Maitokaupan punertavat uutuudet: Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale vs. Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale ja Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Johan on taas sanoja otsikossa… Tänään tosiaankin pureudutaan kahteen suht tuoreeseen tulokkaaseen, joista periaatteessa löytyy yhtäläisyyksiä, mutta jotka kuitenkin ovat melkolailla erilaisia. Tarjolla onkin kaksi punertavaa ale-olutta, joista toinen ammentaa inspirtaatiota Irlannin nummilta, toinen taasen kurkottaa hieman kauemmaksi Amerikan gloorian suuntaan. Rinnakkain näitä on ehkä hieman hölmökin lähteä analysoimaan, mutta katsotaan mitä tölkeistä löytyy ja etsitään hieman eroja, joita maantieteellinen suuntautuminen red ale-otsikon alle saa aikaiseksi.

Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

• Tyyli: Irish Ale
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg), Kerava, Suomi
• Pantu: Carlsberg Sverige, Falkenberg, Ruotsi

Suuremman oikeudella ensiksi esitellään Sinebrychoffin lipun alla seilaava, Nikolai-vuosiolutsarjan korvaajaksi tullut Brewmaster’s Collectionin Irish Red Ale. Olut on Carslberg-konsernin Ruotsin osaston tuotoksia, joka on sitten brändätty täällä meillä Sinebrychoffin punaisten värien alle. Tämän lisäksi kotoisuuden tuntua on haluttu vahvistaa lisäämällä pakkauksen kylkeen Sinebrychoffin tuoreimman panimomestarin, jalkapalloakin harrastavan Saara Pöyrin kasvot ja terveiset… En nyt oikein ymmärrä, että mikä tässä on ollut ajatuksena, sillä eihän tämä tällainen touhu oikein onnistu vakuuttamaan. Meriselitys kuitenkin löytyy tölkinkin kyljestä, eli oluiden takana olisi konsernin panimomestareiden koottu konklaavi, joka puolivuosittaisessa tapaamisessaan on lyönyt viisaat päänsä yhteen ja näin kansojen pöytiin on synnytetty uusia makuja. Jaahas, mutta edelleen, miksi sitten nimetä vain yksi maestro oluen maskotiksi? Samaa tavaraa kaupitellaan ainakin Tanskassa, eri nimellä ja eri panimomestarilla (Stefan Kreisz) varustettuna – tottakai. Suomeen saatiin myös eri maestron naamaa kantava Brewmaster’s Collection California Steam Beer, mutta Tanskan markkinoilta löytyvä Carlsberg Brewmasters Collection India Pale Ale ei meille saakka rantautunut – liekkö vahvuus (5,2%) aiheuttanut pidättäytymisen, vaikka normaalistihan suurkorporaatioiden tuotokset sujahtavat sukkana sisään Alkon valikoimiin…

Tölkin kertomia totuuksia ja tarinoita...

Noh, irlantilaistyylistä red alea joka tapauksessa, oli maa tai nimi sitten mikä tahansa. Irkkuale-tyylinä muistuttaa paljon brittibittereitä ja nojaakin vahvasti makeahkoon, punertavan ruskeaan maltaisuuteen. Ei suurta hekumaa, mutta laadun ollessa kunnossa, on käsillä perusvarmaa ja pehmeän maistuvaa oluttarjontaa. ”Sisältää ohramallasta”-kuuluu tuttu tekstinpätkä, mutta löytyy seasta myös ohramallasuutetta – joukkoon on viskattu Cascadea ja hiivaksi on valikoitunut brittiläinen alehiiva. Sinebrychoff on suurista ”kotimaisista” tavannut olla ainoa, jolla on edes yritystä ja jopa kykyä valmistaa massalagerin tuttujen rajojen ulkopuolisia tuotoksia, mutta tämä juhla-edition touhu vähän kaslkahtaa korvaan. Ulkoinen design on kuitenkin ihan onnistunut ja etenkin pullot erottuvat hyllystä varsin näppärän näköisine etiketteineen – tokihan litrahintakin on ”lasisella design-pakkauksella” korkeampi. Siksipä nyt katsotaankin, että millaista tavaraa tölkki pitää sisällään.

Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Kirkas, kuparinen olut, jonka keskirunsas vaahto on melko hätäistä sorttia. Tuoksu on keskirunsas, makeahkon maltainen, hieman limpunsävyinen ja osin pahvinen. Hieman kuivattua hedelmäisyyttä, toffeetakin, aavistuksen tunkkainen – myös metallia on jonkin verran sivulta aistittavissa.

Maultaan olut ei ole järin viettelevä, joskin ihan juotava onkin. Makua on ihan mukavasti, mutta suurta elämystä ei tarjolla tästä huolimatta ole. Mallaslinjasta on karsiutunut tuoksun makeutta pois melko rankasti, myös limppuinen ote on kokenut inflaatiota. Kuivatun hedelmäinen makeus on toki edelleen läsnä, mutta verhoutuu osin metallisen, aika selvänkin sivumaun alle. Lopussa hienoista yrttiä, sopuisaa purentaa. Hiljalleen tasapaino kuitenkin alkaa löytymään ja mallasprofiili saa kevyttä jalansijaa kokonaisuudesta – ei paljon, mutta hyvinkin sen verran, että olut hupenee lasista kohtalaisen kivuttomasti. Metallin väistyessä kevyt pahvisuus valtaa pienoista alaa…

Tuomio: Noh, suurta makujen sinfoniaa ei tarjolla ole ja metallin kalskea, ehkä hivenen pahvinenkin leima nousee muutoin ihan maistuvan mallas- ja mallasuutepohjan päälle. Itse en nimeäni tämän tasoiseen markkinatempaukseen liittäisi – nyt on Saaraa päästy huiputtamaan… Ei jatkoon.

Pisteet: 26/50

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi

Tämä tässä on insinööriin uppoavaa olutpo...!

Mikkelissä taas on lähdetty liikkeelle hieman eri reittejä, joskin lopputuloksena onkin samaisen punertavaa, amber/red alea. Jos irkkuserkus nojaa pikemmin maltaan mahtiin, ei American Amber Alen kohdalla twistiä tarvitse pitkään pohdiskella – raaka-ainelistauksen kutkuttava Columbus-, Chinook-, Cascade- ja Amarillo-litanja enteilee vahvasti Amerikan unelmaa humalhurmion huipulla. Yksin ei Mikkelin uutukainenkaan liikkeelle lähtenyt, sillä samalla oven avauksella valikoimiin marssi myös Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale – nämä ovatkin ne kaksi Oksan Pertin Panimo Openissa lupaamaa uutuutta. Marsalkka-brändi on tällä kertaa saanut väistyä, mikä toimineekin merkkinä siitä, että juomatehtaan maistuvien perusoluiden rinnalle on vihdoin saatu vähän niin sanottua bruuverinväriä… Toivottu uudistus, onhan panimon kokeellinen Helsingin haarakonttori kuitenkin tehokas ja rohkea reseptitestailija. 

Uudistuksia kokivat myös panimon nettisivut tässä hiljattain ja omaan silmää miellyttää eritoten olutkohtaisen informaation määrä aina spekseistä raaka-aineisiin ja niiden alkuperään. Mutta mikäli WiFi ei kesämökillesi yllä, on ainakin näiden kahden uutuuden tiedot mahdollista tarkistaa näppärästi suoraan tölkin kyljestä. Sisäinen insinööri nostaa virtuaalista hattua tälle teolle. Pientä noottiakin pitää antaa, sillä yleisesti paljon kehuttu brändäys ei omaan makuun oikein iske – mutta eipä se hylkimisreaktiotakaan aikaiseksi onnistu saamaan.

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

Rusehtavan punainen, samea ja valoa vasten himmeästi kuultava olut, jonka vaahdonmuodostus on runsasta sekä todella hitaasti laskevaa. Aromaattinen tuoksu toimii varsin hyvin: eksoottista hedelmää, hennosti karheaa marjaisuutta, mutta varsin tuhti annos pihkaista ja greippistä humalointia. Hieman tahmaavaa makeutta, ei silti äidy tunkkaiseksi. 

Myös maku toimii mukavasti. Greippinen, tuoksu hennommin pihkaa tarjoileva humalointi toimii mainiosti ja valtaakin makumaailmasta suurimman siivun. Hieman hennommin trooppista hedelmäisyyttä sekä karamellista maltaisuutta. Karhea, mukavan pureva ja runsasmakuinen. Vahvuuteen nähden varsin hyvärunkoinen ja tuntumaltaan riittävän runsas. Yleisilmeeltään katkeroidun kuiva.

Tuomio: Vahvuuteen nähden varsin toimiva paketti, joka ei kompastu rungon aukkoihin. Pureva, trooppinen, maistuva saimaalainen – hyvä lisä maitokauppavalikoimaan.

Pisteet: 35/50

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale ja Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Yhteenveto

Ristiinvetoja arvioista lienee tuhra vedellä, melko erilaisiahan oluiden aromiprofiilit ja maun voimakkuudetkin ovat jo johtuen tyylien ominaisuuksista. Carlsbergin panimomestaripoppoo ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan tämän uutuusoluen voimin ja edelleen ihmettelen touhun sekavuutta – ehkä suottakin, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Myönnän toki jo varmasti sadanteen kertaan blogihistoriassa, etteivät engelsmannien tahi brittien rusehtavat alet näissä keveyksissä oikein koskaan ole minulle uponneet, mutta nyt tarjolla oli myös ikävää sivumakujen kirjoakin. Tölkkidesing on harmiton, mutta pullopuolella ollaan jo ihan tyylikkäillä urilla, siinä megakorporaatio kyllä vie Saimaata pidemmän korren.

Uuteen designiin nojaava saimaalainen veti oluellisessa mittelössä pidemmän korren ja maittoi itse asiassa todella hyvin. American Red Ale onkin mielestäni oikein oiva lisä maitokauppojen valikoimiin ja täyttää hyvin nykykuntoisen Keisari 66:n jättämää aukkoa. Maitokauppavahvuus on toki riippana, mutta oikein hienosti sudenkuoppia on onnistuttu välttelemään. Mukavaa myös saada Marsalkkojen rinnalle hieman ronskimpia makuja, vaikkei hyvänlaatuisessa perustarjonnassakaan mitään vikaa ole ollutkaan. Odotettu ja kannatettava peliliike Mikkelistä!

Kolme Nikolaita mökkeilemässä

Mökkivieraat...

Viikonlopun kunniaksi suunnattiin maalle ja tarkoituksena oli vähän latailla akkuja. Siksipä valikoin lähempään tarkasteluun jotain hieman kevyempää ja mutkattomampaa juotavaa, eli haalin käsiini Sinebrychoffin kolme Nikolai-olutta. Suurpanimoiden lagertörppöset jäävät normaalisti nätisti kaupanhyllyjen ja pahvipakkausten täytteeksi, mutta uusimman vuosioluen innoittamana nappasin mukaani koko sarjan. Sinebrychoff kun tuppaa olemaan maamme kolmesta suuresta panimosta ainoa, jolla edes jonkinlaista yritystä valmistaa muutakin kuin pahville maistuvaa salkkulageria – vaikka päätoimialana ”Koffillakin” pysynee ohratärkkelyksen tukkuhankinta ja jatkokäsittely laatikko-olueksi. Positiivisia, tai oikeastaan oikeinkin positiivisia esimerkkejä yrityksestä ovat mm. panimon maailmankuulu Porter, kesän kertaluontoinen kausiolut 777 IPA ja vastikään Brooklynin panimon kanssa yhteistyössä juonittu Two Tree Porter, joten pelkkään etikettikikkailuun ei Keravan suunnalla olla turvauduttu...

Nikolai-oluet ovat siis panimon perustajan, Nikolai Sinebrychoffin nimikkosarjaan kuuluvia tuotteita. Sarja sai alkunsa vuonna 1988 Nikolai Sinebrychoff IV A:n muodossa ja sen nykyisistä edustajista matkaan tarttui maitokauppakolmikko:

• Nikolai Vuosiolut 2014
• Nikolai Tumma Lager
• Nikolai Vaalea Lager Luomu 

Juhlajuoma mallia 2014

Listan ensimmäinen, vuodesta 2011 valmistettujen vuosioluiden tuorein painos ratsastaa nykytrendin aallonharjalla, sillä tölkin kylkeä koristaa harrastajiakin kosiskeleva ”oak aged”-teksti. Tyyliltään tämänkertainen vuosiolut on tumma lager, joka saa makua bourbontynnyrilastuista (tässä siis oak aged-tekstin taustat…). Raaka-ainelistalta löytyy myös viskiä, jota on ilmeisesti lorautettu mukaan mausteeksi suodatusvaiheessa sekä panimosiirappia.

Tulenvartija passissa...

Sittenpä laukusta löytyy Nikolai-perheen Tumma Lager, joka onkin tätä ennen jäänyt tyystin kokematta vaikka onkin pyörinyt valikoimissa viiden vuoden ajan. Markkinointimateriaali kertoo sen olevan ”nyt entistä aromikkaampi ja aavistuksen paahteisempi”, eli onkohan tässäkin reseptiä ehditty ulkoasu-uudistuksen myötä viilaamaan… Tarkemmaksi määritelmäksi näytetään listatun amber lager tai wienisläistyyppinen lager eli kevyempää tummuutta olisi tarjolla.

Ja kahden tummemman lagerin vastapainoksi kolmannesta tölkistä lasiin kaatuu vaaleampaa sorttia, lageria tämäkin. Nikoilai Vaalea Lager Luomu on nimensä mukaisesti luomutuote, mutta myös kolmikosta ainut, jonka valmistuksessa ei ole totuttuun tapaan hyödynnetty ohran olemuksen monimuotoisuutta vaan kyseessä on rehellinen täysmallasolut! Tärkkelykset on siis säästetty brändin tummemmille tuotoksille. Luomu Lager on valmistettu etelä-suomalaisesta luomuohrasta ja humaloitu luomuviljellyillä Tettnang- ja Perle-lajikkeilla. Saksalaispanoksesta huolimatta olut on saanut Tuotettu Suomessa-merkinnän, sillä humalan osuus sen sisällöstä on alle 2%.

Varsinaista rinnakkain vertailua en näille lähtenyt tekemään, vaan otin kunkin vuorollaan testiin mökkiaskareiden välissä. Kuinka arvoitettu Nikolai taipuu mökkisyksyn askareisiin, se selviää välittömästi tämän lauseen loputtua!

Nikolai Vaalea Lager Luomu

• Tyyli: Vaalea Lager
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi

Nikolai Vaalea Lager Luomu

Ensimmäisenä otin testipenkkiin vaalean Nikolain ja lajina luonnollisesti grillin ääressä hääriminen. Kolmikon joka olut on muuten eri panimomestarin käsialaa ja tämä vaalea, joukon ainoa täysmallasolut on Tapio Kangas-Heiskan aikaansaannoksia! Nikolai Vaalea Lager Luomu on ihan näpsäkän näköinen olut, tuoksultaan melko harmiton, mutta hienoista ruohon puraisua tuosta löytyy. Maultaan positiivinen yllätys, suht mukavasti ruohoista humalointia, maltaan joukossa aavistus pahvia mutta varsin niukalti. Ihan hyvä käyttöolut, odotettua makuisampi ja ihan miellyttäväkin lager. Kaivattua yritystä löytyy, ei ylen määrin mutta selkeästi kuitenkin. Grillin ääreen tai saunan terassille – salkkuoluen ystävän portti uusiin makuihin?

”Nikolai – maustaan tunnettu” ei tällä kertaa täysin harhaanjohtava lausahdus olekaan!

Nikolai Tumma Lager

• Tyyli: Amber Lager / Vienna
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sinebrycoff, Kerava, Suomi

Nikolai Tumma Lager 

Säästin herkut viimeiseksi, joten ennen oak aged-versiota osallistuu Nikolai Tumma Lager saunan esilämmitykseen. Käsissäni on siis panimomestari Harry Bergin mallasjuomaa – ohramallasta sekä ”ohraa” koostumuksessaan. Kolan ruskea, oikeastaan ihan kauniskin kevyemmän tumma lager. Vaaleaan verrattuna maultaan melko ohkainen. Kevyehköä paahteisuutta, samoin ripaus mämmistä leipäisyyttä mutta myös vihanneksista sivupotkua – melko mitään sanomaton ja harmiton kokonaisuus niin maultaan kuin sen voimakkuudeltaankin. Käyttötarkoitusta tälle en äkkiseltään keksi, jäänee vastedes hyllyyn. Yksi tylsähkö, ”tumma” vaihtoehto maitokauppavalikoimiin, helppo valinta ”erikoisoluiden” maailmaan tutustuvalle. 

”Nikolai – maustaan tunnettu” on tässä tapauksessa pelkkää sanahelinää purkin kyljessä.

Nikolai Vuosiolut 2014

• Tyyli: Tumma Lager
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi

Nikolai Vuosiolut 2014

Ja viimeisenä se kohuttu, ajan hermolla viipattava Nikolai Vuosiolut 2014, oak aged tumma lager – Heikki Vuokon kynästä on tämä resepti. Tumman ruskea, punertava ja kuohkeasti vaahtoava uutuusolut. Normipainosta vivahteikkaampi ja tavallaan runsaampikin makumaailma. Ei nyt ehkä rehdin bourbontynnyrimäinen, mutta ehkä kevyen turpeinen vivahde tuosta löytyy. Kevyehkön paahteinen maltaisuus myös verrokkia syvempää, mutta myös osin rautaista sävyä kantavaa – hento vihanneksisuus hieman peittyy tuon alle. Suht mieto, harmiton ja vetinen – loppumaun osalta normiversiota paremmin tuettu tapaus kuitenkin.

”Nikolai – maustaan tunnettu” saa tässäkin hieman onton kaiun…

Tulokset:

1. Nikolai Vaalea Lager Luomu     26/50
2. Nikolai Vuosiolut 2014                25/50
3. Nikolai Tumma Lager                 23/50

Vaalea veikkonen siis veti kolmikosta pisimmän korren ja ihan näppärä käyttöolut tuosta kuoriutuukin. Silti on pidettävä mielessä saman hintaryhmän huomattavasti maistuvampi Valioluokka Pils ja Laitilan Kukko Pils, joissa kummassakin sitä puristusta on Nikolaita enemmän. Tummalle kaksikolle ei oikein käyttöä taida itselläni olla, melko tasapaksuja ja keppoisia kokonaisuuksia, jotka eivät oikeastaan kummempia tarjoa. Vuosiolut tuntuisi kuitenkin olevan se paikka, jossa suurellakin panimolla luulisi olevan varaa vähän kokeilla ja pelata, tähän saakka tarjonta on ollut lähinnä anteeksipyyteleviä kyhäelmiä. Sinebrychoffilta osaamista löytyy, se tiedetään – mutta sitä pitäisi myös rohkeammin uskaltaa hyödyntää. Porterille olisi kiva saada kaveri, ihan pysyvämpikin…