Belhaven St Andrews Amber Ale

Belhaven St Andrews Amber Ale

• Tyyli: Premium Bitter
  
• Alk%: 4,6
• Panimo: Belhaven (Greene King), Dunbar, East Lohthian, Skotlanti

Oman kylän lähikauppa palvelee arkisia tarpeitamme varsin kattavan valikoiman voimalla, mutta olutpuoli liikkeessä on aina ollut harmillisen harmaa ja hajuton. Hyllyväliä tulee kuitenkin pidettyä tiukasti silmällä ja tässä reilun viisivuotisen asiointihistorian aikana eräs asia on kutkutellut mieltäni jo pidempään: miksi hyllyssä on aina St. Andrews Amber Alea?

Oluessa itsessään ei siis mitään vikaa ole, mutta sen sementoitua esiintyvyyttä osana muutoin hyvin kapeaa tarjontaa olen lähinnä pohdiskellut. Asiaa kiinnosti siis puhtaan valikoimateknisesti. Alkuun ajattelin, että hyllyssä viipyili kertaostoerän pölyttyvä häntä, mutta havaitsin pian väliä täydennettävän kerta toisensa jälkeen, mikä oli melko suora viittaus siihen, ettei pullotteen esiintyvyys suinkaan ole vain hassu sattuma. Kauppiaskin on kaupalla ehtinyt vaihtumaan, joten liikkeen johdon oluellisesta mieliteosta ei liene enää kysymys.

Eräs helmikuinen ilta töllistelin taas uutuuttaan kiiltävää, juuri täydennettyä pullorivistöä, joka kaksi päivää aiemmin oli huvennut vain muutaman yksilön hajanaiseksi joukkioksi. Olin jo jatkamassa matkaani, kun sivusilmäni havaitsi liikettä takavasemmalla: joku napsii Belhaveneita ostoskoriinsa! Rohkaisin mieleni ja tiedustelin kohteliaasti mielipidettä ostopäätöksen aikaansaaneesta tuotteesta. Kävi ilmi, että verekseltään kiinni saamani henkilö on alkujaan saanut tuotteen asiakastoiveena kaupan valikoimiin ja se on jäänyt sinne enemmän tai vähemmän pysyvästi. Lähikauppatoiveilla on siis todistetusti mahdollista vaikuttaa tarjontaan (vaikka omani eivät vielä tulosta ole kertaakaan tuottanut).

Mukavan tarinatuokion jälkeen päädyin nostamaan pullon omankin korini koristeeksi. Olut itsessään on toki tuttu jo pidemmän ajan takaa, mutta se ei ole oikein koskaan onnistunut nousemaan niin sanotusti suosikkieni joukkoon. Belhavenin tekemisistä olen toki yleisesti pitänyt. Siinä on jotain samaa sammalmaisuutta, mitä mm. Spitfireistä löydän. Mutta pitkään kestäneen mysteerin selviämisen kunniaksi tämä, jos mikä, oli oivallinen tapa sinetöidä aihe.

Kohu-olut itsessään on kunnianosoitus kolopallon kotiseudulle, yliopistostaan ja golfkentästään tunnetulle St. Andrewsille. Tuoltahan se ”home of golf” tunnetusti löytyy ja aihehan on vähintäänkin oman oluensa arvoinen. Teeman vuoksi olinkin pohtinut, että oluen tie kauppaan voisi olla entisen naapurini aikaansaannoksia, mutta se on sitten toinen tarina.

Oluen mallaspuolelta löytyy Pale-, Crystal- ja Black -maltaita, kun taas humalointi nojaa Challengerin ja Goldingsin voimaan. Peruskelpo kauppabitteri. Ei oma suosikki tai vakio-osto muutoinkaan. Hyytävä mysteeri on joka tapauksessa vihdoin selvitetty. Mitähän jännää sitä seuraavaksi kylällä keksisi?

Belhaven St Andrews Amber Ale

Kirkas, punertavantumma olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa kevyttä keksisyyttä, runsaampaa yrttisyyttä sekä kevyttä hedelmääkin.

Maku on varsin hyvä. Keksimäinen mallas saa seurakseen myös karamellisuutta, mutta makeutta ei ylettömästi ole tarjolla. Puumaisuutta, yrttistä katkeroa ja kepeää hedelmäisyyttä löytyy myös. Jälkimaussa on eräällätapaa märän ruohoinen katku, mikä itselläni tökkii. Ei pöllömpi, muttei myöskään sellainen brittiveto, jota tulisi useammin hankittua.

Pisteet: 29/50

Belhaven 90/~ Wee Heavy

Syksyyn hienosti sopiva olut.

• Tyyli: Scotch Ale
• Alk%: 7,4
• Panimo: Belhaven (Greene King), Dunbar, East Lohthian, Skotlanti

”A pint of ninty-bob, please”, kuuluisi lausahdus Belhavenin skottialea tilattaessa jossain ylämaiden kantakrouvissa. Belhaven 90 /~ Wee Heavyn kirjoitusasu voi suomalaiselle tuottaa hankaluuksia epämääräisen /~ -”äänteensä” vuoksi, mutta onneksi kaikelle on selityksensä. Merkintä juontaa juurensa aiemmin Skotlannissa käytettyihin veroluokkiin, jotka vähemmän yllättäen perustuivat oluen vahvuuteen. Shillinkiluokat tai kansanomaisemmin bobit eivät ole olleet käytössä herran aikoihin, mutta jotkut panimot vaalivat perinteitä oluidensa nimissä – vähän samaan tapaan kuin Suomenkin suurpanimot (ja jopa viralliset instanssit) nojaavat käytöstä poistuneisiin kakkos-, kolmos- ja nelosolut-termeihin… Skotlannissa kategorioita oli neljä ja ne olivat käytössä pääsääntöisesti 1800-luvulla:

• Light eli 60/~   ->  alle 3,5%
• Heavy eli 70/~  ->  3,5% - 4,0%
• Export eli 80/~  ->  4,0% - 5,5%
• Wee Heavy eli 90/~  -> yli 6,0%

Lukuarvo kertoi kunkin oluen hinnan härkätynnyriltä eli 235:lta litralta… Myös kategorioiden kirjoitetut nimet, kuten heavy ja export ovat jääneet käyttöön kansankielessä.

Alkoon saapunut Belhaven 90 /~ Wee Heavy löytyy edellisen taulukon vahvimmasta päästä mikä käy ilmi suoraan nimestäkin. Olut on tiettävästi samaa tavaraa kuin panimon Belhaven Wee Heavy / 90 Shilling eikä tuota liene nimien eriävän muodon vuoksi syytä epäillä, sillä 90 /~ =  90 shilling… Skottialet eivät aivan hirvittävän yleisiä vastaantulijoita ole, mutta aina sitäkin mieluisampia tuttavuuksia. Syksyinen ajankohta on tällekin yksilölle mitä parhain – onhan hiipivän hämärän aika aina maltaan ominta aikaa…

Itse panimosta ja sen historiasta löytyy hieman triviaa aiemmin kirjoittamastani Scottish Oat Stout -jutusta...

Belhaven 90/~ Wee Heavy

Kastanjainen, kaunista punaa kantava, tumman ruskea olut. Tuoksu on mainio, syysiltaan mainiosti istuva. Tummaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä makean limppuisella, tummahkon sävyisellä maltaisuudella paritettuna. Kevyempää pähkinää, hyvin hienoista mausteisuutta. Pehmyt, orastavan imeltynyt ja tumman punertavan tunnelmallinen. Syksyn taikaa Skotlannin nummilta...

Mausta löytyy enemmän särmää, mikä luonnollisesti verottaa pehmeää yleisilmettä. Puumaisen kuiva, brittisitruksen sivallus on melko voimakas, luonnetta antava ja mukavaa lisäpotkua tarjoava lisäelementti maun puolelle. Muutoin tarjolla on rusinainen hedelmäistä, imeltyneen limppuista ja aavistuksen keksisen maltaista syvyyttä, kevyttä pähkinää ja hyvää lämmittävyyttä. Sellaista kanervahunajaista tuulahdustakin on aistittavissa ja kokonaisuus onkin miellyttävän syvä, monipuolinen ja hyvin tasapainoinen. Makeutta ja imeltyneisyyttä löytyy, mutta samasta paketista voi kaivaa myös tasapainottavaa purentaa sekä pähkinäaromista kuivuutta. Oikein hyvä.

Suutuntuma on kuivuuden lähteiden myötä hieman tuoksun nostamia odotuksia ohuempi, joskin sopivan soljuva ja maltillisen rauhallinen.

Tuomio: Tasapainoinen, runsasmakuinen skottiolut takan ääreen. Ei aivan sieltä tuhdeimmasta päästä eli sopii hyvin myös tulen sytyttelyvaiheen kumppaniksi, alkuillan tunnelmanumeroksi. Hieno olut.

