Kotiolut: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Kellarin perukoilta paljastui jokunen sinne unohtunut arvopullo, joista mm. tämä paikallisen Ukonmaljan aniksinnen, vahvaa belgityylin alea tuoreeltaan muistuttanut Rahkoi Weizenbock oli mieluisaa löydettävää. Aikaa edellisestä arviosta on vierähtänyt jo neljä ja puoli vuotta, mutta sain olutta matkan varrella muutaman ekstrapullonkin, kun itselleni se upposi, appivanhemmat kehuivat ja Tommi itse ei siitä juurikaan välittänyt. Win-win –tilanne siis.

Tämä pullo lienee lajinsa viimeinen, mikä on sääli. Lähes viiden vuoden ikään ehtinyt Weizenbock-vanhus vaikutti lasiin kaadettaessa menetetyltä tapaukselta colamaisen ulkomuotonsa ja etenkin nopeasti alas kahisevan vaahtonsa puolesta. Mutta vielä mitä! Ensinuuhkaisu herätteli jo vähän toiveita ja kun makukin näytti vihreää, nousi hymy taas huulille. Ajan myötä meno vain paranee lämmön tuodessa lisävivahteita esiin.

Rahkoihan on tosiaan jonkinlainen TAP6:n kopio, jonka Tommi hetken mielijohteessa maustoi aniksella ja kanelilla. Näistä ensimmäinen dominoikin makumaailmaa melko kovalla kädellä ja loi yhdessä tiukan maltaisen rungon kanssa aika vahvan belgiviban. Samaa menoa oli tarjolla vielä vuosienkin päästä, mutta nyt myös kaneli ilmoitteli itsestään ja makumaailma oli saanut mukavaa jämäkkyyttä osakseen – ehkä vähän lisää tasapainoakin…

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Tummanpuhuva, aluksi runsaan vaahdon nostava olut. Vaahto onkin jännä, sillä se alkaa yht’äkkiä huveta valtaisan kohinan saattelemana. Kokonaisuus näyttääkin pian kokikselta. Tuoksu hurmaa. Anis on läsnä vahvana, mutta myös kaneli ilmoittelee itsestään. Lämpöä ja runsautta uhkuva tuoksu harhauttaa mielikuvat Saksan sijasta Belgiaan – taas. Tummaa, ylikypsää kuivahedelmää, kuten rusinaa ja luumua liköörimäistä tiiveyttä muistuttavassa paketissa. Paahtunutta limppua, imeltynyttä siirappisuutta. Ai että.

Ja maku... Se itseasiassa on edelleen aika yskänlääkemäinen. Nyt ehkä vähän jouluisempi tuon kanelin kaikuessa mukavasti taustalla. Tiivistä belgitunnelmaa tarjoillaan täälläkin, vaikka ehkä sieltä semmoista pientä TAP6-tyyppistä vibaakin voi löytää. Tiivis, silti runsas kypsänä kuivattujen hedelmien ja ylisiirapoidun, pinnasta paahtuneen mallaslimpun liitto on kaunis, taustoiltaan takkamaisen lämmin eli tunnelmallisesti ja arvokkaasti hohkaava.

Huulet tahmaantuvat, mutta suutuntuma on edelleen vain keskirunsas, joskin tässä kohtaa hienosti toimiva. Jälkimakuun jää paahtuneen siirappisen maltaisuuden, aniksen, kuivan mausteisuuden ja nielua hitusen korventavan lämmön hieno ja pitkälle kantava kombinaatio.

Tätä kun saisi marraskuun iltoihin pullon-pari jemmaan...

Pisteet: 40/50

Pääsiäisherkkua kellarista: Gouden Carolus Easter Beer 2012

Pääsiäisen makuja säilöttynä...

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Brouwerij Het Anker, Mechelen, Belgia

Pääsiäinen tarjoaa pakanallekin pitkät vapaat, mitkä tänä vuonna tulivat kyllä tarpeeseen. Aurinkoiset hankikelit loistavat tänä vuonna poissaolollaan, mutta onhan harmaudessakin viehätyksensä. Saksasta saapunut vehnäolutkuorma sai kuitenkin jäädä odottelemaan keväisempiä kelejä kun suuntasin kulkuni kohti kellaria.

Kaivelin kellarin kätköistä esiin belgipanimo Het Ankerin jyhkeän pääsiäisoluen. Se on odotellut varmassa tallessa avaamista jo useamman vuoden, lähinnä siksi etten ole sitä koskaan muistanut pääsiäisrientoihin mukaani kaapata. Pullo on muistaakseni ostettu Alkosta keväällä 2012, joten ikääkin alkaa olemaan jo reippaasti nelisen vuotta. Parasta ennen –päiväys näkyy umpeutuneen jo viime vuoden lopulla mutta eipähän tämmöinen 10,5%:nen nektari mihinkään karkaa. Joskus jopa päinvastoin.

”Hankkeri” tunnetaan eritoten ryhdikkäistä ja vahvoista belgialeistaan ja samaa linjaa jatkaa myös aniksella ja curacaon kuorella maustettu Easter Beer. Pupuja, pääsiäismunia ja värikkäitä vaskikelloja vilistävä etiketti muuten on mainio esimerkki lainsäädäntömme mielivaltaisuudesta ja tekopyhyydestä. Joulupukin kuva kun on olutpullossa suuri soosoo, mutta puput ja pääsiäismunat eivät saman tulkinnan mukaan lapsia luonnollisesti kiinnosta. Veikeää…

Lisätäänpä vielä loppuun tällainen: EHYTin projektipäällikkö Anne Ahlefelt muuten sanaili lapsi, pääsiäinen ja viini –aiheesta ihan osuvasti: Saanko minäkin viiniä? –kirjoituksessa pulloa ei kehoiteta piilottamaan lapsosten silmiltä, eikä yksiselitteistä kieltämistä suositella aiheen läpikäyntiin. Avoin keskustelu, perustelu ja niiden pohjalta rajojen asettaminen ovat hyvä tapa ohjata jälkikasvua terveen kulttuurin pariin. Tästä olen samaa mieltä.

Gouden Carolus Easter Beer 2012

Rusehtava, valoa vasten punertava ja melko samea olut. Jonkin verran sakkaa näyttää mukana leijuvan, vaahto on oikeastaan ainut kaunis asia tässä oluessa – ainakin lähempää tarkasteltuna. Tuoksu on suoraan pullon suusta pehmeän aniksinen, vähän salmiakkimainen ja lempeän yskänlääkemäinen. Lasiin kaadettuna tuoksu hieman tasaantuu. Anis ottaa tukevan jalansijan muttei käy päälle. Se henkii pehmyttä, tasaisesti levittäytyvää ja muuhun lääkeyrttisyyteen nojautuvaa tunnelmaa. Yskänlääkettä, salmiakkisuutta sekä paahtuneen siirappista makeutta löytyy myös. Samoin kuivaluumuista ja rusinaista hedelmäisyyttä sekä karamellista, osin kuivakakkuista maltaisuuttakin.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Anis on hienosti esillä ja määrittää oluen hyvin pitkälle menemättä silti äärimmäisyyksiin. Oluen perustana on rusehtavan karamellinen, kuivatun luumuista ja rusinaista hedelmäisyyttä henkivä kokonaisuus. Paahtuneen siirappinen imelyys on melko tiivistä, lähinnä loppumaussa esiintyvää, aniksiseen raikkauteen ja kevyeen katkeroon sekoittuvaa. Hyvällä tasolla siis liikutaan. Tunnelma on lämmin, hieman huulia tahmaava ja lopussa kevyesti polttelevakin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että se viimeinen silaus, ryhdikäs potku jää mauista uupumaan. Osin laimea kuva kokonaisuudsta nimittäin jää. Liekö aika sitten pyöristänyt parhaimman terän…

Mutta. Hidas nautiskelu on paikallaan, sillä oluen nerokkuus pääsee valloilleen hyvin hitaasti. Maut syventyvät, tunnelma tiivistyy ja belgihedelmäinen, tumman karamellimaltainen ja hivenen paahtunut nektari hyväilee makunystyröitä. Anismainen tunnuspiirre sulautuu joukkoon saumattomasti täydentäen hienon kokemuksen. Tätä vaihetta vain piti vartoa pitkälti toista tuntia…

Tuomio: Anista, rehtiä belgitunnelmaa ja vähän ehkä ajan hampaankin jälkeä henkivä pääsiäisolut. Hyvä, tunnelmaltaan toimiva mutta ehkä vähän parasta teräänsä menettänyt belgi. Iski tuoreena paremmin, vaikka ihan hyvä on nytkin. Maltti on tässäkin valttia ja odotus palkitaan.

Malttamattoman pisteet: 34/50

Nautiskelijan pisteet: 39/50

Pyynikin Käsityöläispanimo Pääsiäisolut

• Tyyli: Aromatisoitu olut (anis-minttu-stout)
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi

Pääsiäisylläri löytyi tällä kertaa Tampereelta, sillä Pyynikin Käsityöläispanimo oli juhlan kunniaksi innovoinut melko mielenkiintoiselta kuulostavan yhdistelmän. Olut tyyliltään stout, mutta se on maustettu aniksella sekä itselleni ainutlaatuisena tapauksena mintulla. Minttusuklaahan ainakin toimii hyvin, mutta kuinka tuo yrtti sitten istuu paahteiseen olueen ja vieläpä voimakkaan aniksen seuraksi? Yleisesti tykkään juoda stouttini maitokaupparajaa jykevämpänä, mutta tästä huolimatta ruokaostoksilla yksi tällainen eksyi koriini. Toimiihan panimon porterkaksikko omasta mielestäni loistavasti…

Pyynikin Käsityöläispanimo Pääsiäisolut

Tumman ruskea, mustuuttakin lähentelevä olut melko niukalla vaahdolla. Tuoksu on varsin toimiva, kohtalaisen paahteinen ja tietyllä tapaa maanläheisen turpeinen. Hieman nahkea, ei juurikaan merkkejä käytetyistä yrteistä. Myös maussa on melko vahva paahteisen maltaan edustus, ehkä aavistus savun katkua lopussa, yleisemmin turvemaista tukevuutta. Loppupuoliskolla alkavat ilmeisetsi myös yrtit nousemaan esiin, sillä paahteen keskeltä kajastaa loppuunsa melko voimakastakin raikkautta – kuin Myntholia tai vastaavaa ikään. Sinällään jännä, toisaalta toimiva yhdistelmä, joskaan ei suuremmin hekumaa herättävä kuitenkaan. Suoranaista pääsiäisyhteyttä ei oikeastaan ole, mikä toki on ihan positiivinen asia. Suutuntuma yllättävän hyvä maitokauppaan tehdyksi stoutiksi, joskin jää toivotusta juuri vahvuutensa vuoksi.

Tuomio: Paahteinen, niiltä osin hyvinkin toimiva joskin kevyt kokonaisuus, joka saa uutta ilmettä Myntholmaisesti toimivasta yrttiparista. Kombo toimii, joskaan sille ei suuremmin kysyntää liene olemassa. Ei hassumpi, joskaan ei suuremmin intoiluakaan herätä. Kärsii selkeästi myös maamme lainsäädännöstä – aidon tuhtina toimisi varmasti paremmin. 

Pisteet: 31/50