Näytetään tekstit, joissa on tunniste De Molen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste De Molen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. joulukuuta 2025

Salama x De Molen Molenganger

 

Etisiydyin eräänä iltana yömyssylle One Pint Pubin hanojen ääreen. Samalan ja klassikkopanimo De Molenin vahva yhteiskeitos nousi runsaasta valikoimasta ensimmäisenä tapetille. Vahvuutta taulun mukaan 11,4%, humalana Mosaic. Tein ostopäätöksen pienen maistiaisen perusteella. Aika makeaa, imeltynyttä, mutta pienenä annoksena viimaiseen syysiltaan hyvin sopivaa tavaraa.

Punakanruskea, melko paksuviskositeettiseltä vaikuttava olut. Tuoksussa tuhtia, kypsää kuovahedelmäisyyttä, rusinaa ja toffeista imeltyneisyyttä.

Maku on hyvä, ei niin makea kuin odotin. Imeltynyt on toki päällimmäisenä mieleen tuleva termi. Rusinaa, kypsää luumua, moniulotteista kuivahedelmää ja toffeista maltaisuutta. On myös lämpöä, pientä mausteisuuttakin. Aika soljuva ja hidasliikkeinen elämys. Onhan nämä hyviä winterwarmereita.

Pisteet: 40/50

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack
Omnipollon ja Miamin huudeilta ponnistavan 3 Sonsin pannukakkuaamiainen on odotetun erikoinen ja varmaan mielipiteitäkin jakava jälkkäristout. Gideon’s Pancake Stack on nimittäin 12,5-prosenttinen, vuoden verran Woodford Reserve -bourbontynnyreissä kypsynyt, erittäin tiivis ja hidasliikkeinen imperial stout. Oluen nimi toimii täydellisenä symboliikkana itse maulle, joka kieltämättä tarjoilee tuhdin keon vaahterasiirapilla kuorrutettuja jenkkityylin pannareita.

Oluen rungosta löytyy myös vehnä- ja kauramaltaita sekä näemmä hyvä lataus vaahterasiirappiakin. Paahteisen ja makean siirapin huomaa kyllä myös mausta ja lieneekin suurin syy, miksen ole aivan täysin myyty tuotteen äärellä. Hyvää se toki on, mutta suureudessaan jo vähän tökkiväkin.

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack
Sysimusta, ohuen mutta tiiviin vaahdon nostava olut. Aika jyhkeä näky.

Tuoksu (ja maku) on alkuun paahtuneen lakritsainen, pinttynyt ja osin hiiltynyt. Lämpö onneksi avaa lukkoja mukavasti. Paahtuneen maltainen, paikoin toffeinen tuoksu tarjoaa vaniljaa, tammea ja paahdettua siirappisuutta. Myös lämmintä, hyvin hienoista punaviinimäisyyttä löytyy. Varsin voimakas ja intensiivinen tuoksu.

Maku on oikeastaan sitä mitä nimikin lupaa. Pannukakkukeko paahdetun makean siirapin kuoruttamana. Paahtunutta mallasta, tummaa toffeisuutta, paahtunutta siirappia, hiven lakritsiakin. Taustalla vaniljaa, tammea, yrttistä, punakkaa viinin lämpöä, muttei niinkään makua. Pidemmän päälle aika tuhti ja makeakin. Hitaasti nautittavaa jälkiruokaa... tai jenkkiläisen aamupalan korviketta. Maistan jopa kahvini tuoksun. Hyvää, mutta ehkä vähän turhaakin leikittelyä.

Pisteet: 38/50

maanantai 27. marraskuuta 2017

De Molen Bommen & Granaten

De Molen Bommen & Granaten

Holantilaisen De Molenin muhkea Barley Wine ei välttämättä ole ensimmäinen mieleen juolahtava kesäjuoma, mutta silti se sattui varmaksi valinnaksi keskelle loppukesän iltahämyjä. Tai syksyä se taisi jo olla mutta kumminkin. Tarina näkee päivänvalon hienoisen tuplaunohduksen vuoksi. En muistanut arvion olemassa oloa ensinkään ja elin aina tähän päivään saakka siinä uskossa, että kyseinen pullo piilotteli edelleen olutvarastoni pimeydessä. No perhana, olihan se sittenkin jo tuhottu ja muistin sopukoista mieleen nousikin erinomainen makukokemus, jolle näin marraskuun koleudessa olisi varmasti käyttöä.

Bommen & Granaten on runsas, 11,9-prosenttinen, brittityyliseksi ohraviiniksi kuvailtu olut. Aiemminhan sitä sai jyhkeän 15-prosenttisena, mutta melko runsas kokonaisuus se tällaisena kevytversionakin on. Olut on humaloitu Saazilla ja Columbuksella eli tuo puoli tuntuu elävän hieman vuosien varrella – muistan nimittäin nauttineeni granaattiolueni joskus puhtaasti tsekkihumaloitunakin, mutta mitäpä siihen takertumaan. Oma pulloni on korkitettu keväällä 2016 ja valokuvadokumentaatio todistaa BBE-leiman yltävän aina vuoteen 2041 saakka.

De Molen Bommen & Granaten
Punertava, ruskeahko olut käytännössä olemattomalla vaahdolla. Tuoksu henkii tuhdin lämmintä tunnelmaa runsaan maltaisuuden sekä pitkälti greipin ja sitruksen sävyjä tarjoavan, vahvanlaisen humaloinnin voimin. Makeahkossa tuoksussa on syvää rusinan johdattamaa kuivahedelmäisyyttä, tummahkoa leivän reunaa ja vienoa mausteen kuivuutta. Kypsiäkään hedelmiä ei sovi jättää mainitsematta, lämmön mukana korostuvasta toffeesta puhumattakaan. Aika mukavaa menoa siis.

Maku myötäilee tuoksun syviä sävyjä. Toffeinen, keskitumman leipäinen mallas on alussa hyvin esillä. Sitä seuraa nopeasti kehittyvä hedelmäisyyden aalto, joka alkaa tuoreen omenaisesta, mandariinisesta tunnelmasta päätyen puolivälin jälkeen nousevaan rusinan ja kuivatun luumun tahdittamaan kuivahedelmäisyyteen. Lämpöäkin löytyy ja alun mandariinisuus rotevoituu hiljalleen sitrusmaisemmaksi, lopulta hieman greippiseksikin lopetukseksi, jota sopivan kuiva mausteen potku tukee kivasti. Jälkimaku on makeahkon maltainen, rusinainen ja greippisen havuinen.

Suutuntuma on melko pyöreä, jo alussa huulia tahmaava. Aika hidas, muttei ylettömän tuhti nautinto. Arvokas kumminkin.

Tuomio: Lämminhenkinen ja vivahteikas Barley Wine modernilla humalan puristuksella.

Pisteet: 39/50

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel
Olihan se vain ajan kysymys, koska suuria ja ennakkoluulottomia oluita teettävä Omnipollo lähtee mukaan tynnyrikypsytysten ihmeelliseen maailmaan. Uunituore tietohan tämä ei varsinaisesti ole, sillä tynnyrissä istuneita oluita mahtuu ruotsalaisten portfolioon jo parikin. Aloitetaan kuitenkin alusta eli Omnipollon ensimmäisestä tynnyrioluesta: Noa Pecan Mud Cake Imperial Stoutin tuplatynnyröidystä versiosta.

Oluen perusversiohan on runsas ja puhutteleva lapsuuden muistelo Henok Fentien kondiittorin urahaaveista. Oluen nimi kertonee kaiken olennaisen. Viime talven puhuttelevimpiin olutkokemuksiin kuulunut nautinto kiinnosti kovasti myös tynnyrikypsyteltynä ja kaksikolle ominaisesti uutta aluetta lähdettiin valtaamaan reilulla otteella heti kättelyssä. De Molenilla valmistettu mutakakkustout säilöttiin ensin Bowmoren viskitynnyreihin, jonka jälkeen matka jatkui ruotsalaisen Grönstedtsin konjakkitynnyreihin. Menetelmän vaikutus makuun oli valtaisa ja nyt joutuukin toteamaan, että tässä lienee tukholmalaisduon ensimmäinen hutilyönti suurten oluiden saralla.

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel
Musta, ruskean vaahdon nostava, hitaasti lasiin kaatuva olut. Melko paksua... Tuoksu on herkullinen, maapähkinävoin, mutakakun ja hienoisen, joskin terävän tynnyrinkatkuinen. Konjakkinen ote on bowmorelaista vahvempi. Aika syvä, lämmin ja enteellinen - ehkä hieman horjuva tasapainoltaan. Toimii kuitenkin erinomaisesti.

Maultaan vähän enemmän huojuva, kärkäs ja tasapainoton. Mutakakku, paahtunut, samettinen maltaisuus ja nutellamainen tököttimäisyys toimivat hyvin, mutta niiden muhkeaa, pehmyttä ja syvää kokonaisuutta rikkoo kuivan konjakkinen, alkoholinen ja puumainen katku, joka on omaan makuun tarpeettoman rujoa, yksipuolista ja vähän halvankin oloista. Tätä tukee terävä, salmiakkinen pisteliäisyys, joka yhtyy melko voimakkaaseen katkeron puristukseen. Takavasemmalla vaniljaa, suklaata ja tummaa toffeisuutta. Hitusen hervoton paletti, jolle tynnyri ei ole toiminut edukseen. Ehkä aika tätä tasoittaisi, mutta tulisiko siitä silti alkuperäisen tasoista?

Tuomio: Iso, mutta tynnyrin kautta turhaksi yksioikoistunut IS.

Pisteet: 33/50

perjantai 8. tammikuuta 2016

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake


Suurta olutta olisi jälleen tarjolla tältä innovatiiviselta ruotsalaisduolta. De Molenilla on näköjään käyty vierailemassa reseptivihkonen matkassa ja tällä kertaa vuorossa on ollut hymyn pullonkin kylkeen nostava, pekaanipähkinäinen ja mutakakkuinen imperial stout. Panimo viljelee oluen kohdalla tarinaa Henokin nuoruuden haaveesta ryhtyä kondiittoriksi ja kyllähän tämä olut tottavie olisi varma valinta konditoriassa kuin konditoriassa.
“When I was 12 I dreamed of becoming a pastry chef. Call this a creative outlet.  Thick, rich and excessively decadent, this beer aims to bring back childhood memories.” -Henok
Omnipollo Noa Pecan Mud Cake
Musta, ruskealla vaahdolla varustettu, hidasliikkeinen olut. Tuoksu on pehmyt, todella syvä ja erittäin hyväilevä. Ronskia, suklaakakkuista tummuutta, pehmeää espressoa ja vaniljaista kermaisuutta. Reilu tilkkanen soljuvaa pähkinälikööriä, aavistus toffeista vanukasta. Suorastaan sukellettavan kutkuttava tunnelma.

Maultaan hieman kulmikkaampi, joskin miellyttävän vivahteikas ja monipuolinen. Vaniljainen, suklaakakkuinen mokkaisuus ja tumma paahteisuus nousevat päällimmäisinä esiin, mutta alta puskee kovaa vauhtia myös hasselpähkinäisen kermalikööristä tuntua. Hiljalleen esiin nousee myös kevyen savuista, sulan lakritsista pinttyneisyyttä sekä kohtalaista katkeron purua. Jälkimaku on salmiakin sävyttämä ja mutakakkuisen suklainen hienoisella espresson lisällä ryyditettynä.

Olut soljuu suussa ja tahmaa kevyesti, mutta voisi olla makumaailmaan ja vahvuuteensa nähden tuhdimpikin. Alkoholi ei toisaalta maistu ja kokonaisuus on muutoinkin petollisen helposti juotava kaikessa pehmeydessään.

Tuomio: Erinomainen, mutakakkuisen monipuolinen ja kutsuva imperial stout pähkinäliköörisellä vivahteella. Omnipollo taitaa temput, ei tässä voi muuta sanoa!

Pisteet: 43/50