Kotiolutta kellarista: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Olutkellarin olutkellarin syyssiivous etenee ja tällä kertaa näppeihin tarttui tuttu tuote useamman vuoden takaa: entisten naapureiden ja vanhempieni omenoilla aateloitu villi Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale. Kuten nimikin paljastaa, on sen valmistuksessa käytetty omenan lisäksi myös pihlajanmarjoja, tarkemmin sanoen Tommin äidin pihapuiden antimista keiteltyä mehua.

Heimo-oluen pohja luotiin jo viisi vuotta sitten ja vuoden kypsyttelyn jälkeen oli ensimaiston aika. Nelivuotiaaksi tämä kotiolut sitä myöten kai lasketaan ja jotenkin ennustelin, että hedelmä-marjaisa villihiivaviritys voisi kehittyä aika kivastikin. Niin varmaan voisi, mutta tuoksua pidemmälle se ei tällä kertaa kantanut, vaikka jälkimaku vähän ryhtiä peliin toikin.

Tässä vielä linkit alkuperäisiin tarinoihin, eli Tommin valmistusprosessi- ja taustakartoitukseen sekä Olutkellarin alkuperäiseen arvioon tuoreen tuotteen äärelle:

UKONMALJA - Juuret Saskatoon & Heimo Omena-Pihlaja SourAle

OLUTKELLARI - Jännää kotiolutta: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Saaliiksi saatiin ämpäritolkulla kotimaisia luomuomenia, joista parisen kiloa päätyi yleiskoneen silppurin ja pakkasen kautta Tommin huomiin. Puolet omenoista silputtiin kuorineen ja puolet kuorittiin, lajikkeiltaan ne edustivat kahta peruspuutarhaomenalaatua, joista Valkea Kuulas oli määrältään hieman dominoivampi (toisen puun alkuperästä ei ole varmuutta).

Toimittelin omenasilpun jäisenä Palokkaan, jossa vierre vartoikin jo malttamattomana mausteaineitaan – omenoiden lisäksi matkaan pääsi myös Ukonmaljan raaka-ainevaraston pakastimesta löytynyt pihlajamarjamehu, joka oli peräisin Tommin äidin takapihalta poimituista marjoista. Kuten itse maestrokin toteaa, on kyseessä melko klassinen yhdistelmä, joskaan lopputuloksesta ei tällä kertaa voitu antaa takeita... Vuosi vietettiinkin piinaavassa jännistyksessä.

Kuvassa tämänvuotiset Valkea Kuulaat ihmettelevät esi-isistään jalostettua vuosikertaoluta. Samasta vanhempieni pihapuusta ovat lähtöisin, nimittäin.

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale 2013

Vaaleankeltainen ja melkolailla vaahdoton olut. Sihinä on pirteää! Tuoksu on todella hyvä, hyvin lambicmainen vaikka omenainen pääosin onkin. Ei silti niin vahvaa siideriefektiä, kuin ehkä odotin. Pientä väriä pihlajanmarjoista, omenaista ja valkoviinietikkaista happamuutta sekä rehdinlaista funkkista. Kepeä, mutta riittoisa.

Maku ei lunasta tuoksun latomia odotuksia edes vähää alusta, vaan tuntuu kadonneen lähes kokonaan. Ohuen omenainen, kevyen funky ja lähinnä vain kirpeän hapan maku antaa aika vähän. Jälkimaku on runsaampi ja erehdyttävän geuzemainen, mutta muu osuus on tosiaan aika miedoin ottein liikkeellä. Höh.

Kotiolut: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Kellarin perukoilta paljastui jokunen sinne unohtunut arvopullo, joista mm. tämä paikallisen Ukonmaljan aniksinnen, vahvaa belgityylin alea tuoreeltaan muistuttanut Rahkoi Weizenbock oli mieluisaa löydettävää. Aikaa edellisestä arviosta on vierähtänyt jo neljä ja puoli vuotta, mutta sain olutta matkan varrella muutaman ekstrapullonkin, kun itselleni se upposi, appivanhemmat kehuivat ja Tommi itse ei siitä juurikaan välittänyt. Win-win –tilanne siis.

Tämä pullo lienee lajinsa viimeinen, mikä on sääli. Lähes viiden vuoden ikään ehtinyt Weizenbock-vanhus vaikutti lasiin kaadettaessa menetetyltä tapaukselta colamaisen ulkomuotonsa ja etenkin nopeasti alas kahisevan vaahtonsa puolesta. Mutta vielä mitä! Ensinuuhkaisu herätteli jo vähän toiveita ja kun makukin näytti vihreää, nousi hymy taas huulille. Ajan myötä meno vain paranee lämmön tuodessa lisävivahteita esiin.

Rahkoihan on tosiaan jonkinlainen TAP6:n kopio, jonka Tommi hetken mielijohteessa maustoi aniksella ja kanelilla. Näistä ensimmäinen dominoikin makumaailmaa melko kovalla kädellä ja loi yhdessä tiukan maltaisen rungon kanssa aika vahvan belgiviban. Samaa menoa oli tarjolla vielä vuosienkin päästä, mutta nyt myös kaneli ilmoitteli itsestään ja makumaailma oli saanut mukavaa jämäkkyyttä osakseen – ehkä vähän lisää tasapainoakin…

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Tummanpuhuva, aluksi runsaan vaahdon nostava olut. Vaahto onkin jännä, sillä se alkaa yht’äkkiä huveta valtaisan kohinan saattelemana. Kokonaisuus näyttääkin pian kokikselta. Tuoksu hurmaa. Anis on läsnä vahvana, mutta myös kaneli ilmoittelee itsestään. Lämpöä ja runsautta uhkuva tuoksu harhauttaa mielikuvat Saksan sijasta Belgiaan – taas. Tummaa, ylikypsää kuivahedelmää, kuten rusinaa ja luumua liköörimäistä tiiveyttä muistuttavassa paketissa. Paahtunutta limppua, imeltynyttä siirappisuutta. Ai että.

