Cans’n’craft - Tölkki ei ole vain bulkkia

Tölkeistä löytyy jo muutakin kuin salkkulageria.

Juttua muokattu ja korjailtu 16.9.2017

Pitkät tölkkirivistöt kauppojen oluthyllyillä ovat tänä päivänä jo hyvin arkinen näky. Alumiininen pakkaus tunnetaan erityisesti vaalean massalagerin suojakuorena, mutta viime vuosina hopeinen sotisopa on puettu yhä useammin myös pienpanimotuotteiden ylle. Kehityssuuntaus on yleismaailmallinen ja näin kuluttajan näkökulmasta tarkasteluna ihan mukava sellainen.

Suurpanimot kehityksen veturina

Kehityksen veturina ja suunnannäyttäjänä on toiminut suurpanimoteollisuus volyymilagereineen. Lyhyehköön aikaikkunaan mahtuu monia, nyt jo normalisoituneita muutoksia, jotka saavuttavat hiljalleen myös pientoimijat ja niiden monipuoliset olutmaut. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa monipakkaukset kilisteltiin kaupoista ulos mäyräkoirien ja perinteisten kaljakoppien muodossa, tarttuu kuluttaja tänä päivänä kevyellä otteella pahvisen tai muovikäärityn monipakkauksen kantokahvaan. Pakkausverotusta kuitenkin sorvattiin tölkeille edullisemmaksi vuonna 2005, josta tölkkivallankumouksen voidaan Suomessa laskea alkaneen.

Esimerkiksi Olvin pullotuslinjan valmistuessa 1997, myytiin olut lähes yksinomaan lasipakkauksissa, minkä mahdollistamiseksi uusi pullotuslinjasto pyöri kellon ympäri. Tänä päivänä kaikki on toisin: pullolinjastoa ajetaan muutamana päivänä kuukaudessa parin tunnin ajan, viereisessä salissa pauhaavan tölkitysarsenaalin puskiessa ulos kymmeniä tuhansia tölkkejä joka ikinen tunti. Nykyisin panimon oluttuottannosta vain muutama prosentti myydään pullotettuna ja koko linjastosta luopuminenkin on ollut tapetilla.

Sabotoidaan bulkkiajattelu pois tölkkien harteilta.

Hiljalleen eroon bulkkistatuksesta

On täysin ymmärrettävää, että tölkkiolut mielletään usein suurpanimoiden yksinoikeudeksi ja suoraviivaisemman lageroluen symboliksi. Snobistinen ”hyvää olutta ei tölkissä saa” on tokaisu, jota vielä jokin aika kuuli melko usein – myös allekirjoittaneen alitajunnassa. Käsitys on kuitenkin hiljalleen sumentumassa. Suuremmat pienpanimot kuten Laitila, Nokia, Saimaan Juomatehdas ja vaikkapa Mallaskoski ovat jo hyvän aikaa tehneet arvokasta työtä tahoillansa ja tuoneet vivahteikkaammat oluet tutuiksi normeiksi myös tölkkipakkausten tarjontaan.

Laitteistojen ja tekniikoiden kehittyminen ovat antaneet aiempaa pienemmillekin panimoille mahdollisuuden investoida omaan tölkityslaitteistoon. Esimerkiksi kanadalaiset Wild Goose- ja Cask Global Canning –yritykset ovat tuoneet markkinoille pienikokoisia ja järkevänhintaisia laitteistoja pientoimijoiden tarpeisiin. 

Myös olutpulloista tuttu etiketöintitekniikka on saatu käyttöön tölkkipuolelle, mikä mahdollistaa entistä pienempien oluterien joustavan tölkityksen. Aiemmin tölkit jouduttiin tilaamaan valmiiksi painettuina, minimieräkokojen karatessa pienpanimoiden tavoittamattomiin. Saimaan Juomatehtaan vuodentakainen innovaatio mahdollistaa myös etikettitölkkien kierrätyksen, mikä tuo lisämahdollisuuksia aiemman kertakäyttöisyyden rinnalle.

Suomessa tölkkeihin on joko osittain tai kokonaan siirtynyt jo useampi keskisuuri ja pienempikin pienpanimo. Näistä parhaiten lienevät esillä Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo, sekä pienemmän levikin Cool Head Brewing. Osa panimoista on myös tölkittänyt yksittäisiä kertaeriä muiden pienpanimoiden kapasiteettejä hyödyntäen. Tuoreeltaan mieleen tulevat ainakin Top Fuel Brewing Co. sekä Beer Hunter's. Myös uusia tölkityssuuntautuneita investointeja kuuluu olevan vireillä parikin. Esimerkiksi Tornion Panimon käynnissä oleva osakeanti tähtää mm. tölkityslinjaston hankinnan mahdollistamiseen.

Globaalisti tarkasteltuna tölkit ovat saaneet jalansijaa myös muualla. Craftskenessä alumiinipakkausia löytyy mm. sellaisilta toimijoilta kuin BrewDog, Beavertown, Magic Rock, Mikkeller, To Øl, Oscar Blues ja Beerbliotek. Myös omaleimasista lasipulloista tunnistettavat jenkkipanimot Lagunitas ja Anchor ovat aloittaneet tölkityksen ja esimerkiksi Stone Brewing pakkaa jo kolmanneksen tuotteistaan tölkkeihin.

Fat Lizard surffaa kehityksen harjalla 360-tölkeillään.
(Kuva: Fat Lizard)

Tölkkirintaman uudet kujeet

Lagereiden tölkkidominanssia haastetaan meilläkin jo kohtalaisella Session IPA, APA ja IPA tarjonnalla, mutta erityisen hyvin silmään on pistänyt myös erilaisten hapanoluiden laajahko tölkkikirjo verkko- ja ruokakauppojen valikoimissa.

Pienpanimot tuovat tölkkitarjontaan lisää laajuutta paitsi oluttyylien, myös erilaisten tölkki-innovaatioiden saralla. Liimattavat etiketit tulikin jo aiemmin mainittua, mutta myös itse tölkit ovat muutosten kourissa. Suomessakin kauppahyllyihin etsiytynyt The London Beer Factory toi uuden 360-tölkin ensimmäisenä Eurooppaan ja nyt myös kotimainen Fat Lizard Brewing Company on lähtenyt mukaan moderniin tähän moderniin suuntaukseen. Pakkausjätti Crownin omistama 360-tölkin patentti on ollut markkinoilla jo vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoista lähtien*, mutta saavuttanut maarajamme vasta hiljattain. Tällä aallolla liskomme siis surffaavat, kuten modernin otteen panimolta voi odottaakin.

Fat Lizard ilmoitti myös Olutpostin jutussa tuovansa markkinoille pienemmät 0,25-litraiset tölkit, jotka soveltuvat hyvin tuhdimpien oluttyylien pakkauskooksi. Myös pullopuolella on ollut havaittavissa liikehdintää pois puolilitraisista pakkauksista. Fiskarsin Panimo vaihtoi kokoa jo aiemmin ja vast’ikään Suomenlinnakin ilmoitti siirtyvänsä maisteluystävällisempään 0,33-litran pulloon.

Tölkkeihin siirtymisellä kukkaisampi tulevaisuus?

Ympäristö ja ekologisuus?

Tölkkeihin ei siirrytä vain huvin vuoksi. Pakkausmuoto sulkee pois yhden oluen pahimmista vihollisista eli valon haitallisen UV-säteilyn, josta blogikollega Tuopillinen tekaisikin sopivasti hyvän ihmiskokeen ihmeteltäväksi.

