SavutupaX: Sauhu Savulageria Savutuvan Apajalla

Illan pääesiintyjä.

Viime perjantaina vietettiin hieman normaalia pidemmälle vietyjä olutjulkkareita Savutuvan Apajan pitopöytien äärellä. Apajalaiset ja Panimoyhtiö X nimittäin juhlistivat savunmakuista yhteistyötään uuden, Sauhu Savulager -oluen muodossa, joka tulee vastedes olemaan tuttu näky myös pitopaikan valikoimissa ja savusaunan tunnelman viimeistelijänä. Illan ohjelmaan kuului pitkä, juhlapaikan filosofian mukaisesti paikallisten raaka-aineiden varaan rakennettu pitopöytä, jota lähipanimon oluet etuoikeutetusti täydensivät.

Vaalea, hennon mutta tunnistettavan savuinen Sauhu on Panimoyhtiö X:n ensimmäinen lagerolut. Kuten jo erillisessä arviossakin totesin, ei sitä ole tehty bambergilaiset esikuvat mielessä, vaan lähestymiskulmaksi on otettu matalalentoisempi, helpommin lähestyttävä ja sessioitavampi savuisuusasteikko. Tavoitteessa on onnistuttukin varsin hyvin ja oluen monikäyttöisyyttä pääsi testaamaan perjantaina varsin monipuolisella tavalla.

Oat of Nowhere toimi valkosuklaa-pakuri- ja ruis-suklaa -tryffelien seuralaisena.

Pitopöydässä Sauhu oli sijoitettu makkara-hapankaali -slidereiden kumppaniksi, mutta se osoittautui hyväksi pariksi myös pulled pork- ja savukalkkunatäytteisten torpparinleipien kanssa. Kevyt, mutta selkeästi esillä oleva savuisuus tuntuu antavan oluelle omaa, tärkeää leimallisuutta, muttei silti dominoi ruokapöydässä ylitse vuotavalla runsaudellaan.

Täytyy jopa sanoa, että sen taipuminen erilaisten makuparien rinnalle pääsi jopa hieman yllättämään, sillä jotenkin olen aina ajatellut, ettei savuolut olisi se kaikkein helpoiten ruokapöytään sovitettava mallasjuoma. Ei varmaan olekaan, jos Urbockia joka paikkaan yrittäisi tyrkyttää, mutta Sauhun tapaisen, kevyemmän ja vaaleamman, kokonaisuuden kanssa rajoja voi venytellä vapaammin. Ja vatsan jo täytyttyä, tuli siihen tutustua lähemmin seurustelun lomassa.

Savutuvalla on aina tunnelma kohdillaan.

Ja samaa voi sanoa myös talon antimistakin.

Sauhun (sekä panimon muiden oluiden) toimivuutta olisi päässyt illan päätteeksi koettelemaan savusaunassa ja paljuissakin, mutta tuo ohjelmanumero jäi tällä kertaa itseltämme väliin. Jatkossa oluen valmistuksessa käytetyt maltaat olisi aikomus savustaa tuossa samaisessa Savutuvan Apajan savusaunassa, josta innoitus koko oluellekin on ilmeisesti lähtöisin.

Eipä siinä, harvemmin on oluen kanssa tämänkaltaiseen illanviettoon päässyt osallistumaan. Paikallispanimon ja Savutuvan Apajan yhteistyö on kaikkinensa hyvinkin kannatettava asia, eikä esittelypuheiden perusteella ole jäämässä yhden oluen mittaiseksi. Hyvä niin, yhteistyössä kun riittää aineksia monenlaiseen keitokseen. Savusaunan ohessa puhuttiin muunmuassa Savutuvan oman mehiläistarhan antimien hyödyntämisestä sekä panimon mäskien leipomisesta leivän muotoon.

Hefnerkin oli saapunut paikalle.

Taikinoitu Keurusselän kuha sovitettiin Hefnerin seurueeseen onnistuneella tavalla.

Brissosämpylöiden välistä löytyi Pohjoisahon tilan possumakkaraa ja hapankaalia. Taustalla näkyy suupalaa kostuttaneet Sauhut.

Illan suolaiset palat. Etualan leipäsille oli suosituksena Hopnosis IPAa, mutta myös Sauhu osui niiden kanssa mukavasti samalle, joskin IPAn kanssa varsin eritaajuiselle aaltopituudelle.

Pidemmän kaavan ottaneet ehtivät myös savusaunan kautta paljujen lämpöön.
Kuva: HopHunters

Helsinki 1/2020: Triplan Signor Smith

Triplan italialaisravintolan juomapuoli oli mieluisa "yllätys".

Alkuvuoden ensimmäinen Helsingin matka tarjosi harvinaisen mahdollisuuden käyttää aikaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Stadilaiset ovat tunnetusti kiireistä väkeä ja niin nytkin, joten tapaamispaikka optimoitiin kaikkien kulkureitit ja iltaohjelmat huomioonottavasti. Sattumien summa tarjosi lopulta tilaisuuden Helsingin uusimman ihmetyksen, Mall of Triplan, näkemiseen (Malt of Tripla olisi muuten oiva nimi keskuksessa toimivalle olut- ja viskipainotteiselle pubille).

Pasilan uudenkarhea rakennuskolhoosi kätkee kuuleman mukaan parikin hyvää tai ainakin kohtalaista olutpaikkaa sisuksiinsa. Bierhaus Berlin tulikin oikeastaan ensimmäisenä vastaan, kun kohdetta lähestyin, mutta koska aikomus oli samalla syödäkin, jatkui matka kompleksin äärimmäiseen vastanurkkaan, italialaisvaikutteiseen Signor Smithiin.

Signor Smith

Pitkulainen ravintola tarjoaa jo ovella silmiä hivelevän näyn: parikymmentä hanapaikkaa ja pari kaapillista värikkäitä olutartikkeleita ei kenties ole se ilmestys, mitä pizzan tai pastan perässä hiihtelevä kansalainen odottaisi ensimmäisenä kohtaavansa. Olipa niin sanotusti ”onnekas” ”sattuma”. Joku tiesikin jo aiemmin kertoa, että olutvalikoimaa olisi rakennettu yhdessä sorilaisten kanssa, mikä näkyy myös juomalistalla.

Hyvinkin moderneihin, sameisiin ja happamiin oluttyyleihin pohjautuvassa tarjonnassa on vino liuta Sori Brewingin tuotantoa ja pikasilmäys olutkaappiin nosti esiin aika vahvalta vaikuttaneen Evil Twin edustuksenkin. Panimoita mahtuu esille paljon muitakin ja pääsin nyt itsekin vihdoin maistamaan berliiniläisen Fuerst Wiacekin olutta. Erityisesti mieltä lämmitti aiemmin mukavasti säväyttäneen Marz-kollektiivin näkyminen useammankin kappaleen voimin tarjonnassa.

Fuerst Wiacek X Beermoth Mow

5,5% / New England Pale Ale
Kuivahumaloitu Citralla, Simcoella ja Columbuksella.
Pisteet: 38/50
---
Hyvin hedelmäinen ja aromaattinen, sitrus päävärinään kulkea NEPA. Hyvää lajin modernin linjan menoa. Mosaic nousee esiin aika mukavasti, muttei kuitenkaan dominoi liialti. Oikeinkin toimiva, juotavuudeltaan erinomainen.
---

Ruokapuoli vaikutti paperilla ihan kivalta, vaikka pitkää listaa pitikin pitkään aluksi pyöritellä. Lopullinen valinta tuli tehtyä Signor Smith -nimikkopizzan ja Crecan väliltä, joista jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt se jälkimmäinen sittenkin valita. Ei se valittukaan lätty kehno ollut, mutta jäi jälkeen aiemmilla reissuilla testattujen Daddy Greensien mauista. Muun seurueen pastatkaan eivät järin suurta hehkusta nauttineet, joten siinä mielessä olin kyllä kohtalaisen tyytyväinen omaan annokseeni.

Mutta Signor Smithiin voi ja kelpaa tulla ihan vain oluellekin. Etuosan hanarivistön läheisyydestä löytyy muutamia sohvapaikkoja ja enemmälti korkeampia istuma-alustoja pöytineen. Jäimmekin vielä ruokailun jälkeen yksille, sen verran hyvältä tuo valikoima nimittäin vaikutti.

Paikan nimikkopizza.

Alussa mainitussa Bierhaus Berlinissä näkyisi olevan tarjolla perushyvän valikoiman lisäksi myös vähän tyyriimpiä tuotteita, kuten Black Damnation -sarjaa, useampia lambikeja ja sen sellaista. Hanoissa odotettu painotus Saksaan.

Triplasta löytyy myös ainakin HOKin Oluthuone Ratamo ja oluttarjontaa löytynee myös joistain ravintoloistakin. Tietäjät tietää ja saa sivistää blogistiakin. Signor Smithiin palannen ainakin oluelle vielä uudemman kerran, jos ja kun Pasilan liepeillä liikuskelen. 

Signor Smithin olutlistaa voi tutkia vaikka Untapddin kautta ja ruokalistan näkee paikan kotisivuilta.

Signor Smith Untappd

www.signorsmith.fi

Sori Ensemble Six

8,0% / New England DIPA
Kuivahumaloitu Cashmerella, Mosaicilla ja Citralla.
Pisteet: 39/50
---

Mehukas, mandariinin kuortakin esittelevä, tuhti hedelmäpommi kaikin hedelmäsalaatin maustein. Takana jopa häivähdys marmeladia, hedelmälihaa ja lopussa kohtalaista greippisyyttä. Vähän kukkaisuutta ja yrttiäkin, mutta varsin häviävissä määrin.

Vahvuus ei käy ilmi kuin suutuntuman runsautena, alkoholi on täysin piilossa ja juotavuus varsin helpolla tasolla makukirjon monipuolisuuteen nähden. Tasapainoinen ja runsas nautinto. Hyvää Soria.