Olusatama 2018 - Short story long

Kolmas Olutsatama oli taas hieno kokemus.

Kaupungin kolmannet olutsatamat on tosiaan nyt tanssittu ja viimevuotinen poisjääminenkin sitä myöten paikattu. Olutkellaristi heilui satama-alueella tällä kertaa vain perjantain verran, mikä vuosien mittaan paisuneen tapahtuman kohdalla oli auttamatta liian vähän. Niin paljon hyvää maisteltavaa, uutta ihmeteltävää ja sosiaalista kanssakäymistä oli nimittäin tarjolla, ettei aika yksinkertaisesti kaikkeen riittänyt.

Kesäkuun myötä epävakaiseksi heittäytynyt säätilamme ennusteli torstain puolella vaikuttaneen harmaan sadekelin kiusoittelevan tapahtumaa vielä perjantainakin, mutta Jyväskylän kesään kiinteänä osana kuuluva aurinko päätti onneksemme toisin. Ei se ilta nyt mitään helleiloittelua tarjonnut, mutta aurinko paistoi ja tarjosi lämpöä ihan riittämiin. Ja mahdollista lisälämpöä haettiin sitten telttojen suojista ja anniskelutiskeiltä.

Sen verran kesämieltä tuntui olevan ilmassa, ettei tuhdin tummiin tuotteisiin tullut koskettua käytännössä lainkaan. Koska henkilökohtainen sour-viehätyskin on tällä hetkellä käymistilassa, kääntyi keskittyminen lähinnä diipadaapailun muodikkaimpaan sivuhaaraan eli hedelmäisiin ja sameisin IPOihin. Mitenkään hakemalla hakien tilanteeseen ei kuitenkaan päädytty, vaan esillä ollut tarjonta ja sosiaalinen surffailu ajoivat tähän kuin itsestään. Ei haittaa, sillä festareillahan nämä tuoreusherkät tuotteet yleensä iskukuntoisempia ovat kuin kaupan hyllyillä.

Omaan makuun paikalla oli varsin sopivasti väkeä ja vaikka jonoa paikoin syntyikin, ei tungoksesta kuitenkaan kärsitty. Aluetta tuli seilattua eestaas ilman selkeämpää päämäärää ja jälkikäteen hoksasin, että muutama koju jäi kokonaan bongaamatta. Ruokapuoltakaan ei testattua tullut, vaikka ennakkoon ajatuksissa olikin. Lauantain piipahdus olisi ollut monessa suhteessa hyvä veto, mutta näin tällä kertaa.

Herpertti hoiti homman hyvällä huruttelulla.

Olutsataman oma olut jäi tällä kertaa testaamatta.

Mitäs muuta sitten? Vesipisteitä oli hyvin ja lasinpesu hoitui nopeasti, joskin ranneliikkeen tuli olla rauhalllinen jollei halunnut kastella itseään tai vierustoveria. Vessajono (jos sellaista edes syntyi?) eteni kuin junan vessa junan kyydissä, mutta ainakin ennen kuutta sisäänpääsy oli melko hidasta turvatarkastuhölökunnan vähyyden vuoksi.

Olutpuolen kärkinimet tulivat tällä kertaa Irlannista tai näin ainakin oman osanottoni perusteella tohdin sanoa. Pien-tiskin tarjoama Whiplash Northern Light Micro IPA suorastaan tyrmistytti loistavalla annillaan, etenkin kun huomioon otetaan sen elintarvikehyllysoveltuus 2,8-prosenttisella vahvuudella. Myös jo aiemmin hienoksi juomatuotteeksi todettu 3,8-prosenttinen Whiplash Rollover suli suuhun. Muita erityisesti mieleen jääneitä oluita olivat Olarin Panimon mangohuuruinen, Suomen kenties katu-uskottavin olut eli MC Taakibörstä IPA sekä Lindenin hedelmätön, mutta silti niin hedelmäinen Three Amigos NEIPA. Erityismaininta Moose on the Loosen ruskean railakkaalle, katajaisen puhuttelevalle Sahdille, jota tuli ainoana oluena myös santsattua.

