Bock's Ruisolut 4,7%

Jees Bock's...

• Tyyli: Ruisolut (Roggenbier)
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Bock's Corner Brewery, Vaasa, Suomi

Jatketaan rukiisissa tunnelmissa, kerta tällainen mahdollisuus meille on tarjottu. Paikallisen K-Supermarket Länsiväylän hyllystä tapaa usein löytyä muutoin hitusen hankalammin saatavilla olevia olusia ja sain taas äskettäin maistuvan vinkin, että vaasalaispanimon ruisolutta olisi vielä tarjolla. Ja näinhän sitä sieltä löytyikin.

Bock’sin Jura Mikkonen vinkkasi kevään kirjakartoituksen yhteydessä, että heidän ruisoluensa kannattaa tyypata mikäli vastaan tulee. En tiedä oliko vihje peruja allekirjoittaneen ruisfetissistä vaiko vain puhdasta ylpeyttä oman tuotteen laadusta, mutta asia jäi joka tapauksessa takaraivoon kolkuttelemaan. Alkoholilainsäädäntömme ”ansiosta” oluesta on olemassa kaksikin eri versiota: maitokauppaan istuva 4,7-prosenttinen sekä Alkon tilausvalikoimasta ja ravintolamyynnistä löytyvä 5,5-prosenttinen versio. Vihje koski eritoten jälkimmäistä, jonka pääsin lopulta maistamaan Jyväskylän SOPPissa. Voi pojat tuo olut kolahti, vaikka jyhkeän Eisbockin jalkoihin jäikin. Nyt on sitten aika läpikäydä sen kevyempi, joskin miellyttävän runsasmakuinen ja herkullinen versiointi.

Vehnäoluthiivalla käytetty ruisolut, roggenbier, asettuu yleensä sinne reilun viiden prosentin tuntumaan, mutta vaasalaiset todistavat sen toimivan hyvin maitokauppavahvuudessakin. Kehuja virisi kotisohvan molemmin puolin eli en ollut tämän väittämän kanssa yksin liikkeellä. Bock’sin Ruisolut on hyvä, rukiinen ja rungokkaan maltainen olut – riippumatta kumman vaihtoehdon niistä lasiinsa kaataa…

Bock's Ruisolut / Rågöl 4,7%

Samea, kuraisen ruskea ja niukkavaahtoinen olut.   Tuoksu on hyvä, runsaan maltainen rukiiseella, ruskealla tunnelmalla, limppuisella imeltyneisyydellä ja kypsän banaanisella sävykkyydellä. Hieman mausteista kuivuutta, kevyttä yrttisyyttä.

Maku puhuttelee ja on vahvuuteen nähden miellyttävän runsas ja jämäkän tuntuinen. Leipäistä, kevyen imeltynyttä mallasta, rukiista leikittelyä ja tuoksua paljon miedompaa, mutta edelleen läsnäolevaa banaanisuutta. Lopussa esiin nousee potkivaa mausteisuutta sekä yrttistä katkeruutta - ilmoilla on myös sellaista kotikeittiöön ruisleivän kohoavan taikinan katkua, joka kieltämättä antaa hyvää tunnelmaa. Oikein hyvä.

Tuomio: Vakuuttava, monipuolisen maltainen ja kauniin rukiinen olut.

Pisteet: 36/50

Kotiolut: Ukonmaljan Rukki Roggenbier & Aavemarja Rye-Chokeberry Wild Ale

Jännän äärellä...

Vein viimesyksynä Ukonmaljan Tommille ämpärillisen omasta piha-aidasta poimittua marja-aroniaa, jotka odotetusti päätyivät veikeän olutkokeilun raaka-aineiksi. Nyt vuotta myöhemmin hieman kevyempi supermarjan sadonkorjuu on taasen suoritettu, joskin tilhen perkeleet valtaosan ehtivätkin popsimaan. Mieltä kuitenkin lämmittää ne muutamat litrat pakkasessa mutta myös Tommin tuoma maistiainen Aavemarja Rye-Chokeberry Wild Alea eli rukiista marja-aronia ”lambicia”. Sain jo aiemmin käsiini myös Tommin tekemää Rukki Roggenbieriä, joka on peräisin samasta vierteestä kuin Aavemarjakin… Siksipä ajattelin ottaa molemmat testiin samalla kertaa. Ihan näin sadonkorjuun kunniaksi.