Ja maku... Se itseasiassa on edelleen aika yskänlääkemäinen. Nyt ehkä vähän jouluisempi tuon kanelin kaikuessa mukavasti taustalla. Tiivistä belgitunnelmaa tarjoillaan täälläkin, vaikka ehkä sieltä semmoista pientä TAP6-tyyppistä vibaakin voi löytää. Tiivis, silti runsas kypsänä kuivattujen hedelmien ja ylisiirapoidun, pinnasta paahtuneen mallaslimpun liitto on kaunis, taustoiltaan takkamaisen lämmin eli tunnelmallisesti ja arvokkaasti hohkaava.

Huulet tahmaantuvat, mutta suutuntuma on edelleen vain keskirunsas, joskin tässä kohtaa hienosti toimiva. Jälkimakuun jää paahtuneen siirappisen maltaisuuden, aniksen, kuivan mausteisuuden ja nielua hitusen korventavan lämmön hieno ja pitkälle kantava kombinaatio.

Tätä kun saisi marraskuun iltoihin pullon-pari jemmaan...

Pisteet: 40/50

Hiisi & Ukonmalja Protacon XXV

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,7
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: Protaconin 25-vuotisjuhlaolut

Kun joku aika sitten käsittelin Solita Oy:n juhlaolutta, palasi mieleeni aavistus, että jotain vastaavaa on jäänyt julkaisematta. Ja niin olikin. Käväisin nimittäin eräänä lopputalven iltana oluella Ukonmalja kotipanimon taustalla vaikuttavan Särkän Tommin kanssa, joka lahjoitti pari pulloa työnantajansa Protaconin juhlaolutta, HIISIllä valmistettua, rukiista amber alea. Kohtaamispaikkana toimi, by the way, City-lehdessä Suomen seitsemänneksi parhaaksi baariksi arvostettu Palokan Oluttupa. No anyway…

Olut suunniteltiin Protaconilla Tommin toimiessa hankkeen pääarkkitehtina. Käsittääkseni ajatus omasta oluesta oli tullut jostain ”ylempää”, ympäri Suomen toimivan yrityksen johdosta, mikä vei kotioluistaan tunnetun miekkosen isokenkäisempien juttusille neuvonpitoon. Maltainen erikoisosaamisen oli siis huomattu. Yrityksen 25-vuotisoluesta tuli lopulta  rukiinen, Cascadella, Williamettella, Mosaicilla ja Herculesilla humaloitu American amber ale, jolle kertyi vahvuutta 5,7%. Maitokaupparajan ylityksen myötä olut on siis ”myyty” panimolta Alkon kautta Protaconille eli käytetty tuhannen litran lasti Alkon takaovella ennen firman pirssiin pakkaamista. Näin se meillä pohjolassa toimii. 

Oluen muodikkaasta humalakattauksesta huolimatta ylitselyövää aromipommia ei lähdetty rakentamaan. 35 EBUa, maanläheistä kukkaisuutta ja hedelmää tasapainon teesein. Olut on kevyesti kuivahumaloitu Cascadella ja Willamettella. Ruista löytyy mallaspohjasta n. 10% mikä sopii niin oluen, kuin HIISIn että Tomminkin tyylin oivallisesti. Yksinkertainen, ruokajuomana toimiva ja perusoluesta poikkeava, talveen hyvin istuva visio onnistuneella totetutuksella.

Lokakuussa valmistettu olut ehti sopivasti pukinkonttiin eli sitä jaettiin Protaconin henkilöstölle joululahjoina. Tästä voisi puolestani ottaa kopin useampikin yritys, vaikka täksi jouluksi tullee jo vähän turhan kiirus. Joka tapauksessa firmaolut otettiin hyvillä mielin vastaan ja Tommin mukaan palaute on oli kokonaisvaltaisen positiivista.

Hiisi & Ukonmalja Protacon XXV

Punertava, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on tuhti, rukiisen leipäinen, makean maltainen ja aromaattisen humaloitu. Kukkaisuutta, sitrusta, mandariinia, kypsää hedelmää.

Maultaan runsas, monipuolinen mutta silti helposti lähestyttävä eli varmasti sitä mitä on haettukin. Leipäinen maltaisuus on hieman makeaa, selkeästi rukiisen sävyttynyttä. Humalointi nousee esiin loppua kohden liikuttaessa: greippisyyttä, kukkaista tuoreutta ja yrttisyyttä. Katkerot, kevyt mausteisuus ja rukiin kulmikkuus kuivattavat loppuliukua ja antavat muutoin pehmeänkin oloiselle oluelle ryhdikkyyttä. Suutuntumaltaan matalahiilihappoinen, sitä myöten aavistuksen soljuva - tasapainoinen, nautittava.

Tuomio: Rukiista mahtia, humalan tasapainottelua ja hyvää nautittavuutta samassa paketissa. Näitä lisää..!

Pisteet: 37/50