Tässä illan antia kojukiertelyn ja tuttujen kanssa turinoinnin väleistä. Kaikkiaan 18 olutta ehti tuossa aikaikkunassa testaamaan. Kaverini kiikutti VIP-puolelta pienen, desinvetoisen maistelulasin, mikä helpotti urakkaa huomattavasti, vaikka kyllähän sitä iltaa kohti jo hieman maistelleessa tilassa tuli alueella vaikutettua. Mutta olipas paikalla tosissaan paljon tuttuja naamoja niin menneisyydestä kuin muualtakin ja saipa useampikin some-tuttu pikaesittäytymisten myötä ihan livekasvot. Hyvä paikka ujommallekin sosialistisoitua.

Nou roplem vit dis...

Donut Island I Hop It's Not A Problem #3

New England IPA / 6,2%

Makumatka alkoi HIISIn tiskiltä tuttujen moikkamisella ja sivistysaukon paikkaamisella. Donut Islandin alle asettuvat pulma-NEIPAt ovat jääneet itseltäni kokonaan väliin, joten kovasti kehuttu kolmosversio löytyi sopivaan saumaan. Ja olihan se hyvää.

---

Hedelmäinen, kevyen katkera mutta sitrustäyteinen. Sanomattakin selvää että sameaa on. Miellyttävä ja raikkaan tuntuinen kesäolut sopivalla särmällä. Odottelu antaa taustalta enempi greippiä ja havuakin. Särmä kasvaa, pidot paranee. Hieno aloitus tapahtumalle.

Sahtia oli saatava!

Moose On The Loose Sahti

Sahti / 9,0%

Seuraavaksi piti saada sahtia. Näinpä tie vei parin moikkauksen kautta alueen toiseen laitaan, Moose on the Loosen tykö. ATK:n kautta tuttu Hirvimies-Kalle ottikin isännän ottein vastaan ja illan mittaan asioista turistiin vielä useampaan otteeseen. Päällimmäisenä mielessä oli tietenkin ”listojen ulkopuolelta” mukaan otettu sahtierä, josta jo neljäsosa oli parin ensitunnin aikana ehtinyt hupenemaan. Hoksattiin muuten että kyseessähän oli Suomen läntisin kaupallinen sahti - ainakin sillä hetkellä.

Sahti ei ollut samaa kuin aiemmin parissa tunnissa panimomyymälästä loppuun myyty tuote, vaan hivenen vaaleampaa, joskin edelleen kuraisen ruskeaa. Tästä erästä oli jätetty suklaamaltaat pois, vaikka jonkinlaista suklaan sävyistä limppumallasta mausta saattoikin poimia. Humaloinnista vastasi Mandarina Bavaria ja katajaa oli kelkottu mukaan ns. sopivasti. Oma luonnehdinta mausta meni näin:

---

Ruma mutta maistuva. Runsaasti katajaa, appelsiinimäistä hedelmää ja kypsää banaania. Mausteista potkua on mukavasti, mikä dominoiki katajan ja karamellisen maltaan kanssa yleistunnelmaa. Juotavuus pelottavan hyvällä tasolla, vaikka vähän lämmittääkin. Yhdeksänprosenttiseksi ei suoralta kädeltä uskoisi, vaikka vankka pohja tässä onkin. Toimivaa tekemistä ja illalla tuli tosiaan vielä vähän santsattua.

---

Sahtia huonon hääkokemuksen myötä vieroksuva kaverinikin uskaltautui asiaa tutkimaan ja melko vuolaat kehut suusta vastapainoksi virtasivatkin. Käännytystyötä on helppo tehdä kun tuote on kunnossa.

