RPS Rock Blanc, Paper NEIPA & Scissors Sour

RPS:n alle kolmen euron uutuudet

RPS lähestyi olutkenttää kolmen totuttua alhaisemman hintapisteen uutuuden muodossa. Panimohan on aiemmin tehtaillut duopolin osapuolille private label -tuotteita, mistä käteen on kuuleman mukaan jäänyt hyvää oppia kustannustehokkuuden ja laadukkuuden tasapainottamisesta. Näin syntyi kolme laajaan levikkiin vapautettavaa mallasjuomauutuutta, joiden hyllyhinta on saatu painettua alle kolmeen euroon per tölkki. Kuluttajat varmastikin kiittävät tämän hintaluokan tarjonnan laajentumisesta.

Tyyleiksi kaupparintaman valloitukseen on valikoitunut Witbier, Sour sekä kansan suosikki NEIPA. Samalla vanha kunnon Rock, Paper, Scissors -nimitrio palaa markkinoille. Sain tuotteet testiin suoraan panimolta, mutta tätä lukiessasi oluiden pitäisi olla jo oman lähikauppasi hyllyillä melko kattavasti saatavissa.

Omaan makuun selvästi parhaiten toimii NEIPA, josta löytyy paljon sessiopotentiaalia. Wit jää vähän särmättömäksi ja Sourin hapanvaikutus jää myös vähän piippuun. Runsaan hedelmäinen se kyllä on, eli siitä puolesta ei moittimaan kyllä pääse. Alle kolmen euron kategoriassa varmasti ihan menevää tavaraa, eikä näitä kovinkaan kurttuotsaiseen kulutukseen varmasti ole tarkoitettukaan. Sauna lienee kova kaveri tähän seuraan ja sinnepä ainakin tuota NEIPAa tulee varmasti haettua itsekin.

 

RPS Rock Blanc

Witbier / 5,0%

Blanc on perinteisen korianterin lisäksi maustettu myös persikalla ja passionilla (aromeina ilmeisesti). Humalina Columbus ja Simcoe, rungossa ohra- ja vehnämallasta sekä kauraa.

Aika hailakkaa tavaraa, tuoksussa hedelmää ja korianteria. Maultaan aika makea Wit. Vehnää, kevyttä mausteisuutta ja runsaammin korianterista yrttisyyttä. Alla hedelmäisyyttä, hiilihapot aika minimissä. Aika leppoisa, vähän särmätön Wit.

Pisteet: 30/50

RPS Paper NEIPA

New England IPA / 5,0%

Uutuus-NEIPA nojaa CryoPop-, Simcoe- ja Ekuanot-humalten vahvuuksiin. Humalpainotus on selkeästi aromipuolella, mutta kun puhutaan kustannustehokkuudesta, on melko selvää että leikkuri iskee eritoten tropiikin kaikujen alkulähteisiin. Mitään yletöntä mehustelua ei siis ole tarjolla, vaan vahvuuksia on haettu helposta juotavuudesta, jota varsin hyvänoloinen raikkaus tukee mukavasti.

Kevyen utuinen, ihan nätti olut. Tuoksu aika mieto, pääosin trooppinen. Aika kepeä, siinä mielessä raikas kokonaisuus trooppisella päävärityksellä. Hyviä makuja, hillittyä menoa. Helposti sessioitavaa kamaa. Kolmikon selvästi monikäyttöisin.

Pisteet: 34/50

RPS Scissors Sour

Sour Ale / 4,8%

Saksi-souri on mangolla ja passionilla maustettu hapanolut, joka on humaloitu kevyesti Columbuksella. Rungossa ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Mausteaineista mango mainitaan, mutta passion piiloutunee aromi-sanan taakse.

Varsin mehevältä näyttää eli hedelmää on matkassa ihan hyvällä kaadolla. Passion nousee hedelmistä paremmin esiin, mango lämpenee vähän hitaammin. Hedelmäisyyttä on mukavasti, mutta happamuus jää aika kevyeksi. Se toki antaa ns. vetovoimaa, mutta omaan suuhun happamampaa saisi kyllä olla. Hyvä, menevä ja meheväkin porttisour kylläkin.

Pisteet: 31/50

Kanavan Harju Hopfenweisse

Kanavan Harju Hopfenweisse

• Tyyli: Wheat Ale
  
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Kanavan Panimo, Vääksy, Suomi

Kanavan Panimon Harju herätti mielenkiintoni eritoten erinomaisen tyylivalintansa puolesta, vaikka onhan tuo etikettikuvituskin varsin kaunista katseltavaa. Etiketin tarkempi tutkailu ja maistokokemus paljastavat, ettei aivan perinteisestä hopfenweissestä kuitenkaan ole kyse. Ei ainakaan siinä mielessä, miten asian päähänpinttymän omaisesti aina tapviitoseen rinnastan.

Harjulla näet puhaltaa Amarillon, Cascaden, Magnumin ja Mosaicin lisäksi korianteriset ja appelsiininkuoriset tuulet. Tajusinkin tuopposeni äärellä, että tätä tuli vastaan jo kesäriennoilla Aallonmurtajan tiskillä. Tuolla hanalätkässä komeili termi ”kesävehnä” tai jotain sen tapaista. Wittiksi kokemuksen päissäni mielsin ja jotain sen tapaista hahmottelisin tälläkin kertaa. Ehkä osin tuon kokemuksen johdattelemanakin…

Kanavan Harju Hopfenweisse

Vaaleankeltainen, utuisen samea olut nätillä vaahdolla. Näyttää hyvältä. Tuoksu on aromirikas, pääosin appelsiininen, sitrusyrttinen ja korianterinen. Takana on myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Hieman witmäinen meno... 

Maku on hyvä ja kesäinen. Vehnävä, korianterisen mausteinen tunnelma on myös sitruksinen, mandariininen ja yrttinen. Lopussa kohtalaista katkeroa ja mausteisuutta. Hyvin witmäinen hopfenweisse. Hyvä sellainen toki.

Pisteet: 34/50

RPS Salt'N'Pepa Elderflower Gose

RPS Salt'N'Pepa Elderflower Gose

• Tyyli: Gose
• Alk.%: 4,2
• Panimo: RPS Brewing, Kuopio, Suomi

RPS:n uutuusnäytteiden joukosta löytyi myös mielenkiintoinen Gose, joka muistuttaa taas kerran näiden kirpakampienkin oluiden kätkemistä hienouksista. Korianterilla, seljankukalla, sitruunan kuorella, rosepippurilla sekä tietenkin suolalla kultivoitu kokonaisuus on nimittäin mukavan raikas, kirpeä ja kesäisen kutsuva ilmestys, joka toimii myös näin talven keskellä. Humalapuolen Loral tehostaa vaikutelmaa.

Erityisen paljon pidän oluen nimestä, joka on rytmimusiikin kuuntelijalle suora viittaus samannimiseen menneen vuosituhannen tehotrioon: Cheryl James (Salt), Sandra Denton (Pepa) ja Deidra Roper (DJ Spinderella) muodostivat (ja ilmeisesti muodostavat edelleen) The First Ladies of Rap -nimityksenkin ansainneen Salt’N’Pepa -kokoonpanon. Veikkaisin, että perustuularikin tunnistanee Push It- tai Let’s Talk About Sex- hitit. Mutta löytyy sieltä muutakin.

No oli viittaus tahaton tai ei, on olut itsessään oivallinen. Monipuolisesti maustettu Gose, jossa maustaminen on tehty harkiten ja tasapainoa kunnioittaen, mausta silti tinkimättä. Toimii.

RPS Salt'N'Pepa Elderflower Gose

Utuinen vaaleankeltainen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksusta löytyy korianterisuutta, kirpeää sitruksisuutta sekä mukavaa kukkaisuutta.

Maku on hyvä, oikein raikas ja kirpeän puhutteleva. Löytyy sitrusta, sen kuoriosaa ja kukkaisuutta, mutta myös pientä yrttisyyttä, vaaleaa hedelmäisyyttä ja lopusta myös suolaisuutta. Kirpeä, kuiva ja napakka, muttei kuitenkaan mitään HC-kamaa. Jälkimaussa myös kukkeampaa sävyä. Tasapainoinen ja mukavanmakuinen gose. Mielikuvat ohjaavat väkisinkin hellekesään, mutta näin talvella tämän voisi sovitella oikeinkin hyvin vaikka saunan jälkitunnelmiin. Hyvää poljentoa savolaisilta.

Pisteet: 36/50