Pisteet: 37/50

Belhaven Scottish Oat Stout ja olutsiirappi

• Tyyli: Sweet Stout
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Belhaven (Greene King), Dunbar, Skotlanti

Raaka-aineet onnistuneeseen herkutteluun...

Belhaven on varsin perinteikäs toimija Skotlannissa ja se olikin pitkään maan vanhin itsenäinen panimo. Greene King kuitenkin osti sen vuonna 2005, mutta kaupan myötä brändiä ei lähdetty muuttamaan – hyvä niin. Panimon historia juontaa juurensa aina 1700-luvun alkuun saakka, joskin alueella on valmistettu olutta jo 1100-luvulla sinne asettuneiden hengenmiesten toimesta. Nykymuotoisesta panimosta löytyy ensimmäiset merkinnät kuitenkin vasta vuodelta 1719, jolloin John Johnstone aloitti kaupallisen oluen valmistuksen. Sata vuotta myöhemmin  johtoon astui Ellis Dudgeon naimakauppojen myötä, mistä alkoikin lähes 150-vuotinen dynastia Dudgeon & Co.-nimen alla. 

Toimintaa laajennettiin ajan myötä myös mallasmarkkinoille, mikä pitikin yrityksen toiminnan elinvoimaisena pieniin panimoihin kohdistuneen kadon iskiessä ylämaille. Rinnakkaistoiminta panimon ja mallastamon muodossa jatkui aina vuoteen 1971, jolloin mallastuotanto myytiin koventuneen kilpailun vuoksi ulos brändin alta – se oli työnsä tehnyt ja auttanut panimon yli kahdesta maailmansodasta ja muusta kurjuudesta. Muutoksesta alkoikin panimotoiminnan laajentuminen ja ennen Greene King-kauppaa panimo oli maan suurin itsenäinen oluenvalmistaja. Vuosien varrella johto on vaihtunut jokusen kerran ennen viimeisintä kauppaa, mutta brändi on pysynyt ennallaan vuosikymmenten ajan.

Suomessakin panimon tuotteita on parin kourallisen verran nähty ja näin talven tultua saimme Alkon valikoimiin lisäedustusta kauraisen sweet stoutin muodossa. Stoutin ja kauran yhdistelmä on aina kutkuttava, vaikkei kaura rukiin hekumalle oluen raaka-aineena vertoja vedäkään. Uutiskynnys ylitettiin kuitenkin heittämällä, mutta pelkästään lasiin en olutta lähtenyt kaatamaan – reilu puolet pullon sisällöstä meni jäätelön kaveriksi hienoisen kasaan keittelyn myötä. Otetaanpa ennen arviota pikainen olutsiirappivinkki:

Sweet stout-siirappi jäätelön kaveriksi

Meillä on hullaannuttu täysin Kolmen Kaverin Jäätelö-nimisen jäätelötehtaan tuotteisiin ja viimeisimpänä matkaan lähti perusmaku eli vanilja. Aito vaniljajäätelö poikkeaa aika paljon hajuttomista ja mauttomista Valion kuutioista ja onkin oiva pohja rakentaa maittavia annoksia pienin lisukkein. Tällä kertaa seuraksi lisättiin olutsiirappia ja banaani-lettuja (joiden reseptiä minä en tiedä) – oikein maittavaa.

Vaikkei näky ehkä silmiä hivele, oli maku kohdillaan. Olutsiirapit tuskin jäävät tähän!

Täysin napakymppi ei siirappini ollut, mutta suositeltavaa kuitenkin. Ehkä kaurastout ei paras vaihtoehto sekoitukseen ollut, sillä hienoisen ruokaisa, oikeastaan kaurapuuroinen tunnelma jäi vähän siirappisen, tumman makeuden kanssa kummittelemaan. Lisäksi keittelin siirapista ehkä hivenen liian tiukan setin. Idea on lainattu Kaunis Humala-blogin puolelta: 

Kaunis Humala: Stout siirapiksi ja jäätelön päälle

Aika samat linjat löytyvät täälläkin valmistuksesta. Pari desiä olutta kattilaan keittymään kasaan ja hieman makeutusainetta sekaan. Käytin noin puolitoista ruokalusikkaa tummaa siirappia, joskin jokin tumma sokeri olisi saattanut olla toimivampi ratkaisu. Keittelyä kannattaa jatkaa suunnilleen siihen saakka, kunnes jäljellä on noin 1/3 alkuperäisestä nestemäärästä. Kannattaa kokeilla itselleen sopivia suhteita ja oluidenkin kanssa voi hieman varioida. Stout/porter on aina kova sana kun puhe on jälkiruuista…

Ja sitten itse oluen kimppuun:

Belhaven Scottish Oat Stout

Todella tumman ruskea olut rusehtavalla, kohtalaisen kuohkealla vaahdolla. Tuoksultaan se on paahteisen maltainen, kuivan suklainen ja hieman tumman hedelmäinen. Kaura on hyvin esillä puuroisena juonteena, myös savuavaa puuta löytyy. Ei kovin makea, aavistuksen kuivakka.

