Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti

Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin. Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin. No ehkä karviaiset vielä menee, ajattelin ja oikeassa olinkin.

Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle ja niin nytkin.

Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu 5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla. Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen. Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa kirpeydessään ja aromikkuudessaan.

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin taustalla.

Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.

Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.

Pisteet: 38/50