Hirvipanimon tiskiltä tuli testattua myös Tuopillinen-blogistin kehumaan Trial Brown Alea, vaikkei lajityyli omaan makuun ole koskaan ollutkaan. Olen sittemmin ehkä alkanut löytämään sen kuuluisan brittijyvänkin ja tämä tasapainoisella ja maltaisella olemuksellaan vakuuttava brownie osui kyllä hyvin.

Myös pieni näkäräinen Wildin uutta erää kävi makutestissä ja minusta sen raikkaus ja marjaisuus oli aiempaa paremmalla tasolla. Mikäli oikein muistan, on sitä kesän aikana tulossa Alkonkin valikoimiin.

Hangaroundin tiskillä oli esillä myös tarjoiluehdotus.

Hangaround & Nobody Brewing Wit2 U

Witbier / 5,1%

Vastapäätä löytyikin sitten paikallisten tulokkaiden tupla-tiski, joista ensin marssin sille tutummalle eli Hangaround & Nobodyn puolelle. UG:n kanssa kollaboitu Sour Bock kuulosti sen verran pervolta, että päädyin kaksikon kotiolutrintamallakin vakuuttaneen Witbier-tarjonnan puoleen. UG:llä tosiaan tämäkin tehty, mutta menee ”virallisesti” kokonaan HNB:n tuotteeksi. 

En tiedä tekeekö kegitys oluesta vähän turhankin kirkkaan ja sitä myöten suoraviivaisemman, sillä vähän kliinisen rajoilla tässä mentiin. Toki tuo raikkauslisä aurinkoiseen iltahetkeen oivasti sopi, mutta kotivedoissa oli ehkä enemmän luonnetta.

---

Aika kirkas ja vaalea. Maku on suht voimakas mutta kevytluontoinen. Mausteista potkua, sitrusta ja mandariinia kesäisen terassisoveltuvassa, mutta ehkä hiukan kliinisessa muodossa. Mausteinen potku voisi olla sakeampaakin, mutta vehnäinen runko paikkaa ominaismaullaan kohtuu hyvin... Semmoinen rento kesä-Wit joka tapauksessa.

Ensikosketus kohta omankin panimon käynnistävän tulokkaan toimintaan.

Panimoyhtiö X Mangusti

India Pale Ale / 6,3%

Sosiaalisen tauon jälkeen tuli tutkittua omaa panimoaan Heinämäkeen rakentavan Panimoyhtiö X:n tarjontaa. Äksähän meinasi aluksi heittäytyä allekirjoittaneen lähipanimoksi Sysmälän kiinteistöön puuhatun liiketoimintatilan myötä, mutta nyt osoite on päivittynyt HIISIn alkuperäisen luolan lähettyville eli kaupungin toiselle laidalle. 

Nyt tarjoilla ollut Hefner-vehnä ja lasiin asti valikoitunut Mangusti IPA on kumpikin vielä kiertolaistuotantoa, mutta mikäli myöhäisillan parkkipaikkakeskustelua päissäni oikein muistelen, on oman tuotannon aloittaminen mahdollista ehkä jo syksyn tienoilla.

---

Tuoksu täynnä mangohedelmää ja yleishedelmää. Maussa samoja lauluja hieman kevyemmin tarjolla, mutta myös greippistä takasärmää. Sinällään suoraviivaista menoa joskin vaalea hedelmä paljon antaakin. Mukavan katkera, mikä tehostaa suoraviivaisuutta kuivan tunnelman kanssa. Tykkään, vaikka aika suoraan tässä ajetaankin.

Tietäjät tietää: ruis on hyvää.

Maistila Erämaan Tietäjä        

Rye IPA / 5,5%

Sitten oli vuoro moikata iloista työmies-Topia, joka tällä kertaa vaikutti Maistilan tiskin takana. Oululaispanimon tuotanto on edelleen itselleni varsin tuntematonta, joskin aina hyvin maistuvaa. Rukiinen Erämaan Tietäjä kuulosti sen verran hyvältä, että piti ihan maistamalla sama todeta.

