Beer Hunter's Mufloni Pilsner

Beer Hunter's Mufloni Pilsner

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunter’sin tölkkejä on alkanut näkymään kaupoissa varsin hyvin, mikä lämmittää omaa mieltäni kovastikin. Jostain syystä tölkki vain tuntuu osuvan paremmin käteen, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Porilaisten visuaalinen ilme pääsee myös aiempaa paremmin irti, minkä vuoksi myös tämä Pilsner-törppö oli helppo huomata Keljon Cittarin hyllyssä.

Lähden tässä siitä oletuksesta, että purkitettu pilsu on samaa tavaraa kuin panimon kotisivuillakin edelleen komeileva, aikanaan myös Suomen Parhaan Oluen tittelinkin voittanut Mufloni Pilsner. Oluthan on sitä myöten tullut arvioitua jo Olutkellarissakin, mutta samahan se on tuntoja purkaa nyt uudistuneen pakkauksenkin äärellä.

Pakkauksessahan muuten mainitaan hyvin oluen rakennusaineet ja muut päivänpolttavat tiedot. Katse kiinnittyy tiukasti humalluetteloon, jossa mainitaan vain Saaz ja Perle, muttei aiemmin pullotavarassa mukana ollutta Cascadea. Muilta osin tietopaletti kuitenkin muistuttaa tuota voitto-olutta, joten luultavasti suurempia muutoksia reseptiikkaan tuskin on tehtykään.

Makumuistoja on tietty hankala nykyhetkeen aukottomasti verrata, enkä siihen edes pyrkinyt. Appelsiininkuoren omaista sitrushedelmäisyyttä joka tapauksessa kukkaisan ja muutoin vehreämmän yrttisen, napakan ruohoisen makumaailman seasta löydän, mikä voi myös johtua päähänpinttymästä. Niin tai näin, vallan mainio Pilsnerhän tämä edelleen on.

Beer Hunter's Mufloni Pilsner

Hitusen utuava, kaunisvaahtoinen ja vaaleankeltainen olut. Tuoksu on raikkaan ruohoinen, hienoisen kukkainen, kevyen yrttinen ja viljavan maltainen.

Mausta löytyy mukavan purevaa ruohoisuutta, yrttisyyttä ja hienoisen mausteistakin sävykkyyttä. Kepeä, mutta selkeä ja raikas kukkaisuus yhdessä appelsiininkuoren kanssa vahvistaa oluen pirteää olemusta. Hallitsevaa se ei ole, vaan painotus tuntuisi selkeästi olevan ruohoisen vehreyden suunnalla. 

Maltaisuus on vaaleaa, pääosin kevytluonteista sekä viljavaa, mutta tarjoaa myös hienoista pyöreyttä humaloinnin taakse ja suutuntumaan. Oikeinkin hyvä porilaispils.

Pisteet: 37/50

Maku Alppilaakson Helles Lager & Horisontti Pils

Maku Alppilaakson Helles Lager

Makulta tuli muiden näytteiden mukana parit lageritkin ihmeteltäväksi. Molemmista löytyy myös maininta gluteenittomuudesta. Alppilaakson Hellesistä on kesän aikana kuulunut varsin positiviista sanailua, joten sen osalta odotukset olivatkin kohtalaisen korkealla. Maku kun taitaa hyvin näitä perusbissejä, missä kikkailu on yleisesti sieltä saaterista.

Magnumilla, Hallertau Mittelfrühilla ja Saazilla aateloitu olut onnistuukin varsin mainiolla tavalla tavoitteessaan ja tarjoilee tasapainoisen, silti sopivan runsasmakuisen lagerelämyksen. Helppo ja kepeä, maistuva ja horjumaton esitys.

Alppilaakson Helles lager on puhallinorkesterin kaiku oluttuvan kattoholveissa, lukemattomien sukupolvien housuntakamuksillaan hiomat tammipenkit ja rivakka tarjoilija kantamassa tuoppia viiksekkäälle oluenystävälle kantapöydässään. Täällä niin ilot kuin murheetkin lipuvat ajan virrassa. Alppilaakson Helles on itsevarma, lempeän maltainen olut.

