Pikkulintu Myyrmäki: Anspach & Hobday London Black / Tuju Humaloidi / Olutpaja M20

Kävin jo pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa Pikkulintu-konsernin Myyrmäen toimipisteellä, mutta muut kiireet ovat siirtäneet tarinoiden julkistamista harmillisen pitkälle eteenpäin. Vantaan puolelle sijoitettu olutravintola on varsin mukavasti saavutettavissa lähijunalla ja käyntiin voi kätevästi yhdistää myös Vantaan taidemuseossa, Artsissa, piipahtamisen. 

Siellä esillä vielä hetken oleva Rebecca Louise Law'n Yhteenkietoutuneet maailmat oli varsin sykähdyttävä kokemus, jota kelpasi pureskella parin museokaljan mitan verran vielä jälkikäteenkin. Suosittelen käymään. Kävin vielä ennen paluumatkaa nauttimassa pizzaa Paalutorilla toimivassa Basilios-ravintolassa. Ihan suosittelemisen arvoinen kokemus sekin.

Anspach & Hobday London Black

Porter / 4,4%

Räntäsateen kyllästämän illan ensimmäiseksi valinnaksi osui Lontoon suuralueella vaikuttavan Anspach & Hobdayn mieto, mutta miellyttävä London Black -portteri. Näkyy muuten olevan panimon lippulaivatuotekin.

Tummanpuhuva olut kermaisella vaahtokannella kruumattuna. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaisuutta.

Maku on varsin hyvä. Ei kaikkein jyhkein, muttei turhan ohkainenkaan esitys. No, ehkä vähän kevythän tuo tuntuma lopulta on. Makua kyllä piisaa. Pehmeyttä, paahteisuutta, tummaa suklaata ja ehkä hentoa marjaisuutta myös. Jälkimaku on pitkähkö, suklaan ja paahteen yhdistelmä. Miellyttävä, kevyempi, mutta maultaan runsas portteri.

Pisteet: 35/50

Tuju Humaloidi

India Pale Ale / 7,0%

Tummista sävyistä olikin sitten hyvä siirtyä länsirannikon tunnelmiin. Simcoen, Citran ja Columbuksen puhaltamat tuulet puhalsivat varsin navakasti läpi makukokemuksen, mikä tänä päivänä ei ole mikään itsestäänselvyys. Pätevää tekemistä lappeenrantalaisilta, taas kerran.

Suht kirkas olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa kivaa herukkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Maku on mainio. Mukavan rapsakkakin. Herukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja lopussa greipin särmää. Sitrustakin on, ehkä vähän yrttiäkin. Toimii hyvin.

Pisteet: 38/50

Olutpaja M20

Extra Special Bitter / 5,6%

Pälkäneen Laitikkalasta ei olekaan tullut maisteltua oluita miesmuistiin, joten hanaan isketty M20 Extra Strong Bitter oli käytännössä mahdoton sivuutettava. Kuparinen, syvää brittitunnelmointia tarjoileva olut on humaloitu East Kent Goldingsilla ja Targetilla. Tämä lyösi tiensä suoraan makuhermoon.

Meripihkainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa keksimäistä maltaisuutta, karamellia ja hedelmäisyyttä. Myös ripaus pähkinää. Makuhan on mitä mainioin. Keksimäinen maltaisuus kätkee taakseen myös karamellista olemusta. Hedelmäisyyttä, lopussa kohtalaista katkeruutta yrttien muodossa. Myös mausteisuutta ja hentoa pähkinää. Tuntuma on hitusen soljuva, oikein hieno brittiveto.

Pisteet: 38/50

Kulttuuria Pikkulinnun naapurissa.

Pikkulinnun nimikkotaidetta.

Myyrmäessä torjutaan tehokkaasti betonin harmautta.

Olutpaja XA Stout

Olutpaja XA Stout

• Tyyli: Foreign Stout
  
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Olutpaja, Laitikkala, Suomi

Pälkäneellä, Laitikkalan Makukyläksi kutsutulla alueella on luonnollisesti myös omat juomatuottajansa. Rönnvikin perinteikkään viinitilan uumenissa jo useita vuosia toimineen Olutpajan oluita ei ole tullut aikoihin vastaan, mikä on harrastajan kannalta ollut valtavan suuri sääli. Monissa keitoissa meritoituneen Timo Jukkan edesottamukset ovat näet monesta suusta kehuttuna olleet aina loppuun asti hiottuja tasapainoisten lajiedustajien mallisuorituksia.

Hyviä, vakaita makuja, jollaisina itsekin nuo muutamat kokemukset muistan. Ajanmyötä Olutpajan operoimat tyylit ovat myös alkaneet avautumaan Olutkellarissa aivan uudella tapaa ja eritoten brittivetoinen Haastaja olisi mielenkiintoista päästä nyt kokomaan ns. ”uusin silmin”. Nyt tutkaltani turhan pitkäksi ajaksi kadonneen panimon olutta löytyi onneksi Alkonkin valikoimista ja sattuipa vielä osumaan käteen suoraan hyllyostoksena, joten kohtaamista ei ollut syytä vältellä. Mukaan, kotiin ja lasiin.

XA Stout ei käsittääkseni ole aivan uunituore tuote, vaan on ollut Alko-nostoa aiemminkin saatavilla ravintolajakelussa. Runsaan paahtuneeksi Extra Stoutiksi tunnustautuva olut onkin mukavan runsasmakuinen ja paahteisia sävyjä hyvin esiintuova olut, jossa on jotain rauhallista talvitunnelmiin sopivaa olemuksellisuutta. ”Rehti” olisi hyvä sana kuvaamaan oluen päähäni nostamaa kuvaelmaa ja sellainenhan tämä olut eittämättä on. Varmaotteinen, maistuva ja nykyajan ylimääräisyydet pois suosiolla jättävä stout. Näitä onkin ollut vähän ikävä.

Olutpaja XA Stout

Varsin tummasävyinen olut vaaleanruskealla ja runsaaksi kohoavalla vaahdolla. Tuoksu on paahtuneen maltainen, tumman suklainen, hieman kahvinen ja kuiva.

Maku on runsaammin auki heti alkuvaiheilla. Sävytys on sama kuin tuoksussakin. Paahtomaltainen, kahvinen… Kahvisuus luo kuvaa myös tummansuklaisista piirteistä, jotka tässä ovat puhtaasti kahviaromisia, ei suoranaisen levysuklaisia tai kaakaoviitteisiä. Kuiva olemus saa taustalleen hienoista sikarilaatikkomaisuutta ja kevyttä nokisuutta.

Maultaan aika runsas, tuntumaltaan vähän kevyempi, mutta sopii hyvin tyyliin. Tasapainoinen ja talvitunnelmainen Stout.

Pisteet: 37/50

Olutpaja Haastaja

• Tyyli: English Pale Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Olutpaja, Laitikkala, Suomi

Joulun jälkeinen Hämeen viinitilakierros vei minut mm. Rönnvikin viinitilalle, jossa kurkistin myös sen vuorkaralaisena toimivan Olutpajan kulisseihin. Tilan viinipuodissa on tilaviinien ohella myynnissä myös panimon tuotteita ja niiden joukosta löytyi kuuleman mukaan joulun alla pulloon päätynyt, punertavaetikettinen Haastaja. Oivaltavasti nimetty, brittityyliin kallistuva ja miellyttävän tasapainoinen ale on humaloitu Challengerilla, joka tässä tyylissä toimii eittämättä kauniisti.

Tasapainoinen ja perinteinen englantilaisvaikutteinen kuparinpunainen pintahiivaolut. Maltaisuudessa keksimäisyyttä, hedelmää ja tummaa karamellia. Humaloinnissa käytetty englantilainen Challenger tuo tuoksuun hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Katkeruus on kuitenkin matala. Hiivana englantilainen hedelmäinen pintahiiva. Tyylin mukaisesti erittäin juotava, maukas ja tasapainoinen olut.

