Beer Hunter's Mufloni Islay Stout & Mufloni Islay Imperial Stout

Kaksi tummanpuhuvaa porilaista.

Aiemmin Suomen Portlandinakin tunnetun Porin pienpanimolippua yksin nykyään salossa pitävä Beer Hunter’s julkaisi syksyn kunniaksi parikin mielenkiintoista tuoteuutuutta. Kaupungin 2010-luvun pienpanimoaallon nousun ja tuhon aitopaikalta nähnyt pienpanimoveteraani on jäänyt harmillisen vähälle huomiolle viime aikoina, joten kutkuttava stoutduo toimii tässä suhteessa hyvänä muistuttajana: länsirannikolla on edelleen elämää.

Beer Hunter’sin tekemisistä olen aina pitänyt, eikä mielipidettä ole syytä tämänkään maistelun myötä muuttaa. Kupletin lyhennetty juoni on seuraavanlainen: viskisaari Islayllä Islay Mist -nimistä sekoiteviskiä valmistavan MacDuff Internationalin väki vieraili Porissa ja osallistui oluiden valmistukseen mm. viskimestarinsa Scott Sneddonin johdolla. Käynnin lopputuotteena saamme nyt maistella kahta tummanpuhuvaa ja turpeisen tunnelmallista olutta, kauppavalikoimiin levittäytyvää Mufloni Islay Stoutia sekä ryhdikkämpää Mufloni Islay Imperial Stoutia.

Tynnyröinti ei jää epäselväksi maun kuin etiketinkään puolella.

Mufloni Islay Imperial Stout (11%) onkin jo ehtinyt Alkojen valikoimiin, mutta rajattu 2000:n tölkin erä huvennee sieltä sutjakkaan kelien nyt hiljalleen hämärtyessä. Jyhevä imperial stout on käynyt Islay Mist -tynnyreissä, mutta panimon tiedottaassa mainitaan myös bourbon-tynnyrit. Humalina keitoksessa toimii jenkkipari Columbus ja Centennial.

Kauppavahva (5,5%)  Mufloni Islay Stout on sen sijaan sekoitus kevyttä kaurastoutia sekä Islay Imperial Stoutin kaltaisen tynnyrikombon marinoimaa stouttia. Humalina edellisen tapaan Columbus ja Centennial.

Kummankin oluen reseptiikkaan sisältyy myös turvemallasta, mikä nouseekin makukirjauksissa selkeästi esiin. Kerrassaan mainio parivaljakko. 

Islaylaisten läsnäolemus ei tule jäämään tähän olutpariin, vaan tulevina vuosina Suomen markkinoille on odotettavissa myös viski, Islay Mist Beer Cask Finish Whisky. Tarinassa vahvaa roolia ottavaa Islay Mist -viskiähän pitkäripaisesta löytyy jo nykyisellään.

Mufloni Islay Stout

Oatmeal Stout / 5,5% / Beer Hunter's, Pori, Suomi

Tummanpuhuva olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on tumman suklainen, paahtomaltainen, hieman turpeinen. Varsin pehmyt ja runsas tunnelma.

Maku on hieno ja runsas. Paahteisuus johtaa joukkoa, josta löytyy pehmeää tummasuklaisuutta, muhevaa turpeisuutta sekä kevyempää Islayn savuaromia. Kuiva, tuntumaltaan pehmeä, jälkimaultaan pitkä ja voimakkaan paahteinen. Oivallista.

Pisteet: 37/50

Mufloni Islay Imperial Stout

Imperial Stout / 11,0% / Beer Hunter's, Pori, Suomi

Hyvin tumma olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on hyvin turpeinen, Lagavulinmainen, tamminen ja vähäisemmin tummansuklainen. Hieman jotain suolaisen salmiakin tuntua myös.

Maku on hyvä ja erittäin voimakas. Tummapaahtoinen ja monipuolisen turpeinen tunnelma tarjoilee Islay-savua, lopussa jopa hieman tervaisaakin tunnelmaa. Tukevina, enemmän taustalle jäävinä väreinä tummaa suklaata, salmiakkia ja suolaisuutta. Yleisilme on pehmeänlainen, lopussa napakoituva ja savuviskimäisempään jälkimakuun lähdettäessä kuivuva. Nyt on!

Pisteet: 40/50

Kukko Oatmeal Stout

Kukko Oatmeal Stout

• Tyyli: Oatmeal Stout
  
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi

Laitilan tummalinjainen syysuutuus edustaa kauraisampien Oatmeal Stoutien sävymaailmaa. Panimon oman luonnehdinnan perusteella kuivempien irlantilaisten ja hieman makeampien brittistoutien välimaastoon asettuva laitilalaisstout on vahvuudeltaan varsin maltillinen (4,5%) ”kauppastout”. Se on humaloitu Challengerilla ja East Kent Goldingsilla.

Maistuvaa menoa, mutta omaan makuun paahdenautinnot saisivat olla selkeästi runsaspiirteisempiä ja rungokkaampia. Tämä Kukko ei ole nähdäkseni gluteeniton, kuten valtaosa olusarjan muista siivekkäistä on.

Kukko Oatmeal Stout

Varsin tummanpuhuva olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on pehmeän paahtomaltainen, hienoisen limppuinen ja kuivahkon tummasuklainen. 

Maku ei ole hassumpi, mutta ehkä hieman ohuenlainen. Paahtomaltainen, hieman limppuinen ja kevyen imeltynytkin makumaailma antaa etenkin lopussa myös suklaisia sävyjä. Tuntuma kaipaa pyöreyttä, mutta jälkimaku on miellyttävän runsaspaahtoinen.

Ryhdikkyyttähän tähän omien mieltymysten suhteen lisää toivoisi, mutta runsas jälkimaku paikkaa paljon, eikä pakettia ohueksi voi sanoa. Kauppatarjontaan joka tapauksessa varsin tasapainoinen ja hyvä lisäys.

Pisteet: 34/50

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

• Tyyli: Sweet Stout
• Alk.%: 6,0
• Panimo: BrewDog USA, Canal Winchester, Ohio, USA

BrewDogin tuotantoa on viime vuosina tullut käytyä läpi varsin harvakseltaan, eikä panimon nykytouhuista ihan kamalan selkeää kuvaa enää mielessäni ole. Ei vain ole tullut noteerattua tapahtumia ja oluttarjontaa enää takavuosien innolla, mikä toki johtuu olutmaailman muutoinkin melko tiivistahtisesta uutustykittelystä ja monista muista pikkuseikoista.

Ohion panimolla Jenkeissä on kuitenkin purkiteltu Jet Black Heartin vähän voimakkaampaa, vaniljalla ryyditettyä ja nitrokapselilla muhevoitettua versiota. Nitro-Jettiähän tuli joku vuosi sitten vastaan jo Tallinnan BrewDog-baarissa, mutta 4,7-prosenttisena näkemyksenä. Nyt esitellään oluen kuusipinnaista tölkkikaimaa, jossa on tosiaan vaniljaakin mausteena, mistä en välttämättä niinkään tässä välittäisi. Ja onhan tätäkin jo tarjolla ollut kai jo tovin jos toisenkin eli ihan uutuustuotteesta en väitä puhuvani.

Nitrosihaus on aina hauska episodi, johon ei jostain syystä koskaan osaa valmentautua, kun näitä ilopallopurkkeja tulee availtua aika harvoin. Taikansa tuolla kapselilla kuitenkin ja ulkoasu tälläkin jenkki-Dogilla on hyvinkin silmiä hivelevä ja visuaalisesti mehevän oloinen. Ulkoasu tämän parhaaksi anniksi lopulta jääkin, vaikka ihan mukavasti olut sinällään toimiikin. Muistelisin ilman varmaa tietopohjaa, että hanasta laskettu 4,7-prosenttinen nitroserkku oli jopa hieman muhevampi, mutta aika on voinut kullata muistoja.

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

Tölkin avaaminen käynnistää ketjureaktion, jota oikeasti hieman säikähdän. Kuin pieni Star Wars -mäiske käynnistyisi purkissa. Vaikka aika hurjia avaruusääniä oluesta lähteekin, ei se päälle silti käy. Nitro se vain tankissa kohisee.

Olut kaatuu lasiin todella, todella, todella kermaisen. Erittäin paksua, beigen nesteen kaltaista ainetta valuu vaniljakastikkeen nopeudella. Aikansa se siinä kuohuu ja kerrostuu moneen tasoon, kunnes mustuutta uhkuvaakin sävymaailmaa alkaa lasin pohjalla näkymään.

Kermaisen vaahdon ja nestemäisemmän, silti hitaasti liikkuvan oluen tasapaino alkaa lasissa löytymään. Pintaan jää parin sormen paksuinen, tiukka, beige vaahtokerros, josta saa helposti aikaan kermaviikset kun hörppyä koettaa kalastella. Vaahtoa voisi oikeasti lusikoida pois niin, että jälkeen jäisi hyvin hitaasti täyttyvä kuoppa. Melkoinen suojakerros siis...

Tuoksu on ulkomuodon näytelmää hillitympi, mutta aika runsas kumminkin. Paahteisuutta sulautuneena laktoosiseen, vaniljaiseen pehmeyteen. Hieman tummaa suklaata ja kypsää hedelmää, mitä toki aika taustapuolisessa laajuudessa vain.

Ulkomuodon muhkeus ei yllä makuun, vaikka kohtalaisen soljuvaa kuusipinnaseksi onkin. Makumaailma on tummanpuhuva, aika runsas ja laktoosin sekä vaniljatyynyn myötä aika pehmeä. Paahteisuutta on mukana, mutta ehkä sitäkin enemmän se suklaaseen taittuu. Vähän leivosmaiseksikin tuon kokonaisuutena miellän, vaikka suoranaisen imeläksi en ehkä lähtisi väittämään. Vaniljaisuus vähän hämää, enkä sen läsnäolosta ihan niin hirveästi innostu.

Aika kiva, vahvuudeltaan maltillisempaa hanakokemusta muistelin olemukseltaan muhkeammaksi, mutta kiva talven tunnelmoittaja tämä tölkistäkin on. Korkkaus ja kaato olivat kuitenkin ne spektaakkelimaisimmat osiot, jos rehellisiä ollaan.

Pisteet: 33/50

Kotiolut: Vehniän Sweet Milk Oatmeal Kesä Stout

Vehniän Sweet Milk Oatmeal Kesä Stout

Kesä meni ja syksynkin värit karisevat jo alas puista. Olin kuitenkin säilönyt epähuomiossa pienen palan kesää varaston arkkupakastimen peittämään hyllynnurkkaan, josta paljastui useampikin unohdettu oluttuote. No Vehnäkylän kesää vasten valmistunut, kepeärunkoinen (4,0%) Sweet Milk Oatmeal Kesä Stout ei odotuksesta onneksi tuntunut hätkähtäneen, vaikka ehkä se runsain makeus oli jo matkasta huoneenlämmössä karissutkin.

Mutta se ehkä sopiikin omaan makuun paremmin. Oluen kypsän hedelmäinen, tummaan suklaaseen sekoittuva puoli tuo mieleen jotkut belgistoutit (korkki sopii hyvin mielikuvaan), joita ei olekaan hetkeen tullut lasiin kaadeltua. Tasapainoinen ja vahvuuteen nähden mukavan syvä, tuntumaltaan yllättävän pyöreä ja miellyttävä stout.

Olut on keitelty jo maaliskuun alkuviikoilla ja pullon hain Mikolta samalla reissulla juhannussahdin kanssa. Kesä Stout on saanut lisäviitteikseen jännän kuuloisen Sweet Milk Oatmeal -litanjan, joka johtuu tekijöiden ajatelmasta: miksi tehdä Milk tai Sweet Stout, kun voi tehdä kerralla molemmat… Eli tiettävästi sekä laktoosia, että kauraa löytyy oluen rungosta, mikä onkin miellyttävän runsaan, joskaan ei raskaan oloinen. Tuntuu toimivan.

Vehniän Sweet Milk Oatmeal Kesä Stout

Tummanruskea olut hyvin runsaalla ja kestävällä, vaaleanbeigellä vaahdolla. Tuoksu on paahtuneen maltainen, tumman suklainen ja hieman kypsän hedelmäinen.

Maku on tuoksun toisintoa, varsin toimivaa siis. Paahtunut maltaisuus yhtyy tumman suklaisuuden kanssa, jälkimaussa on pientä marjaisuutta ja hieman selkeämpää, tummaa hedelmäisyyttä. Makumaailma on varsin runsas, suutuntuma ja yleinen syvyys prosentteihin nähden ihan sopivan rotevalla tasolla, paksuksi ei tietenkään voi luonnehtia, mutta ei ole tarkoituskaan. On hyvä.