 |
| Alefarm x Magic Rock Down to the Wire |
- Tyyli: American Pale Ale
- Alk.%: 5,2
- Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti
Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella
hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin.
Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on
omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin.
No ehkä karviaiset vielä menee,
ajattelin ja oikeassa olinkin.
Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä
etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan
mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee
joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle
ja niin nytkin.
Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu
5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla.
Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja
hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen.
Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös
lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa
kirpeydessään ja aromikkuudessaan.
 |
| Alefarm x Magic Rock Down to the Wire |
Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut
valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi
tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen
valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin
taustalla.
Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla
kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää
edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.
Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa
muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana
pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää
ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin
paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo
mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun
saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti