Monen aseman ”viinasota”
Alkon asema suomalaisessa alkoholipolitiikassa on pyhä,
eräänlainen vakio jonka kyseenalaistaminen tietäisi käytännössä sotkan munasta
syntyneen maailman loppua. Säröjä ikiaikaiseksi aiotun monopolin kuoreen on kuitenkin
jo syntynyt ja tahosta riippuen näkemykset niiden laajuudesta vaihtelevat
melkoisesti. Käsiin räjähtäneestä viinarallista ja arkipäiväistyneestä verkkotilailusta
voisi kuvitella, että muuri vuotaa kuin seula, mutta joka tapauksessa eroosion
jäljet ovat jo selvästi havaittavissa. Matkassa on kuitenkin mutkia.
Alkoholilain selkeyttämistä, nykyaikaistamista ja
muuttamista länsimaisten sivistysmaiden suuntaan ajetaan vaihtelevassa laajuudessa
useilla eri tahoilla. Päämäärä on yhteinen, mutta monopoliuskovaisten vastustustyötä
helpottaa rintamalinjojen keskinäinen nahistelu ja kyseenalaistaminen: eduskunnassa
kun kyse on populismista ja puoluekin on yleensä väärä, elinkeinoelämä ajaa
vain omaa etuaan ja kansa ei ymmärrä omaa parastaan – ideoita ei kannateta kun
ne ovat liian maltillisia tai sitten poliittiseen ilmapiiriin nähden turhan
korkealentoisia, joku saattaisi jopa suosia kotimaista pienyritystä ulkomaisten
panimojättien kustannuksella. Ryhmittymien nahistellessa keskenään ei alkoilla, ehyteillä ja teehooällillä
ole käytännössä ollut tarvetta kuin soittaa ikivihreää ”kansanterveys, viinapiru ja ei toimi meillä” levyään. Mutta ääni
on hiljalleen alkanut sielläkin vapisemaan…
"Monopoli ei kestä kilpailua"
Nykyaikaisen alkoholipolitiikan ehtona on kajoaminen
eläkeikään ehtineen Alkon asemaan ja viime aikoina Alkon suunnalta onkin tullut
pelonsekaisia lausuntoja. Helsingin Sanomat uutisoi helatorstaina:
Toimitusjohtaja Hille Korhonen on huolissaan Alkon
kannattavuudesta, mikäli ”vahvat” oluet päätyisivät maitokauppojen hyllyille. Vuonna
2015 oluen osuus Alkon kokonaismyynnistä oli noin 9%. Vaikka osuus on pieni, aiheuttaa sen mahdollinen
menetys toimitusjohtajan näkemyksen mukaan muita ongelmia:
”Päivittäistavarakaupan laajan jakelun ja vapaan hinnoittelun myötä vahvat oluet korvaisivat osittain myös viinin ja väkevien kulutusta”.
Vaarana siis on, ettei valtion viina enää kansalle maistuisi
ja tonkkaviinitkin vaihtuisivat hefeweizeneihin, ipoihin ja pilsnereihin. Huoli
viinan myynnistähän oli tapetilla jo aiemmin viinien myynnin vapauttamisen yhteydessä. Vastuullisesti ja kattavasti viinaa myyvän monopolin myymälämäärää
jouduttaisiin karsimaan ankaralla kädellä:
”Hän huomauttaa, että väkeviä juomia myytäisin näin ollen nykyistä harvemmilla paikkakunnilla.”
Tämä varmasti pitäisi osittain paikkansa, mutta ajatusmalli
on silti erikoinen. Alkoa markkinoidaan erityisen laadukkaan valikoiman ja
ensiluokkaisen palvelun yrityksenä. Luulisi että vuosikymmenten yksinvaltiuden
ajalla karttunut kokemus ja osaaminen kannattaisi ottaa käyttöön ja osoittaa ylivertainen
kilpailukyky ja valikoiman laadukkuus avoimessa (tai edes vähän avoimemmassa)
kilpailussa? En haluaisi tässä muistuttaa toimitusjohtajan 36 000 euron kuukausipalkasta, mutta mutta…
Alkon asema
Asiakaspalvelu on Alkon selkeä vahvuus ja siitä tulee liian
harvoin annettua positiivista palautetta. Se on myös rikkaus, joka
internetaikakaudella on kokenut inflaation. Siitä tosin maksetaan korkean
katteen muodossa, mikä vääristää tilannetta monopolin ollessa kyseessä – kaikki
eivät palvelua tarvitse eikä halua siitä siten maksaakaan.
Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin valikoiman puolella eikä
osaavasta myyjästä oikein ole muuta kuin juttuseuraa kun valikoimissa on kaksi
imperial stoutia* joista valita. Tosiasiassa Alkon valikoima ei ole umpisurkea
vaan se toimisi hyvin yhtenä vaihtoehtona muiden erikoisliikkeiden ja
markettien joukossa. On kuitenkin totta, että se on valikoimansa puolesta
ainoana vähittäismyyntikanavana täysin riittämätön palvelija.
Kilpailutilanteessa se voisi myös keskittää osaamistaan erikoistumalla ihan
oikeasti laatujuomiin. (*=kärjistetty esimerkki)
Oltiin keskusteluissa sitten puolesta tai vastaan, palataan
aina Alkon asemaan. Murenemisestaan huolimatta sen perustukset tuntuvat olevan
tiukassa. Alko luonnollisesti on hakenut asiantuntijakannan monopolin
säilyttämisen tukemiseksi vahvojen oluiden kauppamyyntiä koskevaan kysymykseen:
”Alkon käyttämä eurooppaoikeuden dosentti Samuli Miettinen päätyi asiantuntijalausunnossaan siihen, että vahvojen, enintään 7,5 prosentin oluiden vähittäismyynnin laajentamisella maitokauppoihin voi olla merkittäviä vaikutuksia alkoholimonopolin tulevaisuuteen.”
… mutta aihetta on puitu myös PTY:n teettämässä tutkimuksessa, jossa lopputulema oli luonnollisesti toisenlainen:
”PTY:n selvityksen mukaan vähittäiskauppojen tuotevalikoiman laajentaminen ei saa EU:ta vaatimaan Alkon monopolin purkamista.”
”EU-oikeuden näkökulmaa lakiuudistuksiin arvioitiin syksyllä 2015 tehdyssä asiantuntijaselvityksessä. Selvitys osoittaa, että A-oluen ja mietojen viinien myynnin vapauttaminen ei välttämättä edellytä monopolin purkua.”
On kuitenkin ihan relevanttia kysyä, että mihin me oikeastaan tarvitsemme Alkoa ja miksi sen
asemaan takerrutaan alituisesti?
Muutama huomio
- Suomalainen kuuluu alle 3% vähemmistöön EU-kansalaisista, jotka asuvat valtiollisen alkoholimonopolin vaikutusalueella
- Alkoholista saatavat verotulot ovat samat, myytäisiin viinipullo sitten Alkosta, ruokakaupasta, kesäkioskista tai vaikkapa viineihin erikoistuneesta kivijalkakaupasta
- Lainsäädännön vapauttaminen ei ole vain elinkeinoelämän ahne päämäärä; THL:n tammikuinen tutkimus alkoholiasenteista paljastaa että ”83% suomalaisista vastustaa alkoholipolitiikan tiukentamista” ja ”Alkoholipolitiikan väljentämistä toivovien osuus on yli kolmikertaistunut vuoden 2012 jälkeen.”
- Alkon monopolin edes osittainen purkaminen palvelisi myös pienpanimoita aitojen myyntikanavien muodossa. Pitkälti alle puolet pienpanimoista on saanut tuotteensa Alkoon ja niistäkin valtaosa vain tilausvalikoiman puolelle. Nykysysteemi suosii suuria, ulkomaisia toimijoita.
Laajempi ja paremmin saatavilla oleva valikoima edesauttaa kulttuurin kehittymistä kapean ja piilotellun sijaan. Valikoiman suppeus suosii suuria toimijoita, joiden tuotannossa painopiste on kustannustehokkaassa volyymimyynnissä pienten tuottajien keskittyessä monipuolisuuteen ja laatuun. Sata vuotta on taantumusta takana, mutta onneksi yrittäjyyttä on viime vuosina löytynyt enenevissä määrin. Nyt pitäisi toimintaympäristö saada kuntoon ja matka sivistysmaiden joukkoon voisi toden teolla alkaa.
Minäkin olen muuten sitä mieltä, että 4,7% "Berliinin muuri" on tuhottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti