Malmgård Imperial IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,9
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Saatiinhan se Malmgårdin Imperial IPAkin Alkon valikoimiin jo jokin aika sitten. Aiemminkin olisi voitu, mutta Alkon onnettomat menivät sillein hassusti hukkaamaan pienpanimokattausta varten toimitetun näyte-erän. Mitäpä sitä anteeksi pyytelemään, otetaan se DIPA hyllyyn sitten kevemmällä… No kevät tuli ja sitä myöten keltakylkinen ja jyhkeä olutuutuus. Pari näitä on tullut jo haettua ja täytyy sanoa, että tässä on Emmer IPAn ohella miellyttävä ja maistuva humalanautinto, joka saa lisäsävyä oman pellon muinaisvehnästä – emmeriä siis löytyy. Toimii hyvin. 

Malmgård Imperial IPA

Samean oranssinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on miellyttävän voimakas, runsaan humaloitu ja kulmikkaan pippurinen. Kypsää hedelmää, sopivaa sitrushedelmää ja pihkaista otetta. Oikein hyvä.

Mausta toistuvat samat sävelet. Kypsä hedelmäisyys yhdistyy pihkaiseen tunnelmointiin kauniisti jättäen sitruksen vivahteille oman kapaen polkunsa. Vehnäistä maltaisuutta, kevyttä karamellia ja lopussa katkeron kanssa esiin nousevaa, sopivaa pippurimausteisuutta. Runsas, lämmin ja tunnelmaltaan syvä. Kaiken kaikkiaan jotenkin miellyttävän seesteinen ja hitaasti puhutteleva vaikkei mahdottoman hidasliikkeinen olekaan. Nyt toimii ja hyvin.

Tuomio: Hidas, monipuolinen ja rauhallisen tuntuinen double IPA pihkan, kypsän hedelmän ja sopivan pippurisuuden teesein. Taattua laatua Pernajasta.

Pisteet: 39/50

Lervig / Buddelship Sauer´d Krauts

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 7,5
• Panimot: Lervig Aktiebryggeri, Stavanger, Norja / Buddelship Brauerei, Hampuri, Saksa

Edelleen voimistuva pienpanimobuumi ja craft-villytys on tuonut eteen toinen toistaan vinkeämpiä makupareja eikä innovaatioille näy loppua. Useat virityksethän ovat tasan yhtä toimivia kuin paperillakin näyttää, mutta silti harrastukseen kuuluva kokeilunhalu ja sisäänrakennettu uutuuden viehätys ajavat usein testaamaan näitä olutmaailman outolintuja. Helmiäkin joukkoon toki mahtuu mutta 95% tuttavuuksista kuuluu lähtökohtaisesti enemmän sinne ”kokemusolut” kuin ”nautintojen suuri sinfonia” kategorioihin.

Mutta etsivä myös löytää! Norjalaispanimo Lervig ja hampurilainen Buddelship yhdistivät voimansa varsin mielenkiintoisen Reinheistgebot-tribuutin muodossa. Puhtauslain juhlavuosi tuntuu muutoinkin kirvoittaneen eräänlaisia ”vastakannatuksia” eli juhlan kunniaksi valmistettuja, kaikella mahdollisella ”laittomalla” tuunattuja erikoiseriä. Ehkä hapankaalilla hapatettu sour ale voitaisiin tällaiseksi laskea?

Sauer’d Krauts on kesäisen kirpeä ja kokemuksen pohjalta hyvinkin toimiva grillausolut puhtaan nautiskelun ohella. Rungosta löytyy kauraa, vehnää sekä ruista happamuuden tullessa (ainakin osittain) mango-ananas-vaikutteisen hapankaalin vaikutuksen myötä. Hapankaalihan on hemmetin hyvää, samoin olut, joten niiden yhdistelmänkin on pakko olla toimiva? No itseasiassa näinhän se juuri menee. Hapankaaliltahan tuo ei lopulta maistu, mutta juju lieneekin enemmän tämän maanmainion herkun sisältämissä maitohappobakteereissa joista olut saa mukavan omenaisen ja purevan otteen. Hieno olut ja onneksi sitä tuli hommattua useampikin. Boxbeers palveli internetissä Alkon jo suljettua ovensa aikaa sitten ja paketti Tanskasta oli kolmessa päivässä kotiovella… 

We are celebrating 500 years of Reinheitsgebot by making this very unique sour ale with the good Germans from Buddelship. This beer is full of ‘impure’ oats, wheat and rye, and was soured with fresh, locally produced sauerkraut infused with mango and pineapple. The sourness of the beer is complemented by fruit flavours, particularly raspberry. It may not abide by the Bavarian purity laws, but remember, Reines Bier Gefährdet die Gesundheit.

Lervig / Buddelship Sauer´d Krauts

Sameahko, oranssinen olut ihan kauniilla vaahdolla. Tuoksultaan se on omenaisen kirpeä, raikas ja suoraviivaisen hapan. Ehkä jotain muutakin hedelmää ja sitrusmaista happamuuttakin mutta aika suoraviivainen. Varsinaista hapankaalia ei kuitenkaan kuulu. Höh…

Maultaan aika samanlainen, vähän vivahteikkaampi ja oikein maistuva. Omenaisen kirpeä, vaalean marjaisa ja ohuelti makea, pääosin vaalean viljavaa mallasta esittelevä. Odotetun hapan, maitohappoinen mutta myös vienon hedelmäinen. Hyvin raikas ja ”happaman rapea”. Virkistävä tuttavuus.

Tuomio: Suoraviivainen ja raikas sour ale. Hyvin kesäinen, hyvin hapan ja hyvällä tapaa omenaisen raaka.

Huomio: Lämpö ja tuhti grilliruoka tasoittavat kokonaisuutta tehokkaasti. Mukaan tulee entistä enemmän hedelmäisyyttä ja sopivaa pyöreyttä, mutta kirpakka happamuus pysyy edelleen läsnä. Mausteinen eväs saa mallaspuolelta hieman karamellisenkin parin vaikkei nyt mistään suuremmasta sellaisesta puhutakaan. Toimii hyvin kesäherkkujen kanssa kuitenkin.

Pisteet: 38/50

Pyhä Alko ja alkoholipoliittinen keskustelu

Monen aseman ”viinasota”

Alkon asema suomalaisessa alkoholipolitiikassa on pyhä, eräänlainen vakio jonka kyseenalaistaminen tietäisi käytännössä sotkan munasta syntyneen maailman loppua. Säröjä ikiaikaiseksi aiotun monopolin kuoreen on kuitenkin jo syntynyt ja tahosta riippuen näkemykset niiden laajuudesta vaihtelevat melkoisesti. Käsiin räjähtäneestä viinarallista ja arkipäiväistyneestä verkkotilailusta voisi kuvitella, että muuri vuotaa kuin seula, mutta joka tapauksessa eroosion jäljet ovat jo selvästi havaittavissa. Matkassa on kuitenkin mutkia.

Alkoholilain selkeyttämistä, nykyaikaistamista ja muuttamista länsimaisten sivistysmaiden suuntaan ajetaan vaihtelevassa laajuudessa useilla eri tahoilla. Päämäärä on yhteinen, mutta monopoliuskovaisten vastustustyötä helpottaa rintamalinjojen keskinäinen nahistelu ja kyseenalaistaminen: eduskunnassa kun kyse on populismista ja puoluekin on yleensä väärä, elinkeinoelämä ajaa vain omaa etuaan ja kansa ei ymmärrä omaa parastaan – ideoita ei kannateta kun ne ovat liian maltillisia tai sitten poliittiseen ilmapiiriin nähden turhan korkealentoisia, joku saattaisi jopa suosia kotimaista pienyritystä ulkomaisten panimojättien kustannuksella. Ryhmittymien nahistellessa keskenään ei alkoilla, ehyteillä ja teehooällillä ole käytännössä ollut tarvetta kuin soittaa ikivihreää ”kansanterveys, viinapiru ja ei toimi meillä” levyään. Mutta ääni on hiljalleen alkanut sielläkin vapisemaan…

"Monopoli ei kestä kilpailua"

Nykyaikaisen alkoholipolitiikan ehtona on kajoaminen eläkeikään ehtineen Alkon asemaan ja viime aikoina Alkon suunnalta onkin tullut pelonsekaisia lausuntoja. Helsingin Sanomat uutisoi helatorstaina:

”Nelosoluesta syntyi sota – Alko uhkaa sulkea kymmeniä myymälöitä, jos nelonen vapautetaan ruokakauppoihin”.

Toimitusjohtaja Hille Korhonen on huolissaan Alkon kannattavuudesta, mikäli ”vahvat” oluet päätyisivät maitokauppojen hyllyille. Vuonna 2015 oluen osuus Alkon kokonaismyynnistä oli noin 9%.  Vaikka osuus on pieni, aiheuttaa sen mahdollinen menetys toimitusjohtajan näkemyksen mukaan muita ongelmia:

”Päivittäistavarakaupan laajan jakelun ja vapaan hinnoittelun myötä vahvat oluet korvaisivat osittain myös viinin ja väkevien kulutusta”.

Vaarana siis on, ettei valtion viina enää kansalle maistuisi ja tonkkaviinitkin vaihtuisivat hefeweizeneihin, ipoihin ja pilsnereihin. Huoli viinan myynnistähän oli tapetilla jo aiemmin viinien myynnin vapauttamisen yhteydessä. Vastuullisesti ja kattavasti viinaa myyvän monopolin myymälämäärää jouduttaisiin karsimaan ankaralla kädellä:

”Hän huomauttaa, että väkeviä juomia myytäisin näin ollen nykyistä harvemmilla paikkakunnilla.”

Tämä varmasti pitäisi osittain paikkansa, mutta ajatusmalli on silti erikoinen. Alkoa markkinoidaan erityisen laadukkaan valikoiman ja ensiluokkaisen palvelun yrityksenä. Luulisi että vuosikymmenten yksinvaltiuden ajalla karttunut kokemus ja osaaminen kannattaisi ottaa käyttöön ja osoittaa ylivertainen kilpailukyky ja valikoiman laadukkuus avoimessa (tai edes vähän avoimemmassa) kilpailussa? En haluaisi tässä muistuttaa toimitusjohtajan 36 000 euron kuukausipalkasta, mutta mutta…

Alkon asema

Asiakaspalvelu on Alkon selkeä vahvuus ja siitä tulee liian harvoin annettua positiivista palautetta. Se on myös rikkaus, joka internetaikakaudella on kokenut inflaation. Siitä tosin maksetaan korkean katteen muodossa, mikä vääristää tilannetta monopolin ollessa kyseessä – kaikki eivät palvelua tarvitse eikä halua siitä siten maksaakaan.

Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin valikoiman puolella eikä osaavasta myyjästä oikein ole muuta kuin juttuseuraa kun valikoimissa on kaksi imperial stoutia* joista valita. Tosiasiassa Alkon valikoima ei ole umpisurkea vaan se toimisi hyvin yhtenä vaihtoehtona muiden erikoisliikkeiden ja markettien joukossa. On kuitenkin totta, että se on valikoimansa puolesta ainoana vähittäismyyntikanavana täysin riittämätön palvelija. Kilpailutilanteessa se voisi myös keskittää osaamistaan erikoistumalla ihan oikeasti laatujuomiin. (*=kärjistetty esimerkki)

Oltiin keskusteluissa sitten puolesta tai vastaan, palataan aina Alkon asemaan. Murenemisestaan huolimatta sen perustukset tuntuvat olevan tiukassa. Alko luonnollisesti on hakenut asiantuntijakannan monopolin säilyttämisen tukemiseksi vahvojen oluiden kauppamyyntiä koskevaan kysymykseen:

”Alkon käyttämä eurooppaoikeuden dosentti Samuli Miettinen päätyi asiantuntijalausunnossaan siihen, että vahvojen, enintään 7,5 prosentin oluiden vähittäismyynnin laajentamisella maitokauppoihin voi olla merkittäviä vaikutuksia alkoholimonopolin tulevaisuuteen.”

… mutta aihetta on puitu myös PTY:n teettämässä tutkimuksessa, jossa lopputulema oli luonnollisesti toisenlainen:

”PTY:n selvityksen mukaan vähittäiskauppojen tuotevalikoiman laajentaminen ei saa EU:ta vaatimaan Alkon monopolin purkamista.”

”EU-oikeuden näkökulmaa lakiuudistuksiin arvioitiin syksyllä 2015 tehdyssä asiantuntijaselvityksessä. Selvitys osoittaa, että A-oluen ja mietojen viinien myynnin vapauttaminen ei välttämättä edellytä monopolin purkua.”

On kuitenkin ihan relevanttia kysyä, että mihin me oikeastaan tarvitsemme Alkoa ja miksi sen asemaan takerrutaan alituisesti?

Muutama huomio

• Suomalainen kuuluu alle 3% vähemmistöön EU-kansalaisista, jotka asuvat valtiollisen alkoholimonopolin vaikutusalueella

• Alkoholista saatavat verotulot ovat samat, myytäisiin viinipullo sitten Alkosta, ruokakaupasta, kesäkioskista tai vaikkapa viineihin erikoistuneesta kivijalkakaupasta

• Lainsäädännön vapauttaminen ei ole vain elinkeinoelämän ahne päämäärä; THL:n tammikuinen tutkimus alkoholiasenteista paljastaa että ”83% suomalaisista vastustaa alkoholipolitiikan tiukentamista” ja ”Alkoholipolitiikan väljentämistä toivovien osuus on yli kolmikertaistunut vuoden 2012 jälkeen.” 
• Alkon monopolin edes osittainen purkaminen palvelisi myös pienpanimoita aitojen myyntikanavien muodossa. Pitkälti alle puolet pienpanimoista on saanut tuotteensa Alkoon ja niistäkin valtaosa vain tilausvalikoiman puolelle. Nykysysteemi suosii suuria, ulkomaisia toimijoita.

Laajempi ja paremmin saatavilla oleva valikoima edesauttaa kulttuurin kehittymistä kapean ja piilotellun sijaan. Valikoiman suppeus suosii suuria toimijoita, joiden tuotannossa painopiste on kustannustehokkaassa volyymimyynnissä pienten tuottajien keskittyessä monipuolisuuteen ja laatuun. Sata vuotta on taantumusta takana, mutta onneksi yrittäjyyttä on viime vuosina löytynyt enenevissä määrin. Nyt pitäisi toimintaympäristö saada kuntoon ja matka sivistysmaiden joukkoon voisi toden teolla alkaa.

Minäkin olen muuten sitä mieltä, että 4,7% "Berliinin muuri" on tuhottava.

Maku Black IPA

BIPA päähän kevätsäähän..?

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,1
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Jospa sitä sanailisi oluesta pienen tauon jälkeen. Kevätaurinko on jo korkealla mutta myös tummemmat maut maistuvat viileänpuoleisissa illoissa. Maku Brewingin kevätpaketissa oli pullollinen ravintolajakelussa jo jonkin aikaa ollutta Black IPAa, joka jatkaa panimon perusvarmaa ja tyylinmukaista linjaa laadukkaiden oluiden äärellä. Columbus-, Mosaic- ja Chinook-humalilla varustetin BIPAn strategiset mitat ovat seuraavat: 80 EBU – 140 EBC – 6,1% – 38/50.

Maku Black IPA

Todella tummanruskea, hivenen punertava ja vaalean beigellä vaahdolla varustettu olut. Tuoksu on mainio: aimo annos sitruksista terävyyttä, havuista rutistusta, miellyttävää maltaistapaahteisuutta, kevyttä suklaata sekä suolaista salmiakkia. Tuore, raikas, toimiva.

Oikein mallikas black IPAhan tästä kuoriutuu… Suolainen salmiakkiviba toimii ja pelaa hienosti yhteen raikkaan sitruksisen, hitusen hedelmäisen ja havuisen humaloinnin kanssa. Paahtunutta mallasta löytyy matkasta sopivasti ja jälkimaussa leijailee kevyen suklainen katku. Greippisen sivaltavat katkerot ovat hyvällä tasolla ja melko rapea meno on kieltämättä enemmän kuin paikallaan. Hyvin puree, mutta purkoon. Mainiota!

Tuomio: Tyylikäs, sopivan suoraviivainen ja miellyttävän rapea black IPA Tuusulasta. Mitä tähän lisäämään. On hyvä.

Pisteet: 38/50