Maku Alppilaakson Helles Lager

5,5%

Maltaat: Pilsner, Munich, Cara Pale

Humalat: Magnum, Mittelfrüh, Saaz

Hitusen utuinen, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on vaalean maltainen, hieman yrttinen ja raikas.

Maku on hyvä ja yrttinen humalpurenta on lajiin nähden jopa yllättävänkin napakkaa. Muttei silti liikaa missään nimessä, sillä mallas vastaa mukavan pehmeällä tuntumalla, vaikka sävymaailma olkiseen ja hyvin vaaleaan suuntaan yleisesti viittaakin. Tasapaino on siis hallussa, juotavuus kunnossa ja raikaskin vielä. On hyvä lager. 

Pisteet: 34/50

---

Maku Horisontti Pils

4,9%

Maltaat: Pilsner

Humalat: Magnum, Spalt Spalter, Hallertau Mittelfrüh

Paketissa oli mukana myös vähän rapeampaakin menoa Horisontti Pilsin muodossa. Pohjoissaksalaiseen koulukuntaan lukeutuva olut yhdistelee hienon tasapainon, vaalean maltaan ja sopuisan, mutta selkeästi napakan purevuuden sulavaksi liitoksi. Horisontti kolahtaakin edellä mainittua Hellesiä hieman paremmin omaan makuun ja onhan Pils ehkä hienoisesti tyylinäkin minulle mieluisampi. Hyviä lagerjuomia kuitenkin kumpainenkin ja näiden parissa istuu iltaa varmasti jatkossakin. Vähän jo saunailtatouhujahan tässä alkaa odottelemaan.

Se, mikä Makun uutuuksissa on pistänyt silmään on nimeämispolitiikan muutos. Olin jotenkin kovin tottunut ytimekkääseen tyyliin, jossa Makun tekemä IPA on nimeltään Maku IPA ja niin edespäin. Tokihan näitä Maku ”joku nimi” + tyyli -tyyppisiä teoksia on ollut ennenkin, mutta vähän sulattelemista se jostain syystä edelleen vaatii. Ymmärrettävää toki, sillä nykymaailmassa on hieman haastavakin operoida vaikkapa vain yhden APAn tai IPAn voimin.

Horisontti Pils maistuu optimismilta. Uuden ajan koittaessa alkoivat höyryveturit kiitää halki Euroopan, missä uudet aatteet levisivät kulovalkean tavoin. Hetki oli kypsä kiihkeän aikakauden nousulle. Silloin syntyi raikas, kullankeltainen pilsner -olut, ja savituoppi vaihtui kirkkaaseen olutlasiin. Raikas pils avaa horisontin uusille ajatuksille!

Maku Horisontti Pils

Hyvin vaaleasävyinen, kevyen utuinen ja valkean vaahdon kattama olut. Tuoksu on hyvin raikas. Ruohoinen, yrttinen ja hienoisen kukkainen humalan kutsu tempaa mukaansa kepeän, hyvin vaalean maltaisuuden ylle.

Eikä maku jää jälkeen. Kepeä runko taustoittaa suht purevan ruohoisen, kukkaisen ja yrttisen humalan tanssahtelua. Voisi olla rippasen katkerampikin, mutta toisaalta tasapaino on nyt aikalailla optimissaan. Varsin mainio Pils!

Pisteet: 35/50

Wychwood King Goblin

Wychwood King Goblin

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 6,6
• Panimo: Wychwood Brewery, Witney, Oxfordshire, Englanti

Perusbrittien esiintyvyys etenkin Alkossa on tuntunut olevan aika vaatimattomalla tasolla, eikä Fuller’sin taannoinen päätös supistaa vientituotteiden tarjontaa ainakaan auttanut asiaa. Kauppapuolellakin tarjonta on hyvin vaihtelevaa, muttei harrastamani silmäilyn perusteella kovin laajaa parhaimmillakaan. Jotenkin toivoisin, että sumusaariltakin olisi kannattavaa tuoda modernien pilvivesien ohessa edes hieman nykyistä enemmän brittien perustyylien edustusta hyllyille. Etenkin, kun niitä ei hirveän paljon, saati hyvin, muualla tehdä.

Oma lehmähän tässä on tietty ojassa, sillä vähäisen iän karttuessa vähemmän vähäiseen suuntaan olen huomannut brittimakujen kiinnostuksen salakavalasti heränneen. Hieman hätkähdin, kun huomasin toistuvasti haikailevani jonnekin Aidensfieldin (oikeassa elämässä Goathland) kyläpubin lämpöön nauttimaan bitterpinttiä tai kahtakin. Stoutin janon saa kyllä ihan hyvin sammutettua, mutta ei-niin-paahteiset tyylit nojaavat pariin luottotuotteeseen: pääasiassa ESB:hen ja Sepi Niemen 1698:iin, joita täydentelen kaupoista toisinaan löytyvin vaihtoehdoin.

Tätä vasten olinkin iloinen, kun Alko otti valikoimiinsa Wychwoodin punakanruskean King Goblinin. Niin taisi olla moni muukin, sillä ehdin kiertää kolme myymälää ennen kuin pääsin kotiuttamaan pulloa, mikä sekin oli hyllynsä viimeinen. Vain täydenkuun aikaan pantava 6,6-prosenttinen olut osoittautuikin kiinnostuksen arvoiseksi ja jopa yllätti makunsa monipuolisuudella. Fugglesilla, Sovereignilla, Styrianilla ja Cascadella humaloitu olut omaa mukavan runsaan, suklaa- ja Crystal -maltaisen rungon, jota vasten kypsän hedelmäisen ja lämmintunnelmaisen oluen kelpaa asettua kellumaan.

King Goblinin äärellä palasin myös vuosien takaisiin muistoihin, ajalle ennen harrastuneisuuden syventymistä. Panimo nimittäin tuli ensi kerran vastaan kauan kauan sitten Kuopion tunnelmallisella Pannuhuoneella, jonne pistäydyimme vaimon kanssa erään arki-iltaan sovitetun ravintolaillallisen jälkeen. Hämyinen, rauhallinen ja muistaakseni lähes tyhjä kellaritila kylpi kynttilöiden valossa ja henkilökunnan suosittelema Wychwoodin olut suorastaan suli suuhun. Harmittelen edelleen, etten kuollaksenikaan muista, mikä tuote oli kyseessä, mutta se on jäänyt elävästi mieleen, että pidimme siitä kumpikin erityisen paljon. Pitääkin ehkä vihdoin toteuttaa aikomus kauppabrittien läpikäynnistä. Wychwoodin oluista aloittaen.

Fun fact Wychwoodista: kun panimon edustalle koettaa Street Viewissä klikata, vie Google jostain syystä joko naapurin kuntosalille tai mystiseen patjakauppaan. Panimon eteen haluavan onkin klikattava itsensä hieman etäämmälle, jos katunäkymän panimosta haluaa nähdä.

This deep ruby coloured true King of Beers delivers aromas of treacle toffee and dried fruits. Brewed with a blend of the finest Crystal and Chocolate malts and the addition of Sovereign hops. Packed full of sweet caramel, coffee and earthy roasted malt flavours for a warming seal of approval.

Wychwood King Goblin

Meripihkainen olut runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on oivallinen. Se tarjoilee kypsiä kuivahedelmiä, kevyttä paahteisuutta, toffeista tuntua ja yrttisyyttä. Pehmeä ja syksyisen lämmin tunnelma.

Maku on tuoksun linjoilla. Hienoisen, mutta selkeän paahtunut, toffeisen imeltynyt maltaisuus ei ole päällekäyvän makeaa, eikä edes kypsän kuivahedelmäinen tunnelma imellytä menoa turhaksi. Tasapainossa pysyvän maun toinen puoli tarjoilee puraisevaa yrttisyyttä, mausteisuutta ja kevyttä alkoholin lämpöä sekä tuntuman syvyyttä. Joukkoon sopii vielä ripaus pähkinäisyyttä, joka viimeistelee tunnelman.

Miellyttävän runsas, tummahko ja paahtunut brittimaltaisuus tarjoilee nyt kyllä parastaan ja olut on kuin omiaan syysillan tunnelmointiin. Ei ihme, että hyllyt tyhjenevät nopeaan tahtiin.

Pisteet: 38/50