---

Rukiinen, sitrusgreipoinen olut hyvällä otteella. Ei tämä hedelmäisyytensä puolesta tajuntaa räjäytä mutta miellyttää rukiiseen rakastunutta, silti raikkautta arvostavaa maistelijaa.

Hieno lätkä, tuotteena ei omaan makuun.

Maistila Appelsiiner

Berliner Weisse / 4,0%

Jorinoinnin yhteydessä Topi tarjosi hanasta pervon kuuloista ja makuistakin Appelsiineriä eli jonninmoista appelsiinista Berliner Weissen ja Sour Alen tulkintaa. Yhdyn olutta esittelevään tekstiin Ratebeeristä - joskaan en kovin ihastuneella tapaa:

---

”Todella mandariini-appelsiinisa. Mitä enemmän miettii että tässä on vaniljaa sitä enemmän tulee tiikerijäätelöfiboja”, eli mausta löytyy lähinnä sulanutta tiikerijäätelöä ja limoncelloa. Aika imelä, hieman hapan. Aika, noh, ei mun makuun ainakaan.

Hailuotolaiset uppoavat kyllä hienosti. Taas tasalaatuista lagerosaamista lasintäydeltä.

Hailuodon Märzen

Märzen / 6,3%

Hailuodon koju olikin sopivasti vieressä ja vähän semmoista rehdin rapeaa pilsiä olin sieltä ajatellut ottavani, mutta päädyin kumminkin ennakkolistalleni nostettuun Märzeniin, joka oli:

---

Tuhdin maltainen, hunajainen, mausteisen ja yrttisen humaloitu lager. Hyvin tasapainoinen ja miellyttävä. Ei panimon paras mutta linjaan sopiva.

Täyttä nelssonia.

Etkoilun jano jäi vielä elämään. Mielenkiintoinen panimo.

ETKO Full Nelson

Kölsch / 4,7%

ETKO oli minulle oluiden puolesta tyystin uusi tuttavuus. Nelson Sauvinilla humaloitu Kölsch valikoitui taakse kerääntyneen paineen alla ensikosketukseksi ja kyllähän tämä raikas kesäolut asiansa hienosti ilmaisi, vaikkei toki klassisin kölsseni ollutkaan.

---

Hemmetin juotava, kevyt ja rapea Kölsch. Kesäjuomana erinomainen, tasapainoinen ja toimiva. Ei ehkä pidemmälti mieleen jäävä, mutta kun se lasista löytyy, kelpaa sitä kaverille hyvillä mielin kehua. 
 ---

ETKOlta olisi pitänyt tilaisuuden ollessa päällä maistaa vielä jotain muutakin, mutta aika oli tosiaan kortilla tällä kertaa. Sama laulu jatkui muillakin tiskeillä, mutta jäipähän janoa vastaisuuteenkin.

Vasen puoli kuvastaa hyvin Cool Headin eläväistä menoa. Oikealla taas on panimon perusvarma ja toimiva tuote.

Cool Head Swedish Radio

New England IPA / 6,5%

Valinnanvaikeudet jatkuivat Cool Headin tiskillä, josta olisi voinut napata useammankin tuotteen matkaansa. Swedish Radiota tuli sokkona kehuttua aiemmin, joten pieni varmistus omiin mutusteluihin oli paikallaan. Maksimaalisen mehukkaaksi tämä Oat Cream IPA ei välttämättä osoittautunut, vaikka Cashmere, BRU-1 ja Citra hyvää tunnelmaa sameaan IPAan loivatkin.

---

Hedelmäinen, kevyen smoothiemainen ja lopussa sitruksinen IPA. Vakuuttava, ei huippu muttei valittamisen sijaakaan. Tällaista juo kyllä mielellään

Huudsit on heizei, hei...

