Alkon Jouluoluet 2014: S:t Eriks Julale

Selkeälinjainen ulkomuoto on viime vuosilta jo tuttu näky.

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,4
• Panimo: St. Eriks, Arlandastad, Ruotsi

Jouluisia makuja Tukholman suojeluspyhimyksen nimikkopanimolta… St. Eriks omaa brändinä pitkän ja vahvan historian Ruotsissa, mutta nykymuotoisena sen toiminta on vasta neljän ja puolen vuoden ikäistä. Ruotsin suurin alkoholituotteiden maahantuoja Galatea elvytti yli viisi vuosikymmentä uinuneen panimon nimen yhdessä palkitun panimomestarin, Jessica Heidrichsin kanssa. Sittemmin tuotanto on noussut vuositasolla jo miljoonaan litraan ja onpa panimo tullut tutuksi myös Pohjanmeren tällä puolen. Tämän vuotinen joulusesonkiin sovitettu olut on hieman harmillisesti amber alea – harmillisesti siinä mielessä siis, että aiempien vuosien barley wine ja portteri kuulostavat omaan korvaan tyyleinä huomattavasti maistuvammilta. Olut on kuitenkin luomua ja sen valmistus henkii vihreää voimaa (100% käytetystä energiasta on uusiutuvaa) – tässä ehkä suurin syy tuotteen pääsyssä monopolimme kapeaan, mutta vastuulliseen jouluvalikoimaan.

Julale hakee tunnelmansa brittiperäisestä, maltaaseen painottuvasta makumaailmastaan ja Jessican motto ”kärlek och humle” on saanut siinä sivussa hieman väistyä. Ehkä valinta on kuitenkin oikea, sillä mielestäni talven ajat ovat pitkälti maltaan juhlaa ja näin syvästä leipäisyydestä saataneen kaivettua ihan mukavaakin tunnelmaa joulun odotukseen. Mallaspuolelta kerrotaan löytyvän pale ale-, münchner- ja suklaamaltaiden lisäksi myös tummia karamellimaltaita. 

S:t Eriks Julale

Tämähän on kaunis ilmestys… Tumma, mahonkinen ruskeus leikittelee valoa läpi päästävän punertavan kajon kanssa runsaanlaisen, vaalean vaahtokerroksen koristaessa sen päätä. Tuoksu on omaan nenään juuri sitä mitä pitääkin. Tummaa, leipämäistä maltaisuutta pähkinäisellä vivahteella varustettuna. Kohtalaisen runsasta, puumaista humalointia, hieman kinuskista makeutta sekä kevyttä suklaankin tuntua. Maanläheinen ja rehti, tästä pidän.

Maku jatkaa samalla linjalla, maltaan leipäisyys ehkä hieman jää oletettua pienempään rooliin, joskin on tärkeänä sävynä läsnä hieman ohuemmalla tunnullaan. Limppu onkin pehmeimmillään maun alkuvaiheilla, kun sen seurana on vain luumuisen tummaa hedelmäisyyttä. Puumainen, hienoisen yrttinen humalointi kuitenkin nostaa nopeasti päätään ja saa seuraa kevyestä pähkinäisyydestä. Lopun katkeron puristuksen lomassa esiin pääsee myös kuivahko, rehdin ruskea suklaan aromi, jota edeltää  nopeasti vilahtava kinuskin makeus. Jälkimausta löytyy myös mukavasti purevaa sitrusta, mutta myös kevyen puumaista kuivuutta. 

Tuomio: Maanläheinen, lopussa sitruksen puraisulla virkeyttä nostattava amberi Ruotsista. Yleisesti kuivahko, pähkinän ja suklaan tahdittama, leipäisiä sävyjä kantava luomuolut, josta huokuu rehti tasapaino, mutta myös riittävä makumaailman volyymi. Hyvä olut.

