Vehniän Runtusahti I

Sahtia sateen kastelemassa kesäillassa...

Jyväskylässä ollaan vähän siinä kinthaalla että yltääkö epävirallinen sahtialueen raja aivan tänne saakka, mutta mahtuu tähänkin kylään sen lajin seppiä useampikin. Uutta verta tekijäkaartiin on nyt saatu Vehniän suunnalta, jossa keiteltiin toukokuun lopulla ensikerran rehtiä vehniäläistä kyläsahtia. Sain pienen mutkan kautta maistiaisen Mikko Tarvaisen ja Vesa Puupposen ensimmäisestä Vehniän Runtusahti –erästä.

Oppia jalon lajin harjoittamiseen on haettu Hämeenkyrössä toukokuussa järjestetyltä sahtikurssilta. Vain viikkoa myöhemmin oli ensimmäinen Runtusahti työn alla ha nyt vihdoin janoisten maisteltavana. Ajoitus näin juhannuksen tienoille on hyvin harkittua ja kiiteltävää toimintaa.

Runtusahti on valmistettu Viking Maltin sahtimaltaasta ja rukiista. Katajaa on käytetty ainakin kuurnan pohjalla ja sahtia on humaloitu keiton jälkeen Fugglesilla. Ensimmäinen erä osui sen verta hyvin maaliinsa, että seuraavan erän raportoitiin jo olevan tulilla – hieman rukiisempana tällä kertaa. Se on oikein!

Oikein maistuvaa juhannusta!

Vehniän Runtusahti I

Tummankeltainen, hivenen oranssinen, rukiisen rusehtava sahti. Paria kuplaa lukuunottamatta vaahdoton. Tuoksu on kohtalaisen voimakas, runsaan maltainen ja vahvanoloinen. Banaanista hedelmäisyyttä sekä karamellista toffeisuutta löytyy mukavasti joskin tuo verho hieman himmenee takaa nousevan mausteisuuden, kevyen alkoholin katkun ja rukiisen rouheisuuden myötä. Ajan mittaan paketti tasapainottuu. Ruis ja leivinhiivainen mausteisuus antavat kuivan vastaparin hedelmäisemmälle makeudelle. Ronskilla nuuhkaisulla saa sieraimet täyteen katajaista tunnelmaa.

Maultaan hieman koruttomampi, suoraviivaisempi ja vähän muhkeudeltaan vaatimattomampikin. Toffee ja banaaninsa hukanneet hedelmät nousevat esiin heti maun alkupuolella mutta tekevät tilaa nopeasti kuivemmalle, katajaisen rukiiselle tunnelmalle ja lopussa esiintyvälle mausteisuudelle. Loppumaussa myös alkoholi nousee esiin. Tuntumaltaan sopivan soljuva, taustaltaan hieman vaisuksi kuitenkin jäävä. Hetken odottelu tuo taas tasapainoa peliin ja toffeinen maltaisuus sekä yleinen syvyys saavat taas hieman otetta. 

Tuomio: Tuoksultaan oivallinen sahti, joka jää kaipaamaan makuunsa syvyyttä ja soljuvaa suutuntumaa tukevaa makujen pyöreyttä vaikka lämmetessään ryhdistäytyikin hyvin. Omaan makuun vähän kuiva lopetus, mutta mutta... Yleisellä tasolla oivallinen sahti kuitenkin.

Pisteet: 33/50

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur

Viileä kesäilta ei ole saisonille optimi, mutta eipä tässä ole valittamistakaan...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Tunturi Pop –miehen sydäntä lämmitti kesäisen kutsuva näky Alkon oluthyllyllä: porilaispanimon pyöräilysaison oli ilmestynyt pitkäripaisen valikoimiin. Beer Hunter’sin tuotteita on muutoinkin näkynyt parin viime vuoden aikana ihan mukavasti mikä tietty juontaa juurensa Herralahteen laajennettujen panimotilojen mahdollistamasta kasvusta.

Tällä kertaa siis saisonia Suomen kesään... Niin vehnää kuin kauraakin rungossaan kantavaa olutta on täräytetty sopivissa määrin Tettnanger-, Celeia- ja Chinook-humalin, mikä toimii tälläkin kertaa varsin hyvin. Saison de Randonneur on mukavan kirpakka ja aromaattinen kokonaisuus, hyvin mieluisa kesäkumppani. Kataja-editioniakin tekisi kyllä taas mieli...

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur

Kullankeltainen, samea ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksultaan viljavan vehnäinen, sitruksinen, vaalea ja suoraviivainen. Mukana on myös punertavampaa sitrushedelmää sekä yrttisen sekaista mausteisuutta.

Maultaan hieman monimuotoisempi, aromaattinen ja samalla pureva, hyvin kesäinen ja raikas. Hedelmäpaletti on selkeän yksisuuntainen: sitrusta, hiven greipin kuorta ja verigreipin hedelmälihaa. Runkona viljavan vehnäinen, hyvin vaalea mallaspohja joka taustoittaa humaloinnin lisäksi mausteisen hiivan luomaa makukirjoa. Loppuvedossa on myös yrttistä tuoreutta. Hyvin, hyvin raikas, kirpakka ja rapea.

Tuomio: Taidokkaasti viimeistelty, ronskimman humaloitu saison. Ei helpoimmasta päästä, siksi juuri puhutteleekin.

Pisteet: 38/50

Hacker-Pschorr Weisse

Hacker-Pschorr, saksalaista runoutta parhaimmillaan...

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Paulaner Brauerei (Schörghuber), München, Saksa

Vehnäolut kuuluu kesään ja tunnetusti sen vakaimmat edustajat tulevat Saksasta, hyvin usein sen eteläisemmistä osista. Hacker-Pschorr on Paulanerin lipun alla seilaava münchenilaispanimo, joka lasketaan perustetuksi kultaisella 1400-luvulla. Tuolloin olut alkoi virrata Hacker-nimen alla mutta soljuvaa saksankieltä parhaimmillaan tarjoilevan Hacker-Pschorrin nykyinen tarina alkoi muodostua 1700-luvun lopulla, kun kahden panimosuvun jälkikasvu löysi toisensa romanttisessa mielessä. Vuonna 1793 Joseph Pschorr vei vihille panimomestari-Hackerin tyttären Maria Theresian ja osti samalla appiukkonsa panimon. Uudessa ohjauksessa panimo kasvatti markkinaosuuttaan Münchenin alueella nopeasti ja myöhemmin Joseph Schorr hankki omistukseensa myös toisen panimon. Näin Hacker sai rinnalleen Pschorrin myös oluellisessa merkityksessä.

Panimotoiminnan lisäksi Pschorr investoi myös maa-alueisiin sekä rakennutti panimolle maanalaiset, linnoitusmaisiksi kuvaillut varastotilat jotka mahdollistivat ympärivuotisen oluenvalmistuksen kesäajan korkeiden lämpötilojen ollessa aiemmin suuri haaste lagereiden kypsymiselle ja säilyttämiselle. Ajan tehdessä tehtävänsä panimoiden toimintaa jatkoivat pariskunnan pojat, jotka kumpikin saivat hallintaansa oman panimon; Mathias Hackerin ja Georg Pschorrin. Maanalainen varastolinnoitus siirtyi samalla yhteisomistukseen. Molempien panimot jatkoivat kasvuaan ja niittivät mainetta myös Saksan, jopa Euroopan, ulkopuolella. Maailmansodat kuitenkin katkaisivat suhteet ulkovaltoihin, mutta vaikeuksista huolimatta hyvän jalansijan kotimarkkinoille saaneet panimot pitivät pintansa. Hacker ja Pschorr yhdistyivät lopulta vuonna 1972.

Hacker-Pschorr luottaa patenttikorkkipulloihin, mikä ainakin itseäni miellyttää. Alkoon saapunut perushefe erottuu näin myös vehnäoluthyllyn saksalaisjoukkueesta hyvin edukseen eikä sisällössäkään valittamista ole. Perin näppärä vehnäolut on siis kyseessä.

Hacker-Pschorr Weisse

Kevyen oranssinen, kaunis ja perusvarman vaahtokerroksen nostattava olut. Tuoksu on miedohko, siitä huolimatta hyvä ja puhutteleva. Banaania, runsastakin hedelmää ja mukavaa sitrusta yrttisellä sivuvivahteella. Vehnää, hiivaa ja mausteita – peruselementit hyvin kasassa.

Suussa vähän mieto, hyvä mutta ehkä pientä potkua kaipaava. Kuivaa banaania, aprikoosimaista hedelmää ja sitruksista, hivenen yrttistä kulmikkuutta. Mausteinen hiivaisuus potkii hyvin ja pariutuu kauniisti keskirunsaan humaloinnin kanssa. Lämmetessä maku hieman avautuu ja kokonaisuus ryhdistäytyy. Perusvarmaa menoa.

Tuomio: Hyvä, laadukas muttei ihan terävintä kärkeä. Miellyttävä tuttavuus joka tapauksessa.

Pisteet: 34/50

Teerenpeli Julmajuho

Viileiden säiden olut...

• Tyyli: Savuolut (Porter)
• Alk.%: 7,7
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Alkukesän epävakaat kelit saapuivat toukokuun helleaallon päätteeksi ja nyt voi hyvin kaivella esiin nostoja vähän pimeämpien aikojen herkkupaloista. Teerenpeli osallistui Alkon pienpanimokarkeloihin herkullisen Julmajuhon voimin, mutta sen (kuten monen muunkin) tarina jäi kirjakiireiden vuoksi kertomatta.

Julmajuho on tarinan mukaan saanut nimensä lahtelaispanimon tuotekehittäjänä toimivan Juho Larkion mukaan. Vaikka miekkosta julmaksi väitetäänkin, ei mies läpeensä paha olla mikäli tribuutti on muhevan paahteinen ja miellyttävän savuinen. Julmajuho nautittiin aikana, jolloin taivaalta satanut vesi muuttui illan tullen vielä jääksi...

Teerenpeli Julmajuho

Tumman ruskea, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on viettelevä. Kaunis sekoitus tummaa, sopivasti paahtunutta maltaisuutta, rehtiä savusaunaista tuiverrusta sekä muhkeaa, hivenen mausteista suklaisuutta. Taustalta voi halutessaan etsiä tummaa hedelmäisyyttä, hieman ehkä kuivatussa ja luumuisessa muodossa. 

Maultaan hyvin tuoksun kaltainen. Savuisuudessa on hyvin paljon viskimäistä tyylikkyyttä ja tumman paahtunut maltaisuus tukee kokonaisuutta onnistuneesti. Suklaan rooli painottuu maun loppupuolelle, jossa se antaa hyvää vastapainoa kevyelle mausteisuudelle sekä keskirunsaalle katkerolle. Jälkimaku on tiivis, paahtuneen siirappinen ja suklaisen savuinen. Tuntumaltaan riittävän jyhkeä, muttei järin hidas. Hyvä juotavuus lienee kuitenkin tällä kertaa etu, se vain jotenkin istuu Julmajuhon luonteeseen.

Tuomio: Herkullinen, tunnelmaltaan rehellinen ja aito. Loistava savuolut runsaalla makukirjolla ja vivahteikkaalla ilmeellä.

Pisteet: 39/50