Alkon pienpanimo-oluet 2015: Saimaan Brewer’s Special Saison

Saisonia pienpanimoiden talvisesonkiin...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi 

Pienpanimokattauksen toinen saison tulee Mikkelistä, mutta tyylilajisesta yhtenevyydestään huolimatta kyseessä on hyvinkin Rekolan funkkaavasta veljeksestään eroava painos. Siinä Rekolan twistinä oli käytetty brettaa, nojaa saimaalainen rehtiin jenkkihumalointiin. Rempseämmin humaloidut saisonit eivät järin mahtavasti ole allekirjoittaneelle aiemmin kolahtaneet, joskin kesäisempiin keleihin ne yleensä hyvin ovat happamuutensa ja rapean leimansa ansiosta istuneetkin. Tokihan sitä Alkonkin valikoimiin mieluusti muutaman hyvän saisonin ottaisi pysyvämminkin – oli se sitten jenkkihumaloitu tai ei…

Cascadella ja Columbuksella humaloitua saisonia olisi tosiaan tarjolla ja itse asiassa tästä ovat vastuussa kansan syvät rivit. Viime kesän puolella panimo nimittäin antoi kansalle mahdollisuuden äänestää pienpanimokattaukseen tulevan oluen tyyli ja saison veti tuossa mittelössä selvästi pisimmän korren. Kilpakumppaneina sillä olivat ESB, Rye Ale sekä Rauchbier, joista itse äänestin jälkimmäistä – olen vissiin vähän erilainen nuori… No ei, jälkikäteen ajateltuna hyvä saison sopiikin keväisiä hetkiä tammikuun lopulta tarjoilleeseen talvisäähän varsin mukavasti ja olut tunnutaan muutoinkin otetun vastaan hyvinkin positiivispainotteisesti – kansa siis tiesi mitä halusi. 

Saisonin reseptiikka haki uomiaan Saimaan Juomatehtaan ideahautomona toimivan Bruuverin hanoissa, joista siitä laskettiin liikkeelle muutamakin ”talon saison”-versiointi – Saison de la Maison… Lopulliseksi valikoitunut resepti sitten skaalattiin laajempaa jakelua varten Mikkelissä. 

Saimaan Brewer’s Special Saison

Kaunis, leikittelevän utuinen olut, jonka persikkaisen oranssi väritys henkii kiehtovaa syvyyttä. Vaahtoa muodostuu varsin mukavasti eli oikein näyttävä olut on kyseessä. Tuoksu on toimiva, eikä kaikessa belgihiivaisuudessaan äidy tunkkaiseksi – melko pirteä ja raikas yleiskuva tästä muodostuu. Vaaleaa hedelmäisyyttä, appelsiinia ja tuoreen sitruksista happamuutta. Hienoisesti maltaista makeutta, eniten kuitenkin hiivaista aromia. Toimii.

Maultaan ronskimpi, kulmikkaampi ja happamampi. Runsaan greippinen, sitruksen hapan ja pureva, valkopippurisen belgihiivan sävyttämä olut. Edelleen vaaleaa, joskin piiloutuvaa hedelmäisyyttä, niinikään vaaleaa maltaisuutta ja ehkä vivahdus yrttisyyttäkin. Voimakasmakuinen, happaman katkera ja pitkäikäinen – terävän iloiset hiilihapot keventävät ja raikastavat tunnelmaa, mutta myös tehostavat sitrushedelmien tenhoa.

Tuomio: Pureva ja rapsakan hapan saison. Omaan makuun jenkkihumalointi dominoi turhaksi ja saisonmaisuus jää hieman jalkoihin. Toisaalta olut on juuri sitä mitä kesäisellä (tai ajankohtaisemmin keväisellä) takaterassilla kuvittelisi siemailevansa…

Pisteet: 36/50

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Stadin Imperial Porter

Imperiaalista nautintoa...

• Tyyli: Imperial / Strong Porter
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi

Stadin mauista onkin jo muutama tovi ehtinyt vierähtämään ja siinä välissä näkyy myös pullotuotteiden ulkoinen ilmekin kokeneen muutoksia. Pelkistetyn ”ajanmukainen”, sinällään raikkaan tyylikäs ulkomuoto kyllä toimii ja tietyllä tapaa jämäköittääkin maisemaa. Viimevuotiseen tapaan Stadilta saapui pienpanimokattaukseen tumman puhuvaa värikkyyttä, tällä kertaa keisarillisen jyhkeän imperial portterin muodossa. Moderniin ja itselleni toimivaan saksalaiseen Polaris-humalalajikkeeseen luottava, single hopped olut, joka lupailee paahtesia värejä, lakritsin vivahteita sekä humaloinnin tarjoilemaa viileää raikkautta… Kyllähän tämä kaikki mainiolta kuulostaa!

Etukäteen uumoiltiin josko samanvahvuiset, suhteellisen samoihin aikoihin kansan huulille nousseet Stadin Imperial Porter ja Stadin American Imperial Porter olisivat yksi ja sama olut. Sinällään hassua pohdintaa, sillä itse ainakin hieman vieroksuisin jenkki-etuliitteistä olutta, josta ei ainuttakaan Amerikan lajiketta löytyisi (vaikka kyllähän Polaris aromeiltaan jenkistäkin kävisi)… Mutta tyylilajit ja rajat elävät, enkä yritäkään pysyä kaikesta perillä. Panimolta sittemmin varmistettiinkin, että kaksi eri olutta on kyseessä, mutta lisättiin myös ilouutinen, että myös American-versio olisi tuloillaan Alkon valikoimiin – mahdollisesti maaliskuun puolella! En valita, näin sen pitääkin mennä.

Stadin Imperial Porter

Tummanpuhuva, ei täysin musta, rusehtavalla vaahdolla varustettu imperial porter kaatuu lasiin hitusen verkkaiseen, kutkuttavaan tahtiin. Tuoksu on mainio, kaksijakoinen ja toimiva. Tummaa suklaata, kahvista paahteisuutta ja jopa mämmisen limppuista maltaisuutta - hiven tumman siirappista imelyyttäkin. Vastapainoksi syvä, jyhkeä viettelys saa melko ronskia humalankatkua, joka ilmenee ilmaa halkovana, tuoreen havuisena, greipin kyllästämänä sivalluksena. Nyt ollaan hienon juoman äärellä!

Maussa humalointi haukkaa paahteiselta puoliskolta lisää alaa, mutta tasapaino säilyy kohtalaisen mallikkaasti. Maku alkaa havuisen tuoreissa tunnelmissa, mutta hiljalleen tummapaahtoinen kahvisuus, hienoinen suklaisuus ja ohuen mämminen leipäisyys nousevat esiin. Keskivaiheilla runsas makumaailma lieneekin kaikkein selkeimmin esillä – sopuisasti alkutaipaleen värejä, lisänä hienoisesti siirappisuutta, salmiakkia ja rehtiä greippisyyttä. Havugreippinen ote valtaakin tantereen haltuunsa ja siivittää makukokemuksen pitkään, katkeraan loppuunsa, jonka viimeisessä silauksessa esiintyy myös mieluisaa mausteisuutta. Kitalakeen tarrautuu ponteva, paahtuneen siirappinen verkko salmiakkisen havuisuuden liukuessa alas suun pinnoilla. Tuntumaltaan ehkä odotettua suoraviivaisempi, riisutumpi ja vahvuuteen nähden ketterätunnelmainen – toki hieman tahmaava, kevyesti lämmittävä eikä missään nimessä kerralla kulautettava.

Tuomio: Maltaan paahteista värikkyyttä, humalan tuoretta hakumaa… Siitä on Stadin imperiaalinen portteri tehty, eikä siihen juuri lisättävää löydy. Tuntuman paksuutta ehkä jään kaipaamaan, mutta mukavan blackipamaisia piirteitä löytyy vastapainoksi – toimii tällaisena ”hybridinä” perus-BIPOja paremmin. Hekumallinen on päivän sana!

Pisteet: 40/50

Maistuva tuttavuus, joka saa piakkoin seuraa...

Maximus Stout 8

• Tyyli: Stout
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brouwerij Maximus, Utrecht - De Meern, Hollanti

Uusi panimotuttavuus on vielä hieman hämärän peitossa...

Hollantilaispanimo Brouwerij Maximus on suhteellisen nuori, itselleni oluiltaan vielä maistamaton pienpanimo. Sen tarina johdattaa meidät vuoteen 2011, jolloin kaksi intohimoista olutravintolan pitäjää yhdistivät voimansa paikallisen panimoalan osaajan kanssa. Ewald Visser, Arend-Jan Van Dieën ja Marcel Snater aloittivat oluen valmistuksen kiertolaisina ilman omia laitteita, mutta jo vuotta myöhemmin valmistuksesta tuli omavaraista ja vakiintumisen myötä myös muuta toimintaa on lähdetty kehittämään.

Panimon yhteydestä löytyy baari, jonka valikoimiin kuuluu oman tuotannon lisäksi myös viinejä, kahvilatuotteita sekä tuhdimpaakin vatsantäytettä. Joka toinen viikko tarjolla on myös kolmen ruokalajin illallinen ja kuten tapoihin kuuluu, löytyypä tontilta myös oma tasting room… Oluen valmistuksen ja pienen oheistoiminnan lisäksi panimon kantaa myös yhteiskuntavastuunsa. Maximus auttaa työttömiä takaisin työelämään tarjoamalla harjoittelupaikan panimolta antaen uusia kannuksia työmarkkinoille paluuseen… 

Ensikosketus tähän uthrecthläispanimoon tosiaan tulee maistossa olevan, rungokkaan stoutin myötä. Kyseessä lienee jollain tapaa pirullinen kokemus etiketin kahdeksikko koristavien sarvien perusteella. Kenties tuo symboliikka viittaa oluen syntinseen nautinnollisuuteen tai ainakin tästä lähtökohdasta lähden siihen tutustumaan…

Maximus Stout 8

Todella tumman ruskea, valoa vasten kauniisti punertava olut runsaalla, kestävällä ja rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on muhkean paahteinen, tumman suklainen, hieman kahvisen hapan. Kuivuuden lähteiden vastapainoksi löytyy tummaa hedelmäisyyttä, maltillista maltaan makeutta. Ihan jees…

Maultaan huomattavasti houkuttelevampi. Humalointi on hienosti esillä purevan greipin sävyin, mutta matkassa on myös puumaisempaa tunnelmaa sekä aivan ohkainen mäntyinen sivuosuma. Muutoin yleiskuvasta löytyykin syvää tummuutta ja paahteinen maltaisuus onkin siinä suuressa roolissa yhdessä jauheisen tumman suklaan kanssa. Yhdistelmä on kaunis, pureva mutta samalla syvyyksiinsä viettelevä. Hieman lakritsia, hedelmäistä makeutta sekä aavistus palanutta puuta – kahvia onkin sitten hieman runsaammin. Tuntumaltaan mukavan hidas, joskin katkeroiden ja hiilihappojen halkoma, osin kermainen ja hennosti tahmaava.

Tuomio: Oikein maistuva, monipuolisesti sekä humalan hekumaa että maltaan paahteisia syvyyksiä esittelevä stout, joka tuntumaltaan jää hieman odotettua kevyemmäksi. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hallinnassa ja lopputulos on takuuvarma osuma!

Pureva stout – erittäin hyvä sellainen...

Pisteet: 41/50

Malmgård Huvila E.S.B.

• Tyyli: Premium Bitter / ESB
  
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Malmgårdin Huvila-sarjan E.S.B. on tasaisen harvakseltaan matkaan lähtevä, laadukas brittioluiden edustaja ja mielestäni oikeinkin pätevä extra special bitter kaiken kaikkiaan. Huvilalainen britti kunnioittaa 1700-luvulla eläneen humalanviljelijä John Goldingin muistoa miehen nimeä kantavien lajikkeiden käytön muodossa. Goldingeja löytyykin keitosta kaksin kappalein – East Kent Golding ja Styrian Golding ovat nimittäin osuneet pernajalaisten valinnaksi tähän olueen. Brittihengestään huolimatta kyseinen eeäsbee omaa yleisesti pohjolaan sopivaa tunnelmaa, joka hieman erottaakin sen lajin klassikosta, Fuller’sin E.S.B.:stä… Tarkemmin en tuon mielikuvituksen taustoja osaa avata, mutta katsotaan onnistuisiko se välillisesti arvion muodossa. Jokin tässä vain koukuttaa mielen mökkimaisemaan – ja se jos mikä on aina positiivinen asia… Ehkä se on se orastava rouheus, ehkä se on se tunnelmallinen raakuuden kajastus, mene ja tiedä.

Malmgård Huvila E.S.B.

Kaunis, tasaisen punaruskea, samea ja kauniisti vaahtoava olut. Muistikuviani hieman vaaleampi, ”alkusyksyinen”… Tuoksu on tuoreen kukkainen, hieman sitruksinen ja muutoinkin sopuisaa hedelmää kantava. Puumaista kuivuutta, ohuelti pähkinää sekä kevyelti tummahkon leipäistä, karamellista mallasta – myös sammalpeitteistä turvetta löytyy, eli metsäinen, toimiva paketti sitä myöten. Yleisesti tuoksu on melko aromaattinen rungon jäädessä taustalle tukemaan. 

Maultaan mainio, varsin pureva ja ”tehokas”. Makumaailma tuo itselleni mieleen suomalaisen luonnon – ehkä sitruksen pirteyden ja kukkaisen tuoreen puristuksen dominanssia tahdittava, tuoksustakin tuttu sammalmättään ja syksyisen turvesuon puhtaus saavat mielikuvan aikaan. Hieman olen ruohoistakin tuntua purennasta poimivinani eli tuoreus sen kuin voimistuu. Nieluun jää miellyttävä ruohoisen kukkea, vihertävän tuore katkeron tunnelma. Taaempaa löytyy pähkinää, puumaista kuivuutta sekä keskitummaa, karamellisen makeaa maltaisuutta, jonka syvyys ei ole kovin moniulotteista. Tuntumaltaan keskirunsas, tasapainoinen ja sopivasti orastavan makeuden sekä runsaamman purevuuden kanssa leikittelevä. Hieman ehkä tuhdimpaa viskositeettiä jään kaipailemaan, mutta vain vähän, sillä liika varmasti tukahduttaisi hienon humaloinnin.

Tuomio: Pureva, aromaattinen ja oikein maistuva ESB-versionti Malmgårdilta. Tiettyä rouheutta, aitoa tuoreutta sekä maittavaa tunnelmaa. Minusta tässä maistuu Suomen luonto ja mökkimetsän kesä vaikka brittihengessä mennäänkin.

Pisteet: 35/50

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Malmgård Barley Wine

Mmmm... Malmgård...

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 10,4
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Malmgårdin Barley Wine oli ennakkoon yksi pienpanimokattauksen odotetuimpia oluita ja yksi  muutamasta kellariinkin suljettavista vaihtoehdoista. Muutaman pullon nappasinkin odottelemaan tulevia vuosia, mutta tokihan yksi on hyvä tuoreeltaankin maistaa… En tiedä mitä matkan varrella on tapahtunut, sillä lähes jokaisen pullon kohdalla olut on haisteltavissa jo ennen korkin aukaisua – samaa ovat sanoneet muutamat muutkin eli täysin harhainen en havaintoni suhteen ole. Kuranttia tavaraa pullosta kuitenkin paljastui, joten liekkö pullotuksessa vain läikkynyt vähän yli tai kuljetuksessa viereiset pullot sanoneet sopimuksensa irti. Mene ja tiedä, pääasia että olut on kunnossa.

Alkujaan liikkui paljon epäilyjä, että Malmgårdin takavuosien legenda, Häijy Markku olisi tehnyt tämän myötä paluun, mutta tiettävästi eri reseptistä kuitenkin on kyse. Huhujen mukaan mallaspohja on eri ja hiivalaatukin on vaihtunut Markun ajoista… Tuhdin mallaskattauksen päälle on lisätty vielä sokeria tehostamaan hiivan toimintaa ja melkoisen rapea annos on humalaakin keittoon heitetty – tarjolla on nimittäin yhteensä 76 EBUa eli hyvän IPAn lukemissa liikutaan. Tarkempaa tietoa käytetyistä lajikkeista saati mahdollisesta aromihumaloinnista ei ole, mutta hyvältähän tämä paperilla näyttää.

Malmgård Barley Wine

Kaunis, varsin punertavan ruskea, rauhallisen syvä ja kuohkeasti vaahtoava olut. Upea ilmestys pakkasillassa! Kuten muuallakin on havaittu, myös minun pulloni antaa tuoksua ennen korkin aukaisua – jännittävää… Korkki tuskin falskaa, millään muotoa flättiä saati eltaantunutta olutta ei ole tarjolla. Lasiin kaadettuna jyhkeä malmgårdilainen tuoksuu miellyttävältä, runsaan maltaiselta, makeahkolta ja vahvalta. Pääosassa on odotetusti tiivistä karamelisuutta henkivä, tummahko maltaisuus, hienoisen keksimäinen leipäisyys sekä tumma, kuivattu hedelmäisyys. Pehmyttä, silti kuivaa ja edelleen imeltynyttä. Pähkinää, valkopippurin kaikuista mausteisuutta, sitruksen vivahteista, hedelmäistä puristusta. Vahvuus tuntuu arvokkaana, liköörimäisenä tunnelmana – jotenkin vähän tiivis paketti kaiken kaikkiaan on...

Maultaan nautinnollinen, ehkä hieman kuiva omaan makuun. Humalointi on esillä runsaalla kädellä ja etenkin maun jälkipuoliskolta löytyy hyvin purevaa, sitruksisen pihkaisuuden sävyttämää tuntumaa. Tummahkoa, toffeisen tiivistä makeutta henkivää, kevyen paahtuneen leipäistä maltaisuutta keksimäisellä viimeistelyllä löytyy myös hyvin – samoin hieman ohuempaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä rusinan ja luumun vivahtein. Selvää mausteista kuivuutta, salmiakinkinomaista yrttisyyttä, pähkinää sekä puumaista navakkuutta. Lämmin, runsasmakuinen ja makeuden lähteistään huolimatta kuivahko joskin tahmaava. Vahvuus ilmenee arvojuoman kaltaisena olemuksena, hitautena ja arvokkuutena…

Tuomio: Hyvinkin maistuva nautintojuoma, joka omaan suuhun jää hieman turhan kuivaksi. Tämä ei haittaa, sen verran mauista löytyy syvyyttä mitä ammentaa! Erittäin pätevä, raskaan pakkasillan rentouttaja… Vahva takkasuositus!

Laadukas ja lämmittävä, rapsakasti humaloitu barley wine. 

Pisteet: 41/50