S:t Eriks Oktoberfest

• Tyyli: Oktoberfest / Märzen
• Alk.%: 5,3
• Panimo: S:t Eriks, Arlandastad, Ruotsi

Hevosajoista lähtenyt, maailman suurimmaksi oluttapahtumaksi paisunut Oktoberfest lähestyy taas kovaa vauhtia. Aikojen saatossa tapahtuma on omaksuttu myös muualla maailmassa eikä Suomikaan ole tässä tapauksessa poikkeus. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Alkon tarjoama laaja, peräti neljän oktoberfest-oluen valikoima! Oluista muuten puolet (Paulanerin ja Hofbräu Münchenin) on ihan aitoja oktoberfest-oluita, eli pantu Münchenin rajojen sisäpuolella Reinheitsgebot-säädöksiä mukaillen… No eipä siinä, yleisestihän nuo eivät oluina mitään järin erityisiä ole, mutta tunnelman takia niitä tulee joka vuosi otettua testiin. Nelikon mielenkiintoisin lienee tukholmalaisen pienpanimon (joka tuottaa vuodessa n. miljoona litraa olutta…), S:t Eriksin spekseiltään perinteisestä poikkeava Oktober-olut. Panimon olut on nimittäin humaloitu amerikkalaisilla Centennial-, Amarillo- ja Cascade-lajikkeilla, joten pientä piristävää twistiä pitäisi ainakin olla luvassa. Mallaspohjan muodostavat pilsner-, carapils-, caramünch- sekä carafa-suklaamaltaat.

Reittausblogi tiivistikin jutussaan S:t Eriksin panimon taustoja ja lisää etenkin historiasta kiinnostuneille on tarjolla panimon nettisivuilla – sillä edellytyksellä, että toinen kotimainen taittuu… Kovinkaan usein ei naisvetoisia panimoita vastaan ole tullut, mutta harvassa ovat olleet myös ruotsalaisten pienpanimoiden tuotokset omassa maistelussani – tämä ei siis johdu siitä, ettenkö näistä pitäisi vaan puhtaasti tarjonnan vähäisyydestä. Mielenkiintoa länsinaapurin olutmaailmaan tutustumiseen löytyisi runsaastikin... Varmaksi en sano, mutta hyvin vahvalla tuntumalla voinen todeta, että S:t Eriks viittaa Tukholman suojeluspyhimyksen, Eerik Pyhän (Erik Jedvardsson den Helige) nimeen. Hänhän oli Ruotsin hallitsija vuosina 1156-1160 ja Tukholman uusimmassa (peräisin 1934) vaakunassakin seikkaileva pitkätukka muistuttaa S:t Eriksin perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden etiketin hahmoa. Ensimmäinen Erik-vaakuna (1376) onkin sitten hieman yrmeämpää lajia…Pullodesing on kaunis, mutta tyylilajille riittämättömän pienikokoinen. Ei kolmanneslitraista olutta raaski kolpakkoon kipata – kokemuksesta voin myös sanoa etteivät palautusautomaatit varsinaisesti riemusta kiljahtele ko. pullotyypin kohdalla. Mitä erilaisempia ääniä kylläkin tuppaavat usein päästelemään pullon kolistessa pitkin hihnan seiniä...

S:t Eriks Oktoberfest

Punertavan ruskea, kirkas ja kohtalaisen runsaasti vaahtoava sadonkorjuuolut Ruotsista. Jo tuoksusta lähtien tie on viitoitettu maltaan voimin ja miellyttävää puumaista, pehmeän pähkinäistä tunnelmaa löytyykin mukavasti. Ilahduttavasti myös mainittu humalakattaus esiintyy edukseen sopivan sitruksisena, ehkä hieman ruohoisenkin raikkaana, muttei onneksi yhtään dominoivana. Maku todentaa tuoksuhavainnot oikeiksi: makeanpuoleinen, keskitumma maltaisuus pitää yllä tyylilajille ominaista idylliä, tukenaan suhteellisen voimakkaaksikin muodostuva puumainen, pähkinäisen kuiva yleiskuva. Humalointi on myös maussa mukana hyvätapaisena, sitruksisen vivahteikkaana muttei vie valtaa maltaan mahdilta – tukee oluen makukirjoa kauniisti ja sopivalla purevuudella. Taustalta löytyy myös hentoista yrttisyyttä, eli tasapaksuksi ruotsalaisnäkemys oktoberfest-oluesta ei jää. Alkuun hieman tahmaavankin makea maltaisuus taittuu loppua kohden hitusen kuivahkoon, humalan hallitsemaan, pitkähköön jälkimakuun. Tyylin parhaimmistoa, mukavan piristävä olut perinteitä liikaa muuttelematta.

Pisteet: 35/50