Pisteet: 35/50

S:t Eriks Oktoberfest

• Tyyli: Oktoberfest / Märzen
• Alk.%: 5,3
• Panimo: S:t Eriks, Arlandastad, Ruotsi

Hevosajoista lähtenyt, maailman suurimmaksi oluttapahtumaksi paisunut Oktoberfest lähestyy taas kovaa vauhtia. Aikojen saatossa tapahtuma on omaksuttu myös muualla maailmassa eikä Suomikaan ole tässä tapauksessa poikkeus. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Alkon tarjoama laaja, peräti neljän oktoberfest-oluen valikoima! Oluista muuten puolet (Paulanerin ja Hofbräu Münchenin) on ihan aitoja oktoberfest-oluita, eli pantu Münchenin rajojen sisäpuolella Reinheitsgebot-säädöksiä mukaillen… No eipä siinä, yleisestihän nuo eivät oluina mitään järin erityisiä ole, mutta tunnelman takia niitä tulee joka vuosi otettua testiin. Nelikon mielenkiintoisin lienee tukholmalaisen pienpanimon (joka tuottaa vuodessa n. miljoona litraa olutta…), S:t Eriksin spekseiltään perinteisestä poikkeava Oktober-olut. Panimon olut on nimittäin humaloitu amerikkalaisilla Centennial-, Amarillo- ja Cascade-lajikkeilla, joten pientä piristävää twistiä pitäisi ainakin olla luvassa. Mallaspohjan muodostavat pilsner-, carapils-, caramünch- sekä carafa-suklaamaltaat.

Reittausblogi tiivistikin jutussaan S:t Eriksin panimon taustoja ja lisää etenkin historiasta kiinnostuneille on tarjolla panimon nettisivuilla – sillä edellytyksellä, että toinen kotimainen taittuu… Kovinkaan usein ei naisvetoisia panimoita vastaan ole tullut, mutta harvassa ovat olleet myös ruotsalaisten pienpanimoiden tuotokset omassa maistelussani – tämä ei siis johdu siitä, ettenkö näistä pitäisi vaan puhtaasti tarjonnan vähäisyydestä. Mielenkiintoa länsinaapurin olutmaailmaan tutustumiseen löytyisi runsaastikin... Varmaksi en sano, mutta hyvin vahvalla tuntumalla voinen todeta, että S:t Eriks viittaa Tukholman suojeluspyhimyksen, Eerik Pyhän (Erik Jedvardsson den Helige) nimeen. Hänhän oli Ruotsin hallitsija vuosina 1156-1160 ja Tukholman uusimmassa (peräisin 1934) vaakunassakin seikkaileva pitkätukka muistuttaa S:t Eriksin perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden etiketin hahmoa. Ensimmäinen Erik-vaakuna (1376) onkin sitten hieman yrmeämpää lajia…Pullodesing on kaunis, mutta tyylilajille riittämättömän pienikokoinen. Ei kolmanneslitraista olutta raaski kolpakkoon kipata – kokemuksesta voin myös sanoa etteivät palautusautomaatit varsinaisesti riemusta kiljahtele ko. pullotyypin kohdalla. Mitä erilaisempia ääniä kylläkin tuppaavat usein päästelemään pullon kolistessa pitkin hihnan seiniä...

S:t Eriks Oktoberfest

Punertavan ruskea, kirkas ja kohtalaisen runsaasti vaahtoava sadonkorjuuolut Ruotsista. Jo tuoksusta lähtien tie on viitoitettu maltaan voimin ja miellyttävää puumaista, pehmeän pähkinäistä tunnelmaa löytyykin mukavasti. Ilahduttavasti myös mainittu humalakattaus esiintyy edukseen sopivan sitruksisena, ehkä hieman ruohoisenkin raikkaana, muttei onneksi yhtään dominoivana. Maku todentaa tuoksuhavainnot oikeiksi: makeanpuoleinen, keskitumma maltaisuus pitää yllä tyylilajille ominaista idylliä, tukenaan suhteellisen voimakkaaksikin muodostuva puumainen, pähkinäisen kuiva yleiskuva. Humalointi on myös maussa mukana hyvätapaisena, sitruksisen vivahteikkaana muttei vie valtaa maltaan mahdilta – tukee oluen makukirjoa kauniisti ja sopivalla purevuudella. Taustalta löytyy myös hentoista yrttisyyttä, eli tasapaksuksi ruotsalaisnäkemys oktoberfest-oluesta ei jää. Alkuun hieman tahmaavankin makea maltaisuus taittuu loppua kohden hitusen kuivahkoon, humalan hallitsemaan, pitkähköön jälkimakuun. Tyylin parhaimmistoa, mukavan piristävä olut perinteitä liikaa muuttelematta.

Pisteet: 35/50