RPS Rock Blanc, Paper NEIPA & Scissors Sour

RPS:n alle kolmen euron uutuudet

RPS lähestyi olutkenttää kolmen totuttua alhaisemman hintapisteen uutuuden muodossa. Panimohan on aiemmin tehtaillut duopolin osapuolille private label -tuotteita, mistä käteen on kuuleman mukaan jäänyt hyvää oppia kustannustehokkuuden ja laadukkuuden tasapainottamisesta. Näin syntyi kolme laajaan levikkiin vapautettavaa mallasjuomauutuutta, joiden hyllyhinta on saatu painettua alle kolmeen euroon per tölkki. Kuluttajat varmastikin kiittävät tämän hintaluokan tarjonnan laajentumisesta.

Tyyleiksi kaupparintaman valloitukseen on valikoitunut Witbier, Sour sekä kansan suosikki NEIPA. Samalla vanha kunnon Rock, Paper, Scissors -nimitrio palaa markkinoille. Sain tuotteet testiin suoraan panimolta, mutta tätä lukiessasi oluiden pitäisi olla jo oman lähikauppasi hyllyillä melko kattavasti saatavissa.

Omaan makuun selvästi parhaiten toimii NEIPA, josta löytyy paljon sessiopotentiaalia. Wit jää vähän särmättömäksi ja Sourin hapanvaikutus jää myös vähän piippuun. Runsaan hedelmäinen se kyllä on, eli siitä puolesta ei moittimaan kyllä pääse. Alle kolmen euron kategoriassa varmasti ihan menevää tavaraa, eikä näitä kovinkaan kurttuotsaiseen kulutukseen varmasti ole tarkoitettukaan. Sauna lienee kova kaveri tähän seuraan ja sinnepä ainakin tuota NEIPAa tulee varmasti haettua itsekin.

 

RPS Rock Blanc

Witbier / 5,0%

Blanc on perinteisen korianterin lisäksi maustettu myös persikalla ja passionilla (aromeina ilmeisesti). Humalina Columbus ja Simcoe, rungossa ohra- ja vehnämallasta sekä kauraa.

Aika hailakkaa tavaraa, tuoksussa hedelmää ja korianteria. Maultaan aika makea Wit. Vehnää, kevyttä mausteisuutta ja runsaammin korianterista yrttisyyttä. Alla hedelmäisyyttä, hiilihapot aika minimissä. Aika leppoisa, vähän särmätön Wit.

Pisteet: 30/50

RPS Paper NEIPA

New England IPA / 5,0%

Uutuus-NEIPA nojaa CryoPop-, Simcoe- ja Ekuanot-humalten vahvuuksiin. Humalpainotus on selkeästi aromipuolella, mutta kun puhutaan kustannustehokkuudesta, on melko selvää että leikkuri iskee eritoten tropiikin kaikujen alkulähteisiin. Mitään yletöntä mehustelua ei siis ole tarjolla, vaan vahvuuksia on haettu helposta juotavuudesta, jota varsin hyvänoloinen raikkaus tukee mukavasti.

Kevyen utuinen, ihan nätti olut. Tuoksu aika mieto, pääosin trooppinen. Aika kepeä, siinä mielessä raikas kokonaisuus trooppisella päävärityksellä. Hyviä makuja, hillittyä menoa. Helposti sessioitavaa kamaa. Kolmikon selvästi monikäyttöisin.

Pisteet: 34/50

RPS Scissors Sour

Sour Ale / 4,8%

Saksi-souri on mangolla ja passionilla maustettu hapanolut, joka on humaloitu kevyesti Columbuksella. Rungossa ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Mausteaineista mango mainitaan, mutta passion piiloutunee aromi-sanan taakse.

Varsin mehevältä näyttää eli hedelmää on matkassa ihan hyvällä kaadolla. Passion nousee hedelmistä paremmin esiin, mango lämpenee vähän hitaammin. Hedelmäisyyttä on mukavasti, mutta happamuus jää aika kevyeksi. Se toki antaa ns. vetovoimaa, mutta omaan suuhun happamampaa saisi kyllä olla. Hyvä, menevä ja meheväkin porttisour kylläkin.

Pisteet: 31/50

Kotiolut: Vehniän Sabro Passion Ale

Vehniän Sabro Passion Ale

Tällä kertaa Vehniältä hulmahtaa lasin täydeltä aika veikeän trooppista tavaraa, joka kaupallisena keitoksena jakaisi takuuvarmasti mielipiteet. Taisi tekijä itsekin vähän kaarrellen pohjustella kokeilumuotoisen oluen tarinaa, kun pulloja kävin hakemassa. Tarinan päähenkilönä nimittäin toimii noin viisipinnainen Sabrolla tykitetty ja passionilla maustettu ale. Tai APA/IPAksi tämän voisi kai suoraan kohottaa, sen verran on menoa, makua ja meininkiä.

Sabrohan ei humalana ole kaikkien mieleen ja passionin läsnäolo tuo mukaan myös Pilttimäisiä, hedelmäisen karheitakin piirteitä. Oluen äkkinäisen runsas aromikkuus on todella veikeän tuntuista, aika hankalasti tarkoiksi sanoiksi puettavaa ja vähän aikaa omaakin päätäni rassaavan luonteista. Suussa meno ehkä hieman taittuu ja karheutuukin, mutta jotain taikaa tässä kieltämättä on joidenkin hedelmäosasten korostuessa pyremäisiin syvyyksiin.

Vehniän Sabro Passion Ale

Meripihkainen olut runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on runsaan passionpyreinen matkassaan Sabron kookosmaista pehmeyttä sekä runsasta mandariinimaisuutta.

Maku on pistävämpi, edelleen passionin täyteinen. Mandariinin kuorta, kookosta ja sitrusta. Aprikoosia tulee mukaan aika runsaasti ja makuja on ilmoilla aika paljon. Kärkevyys tasaantuu pian ja painottuu jälkimakuun. Itseasiassa aika veikeä ja omaan suuhun hyvin istuva paketti, jossa Sabro ja paksu passion paiskaavat kättä jotenkin pervolla tapaa toimivasti.

Kaupallisena keitoksena jakaisi mielipiteet takuuvarmasti, mutta tuntuu toimivan. Ei ehkä pullotolkulla kulutettavaksi, mutta hyvänä vaihteluna peruslinjan tarjonnoille.

Brewski Pango IPA

Brewski Pango IPA

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Brewski, Helsingborg, Ruotsi
  

Beerskin maahantuontiin olennaisena osana kuuluva Brewski on jäänyt mieleeni etenkin näiden erinäisin hedelmin maustettujen IPOjen myötä. Nämähän olivat jonkinlainen juttu IPA-buumin kuumimpina hetkinä, ennen massiivisen aromihumala-aallon ja vermontlaisen maailmankatsomuksen nousun aikoja. Moni ei näitä hedelmälisiä IPAn aromimoottorina enää käytä, mutta skånessa hyväksi koetusta tavasta ei ole luovuttu.

Se sopii allekirjoittaneelle, sillä hedelmä-IPAt osuvat makuhermoon edelleen, vaikka nykyisen kaltaisesta NEIPA-menostakin tykkäilen. Sivuhuomiona todettakoon, että marjojen käyttöä tässä tyylissä en sitten taas ymmärrä edes vähää alusta, mutta se ei tähän olueen liitä millään tapaa. Pango IPA on nimittäin maustettu ananaksella, passionilla ja mangolla, kuten oluen nimikin meitä englanninkielisten nimien hybridimuodon voimin koettaa vihjata.

Kokemus on ehkä vähän odotuksia kärkevämpi ja riisutumpi, joskin rempseän suoraviivainen ja hiilihapoiltaan tehokas olemus omaan makuun varsin hyvin iskeekin. Hedelmälisät jäisi sokkona ehkä bongaamatta.

Brewski Pango IPA

Sameahko, vaaleankeltainen olut valkealla ja aika isokuplaisella vaahdolla. Tuoksu on aika terävä, sitrussärmäinen, mutta takaa vahvasti vaalean hedelmäinen, vähän yrttinen.

Maku on tuoksun tapaan alkuun aika terävä. Mukava lataus sitrusta, ehkä greippiäkin ja noita lisänä tulleita hedelmäisiä. Hiilihapot aika kohollaan, mikä kärjistää tunnelmaa. Kuiva, aromaattinen, napakka, vaalean hedelmäinen meno toimii varsin hyvin, vaikka hedelmäisyydeltä vähän enemmänkin olisin odotellut.

Pisteet: 36/50