Olarin Hazy Hoods

New England IPA / 6,7%

Olariakaan ei aiemmin ollut vastaan tullut, joten sinne sitten seuraavaksi. Samea linja sai hyvää jatkoa Hazy Hoodsin muodossa. Kotiseutuolueksi osoittautunut olarilainen on panimon ensimmäinen NEIPA-resepti eikä lainkaan pöllömpi sellainen. Humalakirjon koodimainen litanja sisältää AU035:sta, HBC 431:stä sekä Lemondroppia, jotka kaikki ovat varsin hedelmätäyteisiä humalajalostustyön tuloksia.

---

Haalean samea, melko hedelmäinen ja suht rapea NEIPA. Hyvin raikas sellainen. Purevuus hyvällä tasolla muttei lyö yli. On kova. On aromirikas. On mainio.

Pöytäolut pöydän reunalla. 2,8% eli siis elintarvike.

Kaksi kovaa vierekkäin...

Whiplash Northern Lights

Session IPA / 2,8%

Mr. Bönthöö Bönthöö aka Lahtisen Teemu löytyi Pien-tiskin takaa kaverinsa kanssa.  Aiemmin ei oltu livenä nähtykään, joten pieni morjestusrundi oli ihan kohteliasta suorittaa. Kävin aiemmin jo testaamassa tölkistäkin tutun Rolloverin, mutta Teemu lykkäsi käteen vielä alussakin kehumaani Northern Lightsia. Se upposi jopa Rolloveria paremmin, sillä vaikka runkoa löytyy vaivaiset 2,8% verran, oli sen makumaailma todella hedelmäinen ja pehmyen oloinen. 

Olut on humaloitu keiton aikana Mosaicilla ja vielä kuivapuolella sekä Mosaicin että Vic Secretin voimin. Rungosta löytyy Vienna- ja Cara-maltaita sekä vehnää ja kaurahiutaleita. Todella hieno tuote, jota ottaisi mieluusti kauppahyllyyn täällä Keski-Suomessakin.

---

Hyvin hedelmäinen, hieman hedelmälihaista kärkeä ja greippisen sitruksista taustakaikua. Pehmyt ja hieman mehukaskin. Makua on vahvuutta runsaammin. Huomattavasti. Ei hemmetti kun on hyvää.

Rehtiä tekemistä...

Savubock oli sitä mitä lupasikin, vaikka vaaleaksi osoittautuikin. Hieno olut.

Takatalo & Tompuri Kaski Savubock

Bock / 6,5%

Virolahtelaisen maatilapanimon Savubock kiehtoi savuoluthörhö kovasti ja se oli onneksi päässyt mukaan tällekin reissulle. Jotenkin kuvittelin sen etukäteen tummemmaksi ja savuisammaksi, mutta kyllähän tuo tasapainoinen, vaaleanmaltainen ja savun täydentämä ilmestyskin makuaistia puhutteli.

---

Vaalea, selvästi savuiinen bock. Maku on melko pehmyt, kevyen yrttinen ja vaalean maltainen. Hemmetin kiva ja tapahtuman humalavetoiseen tarjontaan kaivattua vaihtelua tarjoava. Tuntuma voisi paksumpikin olla, mutta ehkä näin vaaleassa oluessa toimivuus säilyy tällä viisiin parempana.

Puoli kymmeneltäkin oli aurinkoista, eikä se hämärä ihan hirveästi myöhemminkään päässyt painamaan.

Valinta osui nappiin, vaikkei täysin diipadaapattomaan saumaan ehkä istunutkaan.

Tuju Azacca Saison

Saison / 7,0%

Lappeenrantalaisten kojulla iski taas tyhjä ajatus. Monta hyvää vaihtoehtoa, takana taas kasvava jono ja pientä lisätaukoa pahimmista humalapommeista halajava suu. ”Azacca Saison, kiitos!” Juu, sehän ei IPA ole, mutta vaan Azaccalla humaloitu Saison. Jenkkityylinen näkemys farmhouse alesta oli vähän itsensä pettämistä ”perusmakujen” metsästyshetken keskellä, mutta hemmetti kun se vain niin kovasti kiinnosti ja erittäin hyvin myös maistui.

---

Hyvin vaalea, sitruksinen, appelsiinin tai jonkin vastaavan kuorta vienosti antava ja hivenen yrttinen Farmhouse Ale. Sopivasti mausteisuutta, rentoa potkua hyvässä ja maukkaassa paketissa. Soisi saatavan myös yleisestä myynnistä, sen verran kova kesäjuoma nimittäin.

Taakibörstan tahdissa sopi Taakibörsta IPAa siemailla.

Olarin MC Taakibörsta IPA 2017

India Pale Ale / 6,5%

Kaveri kehui aiemmin Suomen katu-uskottavinta olutta, joten pitihän se kokea. Riskei on nimittäin otettava. Räp-aiheinen sameus-IPA on nääs ryyditetty mangopyreellä, mutta tällä kertaa hedelmälisä ei ole tehnyt tunnelmasta raskasta tahi tunkkaista. Sitähän olen tässä kevään mittaan muutaman kerran päässyt manaamaan.

---

Hemmetti. Nyt on hedelmää! Sitrus seuraa, samoin greippi. Hedelmäpeli on selvä, maltainen mutta olematta tunkkainen. Ommuute suunmukaista.

Festarin tyylikkäin hanalista?

Viilenevään kesäiltaan oivallisesti sopiva olut - niin makunsa kuin ulkomuotonsa puolesta.

8-Bit Brewing Plan C

English Strong Ale / 6,7%

8-Bitin Jasoniakin jututin jäisellä rallienglannilla hetken ja kyselin samalla mitäpä mies itse tiskiltään suosittelisi. English Strong Ale sai kovat suositukset, jota päätin illan jo hämärtyessä lähteä hakemaan. Peliteemainen tiski oli veikeä ilmestys ja näyttävä juomataulu oli kyllä hieno oivallus.

---

Plan C olikin yllättäen vaalea ilmestys. Vaaleus myös maistuu, mutta hyvällä tapaa. Makean kuivahdedlmäistä, rusinaista ja hunajaista menoa, melko pyöreää suutuntumaa. Taustalta puuttuu ehkä se odotettu lämmöntunne, mutta toisaalta ohuuskin onneksi loistaa poissaolollaan. Suutuntuma on melko soljuva ja juotavuus on varsin hyvällä tasolla. Tosi jees!

Raumalainen NEIPA kolahti maaliinsa.

Linden Three Amigos

New England IPA  / 5,5%

Illan viimeinen arvio tuli suoritettua raumalaisen Lindenin tiskillä. Tapahtumassa tutuksi tulleen NEIPA-linjan vahvistus oli vielä paikallaan ja Lindenin laktoosilla ryyditetty tulkinta osui suoraan ytimeen. Whiplashien ja Taakibörstan kanssa tapahtuman parasta antia sameiden humalaunelmien saralla. Ja kun vahvuuskin on osuvasti 5,5%, saa tätä mukaan myös kaupan puolelta. Länsiväylään pieni satsi jäikin ja itsekin sitä kävin sieltä tuoreeltaan kotiuttamassa.

---

Samea, vaalea, kaunis. Todella freshi, raikas ja julmetun hedelmäinen. Pääsi melkolailla yllättämään, sillä laktoosi on itselleni ollut Milk Stoutien yms. ulkopuolellla vähän kaksipiippuinen juttu ja illan aiemmat kohtaamiset olivat muutoinkin saaneet hieman kääntymään hedelmäryyditetymmälle ajatuslinjalle. Vielä mitä, kenties illan maistuvin NEIPA.

---

Sen pituinen se kuuluisa se tällä kertaa. Iso kiitos järjestäjille, paikalle raahautuneille panimoihmisille ja tietty vastaan tulleilla tuttavuuksille. Muutama kaveri löytyi aika monienkin vuosien takaa, mutta myös uusia tuttavuuksia tarttui matkaan. Just hyvä.

Muutkin kynäniekat ovat jo tarinoita tapahtumasta ehtineet iskemään:

Huurteinen

Tuopillinen

Kippis!