Maultaan mainio. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta, kaakaoista suklaata sekä salmiakkia. Edelleen kaurapuuroa, samoin kevyempää tummaa hedelmää mutta myös tuoreeltaan hiipuneen puun savuisuutta. Kohtalaiset katkerot purevat lopussa, samalla esiin nousee myös vienoa mausteisuutta sekä paahtunutta siirappisuutta. Tietyllä tapaa mukavan rehti, maanläheinen ja maistuva. Tuntumaltaan vain keskirunsas, silti suhteellisen hyvin toimiva ja riittävän jämäkkä.

Tuomio: Paahtuneen maltaan mahtia varsin sopuisassa, runsasmakuisessa paketissa esittelevä skotlantilainen. Salmiakkia, suklaata ja siirappia olematta äitelän makea. Hieno tasapaino, nautittava kokonaisuus.

Pisteet: 36/50

Belhaven Twisted Thistle IPA

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Belhaven, Dunbar, East Lothian, Skotlanti

Belhaven on perinteikäs skotti-panimo, jonka dokumentoitu historia ulottuu aina vuoteen 1719. Väitetään, että panimon paikalla on ollut panimotoimintaa aina keskiajalta saakka. Se olikin Skotlannin vanhin itsenäinen panimo vuoteen 2005 saakka, jolloin Greene King osti sen. Yrityskaupasta huolimatta Belhavenin brändi ja tuotteet päätettiin säilyttää, joten tämä palanen historiaa saatiin säilytettyä – hyvä niin. Panimo sijaitsee Skotlannin itärannikolla Dunbarin-kaupungissa – oikeastaan suoralla linjalla Glasgown ja Edinburghin kanssa. Matkaa Dunbarit esimerkiksi Englannin rajalle on vaivaiset parikymmentä kilometriä… Tällä kertaa maistossa siis panimon IPA, Twisted Thistle, joka tuli vastaan Kuopion Pannuhuoneen hanassa reilu viikko sitten. Perinteisesti pehmeämmin humaloitu ja maltainen britti-IPA onkin hyvää vaihtelua kesän varsin jenkkipainotteiselle IPA-rintamalle. Twisted Thistle on kuitenkin humaloitu sekä brittiläisellä Challenger- että jenkkien Cascade-lajikkeilla eli täysin autenttista kokemusta tämä ei tarjoa – kenties makoisan uuden ja vanhan maan kohtaamisen sitten…

Belhaven Twisted Thistle IPA

Kuparinen, suht tiivistä vaahtoa muodostava IPA. Tuoksu keskirunsaan maltainen, miellyttävän pyöreä. Hedelmäistä makeutta, kevyesti toffeeta, ripaus pähkinää ja sitruksista, märän ruohoista purevuutta. Maultaan hieman tuoksua yksioikoisempi ja kulmikkaampi. Mallas on läsnä suht vahvasti, osin kevyen makeana mutta myös kevyen happamana. Tuota tukee kapea, mutta terävä sitruksen puraisu, josta löytyy myös ruohoista aromia. Jälkimaussa ihan näppärä humalointi tulee parhaiten esille esiintyen kevyen sitruksisena, ruohoisena ja jopa yrttisenä kokonaisuutena. Kokonaisuutena ”ihan hyvä”, jämäkkyyttä jään kaipaamaan vähän joka osa-alueelta. Runkoa, makua ja humalan rutistusta – kutakin vähintään asteen pari lisää. Menee hyvänä seurustelujuomana loistavasti, nautiskeluun ja ajatuksiin syventymiseen ehkä välttävästi. Joka tapauksessa hyvä muistutus britti-IPOjen maltaisuudessa piilevästä potentiaalista. Ehkä tällä kertaa ei se aivan ykköspyssy, mutta hyvää vaihtelua jenkkityylin edustajiin näin loppukesän korvilla.

Pisteet: 32/50