Σόλο Χωριατικη - Solo Choriatiki

Σόλο Χωριατικη - Solo Choriatiki

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Σόλο (Solo) ...Your Cretan Craft Beer, Heraklion, Kreikka

Kreikkaan lähtiessä mietiskelin, että minkähän panimon se Kjetili sinne nyt oikeen perustikaan. En muistanut, enkä muistanut tarkistaakaan. Vastaus löytyi paikan päältä: Σόλο eli härmäläisittäin Solo. Panimo, joka on itselleni jäänyt mieleen lähinnä pelkistetyistä, omaan silmään sopivista etiketeistä. Σόλοn olutrivi on tietyllä tapaa raikkaan näköinen ilmestys selkeälinjaisessa väriloistossaan. ”Joo, täähän se muuten oli!”

Norjan pienpanimovallankumouksellinen jatkoi Nøgnen jälkeistä elämäänsä Kreikassa, sattumoisin samalla saarella kuin tämänsyksyinen matkakohteenikin. Heraklioniin perustettu panimo ei suinkaan ole norjalaisen ainoa ”uuden elämän” aikainen panimo, sillä mies on mukana myös kroatialaisen Prvo Visko Pivon toiminnassa, josta löytyy Nøgne-taustaa myös norjalaispanimon entisen GM:n eli Kjell Einar Karlsenin muodossa. Oluen ohella Kjetil on sotkeentunut myös viinitilatoimintaan ja kehittelee meadin ohella tiukempiakin tuotteita, kuten giniä ja muita väkeviä.

Vaikka tiet Nøgnen kanssa pari vuotta sitten erkanivatkin, omistaa Kjetill (käsittääkseni) vielä 10% panimon osakkeista ja on myös sitoutunut jättämään grimstadilaisoluiden valtaamat olutmarkkina-alueet rauhaan soloillaan ja prvoviskoillaan. Markkinarajauksista huolimatta panimon vienti vetää hyvin ja on kuuleman mukaan jopa paikallistason kysyntää kovempaa. Kreikan nousevasta uuden oluen aallosta huolimatta muutostahti on esimerkiksi Kroatian vastaavaan verraten melko hidasta, mutta silti varmaliikkeistä ja vääjäämätöntä. Maassa vuosittain vierailevalla miljoonapäisellä turistilaumalla voi olla asiaan myös oma sanansa sanottavana.

Nymfin Solo-valikoima.

Alkuun Solon oluet valmistettiin Norjassa, itselleni tuntemattomamman Arendalin tiloissa, mutta nyt tuotanto on siirtynyt Heraklioniin. Panimolta löytyy myös oma taproom, jossa järjestetään erinäisiä olueen ja sen valmistukseen perehdyttäviä tilaisuuksia ja panimoesittelyitä.

Solo ei ole nimikkeiden valossa hirvittävän tuottoisa panimo, mikä on täysin tietoinen valinta. Sen skaala on kuitenkin suht laaja diipadaapailusta Saisoniin ja Imperial Stoutiin. Useampikin olut löytyy Kreikan Top50-listalta, eikä syyttä. Sieltä Agia Marinassa maistamani Choriatiki Saisonkin näkyy pilkistävän.

Kreikkalaisaakkopanimon oluita ei tosiaan ruokakaupoissa vastaan tullut, joskin uskoisin matkatarinassa mainitun viinipuodin olevan melko varma paikka näidenkin yhyttämiseen. Haniat ja muut kaupunkimaisemmat ympäristöt toki vielä sitten asia erikseen. Vahingossa löytynyt ja hyväksi havaittu Nymfi-ravintola sen sijaan piti listoillaan lähes täyttä kattausta panimon oluita, joista Saisonin lisäksi maistoin naapurilasista erittäin hedelmäistä ja rungoltaan yllättävänkin jämäkkää Americanaa.

