 |
| Jännän äärellä... |
Vein viimesyksynä Ukonmaljan
Tommille ämpärillisen omasta piha-aidasta poimittua marja-aroniaa, jotka
odotetusti päätyivät veikeän olutkokeilun raaka-aineiksi. Nyt vuotta myöhemmin hieman
kevyempi supermarjan sadonkorjuu on taasen suoritettu, joskin tilhen perkeleet
valtaosan ehtivätkin popsimaan. Mieltä kuitenkin lämmittää ne muutamat litrat
pakkasessa mutta myös Tommin tuoma maistiainen Aavemarja Rye-Chokeberry Wild
Alea eli rukiista marja-aronia ”lambicia”. Sain jo aiemmin käsiini myös Tommin
tekemää Rukki Roggenbieriä, joka on peräisin samasta vierteestä kuin
Aavemarjakin… Siksipä ajattelin ottaa molemmat testiin samalla kertaa. Ihan
näin sadonkorjuun kunniaksi.
Oluiden pohja rakentuu
vahvasti rukiin varaan jota on maltaiden kokonaismäärästä reilu puolet. Katkerohumalana
toimii Magnum, mutta joukkoon on lisätty myös paikalliselta siirtolapuutarha-alueelta
(luvan kanssa) kerättyjä kotimaisia maatiaishumalia. Tämän jälkeen oluet
ovatkin sitten kulkeneet omia teitään:
Roggenbieriksi lohkaistu
puolikas on kuivahumaloitu kohtalaisella kattauksella samaisia maatiashumalia
ja sen käyminen on tapahtunut pullahiivan ja American Ale-hiivan sekoituksella.
Pullahiiva, ruis ja maatiaishumalat… Siinäpä erittäin kutkuttava kombinaatio
täynnä kotiseuturakkautta.
Aavemarja-lambicin tie padasta
pulloon kuulostaa varsin veikeältä. Ravinteikkaiden marja-aronioiden lisäksi
reseptiikkaan kuuluu ripaus laktoosia ja tammilastuja mutta myös vodkassa
liotettuja kirsikankiviä. Suurin taika kuitenkin löytyy villihiivasta, jonka
Tommi on kasvatellut oman takapihansa marja-aronioista.
Tarkempaa kerrontaa oluiden
valmistuksesta löytyy tuttuun tapaan Tommin omasta blogista josta löytyy mielenkiintoista
triviaa myös villihiivaseikkailusta kiinnostuneille:
 |
| Vasemmalla Aavemarja, oikealla Rukki... |
Rukki Roggenbier
Oranssihtavan ruskea, valossa jopa punertava olut. Melko samea… Tuoksu miellyttää, se on mukavan maalaismainen ja kutsuva. Matkassa on sellaista hefeweizenmaista hiivan mausteisuutta, hieman makeaa, karaktääristä rukiisuutta ja leivänreunaa.
Maultaan olut on hyvä. Ruis
toimii hienosti antaen makuun oman, tärkeän leimansa mutta pelaa myös yhteen
pippuripohjaisen mausteisuuden kanssa. Varsin kuiva, joskin leipäistä makeutta
hieman antava – hiilihapoiltaan tehokas muttei hyökkäävä. Kohtalaiset katkerot,
lopussa myös sellaista kuivatun niittykukkaista, kuivaa yrttisyyttä.
Pisteet: 34/50
 |
| Marjasato syysauringossa... |
Aavemarja Rye-Chokeberry Wild Ale
Tumman ruskea, marjatiivisteen
punaisuutta henkivä, tasaisen läpitunkematon olut. Kauniisti sanottuna ”aika
ruma”. Tuoksu on jännä, melko kiehtova. Ensimmäinen ajatus on hassun teemäinen
ja ehkä siinä jotain sellaista ruusunmarjaisuutta matkassa onkin. Marja-aronia
on hyvin esillä, yllättävän pehmeänä, glögimäisen punakkana. Jotain
kanervamaista mausteisuutta ja hienoista leipäisyyttä.
Maultaan edelleen
mielenkiintoinen, lopulta varsin elegantti ja lämminhenkinen. Tummanpunainen
marjaisuus värjää koko maun. Mukana on rehtiä, vanhan mustikkavarvikon runkoa,
käännetyn sammalen aromia ja syksyn lehtien havinaa – tunnelmallisen
maanläheinen lienee sana jota tavoittelen. Jonkin verran happamuutta, viitteitä
mausteisesta punaviinistä tai glögistä. Jotenkin olisin marjan ominaismaun
perusteella odottanut huomattavasti jyhkeämpää happamuutta tai rouheutta, mutta
ehkä parempi näin. Juurakkoista yrttisyyttä, mutta myös kevyttä makeutta.
Rukiinomaista leipääkin kaivan – varsin vivahteikas ja kutkuttava kokonaisuus.
Todella onnistunut.
Lambicmaisuus hieman
piilottelee ja Brysselin seutua ennemmin suuntaisin katseeni perushärmäläiseen,
aitoon kotiseutumaisemaan. Tässä voisi hyvin olla kyseessä ”perinneolut”,
jollei paremmin tietäisi. Aitoja makuja, hyviä makuja, tunnelmallisia makuja…
Pisteet: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti