Salama Neon Horror Megalomaniac

Salama Neon Horror Megalomaniac

• Tyyli: Triple NEIPA
  
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Salama Brewing Co., Espoo, Suomi

Salaman värikylläinen tölkki kaatui ostoskoriin ja sen kautta lasiin. Tyylinä omakohtaisesti vähemmän kuluva TIPA eli lajityylin hurjempaa antia kymmenen prosentin jyhkeyksissään. Humalallinen parrasvalo on kohdistettu olutta dominoivaan Citraan, mikä ehkä kannustikin tsekkaamaan tämän kortin.

Salama Neon Horror Megalomaniac

Sysisamea, hedelmäinen ja mehuisa olut vähäisellä vaahdolla. Tuoksu on runsaan trooppinen, jopa intensiivinen. Mangoa, persikkaa, passionia ja nektariinia löytyy. Samoin sitrusta.

Maku on tuhti ja runsas, mutta myös vahvuuden huomaa. Yltäkylläistä aprikoosia, mangoa ja nektariinia. Kypsää sitrusta, limeä ja greipin kuorta. Tuntuma on soljuva ja mehukas, alkoholi lämmittää taustalla. Pientä karheutta myös. Ei hassumpi, mutta tasapaino jää vähän hakuseen.

Pisteet: 35/50

Salama Green Freaks New Zealand TIPA

Salama Green Freaks New Zealand TIPA

• Tyyli: Triple NEIPA
  
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Salama Brewing Co., Espoo, Suomi

Salama on jäänyt itselleni hieman etäiseksi toimijaksi hyvästä ja ryhdikkäästä makukirjostaan huolimatta. Yksi syy on varmasti laiskuus eli en ole jaksanut juurikaan lähteä tulkitsemaan mitä sinällään todella hienojen purkkien sisältä todellisuudessa löytyy. Tavaamaan takapuolen tyylimääritystekstiä siis. Syytän saamattomuudestani osaltaan salamalaisten tapaa esiintyä useamman tuotteen ryppäänä, jolloin kääntelytyötä olisi tehtävä useamman kerran kokonaiskuvan saamiseksi. On niin vaivalloista.

Onneksi Alkoon voi luottaa. Siellä ei ylitarjontaa tavata harrastaa ja yksinäinen Salama-purkki erikoiserien uutuushyllyssä onnistui laiskurinkin ottaa tarkasteluun. Triplamittoihin kohoava IPA ei kuulu tutulle ja turvalliselle mukavuusalueelleni, mutta poikkeuksia on välillä mukava harrastaa. Tälläkin kertaa ”otettu riski” kannatti. Salamahan tuntuu nämä eriliitteiset IPA-juomat taitavan hyvällä prosentilla.

Green Freaks edustaa ajankuvan mukaisesti sameiden aaltojen IPA-suuntausta ja ammentaa innoituksensa Etelämeren rannoilta, Uuden-Seelannin humalista. Kymmenpinnaisen keinuttelun tahdeista vastaa tällä kertaa Motuekan, Rakaun sekä Nelson Sauvinin yhteenliittmä. ATK-lähteistä tulkiten olut näkyy olleen alunperin kollabotuote, jossa näkemysten leveyttä on ollut laajentamassa kumppani aina saarivaltion Nelsonista saakka: humalaa viljelevä Freestyle Hops. Nyttemmin tuota mainintaa en tökistä kuitenkaan löytänyt.

Oli miten oli, todella toimivaa tavaraa näihin vahvuuksiin. Juotavuus on kunnossa, mutta makumaailman runsaus ja intensiteetti suitsii kovinta tiputtelua, kuten asiaan kuuluu.

Salama Green Freaks New Zealand TIPA

Samea, hyvin samea, hedelmäisen keltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on tiukan trooppinen. Mangoa, ananasta, sitrusta ja passionia aika intensiivisessä paketissa.

Makumaailma on runsas, syväpiirteinen ja hauskan kermainen hedelmäisessä muodossa. Hieno tiivistelmä tropiikin hedelmistä, kirjaimellisesti. Päätähtinä ananasta, mangoa, sitrusta ja passionia. On myös persimonia, sitruunaruohoa ja monia muita.

Alkoholi ei maistu, mutta sen läsnäolon kyllä huomaa. Hyvin juotava tyyli huomioiden, mutta silti suht hitaasti lasista hupeneva kokonaisuus. Toimii hienosti.

Pisteet: 38/50

Cloudwater x Monkish x Trillium Insert Hip Hop Reference There

Cloudwater x Monkish x Trillium Insert Hip Hop Reference There

• Tyyli: Triple New England IPA
• Alk.%: 10,0
• Panimot: Cloudwater Brew Co., Manchester, Englanti / Trillium Brewing Co., Canton, Massachusetts, USA / Monkish Brewing Co., Torrance, Kalifornia, USA

Mikäli äskeinen Helsingin reissu jätetään laskuista, on olutravintoloiden penkkejä tullut nyt parivuotisen poikkeustilan aikana kulutettua todella harvakseltaan. Vaikka, noh, ei se tahti ehkä mitenkään rivakkaa aiemminkaan ollut. Sattuipa kuintenkin näin joulun alla vielä pieni sauma yhden mittaiselle after workille ja tuo täsmäväli tuli hyödynnettyä hypen oikeaksi havaitsemiseen, jopa vahvistamiseen.

Vanhalla asemalla majaileva Musta Kynnys on noussut vähän vaivihkaakin Jyväskylän oluttarjonnan kärkijunaan ja on ollut siellä itse asiassa jo jonkin aikaa. Edellisestä käynnistä on kulunut jo harmillisenkin pitkä aika, mutta tarjontaa on kyllä tullut seurailtua puskaradioiden ja olutsomekanavien kautta se kuuluisa mallasjuoma kielellä. Pitihän se jalkautua itsekin siis pitkästä aikaa asia todeksi toteamaan.

Baaritiskille nostettu värikäs ja lompakkoa takuuvarmasti kirpaiseva mehu-IPA-rivistö oli jo itsessään yksi suurten valintojen maailma, eikä tuskaa helpottanut näitä täydentävät tyylilajirivistöt varsin trenditietoisin nimin koristeltuna. Kansalliset rajat ylittävässä ja myös tavoittavassa blogisfräärissä sekä harrastajiston sameammassa päässä on kuitenkin ollut nyt sen verran kovaa suhinaa kolmen varsin nimekkään tekijän yhteisluomuksesta, että kuudentoista euron kertamaksu tuntui hyvältä ja perustellulta valinnalta varmaksi povatusta nautinnosta.

Valinta osui siis Cloudwaterin, Trilliumin ja Monkishin nimikirjaimin ryyditettyyn, englantilaispanimon tiluksilla valmistuneeseen Insert Hip Hop Reference There -olueen. Kymmenprosenttinen, samea tripla IPA luottaa humaloinnissaan Citraan ja lienee turhaakin todeta, että hyötykasvia on käytetty tämän oluen kohdalla ns. riittävästi. Olut on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka varrella Trillium ja Monkish ovat asetuttaneet hip hop -referenssejä vähän sinne sun tänne. Ryhdikkään vahvuisia teemaoluita näet löytyy mm. nimillä Insert Hip Hop Reference Everywhere ja Insert Hip Hop Reference Anywherekin.

Triplatut IPAt saati näin vahvoiksi rakennetut sameammat versioinnit eivät yleensä kohdaltani juuri kannatusta saa, mutta mukavahan se on välillä olla väärässäkin. Kolmanten osapuolten kokemuksilla oli tähän valintaan suuri vaikutus, mutta tällä kertaa vaikutteiden uhrin rooli osoittautui erittäin maistuvaksi ja kyllähän tähän hintaan näin pitää käydäkin. Hypejuna on todistetusti pysähtynyt Jyväskylän vanhalle asemalle...

Cloudwater x Monkish x Trillium Insert Hip Hop Reference There

Sysisamea olut valkealla vaahdolla. Mehevä näky, puhelimen kuvatallennin muuttaa näyn hämärässä rusehtavan harmaaksi, mikä ei vastaa todellisuutta. Aamupalapöydän tuhtiin täysmehuun tässä enemmän vertaudutaan.

Tuoksussa on tuhti lataus tropiikin hedelmäisyyttä, mutta sen vapautuminen vaatii hieman aikaa. Sitruksen kuoren aromaattisuutta, yleisesti parfyymisiä trooppishedelmien piirteitä. Donitsipersikkaa eli paraquayoa, persimonia, mangoa ja curacaoa. Keksin nyt tähän vähän leikkisämpiä hedelmiä, mutta hevi-osaston reunustan pienemmillä kuriositeettilaareilla joka tapauksessa liikutaan. Tuoksussa toki vähän tiiviinä pakettina, mutta suussa juoni avautuu selkeämmin.

Tuoksu oli kuivempi ja parfyymin kautta ehkä olemattomankin mehuisa. Ylimuhevaa tuntua ei toki maustakaan löydy, mutta etenkin alkupuoleltaan maku kuitenkin nostattaa vähän mehevämpääkin trooppisuutta - paraquayo etupäässä yhdessä monipuolisen sitrushedelmäkirjon kanssa.

Loppua kohden kitalakea nousee kutkuttamaan ilmavampi, voimakaslevitteinen, parfymaattinen palstallinen sademetsän antimia. Sitrusta monessa muodossa, vehreän pirteä limen kuori ja curacao minusta korostuu tai ainakin semmoinen pienemmän lajihedelmän menoa ilmoilla on. Ajanmyötä tunnelma soljuuntuu tuntuman osalta, vahvuus tain ainakin suora alkoholisuus jää maun puolella hyvin piiloon. Ehkä arvauksia voi makumaailman tiiveyden puolesta jo esitellä, rentouttavasta vaikutelmasta nyt puhumattakaan. Myös kypsempää hedelmää tulee mukaan. Aprikoosi, satsuma, persimon ainakin.

Helppoa, turhankin helppoa juotavaa, jonka pudottelu ehkä hieman verkkaantuu poskien kuumotuksen kasvaessa. Erinomainen kokonaisuus kaikin puolin. Triplat harvemmin ihastuttavat, mutta nyt nupit kääntyvät kyllä iloiseen asentoon.

Pisteet: 44/50