Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Alefarm Brewing, Greve, Tanska

Alefarmin kesäisen maalaisteemoitettu etiketti herätti kiinnostuksen Paavolan konsulttikaappien äärellä. Tuli heti jotenkin heinäkuinen fiilis. Saisoniahan se purkki sitten sisälsi ja olin jo valmis aloittamaan kesäloman. Sen verran kesäkaipuu jo päälle painaa. Tanskalaisten veto on kuivahumaloitua mallia, missä jalansijaa saavat sekä Saaz että Sterling. Mukaan on lykätty myös rosepippureita, eikä kokonaisuutta sovi soimaamaan alkaa. Varsin pätevää tekemistä, eikä etikettiostos näin ollen hudiksi kostautunut.

Alkujaan ajattelin, että oluen nimihän on kuin elävästä elämästä ja sitä se toki onkin. Viimeaikojen globaalit muutokset tuovat ajatukseen vain hieman toisenlaisen twistin. Oluen äärellä päätin kuitenkin keskittyä yksinomaan nautintoon. Siihenhän se lopulta on kuitenkin tarkoitettu.

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

Vaaleankeltainen, häviävän utuinen, lähes kirkas olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on Saisoniksi aika kliini, vaikka hiivan mausteisuus vahvana esiintyykin. Mallaspuoli on kuitenkin aika siivokäytöksistä, eikä tarjoa oikein tarttumapintaa. Sitä myöten melko raikas veto belgimausteisuudella ryyditettynä.

Maku on syvempi ja varsin hieno oluthan tämä on. Runko on vaalea, vehnävä ja hieman rustiikkisen särmikäskin. Hiiva tuo mukanaan saisonmausteisuutta, joka osuu yksin pippurisuuden sekä lopun yrttisen purevuuden kanssa. Ehkä se selkein maalaistalomeininki puuttuu, mutta hyvin tyylikäs ja kaunislinjainen kokonaisuus kyseessä kuitenkin on. Ostaisin iloliemen ilomielin toistekin. Erittäin hyvä.

Pisteet: 38/50

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti

Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin. Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin. No ehkä karviaiset vielä menee, ajattelin ja oikeassa olinkin.

Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle ja niin nytkin.

Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu 5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla. Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen. Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa kirpeydessään ja aromikkuudessaan.

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin taustalla.

Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.

Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.

Pisteet: 38/50

Alefarm x Pien Distant Conversations

Alefarm x Pien Distant Conversations

• Tyyli:Micro IPA
• Alk.%: 2,8
• Panimo: Alefarm Brewing, Grewe, Tanska
• Yhteistyössä: Pien Shop & Bar, Helsinki, Suomi

Kevyet, aromaattiset, elintarvikkeen vahvuuksissa liikkuvat kesäjuomat ovat maaliin osuessaan hyvin miellyttäviä hörpittäviä, mutta valikoima todellisten helmien saralla on edelleen (ymmärrettävän) kapea. Irlantilaisen Whiplashin Northern Lights on näistä selvästi parhaiten kolahtanut, toki harmillisen minimaalisen saatavuuden omaava tuote. Sitä maahantuo parhaansa mukaan Pien, jolta löytyy myös oma ässä hihasta tähän mainitun mittaluokan micro IPA -kirjoon: Distant Conversations.

2,8-prosenttinen Distant Conversations on loihdittu yhdessä tanskalaisen laatupanimon Alefarmin kanssa, eikä lopputulemaa voi oikeastaan kuin kehua. Sain tölkillisen olutta muiden näytteiden mukana ja harmistuin maiston myötä siitä tosiseikasta, ettei tällaista meidän kotimarketeista Keski-Suomessa löydy. ”Tätähän törpöttelisi mieluusti läpi kesän”, totesin kotisohvalla, kun olueen kaksin mielin tutustuimme.

Haalean vaalea, vaaleankeltainen ja nopeahkon, saippuaisen vaahdon nostava olut. Aromaattinen tuoksu tarjoaa tropiikin hedelmiä ananaksen ja mangon voimin, mutta myös karheampaa sitrus-greippisyyttä, joka yltyy jopa tiskiaineisiin mittoihin. Kepeä, raikas ja kutsuva.

Maku on tuoksun kaltainen, aika kovaa humalanpaloa lopussa tarjoava. Olut syöksyy suuhun kepeän, mutta laittavan mango-passion-ananas -aallon voimin. Puolivälin jälkeen tunnelma kääntyy sitrusmaisempaan, paikoin greippisen havuiseen suuntaan aromaattisuuden nostaessa profiiliaan parfymaattiselle tasolle. Runkoa ei luonnollisesti juuri ole, muttei sinänsä tarvitsekaan. Aromi-iloittelua burnaavalla ja pitkällä jälkimaulla varustettuna. Tätähän tiputtelisi pitkin kesää oikein mieluusti.

Pisteet: 36/50