Valinnan taustalla on myös logististaloudellisia ja käytännöllisiä kannustimia. Tölkkipakkaus on monella tapaa lasipulloa tehokkaampi pakkausmuoto. Kevyemmän olemuksensa ja tilaa säästävän muotoilunsa ansiosta sen tuottamat kuljetuspäästöt voivat olla jopa 30-40% pulloa alhaisemmat. Tilasäästö näkyy kuljetuksen lisäksi etuna mm. varastoinnissa jonka lisäksi tölkki vaatii jäähtyäkseen pulloa vähemmän energiaa.

Ympäristövaikutusten vertailu ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen asia ja paikoin elää epäilyjä siitä, että tutkimuksia olisi etenkin lakimuutoksen kynnyksellä teetetty tarkoituksella tölkkejä suosien. Pullojen ympäristökuormitukseen lisätään edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös pesu, kun taas tölkeissä varantoja syö mm. alumiinin sulatus. Ala kuitenkin kehittyy ja uusia oivalluksia syntyy matkan varrella. Esimerkiksi jo nyt tölkkien raaka-aineesta 100% voidaan jatkokäyttää uusien tölkkien valmistukseen, mikä kuluttaa vain 5% siitä energiasta, mitä tölkin tekeminen puhtaalta pöydältä vaatisi.

Kuluttajan näkökulma

Ekologisempi tai ei, olen alkukankeuden jälkeen ottanut tölkkipakkaukset omikseni. Myönnän, että aikanaan ajatus hyvästä tölkkioluesta tuntui oudolta, mutta olen todennut änkyröinnin olevan turhaa. Vai kannattaako tuulimyllyjä vastaan taistella, jos pöydällä on Ten Fidyä tai Speedway Stoutia kantajaystävällisessä muodossa?

Tölkki on kevyt, pulloa pienempi eikä suotta kilise kangaskassin sisuksissa. Tilaa jää myös muille tarpeille eikä tarvitse edes matkasta taas unohtuneen avaajan tuskissa kikkakolmosia viritellä. Ostan minä pullojakin, enkä niistä tietenkään ole periaatteen vuoksi luopumassa, mutta olen huomannut valintani osuvan usein tölkkivaihtoehtoon tasapäisten tuotteiden välillä valitessani. Uskon myös, että alitajuntaani on onnistuttu luomaan mielikuva tölkki-IPAn taatummasta tuoreudesta, mikä sinällään ei edes valeuutinen kai olekaan.

Tölkkien etiketöinnin kehitys mahdollistaa myös hankalampien asiakkaiden toiveet.
(Kuva: Pien)

On tietty tuotteita, jotka edelleen vierailta pullon tai hanan ulkopuolella tuntuisivat. Tölkkisahti tai –lambic nyt ainakin olisi pyhäinhäväistys. Se, että voiko oluttyylejä kokonaisuutena sulkea jonkin pakkausmuodon ulkopuolelle, on mielenkiintoinen kysymys. Tietyillä brändeillä on vahva mieliin rakennettu kuva muuttumattomasta vakiosta, jonka härkkiminen järisyttää herkemmän maailmankatsomusta. Kärjistetysti voisinkin todeta, että juon tölkistä mieluusti saisonia, kunhan Dupont pysyy pullossa. Juon myös mieluusti tölkkihellesiä, kunhan Weltenburgerille ei tölkkikonetta hankita. Orvallista, Rocheforteista sun muista en edes aloita…

360-tölkkeihin minulla ei sen suurempaa kantaa ole, sillä harvassa ovat tilanteet, joissa ei lasia olisi ollut saatavilla. Ajatus noin yleisellä tasolla on kuitenkin erittäin kannatettava ja mielestäni perusteltu, vaikkei omakohtaista tarvetta ole ollutkaan.

Niinjuu, ja niitä Fat Lizardin pienempiä pommeja odotellessa…

*aikalaiskertomukset 90-luvun taitteesta tosin kertovat, että näilläkin maailmankolkilla olisi ollut tarjolla 360-tölkin tapaisia pakkauksia ainakin Aasian suunnalta tulleissa tuotteissa.