perjantai 10. heinäkuuta 2015

Freigeist Abraxxxas Peat


Hapanoluiden suosio on viime aikoina ollut hurjassa kasvussa ja sen myötä myös vanhemmat, perinteiset ja monilta osin unohdetut oluttyylit ovat saaneet uuden elämän. Tätä satoa onkin ollut mielenkiintoista päästä korjaamaan, sillä tarjontaa on riittänyt varsin hyvin Suomenkin markkinoille. Tällä kertaa herkutellaan varsin mielenkiintoisella oluttyylillä, nimittäin Lichtenhainerilla…

Stolberg on Kölnin ja Bonnin vaikutusalueella, Saksan länsirajan tuntumassa sijaitseva asutuskeskus. Sen ylpeydenaiheena toimii Freigeist Bierkultur –panimo, joka herättelee henkiin näitä aikojen saatossa jo unohdettuja perinneoluttyylejä. Harry’sin hanassa piipahti panimon käsialaa oleva Freigeist Abraxxxas Peat eli keskisaksalaisen Thuringen alueen perinteistä Lichtenhainer-tyyliä edustava vehnäolut.

Lichtenhaineria voitaneen kuvata eräänlaiseksi Berliner Weissen ja savuoluen risteykseksi, josta jotkut leikkimielisesti käyttävät lyhennettyä nimitystä rauch-berliner… Useiden muiden hapanoluiden tapaan se on vahvuudeltaan varsin mietoa, makumaailmaltaan hapanta, savuista ja korkeintaan kevyellä katkeronpuraisulla varustettua. Sen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen Lichtenhainer on kokenut Gosen kaltaisen unohduksen ennen viime aikojen hienoista heräämistä. Freigeistin kuusiprosenttinen  näkemys lienee perinteistä Lichtenhaineria vahvempi, mutta entäs sitten?

Todellisen Lichtenhainerin reseptiikasta löytyy melko kirjava joukko erilaisia näkemyksiä. Osa vannoo tyystin vehnämaltaista rakennettujen reseptien nimeen, toiset puoltavat vehnän ja ohran sekakäyttöä, mutta löytyy myös pelkän ohramaltaankin puolestapuhujia – Lichtenhainer ei siis aina ole välttämättä vehnäolutta. Myös savumaltaiden määrän suhteen löytyy erimielisyyksiä miedosta annoksesta varsin tuhteihinkin savupirttitunnelmiin… Se, mitä se oikea ja autenttinen Lichtenhainer lopulta on, lienee jotain näiden kaikkien totuuksien takaa.

Freigeist Abraxxxas Peat
Samea, hieman tummuutta henkivä, keltaisen värityksen omaava olut niukanlaisella vaahtokerroksella.

Tuoksultaan se on runsaan vehnäinen, sitrusvivahteista happamuutta henkivä, hienoisen savuinen ja maanläheisen tunnelmallinen. Vienoa makeuttakin löytyy, varsin happaman tuntuista tarjonta näyttäisi pääsääntöisesti olevan.

Maultaan miellyttävä yhdistelmä sitrusvivahteista, suoranaisen maitohappoista happamuutta, vaaleanvehnäistä maltaisuutta sekä suolattua, palvisavuista sivukaikua joka on hyvin esillä aivan maun loppupuolella. Varsin hapan, silti sopivassa suhteessa muuhun tarjontaan nähden – ei yli lyöntejä, ei happamuudella mässäilyä muttei myöskään varsinaista nynnyilyäkään. Savua voisi olla matkassa hieman ronskimmin, se jotenkin sopisi tähän kokonaisuuteen voimakkaampanakin… Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, mauiltaan aukoton ja melko matalahiilihappoinen.

Tuomio: Tasapainoinen, onnistuneesti happamuutta, savua ja vehnäistä maltaisuutta yhdistelevä perinneolut.

Pisteet: 33/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti