maanantai 16. maaliskuuta 2020

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short
Alefarmin kesäisen maalaisteemoitettu etiketti herätti kiinnostuksen Paavolan konsulttikaappien äärellä. Tuli heti jotenkin heinäkuinen fiilis. Saisoniahan se purkki sitten sisälsi ja olin jo valmis aloittamaan kesäloman. Sen verran kesäkaipuu jo päälle painaa. Tanskalaisten veto on kuivahumaloitua mallia, missä jalansijaa saavat sekä Saaz että Sterling. Mukaan on lykätty myös rosepippureita, eikä kokonaisuutta sovi soimaamaan alkaa. Varsin pätevää tekemistä, eikä etikettiostos näin ollen hudiksi kostautunut.

Alkujaan ajattelin, että oluen nimihän on kuin elävästä elämästä ja sitä se toki onkin. Viimeaikojen globaalit muutokset tuovat ajatukseen vain hieman toisenlaisen twistin. Oluen äärellä päätin kuitenkin keskittyä yksinomaan nautintoon. Siihenhän se lopulta on kuitenkin tarkoitettu.

Alefarm The Days Are Long But The Years Are Short
Vaaleankeltainen, häviävän utuinen, lähes kirkas olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on Saisoniksi aika kliini, vaikka hiivan mausteisuus vahvana esiintyykin. Mallaspuoli on kuitenkin aika siivokäytöksistä, eikä tarjoa oikein tarttumapintaa. Sitä myöten melko raikas veto belgimausteisuudella ryyditettynä.

Maku on syvempi ja varsin hieno oluthan tämä on. Runko on vaalea, vehnävä ja hieman rustiikkisen särmikäskin. Hiiva tuo mukanaan saisonmausteisuutta, joka osuu yksin pippurisuuden sekä lopun yrttisen purevuuden kanssa. Ehkä se selkein maalaistalomeininki puuttuu, mutta hyvin tyylikäs ja kaunislinjainen kokonaisuus kyseessä kuitenkin on. Ostaisin iloliemen ilomielin toistekin. Erittäin hyvä.

Pisteet: 38/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti