Stadin Low Awake NEIPA & High Sleep West Coast IPA

Stadin Low Awake NEIPA

Stapan eteiskaapista lähti mukaan kaikkiaan kolme IPA-pään tuotetta, jotka kaikki oli sovitettu vahvuudeltaan samaan 7,2%:n lukemaan. Aiemmin avattu Incredible Double Pale Alehan kostautui ikänsä puolesta jo eläkeläiskastiin, eikä tainneet nämä kaksi muutakaan aivan joulusesongin kamaa olla. Ei tosin ikälopuiltakaan vaikuttaneet ja keskimäärin varsin hyvinhän ne maistuivatkin.

Ensin lasiin meni tyylinsä puolesta ajalle vähän kriittisempi tapaus eli Low Awake NEIPA. Kolmeen kertaan jenkkijohdanteisesti kuivahumaloitu olut on vahvuudeltaan 7,2-prosenttinen ja sävyiltään varsin tyylinmukainen, joskin stapalaiseen maailmankuvaan sopivasti hieman totuttua peräkärrytetympi. Persikkainen trooppisuus ei yllä syvimpiin aromikkuuksiin, mutta pelittää kyllä varsin hyvällä tasolla.

Viimeisenä vuorossa olikin koko kolmikon komein tapaus, niinikään TDH-doupattu länsirannikon hedelmiä tarjoileva High Sleep West Coast IPA, joka osuikin sitten makuhermoon erittäinkin mukavasti.

Stadin Low Awake NEIPA

Aika tummemmankeltainen, samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on trooppinen, persikkainen, sitruksinen. Vähän odotteleva, mutta hyvä.

Maku on tuoksua runsaampi ja ennakkoluulottomampi. Monipuolista sitruspainotusta appelsiinin kuoresta sitruunaan, greippiin ja limeenkin. Katkeroa löytyy, mitä Stadilta vähän salaa toivoinkin. Tukena suht voimakasta persikkaisuutta ja muuta trooppisuutta. Alkuun vähän kärjekäs, mutta ajan myötä tasoittuva. Ei taistele lajin aromimehukkaimpien esitysten kanssa, muttei varmaan ole tarkoituskaan. Roolia on varattu myös takapotkulle ja tässä on minusta onnistuttu mukavasti.

Pisteet: 35/50

Stadin High Sleep West Coast IPA

Kaunis, vaaleankeltainen olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on hyvin sitrusvetoinen, kevyen trooppinen. Ehkä hienoisesti karamellinenkin. 

Maku toimii. Aromipuoli ei järin runsasta tunnu olevan, mutta tässä tyylissä on onneksi muutakin tarjolla ja länsipään IPAt StaPalla on aina osattu. Niin nytkin. Sitrusta veturina, greippiä takapotkuna. Taustalla vaaleaa trooppisuutta, tukena karamellisoitunutta maltaisuutta. Napakka lopetus, sopiva maltaisuus. Hyvä paketti.

Pisteet: 38/50

Stadin Incredible Double Pale Ale

Stadin Incredible Double Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi

Suvilahden läpi tuli harpottua joulukuun puolella ja Stadin Panimon etuovi ”sattui” luontevasti matkan varrelle. Toivoin salaa, että mainio American Barley Wine olisi löytynyt puodin tarjonnasta, mutta sitä ei ole kuulemma nyt hetkeen valmistettu. Oma varastonikin on jo päässyt ehtymään, joten jään odottelemaan seuraavan erän mahtumista tuotantopöydälle. Kourallinen stadilaisten vahvempia tuotteita  lähti kuitenkin mukaan ja yksi niistä oli nyt esittelyssä oleva, kauppavalikoimista tutun Incredible Pale Alen ylösskaalattu Double-versio.

Panimokaupoissa on aina mukava käydä ja yleensä tarjolla on mukavan tuoretta tavaraa kohtuuhintaan. Stapan pikkukojussa ei monista paikoista poiketen oikein pääse itse hypistelemään hyllyjen antimia, joten matkaeväät valikoituivat vähän ohjatummin. Muutama IPA, parit jyhkeämmät ja matka jatkui.

Incredible Double Pale Ale olisi kuitenkin jäänyt varmasti hyllyyn, mikäli olisin sen heti vuoden alkuun merkatun BBE-lukeman hoksannut. Pari muuta IPAa oli kirjattu ensi syksylle ja kyllähän ne paljon puhuttelevammassa olomuodossa olivat. No, päiväystä oli jäljellä tässäkin, joten siinä määrin myymäläteknisesti kuranttia kamaa, mutta eittämättä ikä alkaa jo painamaan. En tiedä, leimataanko BBE:t StaPalla vuodeksi vai kenties 9kk  eteenpäin, mutta tässä kohtaa sillä ei sinällään ollut enää merkitystä. Aikajanan loppu oli jo muutamasta viikosta kiinni, minkä kyllä humalavetoisen elintarvikkeen kohdalla huomasi.

Stadin Incredible Double Pale Ale

Vaaleahkon, hieman oranssisenkeltainen olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on karamellimaltainen, sitrushedelmäinen ja havuinen. Lämmetessä hieman marjaa ja vaniljaa.

Maku on tuoksun linjoilla. Karamellisuus on hyvin selkeää, osin keksistäkin tunnelmaa tosin löytyy. Sitrusta, mukavaa purevuutta greipin muodossa, virkeää antia havujen muodossa. Taustalla kypsempää hedelmäisyyttä, ylikypsää jopa. Tuoksun tavoin myös makuun nousee vaniljaa ja marjaisuutta, mutta sinällään vähäisissä määrin. Vanhemman koulun karamelli-sitrusmenoa, joka ei niinkään piittaa mahdollisesta aromaattisimman terän katoamisesta, mutta ei oikein nouse enää lentoonkaan. 

Odotin jopa karumpaa koettelemusta, mutta yllättävän hyvin paketti on BBE:n partaallakin kasassa, vaikken tähän enää rahojani olisi sijoittamaan lähtenytkään.

Prykmestarin savukatajainen perintö

Näky, jonka pelkäsin katoavan pian.

Kun Vakka-Suomen Panimo ilmoitti maaliskuussa sulkevan ovensa, olin suoraan sanoen hämmästynyt. Pienpanimoiden kapeasta leivästä ja kotimaisenkin kentän kasvavasta tungoksesta on kyllä ollut puheita jo jonkin aikaa eikä joukon paikoittainen harventuminen sinällään mikään yllätys olisi. Pakko kuitenkin myöntää, ettei Uudenkaupungin panimoylpeys kuitenkaan ollut käynyt pienessä mielessänikään, kun mahdollisia kaatujia olen itsekseni pohdiskellut. Oikeastaan päinvastoin.

Näin kuitenkin kävi ja perustajajäsen Jani Vilpas avasi asiaa ihailtavan avoimesti ja turhia selittelemättä. Sittemmin toiminnalle on kuin onkin löytynyt jatkaja, kun Stadin Panimo ilmoitti ostaneensa Vakka-Suomen Panimon toiminnan ja vieläpä jatkavansa myös jo eräällä tapaa ikonisen Prykmestar-brändin tuotantoa.

Vuonna 2007 perustetulla Vakka-Suomen Panimolla on ollut suuri rooli omankin harrastuneisuuteni ja ylipäänsä kotimaisesta pienpanimoalasta kiinnostumisen suhteen. Satuimme näet hieman sattumankin kautta panimon ovelle kymmenen vuotta sitten ja lämmin vastaanotto sekä kutsu panimokierrokselle oli hyvin silmiä avaava kokemus, josta innostus lähti toden teolla viriämään. Tämän lisäksi panimolta löytyy muutamakin oma kestosuosikki, joista henkilökohtaisesti tärkeimmät ovat Prykmestar Savu ja sen runsaampi isoveli Savukataja.

Savukataja olikin ensimmäinen asia, jonka mieleeni sain, kun panimon konkurssi-ilmoitus tuli julki. ”Ei hemmetti”, taisi olla siistitty kirjoitusasu päällimmäiselle ajatukselle. Lista jatkui Savulla, Wehnäbockilla, parillakin mainiolla lagerilla sekä uraa aikanaan uurtaneella Double IPAlla, mutta palasi lopulta takaisin Savukatajaan. Sen menetys tuntui ja tuntuisi edelleen yhdeltä suurimmista yksittäistä olutta koskevista tappioista, mitä kotimaisessa pienpanimotarjonnassa saattaisi kuvitella. Vain oikeastaan Plevnan Siperia nousee yhtä vahvana mieleen*.

Entä, kun viimeinenkin Savukataja on kaadettu?

Miksi juuri Savukataja on niin merkityksellinen? Tätä piti itsekin vähän aikaa mutustella. On totta, että sillä on ollut panimon ohella suuri merkitys oman olutmaun löytämisen suhteen ja siitä on muodostunut myös yksi henkilökohtaisen harrastuksen peruskivistä. Mutta uskallan myös väittää, ettei kyse ole vain itsekkäistä tuntemuksista tai mielipiteistä, vaan taustalle on helppo piirtää laajempiakin perusteita.

Ensinnäkään Savukatajalle ei ole syntynyt oikein missään vaiheessa varteenotettavaa, saati pysyvää kilpailijaa Suomessa. Ei, vaikka olutta on valmistettu jo vuosikaudet, mikä sekin on nykyisenlaatuinen valikoiman nopeaan vaihtuvuuteen ja uutuuskirjon kasvuun perustuva markkina huomioon ottaen erittäin kunnioitettava suoritus ja saavutus.

En sano, että uutuustulvassa mitään väärää saati pahaa olisi, ei suinkaan. Panimoiden innovatiisuus tuottaa markkinoille kasvavissa määrin erittäinkin hyviä, täyden tunnustuksen ansaitsevia oluita, joiden yhtä nopea poistuma on kuitenkin jossain määrin helppo hyväksyä. Onhan valikoiman jatkuva eläminen nykyään enemmän kuin normaalia ja ensi viikolla tilalla voi jo olla yhtä hyvä, korvaava tuote.

Kun Savukataja aikanaan julkaistiin, oli tahti muutenkin hitaampi ja se sai hyvän jalansijan myös poikkeuksellisuutensa ansiosta. Kuten todettua, ei se vieläkään ole saanut kunnollista haastajaa, vaikka olutta on valmistettu jo reipas vuosikymmen – kauemmin, kuin suurin osa nykypäivän pienpanimoista on ollut edes perustamisvaiheessa saati toiminnassa.

Uusin voimin jatkumoa klassikolle?

Se on pakko kuitenkin myöntää, etten itsekään lukeudu Savukatajan suurkuluttajiin. Toisaalta harvapa tuon vahvuisen ja runsasmakuisen oluen arkikäyttäjäksi varmaan ilmoittautuu ja omakohtaisestikin sen nautinta on suuntautunut suht harvoihin, mutta sitäkin harkitumpiin tilanteisiin. Mutta juuri siinä hommassahan ”suuri savuinen” onkin parhaimmillaan ja yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista kotimaisten klassikoiden joukossa. Luottokumppani syviä ajatuksia vaativiin hetkiin ja suomalaisen luonnon hiljaiseen ihmettelyyn. Täydensin kaiken varalta varastoni, mutta toivon ettei sen taru olisi lopullisesti ohi.

Toivotaan, stadilaiset ottavat homman hienosti haltuun ja Savukatajaa, kuten muitakin Prykmestareita tullaan näkemään vastakin ja siinä samalla Stadinkin tuotteet saavat kaipaamaansa lisälevikkiä. Savukatajan sulokutsun soisi kaikuvan laaksoissamme jatkossakin.

*Tottakai Koffin Portterinkin katoaminen olisi suuri tappio koko maamme elossa olevaa panimohistoriaa ajatellen, mutta ehkä hieman eri tavalla. En siis suinkaan unohtanut, vaan paneuduin yllä pienpanimoihin.

Stadin Gasometer Grapefruit IPA & Incredible Pale Ale

Stadin Gasometer Grapefruit IPA

India Pale Ale / 6,5%

Kaivelin arkistoista pari Stadin Panimon tuotearviota. Käväisin panimolla lähes vuosi sitten keväällä ja pääsin panimokierroksella maistamaan nyt ensimmäisenä arvioissa olevaa Gasometeria suoraan tankista. Oletattavan toimivaa ja suunmukaista menoahan tuo tankkituore verigreippi-IPA silloin tarjoili. Sain myöhemmin pari pulloa samaa tavaraa panimon omasta kaupasta tuotuna, mutta pullosta kotioloissa kaadetut erät eivät aivan samaan muistojen hekumaan yltäneet – vaikka StaPan varma perustekeminen niissä maistuikin. Arvio on naputeltu n. kahden kuukauden ikäisestä pullosta.

Stadin Panimon vaalea IPA on humaloitu amerikkalaisilla humalalajikkeilla. Sitrusmaisen makumaailman täydentää maustamiseen käytetyt aidot verigreipin kuoret. Suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton pintahiivaolut.

Kirkas, oranssinen ja kevyen vaahdon nostava olut. Tuoksu tarjoaa sitrushedelmien aromikkuutta ja purentaa, avautuessaan myös kypsää tropiikin hedelmää alkaa löytymään. Mallasrunko antaa myös kevyttä karamellia, mutta suht kepeänä kokonaisuus nenässä silti kaikuu. Aika kiva.

Maku on tuoksua karamellisempi, mutta myös selvästi greippisempikin. Loppu tarjoaa myös kevyttä mausteisuutta, alussa alaa valtaa maltaan ohella kypsä hedelmäisyys sekä sitruksinen appelsiinisuus. Hiilihappotaso on todella maltillinen, mikä ”kypsentää” hedelmäistä makua turhankin pehmeäksi. Se keventää myös katkeruutta... Sitrushedelmientäyteinen makumaailma kolkuttelee makuhermoja mukavalla otteella, mutta pientä lisäterävyyttä mukana voisi olla. Hedelmäisyydessä on hieman turhalti ”kypsyyttä” mukana, mikä tasapainottaa makumaailmaa turhankin paljon.

Tankkituoreena kokemus oli toki toista luokkaa, mutta niinhän se aina.

Pisteet: 35/50

Stadin Incredible Pale Ale

American Pale Ale / 5,5%

Vaatimattomasti nimetty Incredible Pale Ale kuuluukin sitten stadilaisten kauppavalikoimaan ja asettuu lopputulemaltaan sinne kauppa-APOjen ja -IPOjen perustarjonnan kastiin. Kepeää ja hedelmäisää, ehkä vähän kevyttä tarjontaa löytyy vahvuuksiin nähden ihan mukavasti, mutta enemmänkin voisi humaloinnista irti ottaa.

Vaaleankeltainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on kepeän hedelmäinen, sitrusta antava ja vaalean maltainen. Hitusen odottava tunnelma.

Maku on ihan hyvä. Ei huippu, mutta helposti lähestyttäväksi APAksi helposti lähestyttävä. Eli keskirunsas, hieman mallasta esittelevä, kohtalaisen hedelmäinen ja lopuksi sitruksinen. Ihan jees.

Pisteet: 32/50