäinen on
päässyt etikettiin paraatipaikalle. Ensimmäinen, kuusitoista metrinen
rakennelma oli sekin varsin tyylikäs ilmestys, mutta omaa mieltäni lämmittää
eniten tuon puurakenteisen tornin vuonna 1906 korvannut, pyöreämpimuotoinen ja
jämäkän rouhea tiilirakennelma. Kehityksen juna kuitenkin saavutti Savonmaat
kuusikymmentäluvulla ja tiilitorni sai väistyä 75-metrisen betonitornin tieltä…
Sen pituinen se, pyörivä ravintola nokassaan tököttävä Kuopion maamerkki seisoo
paikoillaan vielä tänäkin päivänä, mutta vanhan muisto elää Vanhan Tornin-oluiden
etiketeissä…
Alahovin Vanhan Tornin Vaalea Olut |
Utuisen vaalea, hieman oranssiin taittuvan keltainen olut
ihan kauniilla, valkealla vaahdolla. Tuoksu on keskirunsas, vaalean viljaisa
sekä kuivatun hedelmäinen. Maltaan joukosta löytyy myös hunajaiseksi äityvää
makeutta, lisäksi mukana on hento ripaus yrttistä mausteisuutta sekä ruohoista
humalointia. Täysin puhdas tuoksu ei kuitenkaan ole, vaan hento
vihanneskellarin henkäys takavasemmalta löytyy.
Mausta löytyy kutakuinkin sama kirjo kuin tuoksusta.
Ruohoinen humalointi on mukavasti purevaa, muttei liian voimaisaa. Vaalea,
viljaisa maltaisuus henkii kevyttä karamellin makeutta, mutta jää tuoksua hillitymmäksi
ja kuivemmaksi. Kuivattuja hedelmiä rusina ja aprikoosi edellä, mutta tuoksusta
tuttu vihanneksinen puraisu pilkahtaa maun loppupuoliskolla. Myös kevyttä
marjaisuutta maussa on – samoin ripaus mausteita. Suutuntumaltaan keskirunsas,
humaloinnin kanssa toimivan hiilihappoinen. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä,
mutta osin sivu- ja virhemakujen värittämä – hieman sekavan oloinen soppa.
Tuomio: Ei nyt ota
onkeen viinitilan oluttarjoilu. Selkeää viilauksen tarvetta maun puolelta
löytyy, joskin taustalta löytyykin kohtalaisen toimiva, kuitenkin melko
tylsäksi esittäytyvä golden ale. Optimaalisin nautintohetki lienee viinitilan
terassilla, jossa tunnelma pelastaa paljon – kotikäyttöön ei suurempia
suosituksia voi annella, mutta ehkä tämä tästä kehittyy kun tosissaan vauhtiin
pääsevät…
Pisteet: 25/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti