Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi
• Pantu: Brouwerij De Molen, Krommenie, Hollanti

Olihan se vain ajan kysymys, koska suuria ja ennakkoluulottomia oluita teettävä Omnipollo lähtee mukaan tynnyrikypsytysten ihmeelliseen maailmaan. Uunituore tietohan tämä ei varsinaisesti ole, sillä tynnyrissä istuneita oluita mahtuu ruotsalaisten portfolioon jo parikin. Aloitetaan kuitenkin alusta eli Omnipollon ensimmäisestä tynnyrioluesta: Noa Pecan Mud Cake Imperial Stoutin tuplatynnyröidystä versiosta.

Oluen perusversiohan on runsas ja puhutteleva lapsuuden muistelo Henok Fentien kondiittorin urahaaveista. Oluen nimi kertonee kaiken olennaisen. Viime talven puhuttelevimpiin olutkokemuksiin kuulunut nautinto kiinnosti kovasti myös tynnyrikypsyteltynä ja kaksikolle ominaisesti uutta aluetta lähdettiin valtaamaan reilulla otteella heti kättelyssä. De Molenilla valmistettu mutakakkustout säilöttiin ensin Bowmoren viskitynnyreihin, jonka jälkeen matka jatkui ruotsalaisen Grönstedtsin konjakkitynnyreihin. Menetelmän vaikutus makuun oli valtaisa ja nyt joutuukin toteamaan, että tässä lienee tukholmalaisduon ensimmäinen hutilyönti suurten oluiden saralla.

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel

Musta, ruskean vaahdon nostava, hitaasti lasiin kaatuva olut. Melko paksua... Tuoksu on herkullinen, maapähkinävoin, mutakakun ja hienoisen, joskin terävän tynnyrinkatkuinen. Konjakkinen ote on bowmorelaista vahvempi. Aika syvä, lämmin ja enteellinen - ehkä hieman horjuva tasapainoltaan. Toimii kuitenkin erinomaisesti.

Maultaan vähän enemmän huojuva, kärkäs ja tasapainoton. Mutakakku, paahtunut, samettinen maltaisuus ja nutellamainen tököttimäisyys toimivat hyvin, mutta niiden muhkeaa, pehmyttä ja syvää kokonaisuutta rikkoo kuivan konjakkinen, alkoholinen ja puumainen katku, joka on omaan makuun tarpeettoman rujoa, yksipuolista ja vähän halvankin oloista. Tätä tukee terävä, salmiakkinen pisteliäisyys, joka yhtyy melko voimakkaaseen katkeron puristukseen. Takavasemmalla vaniljaa, suklaata ja tummaa toffeisuutta. Hitusen hervoton paletti, jolle tynnyri ei ole toiminut edukseen. Ehkä aika tätä tasoittaisi, mutta tulisiko siitä silti alkuperäisen tasoista?

Tuomio: Iso, mutta tynnyrin kautta turhaksi yksioikoistunut IS.

Pisteet: 33/50