Mallaskoski Imperial Red Ale

Mallaskoski Imperial Red Ale

• Tyyli: Imperial Red Ale
  
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Sain loppukesän Mallaskosken visiitiltä matkaani pullollisen uutta Imperial Red Alea. Magnumilla, Mosaicilla, Amarillolla ja Simcoella höystetty, useamman maltaan (Pils, Munich, Red Active, Caramel 300) punakkaan liittoon nojaava kokonaisuus onkin mitä omimpiaan syksyisten iltojen lämmikkeeksi.

Oluen tarkemmasta jakelusta minulla ei ole tietoa, mutta kaupparajaa jyhkeämpi vitamiinipitoisuus ajanee saatavuuden panimokaupan lisäksi ravintolamyyntiin. Tästä näkyy olevan myös tynnyrikypsytelty versio liikkeellä. Kuulostaa erittäin hyvältä sekin.

Mallaskoski Imperial Red Ale

Punertavanruskea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa imeltynyttä maltaisuutta, greippiä ja havuja. Solidia, tunnelmarikasta menoa.

Maku on runsas, puhutteleva ja lämmittävä. Soljuva maltaisuus tarjoilee leipäisiä, imeltyneitä makuja, jotka saavat tukea taustan tummasta hedelmäisyydestä. Tuoretta havuisuutta, sitrusta ja vahvempaa greippiä. Jälkimaku on napakan katkera, sopivasti soljuvan maltaisuuden kannatellessa purentaa pitkälle jälkimakuun. Oivallista.

Pisteet: 40/50

Himo Meripihkassa

Himo Meripihkassa

• Tyyli: American Amber Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimot: Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Himolta löytyy myös ämpärikaljaa amerikkalaisittain. Meripihkassa American Amber Ale on Chinookilla ja Cascadella humaloitu, punakkaa koulukuntaa edustava jenkkiale, josta löytyy humaltanssin ohella myös maltaan sävyjä ja muuta särmää. Kaikkea tuota on tarjolla toki melko hillitysti ja kauppavahvuuskin tasapäistää tunnelmaa jonkin verran. Vetokaljaksi esitelty olut lunastaa kuitenkin sen, mitä se lupaa ja tekee sen lopulta varsin ryhdikkäästi. Ei suurempia krumeluureja tai hekuman hakua, vaan perusvarmaa ja hyvänmakuista tekemistä.

Rakas meri, tässä sinulle ”voima-identiteetti”, joka maksaa huomattavasti vähemmän kuin 888 euroa. 

Ei myrkyllistä tarinankerrontaa, ei patsulin käryisiä manifesteja, vaan suoraviivainen ”ämberi”, joka ei yritä kaikessa pähkinäisyydessään sekä kevyessä (kypsä)hedelmäisyydessään olla mitään muuta kuin vetokalja. Helposti ja hauskasti kurkusta alas, eikä muuta kuin uutta putkeen.

”Kuka pelastaa meidät?”

Himo Meripihkassa

Punertavan ruskea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa runsasta pähkinäisyyttä, keskitummaa maltaisuutta sekä hedelmäisyyttä.

Maku on varsin hyvä, perusvarmaa menoa. Pähkinää on paljon, kevyttä paahdetta ehkä kaverina. On myös sitrusta, kohtalaista hedelmäisyyttä ja lopussa pientä mausteisuutta. Pehmeähkö ja suht runsas, mutta helposti juotava kuitenkin.  Ei sinällään mikään spektaakkelimainen kokonaisuus, mikä ei tyylin idea olekaan. Täyttää hyvin lupauksensa ja on itseasiassa ryhdikkäämpi kuin odotin.

Pisteet: 33/50

HIISIn purevat IPA-klassikot: Rakki, Raivoava Rakki & Humulus Lupus

Etualalle asetetusta Rakki-duosta koko tarina alkoi.

Paikallispanimo Hiisi sai runosuonen sykkimään erillisen blogitekstin verran ja asiaan syventyminen vaati luonnollisesti asiaankuuluvia tunnelman voitelijoita. Hainkin tekstin tueksi (ja lasin täytteeksi) kassillisen omia suosikkejani panimon nykytarjonnasta ja palasin etenkin vanhojen hyvien klassikoiden äärelle. Hiisihän on siitä miellyttävä toimija, että vaikka vaihtuvuus ja nimikemäärä onkin vuosien mittaan kasvanut suuresti, kulkee mukana oluita aivan panimon alkutaipaleelta lähtienkin. Muun muassa tähän asiaan pureuduttiin aiemmassa tekstissä:

Hiisi, paikallinen uranuurtaja

Alkuaikojen klassikoista löytyvät ne omat suursuosikkinikin – kaikkein korkeimmalle asetettuna luonnollisesti aivan ensimmäisenä julkaistu ja maistettu Raivoava Rakki, sen perään ulospuskettu Rakki ja sudeksi tuplattu Humulus Lupus. Varsin mallikelpoinen kolmikko kotimaisten IPA-klassikoidenkin joukkoon tutustumiseen. Alkuperäiset arviot näistä ovat julkaisuhetkien ääreltä eli reippaasti jo vähintäänkin seitsemän vuoden takaa. Mikä on päivän kunto? Se ainakin oluiden osalta selviää nyt.

HIISI Rakki

5,5% / Forestfinnish Pale Ale

Aloitetaan Rakista, joukon keveimmästä, muttei suinkaan millään muotoa kesytetystä seuralaisesta. Ensimmäinen Rakki-erä nostettiin kauppojen hyllyihin syyskuun 2013 alkupuolella, viikko-pari Raivoavan Rakin jälkeen. Eränumero kakkonen kaatui tuolloin lasiin melko tuoreeltaan ja kolahteli makuhermoon varsin mallikkaasti. Rempseästi läpi keiton humaloitu, sopivan rungokas Pale Ale oli touhon maailman aikaan tässä maassa hyvin harvinainen kokemus, joka kyllä keräsi huomionsa.

Eikä aika ole Rakin taikaa minnekään haalistanut, vaikka IPA-buumin uutuusvirran kiivaimmassa vaiheessa vähän taukoa maisteluissa olikin. Rakin ääreen paluu on kuitenkin aina yhtä mukavaa ja sehän on kestänyt aikaa varsin kauniisti. Resepti on toki elänyt matkan varrella ja muun muassa vahvuutta on nostettu prosentin verran aivan kaupparajan äärirajaan saakka – etikettiinkin on painettu hiisimäinen lisäviite Forestfinnish Pale Ale. Mallaspohjaltaan punakka ja tyylikkään jenkkihumaloitu olut on kauppareissun varma valinta.

”Rakki rauankarvallinen Hiien röyhkeä vahtikoira. Kuuta räksyttävä Pohjolan herhiläinen.” 

Rakki on läjäytetty runsaalla humaloinnilla, ennen kuin se on laskettu irti. Tästä se saa runsaan hedelmäisen aromin sekä pitkään viipyilevän, katkeran luonteen.

HIISI Rakki

Meripihkainen, kauniin vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on alkuun hedelmäinen, ajan mittaan esiin nousee mäntyisyyttä sekä sitruksisempaa tukea.

Maku on runsas, monipuolinen ja aina niin kehuttava. Hieman karamellinen runko kulkee mukana hyvin tunnelmaa tukien. Päälle asettuu teemaan sopivan mäntyinen, greippisen sivalluksen täydentämään verho, jota lopun kohtalaisen mairea purentakin korostaa. Rakki on edelleen Rakki, erittäin mainio ilmestys.

---

HIISI Raivoava Rakki

6,2% / Amber IPA

Raivoavasta Rakista ehdinkin jo totemaan, että tällähän se hiisiläisten maailmanvalloitus polkaistiin alkujaan käyntiin. Helteinen elokuun päivä viekotteli maistajansa Harry’sin terassille, eikä harkittu sivuaskel suinkaan pettymystä tuottanut. Jyväskylän vuosikymmenen kestänyt kuiva kausi oli ohi ja Hiisin ensimmäinen olut oli saatu lasiin. Raivoava Rakki on Rakin isoveli, punertavan maltainen ja niinikään jatkuvahumaloitu, pureva ja kiehtova IPA. Tai Amber IPA etiketin tarkennoksen mukaan nykyään.

Raivoava Rakki on itselleni Hiisin the_olut eli kruunaamaton suosikki, klassikon mittoihin kirjoissani kohotettu elämys, johon myös useimmiten tartun, kun kotimaisten kultti-IPOjen rivistöä Alkon hyllystöllä selaan. Kaikki kunnia toki myös Maku IPAlle ja Beer Hunter’sin CCCCC:lle. Meillä se kuitenkin on Hiisi, joka IPA-pöytää hallitsee. Vakaalla otteella läpi keiton humaloitu, rungoltaan punertavan karamellinen, mauiltaan runsas ja rehtiä IPA-buumin tunnusvärikkyyttään edelleen kauniisti kantava luomus.

”Hiiden rakki ei räksytä, vaan puree jalan poikki jos lähelle päästää.”

Rakki aloittaa tukevalla maltaalla ja kasvaa mittoihinsa syömällä jatkuvasti humalaa. Seurauksena on runsasta maltaisuutta ja raivoisaa katkeruutta.

HIISI Raivoava Rakki

Punertavankeltainen olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Karamellisoituneen maltaisuuden ja sitrushedelmäisen, hieman havuisen humaloinnin liitto on kaunis, mutta nykyään niin harmillisen harvinainen.

Maku luonnollisesti jatkaa siitä, mihin tuoksu meidät johdatteli. Varsin runsas esitys sisältää voittopuolisesti sitruksen, greipinkuoren ja havuisuuden, suoranaisen mäntyisyyden ihanaisia humalaromeita, jotka sulautuvat yhteen loppua kohden kiristyvän, greippimäisen katkeron kanssa. Loppuun nousee myös kevyttä mausteisuutta, mallasrunko tukee taustalla kevyen, mutta tunnistettavaa toffeisena, itseään turhia piilottelematta, humalpoljentoa silti hiljentämättä. Raivoava Rakki on rehdisti cool. Hemmetin hyvää, edelleen.

---

HIISI Humulus Lupus

9,0% / Double IPA

Neljalkaisten IPA-oluiden kolmantena ja itseoikeutettuna jäsenenä esitellään setin kuopus, runsasmittaisin ja aikanaan jo ennakkoluulottoman ryhdikäs Humulus Lupus. Ensipuraisunsa se toimitti huhtikuussa 2014 eli alkaa senkin taipaleella olemaan mittaa jo rehdit seitsemän vuotta. Yhdeksänprosenttinen olut oli ja on edelleen suoraa jatkumoa Rakin ja Raivovan Rakin tielle. Sitä kuvattiin jo julkaisuvaiheessa Rakki-oluiden villiksi sukulaiseksi, agressiivisemmaksi ja purevammaksi. Tuplamäärä mallasta ja humalaa Raivoavaan Rakkiin nähden tekee siitä kutkuttavan ja tietyllä tapaa kunnioitustakin herättävän jättiläisen, joka vähät välittää nykypäivän mehusteluista.

Humulus Lupus on sudeksi kasvanut ja paikkansa vakiotuotannossa visusti ansainnut. Oluen reseptiikkaa on kuulemma säädelty matkan mittaan jonkin verran ja ehkä tuo maustakin on ollut havaittavissa. Omakohtaisesti hyvin tärkeä tupla-IPA kotimaisten oluiden saralla.

”Tuonen tieltä, sillan takaa voi kuulla suden ulvovan – vaan ei se turhaan naamaansa näytä.”

Uuden maailman humalakoriin kallellaan oleva tupla-ipa, jonka valmistuksessa on käytetty lukematon määrä humalakasveja.

HIISI Humulus Lupus

Kypsän oranssinen, utuava ja nätin vaahdon korostama olut. Tuoksu on mainio. Vaaleaa, hieman karamellista maltaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä ja sitrushedelmäisyyttä greippiä unohtamatta.

Maku syventää peliä. Hyvin runsas ja mukaansa kietova kokonaisuus. Karamellinen maltaisuus nousee tuoksua paremmin esiin. Myös kypsän hedelmäinen, aprikoosin sävyttämä, sitruspiirteinen puoli on korottanut panoksia ja kaikuu vahvana läpi maun. Loppuun iskeytyy vielä greippiä. Ai että. Aina yhtä hyvä Double IPA.