Oluiden pohja rakentuu vahvasti rukiin varaan jota on maltaiden kokonaismäärästä reilu puolet. Katkerohumalana toimii Magnum, mutta joukkoon on lisätty myös paikalliselta siirtolapuutarha-alueelta (luvan kanssa) kerättyjä kotimaisia maatiaishumalia. Tämän jälkeen oluet ovatkin sitten kulkeneet omia teitään:

Roggenbieriksi lohkaistu puolikas on kuivahumaloitu kohtalaisella kattauksella samaisia maatiashumalia ja sen käyminen on tapahtunut pullahiivan ja American Ale-hiivan sekoituksella. Pullahiiva, ruis ja maatiaishumalat… Siinäpä erittäin kutkuttava kombinaatio täynnä kotiseuturakkautta.

Aavemarja-lambicin tie padasta pulloon kuulostaa varsin veikeältä. Ravinteikkaiden marja-aronioiden lisäksi reseptiikkaan kuuluu ripaus laktoosia ja tammilastuja mutta myös vodkassa liotettuja kirsikankiviä. Suurin taika kuitenkin löytyy villihiivasta, jonka Tommi on kasvatellut oman takapihansa marja-aronioista.

Tarkempaa kerrontaa oluiden valmistuksesta löytyy tuttuun tapaan Tommin omasta blogista josta löytyy mielenkiintoista triviaa myös villihiivaseikkailusta kiinnostuneille:

Ukonmalja: Rukki Roggenbier & Aavemarja Rye-Chokeberry Wild Ale

Ukonmalja: Hiivahommia piste fi

Vasemmalla Aavemarja, oikealla Rukki...

Rukki Roggenbier 

Oranssihtavan ruskea, valossa jopa punertava olut. Melko samea… Tuoksu miellyttää, se on mukavan maalaismainen ja kutsuva. Matkassa on sellaista hefeweizenmaista hiivan mausteisuutta, hieman makeaa, karaktääristä rukiisuutta ja leivänreunaa.

Maultaan olut on hyvä. Ruis toimii hienosti antaen makuun oman, tärkeän leimansa mutta pelaa myös yhteen pippuripohjaisen mausteisuuden kanssa. Varsin kuiva, joskin leipäistä makeutta hieman antava – hiilihapoiltaan tehokas muttei hyökkäävä. Kohtalaiset katkerot, lopussa myös sellaista kuivatun niittykukkaista, kuivaa yrttisyyttä. 

Pisteet: 34/50 

Marjasato syysauringossa...

Aavemarja Rye-Chokeberry Wild Ale

Tumman ruskea, marjatiivisteen punaisuutta henkivä, tasaisen läpitunkematon olut. Kauniisti sanottuna ”aika ruma”. Tuoksu on jännä, melko kiehtova. Ensimmäinen ajatus on hassun teemäinen ja ehkä siinä jotain sellaista ruusunmarjaisuutta matkassa onkin. Marja-aronia on hyvin esillä, yllättävän pehmeänä, glögimäisen punakkana. Jotain kanervamaista mausteisuutta ja hienoista leipäisyyttä.

Maultaan edelleen mielenkiintoinen, lopulta varsin elegantti ja lämminhenkinen. Tummanpunainen marjaisuus värjää koko maun. Mukana on rehtiä, vanhan mustikkavarvikon runkoa, käännetyn sammalen aromia ja syksyn lehtien havinaa – tunnelmallisen maanläheinen lienee sana jota tavoittelen. Jonkin verran happamuutta, viitteitä mausteisesta punaviinistä tai glögistä. Jotenkin olisin marjan ominaismaun perusteella odottanut huomattavasti jyhkeämpää happamuutta tai rouheutta, mutta ehkä parempi näin. Juurakkoista yrttisyyttä, mutta myös kevyttä makeutta. Rukiinomaista leipääkin kaivan – varsin vivahteikas ja kutkuttava kokonaisuus. Todella onnistunut. 

Lambicmaisuus hieman piilottelee ja Brysselin seutua ennemmin suuntaisin katseeni perushärmäläiseen, aitoon kotiseutumaisemaan. Tässä voisi hyvin olla kyseessä ”perinneolut”, jollei paremmin tietäisi. Aitoja makuja, hyviä makuja, tunnelmallisia makuja…

Pisteet: 36/50