Σόλο Χωριατικη - Solo Choriatiki

Aromaattinen, raikas ja erittäin onnistunut Saison kaikin puolin. Pääsi kyllä yllättämään positiivisuudellaan. Kukkaisuus ja mausteisuus antavat luonnetta sitrussävyiseen ja vaaleaan olueen eikä Kreikan auringon alle oikein parempaa tähän väliin sopisi toivoa. Olut on kokonaisuutena hyvin raikkaamman pään belgiesikuvien jäljillä, joskin humaloinnissa ehkä vähän Atlantin taakse taidetaan kurkottaakin. Ei liian räikeästi kuitenkaan eli asiassa pysytään. Todellakin tutustumisen arvoinen Kreikka-crafti.

Pisteet: 38/50

BrewDog Fanzine: Alter Ego West Coast IPA

BrewDog Alter Ego

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin Fanzine-projekti starttasi aikanaan hieman yskähdellen, kun tilaajat saivat odotella lähetyksiään viikkotolkulla. Panimo tarjosi näytepakettia minullekin, mutta vielä tuota toisen Fanzine-kierroksen lähetystä ei ole Keski-Suomessa nähty. En tosin ole sen perään kehdannut kysellä, kun maksavatkin asiakkaat tuntuivat aiheen kanssa tuskailevan. Nyt homma on nähtävästi saatu oikeanlaiseen ryhtiin ja kahden viikon välein tilaajille lähetettävät kolmen oluen yllätyslaatikot löytävät perille siinä missä muutkin verkkotilaukset.

Minusta tuli myös jossain vaiheessa panimon pienomistaja eli sijoitin osakeantiin vähimmäismerkintämäärään oikeuttavan rahasumman. Sain sijoituksen aateloiman Equity Punk –statuksen myötä muutamia osakkuusetuja mm. panimon baareihin ja verkkokauppaan, mutta myös uuden, edukkaan mahdollisuuden tutustua tähän Fanzine-konseptiin. Osakkaat saivat nimittäin tilata Fanzine-paketin numero 11 pelkkien postikulujen hinnalla, muistaakseni noin seitsemällä eurolla. Pitihän siihen tarttua, vaikkeivat nämä toistuvat yllätyspaketit konseptina oma juttu oikein ehkä olekaan – tykkään nääs itse valita mitä lasiini milloinkin kaadan.

BrewDog Alter Ego

Näppärä paketti.

Fanzinen konsepti näkyy tehostuneen ja toimitus tapahtui täysin sovituissa puitteissa. Itse olin toki unohtanut koko homman ja lähtenyt ulkomaille samana aamuna, kun paketti postilaatikkoon pamahti. Niin, tämä logistisesti näppärä tölkkipakkaus mahtuu hienosti perusmallin postilaatikkoon, jossa se minua viikon hallaöiden keskellä sitten odotteli. Oma moka, ensi kerralla pitää joka tapauksessa velvoittaa joku lähimmäinen posteja tyhjentämään… Mahdollisten oluiden kanssa diili voisi hyvinkin sitten olla, että jos juo, niin maksaa myös postin seasta löytyvät laskut.

Noh, aika rungokasta tavaraa nämä fancyt oluet lopulta olivat, joten pikkupakkanen niitä tuskin on pahemmin päässyt puraisemaan. Ensimmäisenä testiin lähti rehtiä, nykyisin jopa jo jossain määrin old schoolia West Coast menoa tarjoileva Alter Ego eli kirkas ja muutenkin sellaisen näköinen Double IPA kuin muistan lajin ”aikoinaan” olleen. Nostalgiaa… Jännää tämä olutharrastelu.

Alter Ego on humaloitu Simcoella, Coluumbuksella, Chinookilla, Centennialilla, Cascadella, Ahtanumilla ja Amarillolla. Vähän eri vaiheissa varioiden toki. Vahvuutta 8,5%, IBUja 70 yksikön verran.

BrewDog Alter Ego

Kirkas, hieman oranssinen IPA. Kivaa vaihtelua. Vaahto on valkeaa ja kestoisaa. Tuoksu on aprikoosisen hedelmäinen, sitruksinen ja hieman pihkainen. Yllättävän tiivis, eikä runsaudessaan kovinkaan kattava, joskin toimii ihan hyvin.

Maku on hieman runsaampi, aika napakka, mutta myös vahvuutensa alle hieman jäävän oloinen. Aprikoosi, passion, sitrus ja lopussa pureva greippi. Päälle pientä yrttiä ja kukkaisuutta, havuista tuoreutta ja ehkä hienoista pihkaisuuttakin. Runko tarjoaa vastapainoksi karamellia ja paahtoleipää ja vaikkei olut aivan napakymppi olekaan, on siinä sitä jotain takavuosien kaunista nostalgiaa.

Pisteet: 35/50

Klassikko: Saison Dupont

Saison Dupont

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Brasserie Dupont, Tourpes-Leuze, Belgia

Klassikoista rohkenen harvemmin kirjoittaa, mutta tänä kesänä tuli sen verran aikaa vietettyä tupoontin äärellä, ettei vaihtoehtoja oikein ollut. Arvio syntyi varaston viimeisestä pullosta, jonka vasta syksyn tullen raaskin korkata. Keväinen varasto oli huvennut kesäsäillä tasaiseen tahtiin, mutta muutama lambic sinne taisi vielä jäädä. Näistäkin pitäisi jonkinlainen koonti saada aikaiseksi, sillä Geuzeja tuli testattua kaikkiaan kolmeltatoista valmistajalta. Noh, sekin sitten aikanaan. Dupontia voisi kai hyvillä mielin kypsytelläkin, mutten tuohon oli tohtinut lähteä..

Saison Dupont. Dupont Saison. Dupont Saison Dupont. Miten vain. Aina toimii. Vuodesta 1844 saakka belgipanimon valikoimiin kuulunut olut on talven lapsi, joka pääsee valloilleen kesäaikaan. Perinteisesti talvisin valmistettu olut saa käydä kevään tynnyreissä, ollakseen valmiina kesän koittoon ja pelloilla raataneen työväen virkistykseen. Kohtalaisesta vahvuudesta huolimatta se tosissaan on oivallinen virvoitusjuoma kesäkuumalla ja käy yhteen kepeiden ruokalajien kanssa.

Oluen suosiota, klassikkostatusta tai mitään muutakaan positiivista kannusta ei ole vaikea ymmärtää, sen verran puhuttelevasta tuotteesta ja pitkästä historiasta kuitenkin puhutaan. Aika on vienyt sen työväen pelto-olutstatuksesta olutsalonkien paraatipaikoille, mutta kehtaan myös kertoa, että on sitä nautittu ihan mökkihommissakin, perinteisten kesäaskareiden jälkitunnelmissa – aika lähellä alkuperäistä tarkoitustaan.

Joku voisi väittää, että Saison Dupontilla on samanlainen valta-asema lajissaan kuin Fuller’sin ESB:llä omassaan, mutta itse en tuota ehkä allekirjoita. Saison Dupont on jumalaisen kaunis ja suuhuni täydellisesti sopiva olut, muttei korvaamaton. Tai on se sitäkin, muttei ainut vaihtoehto tyylin sisällä, kuten ESB itsepintaisesti tuntuu olevan omassaan.

Yhtä kaikki, tästä on oluen hankala parantua…

Saison Dupont

Aprikoosisena hehkuva, tasaisen samea ja riittoisan sekä kauniin valkean vaahtopään kruunaama belgiklassikoiden aatelinen ihastuttaa kerta toisensa jälkeen ulkoasullaan.

Pekkaa pahemmaksi ei jää tuoksuakaan. Kukkainen aromaattisuus kätkee sisäänsä myös sitrusta ja yrttisyyttä. Vaalean viljava runko on vehnävä, muhkea ja pehmyt, mutta samalla kepeä ja kesäiselle oluelle kesäisen pohjan tarjoava alusta. Ripaus hiivan mausteisuutta ja vaaleaa esterisyyttä. Ai että.

Ja makuhan on samantyyppinen, paikoin jopa parfymaattisen aromaattinen ja kauneudellaan lumoava kokonaisuus. Kukkea, sitruksinen, valkopippurinen, vaalean viljava ja vehnävä. Pirteää ja pienikokoiset hiilihapot terästävät raikasta tunnelmaa ja kyllähän tämä aina vain niin hieno kokemus on.

Saison Dupont, yksi suosikeistani.

Pisteet: 41/50