Tuhdit kreikkalaiset: Septem Kleos & Dilemma

Kleos & Dilemma

Kreikkalaisten pienpanimo-oluiden taso tuli todettua perusturistin muodossa varsin mukavaksi reilu vuosi sitten. Kamalan laajaa otantaahan tuon perheloman läpileikkaus ei koskenut, mutta vastaan tulleet tuotokset toimivat lomalaisille selvästi odotuksia paremmin. Se kenties hoosein tarjonta tuli kuitenkin jätettyä suosiolla hermeettisempiin olosuhteisiin eli kannettiin kotiin tuliaisten muodossa. 

Rantalomarysän lähikaupasta löytyneet, muutoinkin hyvänoloiseksi panimoksi todetun Septemin jyhkeämmät tynnyrioluet eivät innostaneet helteen keskellä korkkaamaan, mutta ei niitä hyllyynkään hennonut jättää. No, vuodeksihan ne kotikellariin sitten hautautuivat, mutta onneksi aika ei niiden mallaskuntoa oletettavasti heikennä, ehkä jossain määrin jopa päinvastoin.

This is a no lager's land. Welcome to Septem. Näin kuuluu Evian saarella toimivan panimon slogan, jolla piikitellään maan Heineken-painotteista oluthistoriaa. Piikittelyyn on syytä ja kannuksiakin, sillä paitsi panimon peruslinja, myös nämä äärioluet kestävät hyvin kriittisempääkin vertailua ja osuvat nautiskelijan lasiin sitäkin sulavammalla tenholla.

Mukaan lähteneet oluet ovat siis panimon tynnykypsytelty barley wine, Dilemma, sekä niin ikään tammiseen paljuun valutettu imperial stout, Kleos. Kaksikko ei erikoislaatuisuutensa vuoksi kuulu panimon viralliseen viikonpäiväsarjaan, vaan edustavat sen kokeellisempien erikoiserien, Hoppy Hobby Series -olutkastia. Mutta kummasta sitten aloittaa, siinäpä vasta Dilemma.

Septem Dilemma

Barley Wine / 10,4%

Our Dilemma: Is It a Beer or Wine?

Just Barley Wine.

Dilemma on tosiaan seitsemän kuukautta uudenkarheissa, mediumiksi sisäpinnaltaan paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä aikaansa viettänyt barley wine. Sen mallaskirjo on seuraavanlainen: Maris Otter pale ale, Amber malt, Caramalt, Munich malt, Aromatic malt ja humalointi on hoidettu Rakaun sekä Styrian Goldingin voimin. Olut itsessään on varsin ruma ja luulin sen olevan kaatohetkellä jo pilaantunut. Moni maistuva kakku ei kuitenkaan ole aina päältä kaunis, vaan rohkealla maistoasenteella voi löytää mukavia yllätyksiä.

Ruskea, aika kuraisen näköinen olut, vaikka pahin sakka pulloon jääkin. Vaahtoa nousee aika niukasti. Tuoksu on pehmyt, tamminen, vaniljainen, kinuskikakkuinen, toffeisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Aika paljastaa myös lämpöä ja soljuvuus kasvaa samassa yhteydessä. Lupauksia herättävä.

Makukin on oivallinen. Kinuskinen, toffeinen ja kuivahedelmäinen makumaailma kietotuu vaniljaiseen, tammisen kumisevaan harsoon. Suutuntuma jää ehkä hieman tasapaksuksi, mutta eittämättä mainiosta oluesta silti puhutaan. Huulet tahmaantuvat, vahvuus muistuttelee itsestään lämpönä ja hidas nautittavuus antaa tilaa ajatuksille. Ei lainkaan pöllömpi matkatuliainen!

Pisteet: 38/50

Septem Kleos

Imperial Stout / 10,3%

Kahdeksan kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä kypsynyt, muinaiskreikaksi mainetta tai kunniaa tarkoittava, Kleos kulkee yhtä matkaa mainion Dilemman kanssa eikä osoita juuri minkäänlaista epävarmuutta otteissaan. Ei se ehkä lajin kruunaamattomien huippujen sekaan yllä, mutta on kehunsa kyllä ansainnut. Olut on humaloitu Pobekilla ja Pacific Jadella 78 IBUn voimakkuudella.

Korkin sisäpinta vähän kuplinut, ei merkkejä eltaantumisesta. Musta olut ruskealla vaahdolla. Aika jyhkeä ja hidas näky. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja syvä. Tammea, vaniljaa ja punaviinin tunnelmaa vasten kahvistakin sävykkyyttä esittelevää, suklaisen paahtunutta mallasmaisemaa. Aika solidia menoa, vaikuttavaa.

Makukin on aika jees. Voisi olla täyteläisempikin, mutta niinhän nämä tynnyröidyt yleensäkin. Paahdetta löytyy, samoin suklaata ja mokkaa. Tynnyri antaa tammea, vaniljaa ja punaviinimäisyyttä, loppu yhdistää elementit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota kohtalainen katkeruus täydentää.

Oikeastaan todella hyvänmakuinen tynnyri-IS. Septemin hyvä laatu saa siis ansaittua jatkoa, eikä mahtipontinen tyylilaji koidu kompastukseksi.

Pisteet: 38/50

Hangaround & Nobody: Hangaround & Nobody NEIPAt

Hangaround & Nobody: Hangaround & Nobody NEIPAt

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Hangaround & Nobody Brewing, Jyväskylä, Suomi
• Pantu: UG Brewery, Lohja, Suomi 

Samea, Mosaicilla tuplasti kuivahumaloitu hedelmäpommi. Ei Hangaroundia... ilman Nobodya. Kolikon toinen puoli, joka on puolestaa kuivahumaloitu Centennialilla.

Hangaround & Nobody kävi Lohjalla tekemässä kummallekin isännälle omat nimikko-NEIPAt. Oluet on irrotettu samasta keitosta, mutta eroavat toisistaan kuivahumaloinnin osalta, kuten ylläkin jo todetaan: Hangaround on ylevöitetty Mosaicilla, Nobody taasen Centennialilla. Tuplana, tietenkin. Reseptiikka kätkee sisäänsä myös tujauksen Azaccaa ja mallaskirjo kuulostaa tältä: Maris Otter Pale, Kaura, Vehnä, Cara Body.

Nätisti väritetty kaksikko täydentää toisiaan myös etikettipuolella ja edustaa samalla kiertolaiskaksikon selvää kärkipäätä, mitä tuotteisiin tulee. Sainkin muutaman pullon testattavaksi aivan tuoreeltaan, vain muutamia hetkiä ennen kuin itse tekijätkään olivat ensisiemauksensa oluesta saaneet. NEIPA-duo levittäytyi kauppa- ja ravintolatarjontaan vasta muutama päivä sitten ja levikkiä lienee parasta seurailla suoraan HNB:n kotisivujen kautta.

Laittelin olut laseihin rinnakkain ja koostin yhteensulautuvan arvion, koska miksipä sitä oivaa kaksikkoa erottamaan. HNB:lthän on tunnetusti sujunut Wittien lisäksi myös nämä IPA-linjaukset, eikä tässäkään kohtaa ole syytä lähteä pettymään. Toimivaa kamaa, alusta loppuun.

Hangaround & Nobody: Hangaround & Nobody NEIPAt

Sameita on molemmat, varsin mehukas kaksikko, jonka ohuehko vaahto katoaa pian kuvan ottamisen jälkeen.

Nobodyn tuoksu on kaksikosta mehukkaampi, hedelmäisempi ja runsaamman trooppinen. Ero on yllättävän iso, vaikka rehdin trooppinen tuo Hangaroundikin on. Se on kuitenkin enemmän kuivemman aromaattinen, parfyymisempi, kun Nobody sukeltaa hedelmälihaisampiin tunnelmiin. Erittäin toimivat aromit kummastakin löytyy ja tuoksuu siltä, että kiertolaiskaksikon vakaan toimiva IPAilu saa sameaa jatkoa.

Maun puolella Hangaround jatkaa kuivahkompaa, parfymaattisen kutkuttelevaa menoaan. Runsas lataus sitrussävyistä trooppisuutta vaaleiden hedelmien täydentämänä. Nobodykin on tuoksun mehukkuudesta huolimatta maultaan kuivahkoon kääntyvä, varsin railakasta ja aromaattista sitrushedelmien esiinmarssia esittelevä.

Hangaroundin Mosaicin herukanlehtinenkin sivujuonne pääsee ajanmittaan esiin ja lienee se selkein ero kahden humalcocktailin kesken. Sen loppumaussa on myös pientä humalan poltettakin, mitä Nobodystä ei niinkään löydy. Kaksikko on kyllä erittäin hyvässä iskussa ja tuoreus on päivän sana. Tyyliin kuuluva prosentteja vahvempi makujen ja tuntuman runsaus on läsnä näissäkin, mutta juotavuuttakaan ei ole unohdettu. Erittäin hieno parivaljakko.

Hyvää siis on, entä kumpi toimii paremmin? Tuoksun puolesta olisin kääntynyt Hangaroundin suuntaan, mutta maku tuo parin varsin pian tasoihin ja lopulta Hangaround ajaa ehkä jopa ohikin. Siitä nimittäin alkaa pienen odottelun jälkeen tulla esiin myös vähän mehevämpääkin otetta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvin vahva tasapeli.

Molempien pisteet: 38/50

Panimoyhtiö X Peach Please! Pale Ale

Panimoyhtiö X Peach Please! Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä, Suomi

Panimoyhtiö X tekaisi naistenpäivän kunniaksi tällaisen persikalla maustetun Pale Alen. Olut levittäytyikin jo hieman etukäteen ainakin Jyvässeudun kauppatarjontaan ja omani kävin hakemassa Kolmikulman S-Marketista. Peach Pleasen rungosta löytyy ohramaltaan lisäksi myös vehnämaltaita ja lopputulema onkin suussa aika pyöreä ja hedelmäisyys saa näinollen myös tuntumaa taakseen.

Olut on käsittääkseni keitelty helponlaista, hedelmäistä ja sopivan monen suuhun istuvaa lopputulemaa ajatellen eikä maalista tunnuta kaikessa tasapainoisuudessaan menevän ohitse. Näppärä ja maistuva esitys kaiken kaikkiaan. Oluen nätti etiketti on muuten panimon naapurissa toimivan tatuointitaiteilijan KarolinaStudion käsialaa.

Panimoyhtiö X Peach Please! Pale Ale

Sameanlainen, syvänkeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on varsin hedelmäinen, ei mahdottoman ylitsevuotava vaan vakaammanoloinen, jämäkän trooppinen. Persikka tuntuu olevan raskain tekijä tällä kertaa.

Maku on tuoksun toisintoa. Helposti lähestyttävä, muhkean persikkainen, muutoinkin hedelmäinen ja suussa suht täyteläiseksi osoittautuva kokonaisuus. Sitruksista tunnelmaa löytyy loppuvaiheilta, mutta muutoin kuljetaan vähän raskaamman hedelmälihan viidakonantimissa. Helppo ja maistuva, aika mutkaton esitys.

Pisteet: 33/50