Kimito Maibock

Kimito Maibock

• Tyyli: Maibock
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Kimito Brewing, Kemiö, Suomi

Saksalaiset perusmaut ja niiden hienoisesti humalvalinnoilla leikitellen päivitetyt esitykset ovat täyttäneet tänä kesänä olutlasini, joten kemiönsaarelaisen Kimiton Brewingin juuri Alkoihin saapunut Maibock oli pakko hakea talteen lomakiireiden keskellä.

Kuusiprosenttinen olut edustaa tyyliltään hieman ryhdikkäämpää vaaleaa lageria, jota tuleekin vähän vähemmän vastaan yleistarjonnassa. Oluen taustoista on tarjolla aika vähäistä informaatiota, mutta toisaalta aikaa ja malttia vaativa, puhtaita tuntemuksia tavoitteleva olut ei sinällään mitään maagista taustatarinaa osakseen välttämättä tarvitsekaan. Kemiöläisten tekemisiä on ollut varsin mukava maistella, joten kohtalaisen odottavin mielin tämänkin oluen ääreen istahdin. Pettyä ei tarvinnut tälläkään kertaa.

Kimito Maibock lepää etiketin mukaan Castlen Pilsner- ja Viking Munich -maltaiden varassa, kun taas humaliksi on valikoitu Herkulesta ja Mandarina Bavariaa. Perusperleä ei siis ole tällä kertaa luvassa, mutta asiaankuuluvan hillityissä mitoissa näidenkin lajikkeiden kanssa on edetty. Mainio olut.

Kimito Maibock

Vaaleankeltainen, hieman perushellesiä syvemmän värinen olut nätillä vaahdolla. Suht mieto tuoksu tarjoilee pääasiassa vaalean maltaisia sävyjä, joista osa tanssahtelee hieman imeltyneeseenkin tahtiin. Mukana kulkee myös kevyttä mandariinimaista aromaattisuutta ja hentoa yrttisyyttä.

Maun äärellä päästään paremmin juoneen kiinni ja aikalailla tuoksun viitoittamalla uralla edetään. Vaalea, hieman imeltynyt, leipäinenkin maltaisuus uhkuu tasapainoisuutta, yrttinen, saksalaiseen tapaan hillityn mandariinisen sitrusmainen humalointi täydentää kokonaisuutta sen suuremmitta itseään pönkittäen. Hillitty, mutta asiansa takuuvarmasti kertova olut. Mainiota tekemistä kemiöläisiltä jälleen kerran.

Pisteet: 37/50

1000 Lakes Roine Porter

1000 Lakes Roine Porter

•  Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,5
• Panimo: 1000 Lakes Distillery, Jyväskylä, Suomi

Jääskelän tilalle rakentuvan tislaamo-panimon Pils tuli käsiteltyä jo tuoreeltaan, mutta Porter jäi odottamaan hikihelteen hienoista helpottamista. Roine viitannee Kangasalan hienon harjumaiseman eteläpuolella avautuvan, Kokemäenjoen päävesistön suurimman järvikaiman suuntaan. Roineeseen läheisesti linkittyvän Kaivannon kanavan tarinaan kannattaa muuten tutustua oluen nautinnon ohessa. Melkoinen sopellushan tuo kanavarakentamisen urotyö aikanaan näet oli.

Jotenkin olin ajatellut, että vesistönimet kaiveltaisiin keskisuomalaisesta varannosta, mutta eipä tuon väliksi näinkään. Itse olut lienee suunnilleen samaa tavaraa, kuin joulun aikaan Goforelle tehty samanniminen yritysporterkin, joka ei yleiseen myyntiin kai lainkaan tullut. Toki reseptiä on voitu kevään aikana vielä hioakin, kuten panimoiden alkutaipaleella tapana on.

Roinetta löytyi joka tapauksessa Keljon Prismasta ja sitä on ilmeisesti saatavana paikallisesti muutamasta muustakin S-kaupan toimipisteestä. Ostohetkestä on tosiaan jo jokunen viikko, joten saatavuudesta en tarkemmin tällä hetkellä osaa sanoa. Levikki joka tapauksessa laajenee, kun isot pytyt saadaan panimolle ja tuotantokuntoon.

Roine yllätti maistajansa runsaudellaan, joka lienee aikaansaatu vehnä- ja kauramaltaiden myötä. Hyvin runsas, silti kesäiltaan sopiva kauppaporter keräsi kehuja myös vaimolta ja tämä ohittaa niinikään hyvin toimineen Keski Kännää Pilsin omissa mieltymyksissäni. Hyvältä, varmaotteiselta vaikuttaa 1000 Lakesin aloitus.

1000 Lakes Roine Porter

Tummanpuhuva, ei kuitenkaan aivan musta, kauniin ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on miellyttävän runsas, paahtuneen maltainen ja pehmeän suklainen, hieman kahvinenkin.

Maku on tuoksun tavoin hyvin runsas. Paahtunut maltaisuus tuo mukanaan tuoksuunkin nousseita suklaan ja kahvin sävyjä. Runko on kauppaportteriksi hyvin pehmeä ja syvyydentuntua lisäävä. Varsin mainio, varsin hyvä!

Pisteet: 36/50

Kellarista kaivettua: HIISI Iku-Turso #715

HIISI Iku-Turso #715

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Kellarissa könyäminen tuo aina eteen ehkä turhaltikin pölyttymään jääneitä pulloja, joita on toisaalta varsin mielenkiintoista käydä hiljaksiin läpi. Mitään sen suurempaa kypsytysmissota minulla ei oluiden suhteen ole, mutta tuhteja ja tummia makuja tuppaa vain kertymään varastoon nautintatahtia ripeämpää vauhtia.