Olutpaja Haastaja

Punertavan ruskea, kirkas ja tyylikkään näköinen olut. Tuoksu on kevyen leipäinen, kuivakakkuisen maltainen, hieman tummuutta uhkuva ja brittihedelmäinen. Mukana on hienoista mausteisuutta ja ehkä kevyttä yrttistäkin katkua.

Maultaan pätevä brittiale rehdillä tunnelmalla. Kevyen leipäistä maltaisuutta, kuivakakkua ja hentoa toffeetakin, mutta etenkin maun loppupuoliskolla hyvin purevaa, yrttisen mausteista katkeroakin. Kypsää hedelmää, kevyttä puumaisuutta ja vienoa pähkinää. Tuntumaltaan tasapainoinen, ehkä vähän kevyt mutta toimiva. 

Tuomio: Miellyttävä, tasapainoinen ja tyylikäs esitys brittiteemaiseen tunnelmointiin. Mallasta, purentaa ja pähkinäistä ruskeutta. Oikein hyvä.

Pisteet: 34/50

Hämäläinen road trip: Rönnvik, Lepaa, Tuulos ja Keinuhonka

Käytin joulun välipäivät tehokkaasti hyväkseni ja lähdin pienelle päiväretkelle Hämeeseen. Kotimaan matkailu on jostain syystä aliarvostettu taiteenlaji, joka jälleen kerran osoitti mahdollisuutensa ja kiehtovan monipuolisuutensa. Tokihan se tosiasia, että tämänkin matkan pääkohteina toimi erilaiset navetta- ja tallirakennukset saattaa kuulostaa hieman epäromanttiselta, mutta kauheushan tunnetusti asustaa ihmettelijänsä korvien välissä. Kiertoajelu toimi osana hektisen kirjaprojektini kenttätyötä ja kohteiden joulutauosta huolimatta olin saanut sovittua muutaman jutustelutuokion matkan varrelle… Säähän oli jo perinteeksi muodostuneen harmaa, joskin tällä kertaa orastavan talvinen.

Kurkistin Rönnvikin takatiloihin...

Matkan ensimmäinen etappi oli Rönnvikin viinitila Laitikkalan Makukylässä Pälkäneellä, jonne löysin aiemminkin tutuksi tulleen maisemareitin myötä. Kangasalan läpi ei näköjään voi ajaa eksymättä… Tilan emäntä Eila Rönni otti minut vastaan ja esitteli tilan toimintaa, sen tuotteita ja historiaa. Vanha hevostalli on muuntautunut tilavaksi kahvioksi ja tilausravintolaksi, vuonna 1902 rakennetun sikalan toimiessa idyllisen viinipuodin kotipaikkana ja viinehtimön sisäänkäyntinä. Julkisivua verhoava, lehtensä jo varistanut villiviini mahtaa olla komea näky kesän vehreydessään ja syksyn punahehkussaan…

Rönnvikissä on viljelty herukoita 80-luvun alkupuoliskolta lähtien, mikä näkyy myös tilan viinitarjonnassa. Laajaan valikoimaan mahtuu kuitenkin myös mm. suosittu raparperiviini Kamreerin Vaalea, kotimainen rypäleviini Rönnvikin Onni sekä puolikuiva Karviaisviini Egil. Kulunut vuosi oli Rönnvikille menestyksekäs sillä sen tuotteet kahmivat neljä pääpalkintoa kuudesta Vuoden Tilaviini –kilpailuissa. Kierroksella käytiin läpi shampanjamenetelmällä valmistettavien kuohuviinien tuotantoa, tutkittiin tilan tislauslaitteistoa ja kurkistettiin Rönnvikissä vuokralla olevan Olutpajan panimotiloihin. Tilan ”oman” oluen saaminen samassa rakennuksessa toimivaan viinipuotiin on kuulemma kuulunut kaikkein vaikeimpiin operaatioihin mitä alkoholin kanssa vastaan on tullut. Alle 4,7% olut kun vaatii elintarvikekioskin, jollaisessa viiniä ei luonnollisestikaan saa myydä… Näppärää sanon minä.

Vanhan sikalan tiloissa toimii mm. viinipuoti.

Vuokralaispanimon oluiden saanti viinien rinnalle ei ollut ihan yksiselitteinen tarina.

Laitikkalasta matka jatkui Hämeenlinnan suuntaan, vain parinkymmenen kilometrin päässä toimivalle Lepaan viinitilalle. Eli hienovaraisena vihjeenä: Helsinki-Tampere –valtatieltä erkanevan 57:n varrelta löytyy käytännössä kaksi, lähes vierekkäin olevaa viinitilaa.

Lepaata voidaan pitää eräänlaisena kotimaisten viinitilojen kantaäitinä, sillä valtaosa viinintuottajista on saanut oppinsa sen kuvankauniissa kartanoympäristössä. Lepaan viinitila on osa HAMKin koulutusverkkoa ja toimii marja- ja hedelmäpohjaisten alkoholituotteiden valmistuksen ohella tilaviinialan koulutus- ja tutkimuslaitoksena. On myös hyvin todennäköistä, että aiemmin Mustialassa järjestetty pienpanimokoulutus siirtyy lähitulevaisuudessa osaksi Lepaan koulutustarjontaa. Siinä missä Rönnvikin sydän ja sielu löytyi sikalan ja tallirakennuksen uumenista, toimii Lepaan viinitila 1933 rakennetussa kivinavetassa.

Vanhan navetan päätyä...

ja viinikellaria...

Lepaan komea kartanorakennus palvelee mm. juhlapaikkana

Talvisen omenatarhan takaa siintää jyhkeä kampusrakennus.

Eva Palotie ja Taru Silpola kertoivat kattavasti tilan toiminnasta ja esittelivät siinä samalla tuotantorakennuksen aina  sukelluskellomaisesta tislauslaitteistosta matalakattoiseen viinikellariin. Navetan yläkerrasta löytyy puutarhamuseo ja sen pihapiirissä toimii uniikkejä käsitöitä myyvä savipaja.

Viereisen ammattiopiston puutarhassa kasvatetaan yli neljääkymmentä omenalajiketta, jotka yhdessä herukkapensaiden kanssa toimivat viinitilan pääasiallisena raaka-aineiden lähteenä. Laajaan tuotevalikoimaan kuuluu myös runsas kirjo tilaviinejä, kuohuvia ja tisleitä sekä luonnollisesti omenasiideriä. Yhtenä erikoisuutena Lepaalla valmistetaan hillamaisia aromeita mieleen tuovaa ruusukvittenlikööriä, jonka raaka-aineesta kuulin nyt ensikerran. Matkailu todistetusti avartaa…

Oman tilamyymälän ja viinibaarin lisäksi paikan päälle kannattaa kurvata jo pelkän ympäristön vuoksi. Viereinen, jo yli sadan vuoden ajan puutarha-alan ammattiliaisten koulutusympäristönä toiminut kampusalue on kokemisen arvoinen paikka upeine puutarhoineen ja omenapuurivistöineen, mutta myös sen keltasävyinen rakennuskanta miellyttää syvästi insinöörin silmää. Lepaa on aikanaan ollut Hämeen suurin maatila, jonka maiden kerrotaan ulottuneen lähes Tampereelle saakka. Sen kirjoitettu historia juontaa aina 1400-luvulle, mutta tiettävästi paikalla on ollut toimintaa pakana-aikaan jo 800-luvulla. Lisää infoa paikan taustoista ja puutarhan kehittymisestä lyötyy HAMKin omilta kotisivuilta.

Pimeässä hohkava merkki kutsuu luokseen...

Illan jo hämärtyessä oli kotimatkan vuoro. Hämeen kierrosta ei luonnollisesti voi suorittaa kunnialla ilman sahtia eli seuraavaksi auton nokka kääntyi kohti Tuulosta. Lammin Sahdin sivupiste toimii Kauppakeskus Tuulosessa, jossa etsivä löytää tarvitsemansa Kotipizzan kylmäkaapista. Kääriäisen Pekka lanseerasi hiljattain sahtinsa uudenlaisessa, viinipuolelta tutussa hanapakkauksessa, joka kätevyytensä puolesta valikoitui tällä kertaa kotiinviemiseksi. Hyllyssä oli myös Bryggeri Helsingin ja Saimaan Juomatehtaan tuotteita, joista nappasin kassin täytteeksi Bryggerin valmistaman Tuulonen-olut English Style Pale Alen, jonka on valmistuttanut Hanssin-Jukka Perinneyhdistys ry. Tikkakoskelta Tuuloseen esille tuotua konevanhusta ei tuohon aikaan enää päässyt vierestä ihmettelemään, mutta kurkistelin komeasti entisöityä lentokonetta julkisivun suuren lasiseinän läpi.

Sipen Saluunasta löytyy sahdin lisäksi myös muita mallasjuomia...

Uuden karhea pakkausmuoto lähti heti testiin...

Tuulosen pikavisiitin jälkeen suuntasin kulkuni jo kohti pohjoista, jossa pitkään päivään mahtui vielä yksi navettakäynti. Auttoisten kylällä toimiva Keinuhongan nautatila on sosiaalisen median kautta vaikuttanut pysähtymisen arvoiselta paikalta, joten otin sen mukaan matkasuunnitelmani bonusrastiksi. Se sattui muutoinkin sopivasti suoraan reittini varrelle… Odotin paikan päällä pienen lihapuodin ja kioskin tapaista tilamyymälää, mutta yllätyin erittäin positiivisesti astuessani sisään kauniisti entisöityyn navettarakennukseen. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerta oli pyhitetty sisustus- ja vaatepuodin sekä tunnelmallisen kahvilan käyttöön. Vintille rakennetussa yläkerrassa oli tarjolla oman tilan naudanlihaa, mutta myös lähituottajien antimia suklaasta jauhoihin ja jäätelöstä pienpanimo-oluisiin. Jyväskyläläisväriä näkyi T*BBQ:n maustesekoitusten muodossa.

Yläkerrasta löytyy pienpanimo-oluita...

Vintti on entisöity taidokkaasti...

Alakerran vanha karjakeittiö hehkuu lämpöä...

Uuden vuoden pihvilihojen lisäksi mukaan lähti kilon verran tilan jauhelihaa, Luopioisissa toimivan Sarkasen tilan jäätelöä sekä Keinuhongan ”omaa” Sonni-olutta. Sonni-olut on Vakka-Suomen Panimon valmistama etikettiolut, joka on samaa tavaraa kuin panimon oman vakiovalikoiman Prykmestar Pils. Tarjolla oli myös erinäisiä oluita ja siidereitä VASPilta ja Pihamaan Panimolta, joita tarjoiltiin myös alakerran kahviossa. Hyvä päätös antoisalle päivälle ja ehdottomasti kannatettava pysähdyspaikka jatkossakin.

Yleisesti Tampereen ja Lahden välinen maaseutu vaikuttaa erittäin vireältä ja palvelurikkaalta alueelta. Muhkeat kivirakennukset ja maalaiskartanot tuovat maisemaan silmää miellyttävää lisäarvoa ja mutkaisia pikkuteitä ajettaessa tuntuu, että jokaisesta notkosta löytyy kyltti joka opastaa erinäisten maaseutumatkailupalveluiden tai nähtävyyksien äärelle. Siitäpä tärppiä kesäretkille, jolloin ympäristö näyttää entistä monipuolisemmat kasvot…

J-P

Tässä vielä karttalinkit reitin kohteisiin:

Rönnvikin viinitila

Hämeenlinnantie 270,36660 Laitikkala

ronnvik.com

Lepaan viinitila

Viinitilantie 12,14610 Lepaa

hamk.fi/lepaa

Lammin Sahti / Kauppakeskus Tuulonen

Tuulosentie 1,14810 Tuulos

sahti.fi

Keinuhongan tila
Keinuhongantie 54,17610 Auttoinen

keinuhonka.fi