Paikallispanimot lienevät suhteellisen erottuvasti edustettuina arkistojeni kätköissä ja esimerkiksi Hiisin imppejä minulta löytyy useampaa vuosikertaa useammasta tuotteesta. Sama pätee äksäläisiinkin. Tällä kertaa otin ihmeteltäväksi HIISIn jo perinteikkään juhlaoluen, aikoinaan panimon sadanneksi keitoksi yleisöäänestyksen kautta valikoituneen Iku-Turson.

Ensimmäisen Iku-Tursoni maistelin jo kuusi ja puoli vuotta sitten eli jonkinlaista perinteikkyyttä tämänkin oluen äärellä mielestäni jo liikkuu. Kellariin jäänyt pullo ei toki tuota erää numero sata tietenkään ole, vaan sen kyljessä komeilee #715. Sen parasta ennen -päiväys on umpeutunut jo 30.11.2019 eli puolitoista vuotta sitten, mutta eipä se näissä vahvuuksissa isommin mitään tarkoita. Oluen luonne on toki selvästi muuttunut, mutta kuranttia tavaraa se joka tapauksessa edelleen on. Varmaksi en mene vannomaan, mutta olisiko Iku-Tursonkin päiväys merkitty aina vuodeksi eteenpäin pullotuksesta, joten vuoden 2018 loppupään vintagea tässä nyt maistellaan.

Oluthan on tosiaan muuttunut huoneenlämpöisessä majassaan jonkin verran ja vaikka meno edelleen maistuvaa onkin, on se selkeästi jo odottelusta kärsinyt. Viileämpi olokolohan se tällaiseen puuhaan pitäisi itsekin hankkia, jolloin ajan vaikutus pysyisi oletettavasti paremmin aisoissa. Mutta tällä mennään ja hauskahan näitä on aina välissä tarkasteluun kaivella. Alkuperäinen arvio oluen taustoja avaten löytyy täältä:

Paikallispanimon juhlaolut: Hiisi Iku-Turso

HIISI Iku-Turso #715

Tummanpuhuva ja beigen vaahdon kera pullosta kaatuva olut. Tuoksussa on paahteisuutta, lakritsia ja tummaa suklaata, mutta selkeä pääväri löytyy kuitenkin punaviinimäisestä, marjaisammasta tunnelmasta. Mielenkiintoinen, toisaalta hyvin kiehtova tuoksu.

Maku nivoo tuoksun huomioita enemmän yhteen. Hieman kahvinenkin, paahtunut ja suklainen maltaisuus yhtyy pehmeänä rintamana punertavan viinimäiseen, kypsän marjaisaan tunnelmaan. Loppuun asettuva salmiakkisuus on kohtuu mietoa, mutta selkeää.

Jälkimaku on hyvä, alkuun marjaisa mutta lopulta pääosaltaan suklaista menoa. Kokonaisuutena mauiltaan runsas, tuntumaltaan ehkä hieman odotuksia kepoisampi. Hiilihappoja on varsin runsaasti ja ovat melko ärhäkän oloisia. Hyvä, muttei ehkä tuoreen veroinen.

Tilmans Pilsner

Tilmans Pilsner

• Tyyli: Pilsner
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Tilmans Biere, München, Saksa
• Pantu: Privat-Brauerei Gut Forsting, Forsting, Saksa

Tilmansien läpikäynti jatkuu napakasti kiinni tarraavalla, jälleen kerran kevyesti modernisoidulla, Pilsillä. Osuvasti rapukuvituksen saanut olut on humaloitu Mosaicin ja Citran voimin. Oluen kerrotaan nojaavan enemmälti tsekkiläiseen kuin germaaniseen suuntaan. Ihan rapsakalta se vaikuttaakin, eikä jenkkihumalten läsnäolo lyö siitä huolimatta tunnelmissa yli.

Hyvä pilshän on aina hyvä pils ja vaikka olenkin tyylilajissa tykästynyt enemmän perinteisempien pohjoissaksalaisten kuin tsekkityylistenkin esitysten tarjontaan, onnistuu Tilmansin hillitysti, mutta silti selkeästi modernisoitu rapuolut ihastuttamaan kesähelteiden keskellä. Olut on mainion Das Hellen tavoin tehty Privat-Brauerei Gut Forstingin luona ja alkaakin hiljalleen vaikuttamaan siltä, että myös forstingiläisten omaa tuotantoa pitäisi haalia jossain vaiheessa testiin. 

Tilmans Pilsner

Nätti, vähän utuinen ja vaaleankeltainen, sopivasti vaahtoava pils. Tuoksu on raikas, jenkkihumalien käytön huomaa odotetusti, mutta missään IPA-sfääreissä ei liikuta. Sopuisaa, mutta hieman twistattua tunnelmaa sitruksen, kevyen hedelmäisyyden ja sateenjälkeisen viinimarjapensasviljemän aromien muodossa. Lisänä tutumpaa yrttisyyttä sekä luonnollisesti vaaleaa, viljavaa ja vähäeleistä maltaisuutta.  

Maku on niinikään raikas ja toimiva. Sitrus on ehkä nyt vähän mandariinisempaa, silti kokonaisuuteen hillityn sopivaa. No on sitrustakin, kevyen kevyttä, vaaleaa trooppisuutta, sitä marjapensaan lehtien tuoreutta ja tuoretta yrttisyyttä. Edellä mainitut palaset toki lagermaisen hillityssä, mutta pilsmäisen napakassa muodossa. On hyvä.

Pisteet: 36/50