 |
| Guinness Draught 0.0 |
Guinnessin
alkoholiton olut on ollut sen verran hyvin nyt esillä kauppavalikoimissa, että
päätin testata sen aikana kuluksi. Aihe on toki kiinnostanut jo ennestään,
mutta ehti jo vähän unohtua tässä odotellessa. Oluthan lanseerattiin jo vuosi sitten
saarimarkkinoilla, mutta jouduttiin vetämään pian pois myynnistä kontaminaatioriskin vuoksi. Nyt konsepti on kuitenkin saatettu kuntoon ja olutta laajasti Suomessakin.
Guinness
ei ole oikein koskaan kuulunut suosikkieni joukkoon ja jos tylysti haluaisin
sanoa, en oikeastaan suuremmin pidä siitä. Kokemusta on toki lähinnä vain
kauppojemme tölkkikaman ja parin muinaisen baarihanan verran, mutta kumminkin.
Siksipä yllätyin itsekin, että tämä holiton versio kiinnosti ihan aidosti.
Syynä
kiinnostuksella on toki oluen holittomissa harvemmin nähtävä tyyli sekä tölkin
sisältämä, kuohkeuden takaava typpikuula. Kuinka typpivaahdotus toimii alkoholittomassa
oluessa? Tätä olen miettynyt joskus aiemminkin ja nyt kysymykseen saatiin ainakin
osittainen vastaus: siinä missä ”normibissessäkin” eli kyllähän sillä
kermaistava vaikutus tuntumaan on, eikä nolla-Guinness sen myötä yhtään
hullumpi olut olekaan.
Ja
onhan tuota treenattukin. Panimo nimittäin kertoi aiemmin, että tuotetta on
kehitetty pieteetillä neljä vuotta ennen markkinoilla tuomista. Tuolta
takaisinvedolta pitkäjänteisyys ei kuitenkaan suojannut, mutta kyllähän tätä on
näemmä kannattanut ajan kanssa hieroa. En ole varma, onko itselläni juurikään
käyttöä holittomalle, joskin suhteellisen pehmytmakuiselle stoutille, mutta
oluen natiiviversion ystävät osaavat tälle varmasti sopivia tilanteita keksiä.
Hyvin
kuitenkin toimii eikä puhettakaan, että nollapinnaisesta oluesta menisi. Sen verran
on runsautta ja makua matkassa. Esikuvaan en osaa suoraan verrata, kun ei
hetkeen ole tullut maistettua, mutta kyllä tuon yhteyden aika selkeästi tästä
mielestäni huomaa.
Raaka-aineet: vesi, ohramallas, ohra, paahdettu ohra,
fruktoosi, luontaiset aromit, typpi, humala
 |
| Guinness Draught 0.0 |
Tummanpuhuva olut kaatuu lasiin paksuna, hitaasti mutta varmasti kestävän
vaahdon ylleen keräten. Oikeinkin kaunis ja ihailua kestävä ilmestys. Tuoksu on
paahtomaltainen ja suklainen, hieman kypsän hedelmäinenkin. Menee ihan täydestä
eli toimii.
Ensisiemaus ei vakuuta. Seuraava tasoittaa mietteitä ja juoni alkaa löytymään.
Kepoisuuden huomaa, mutta nollavahvuiseksi ei kyllä millään arvaisi.
Paahtomaltainen, hieman suklainen kokonaisuus on tosiaan hieman ohut, muttei
vetinen tai häiritseväkään. Suutuntuman kermaisuus tekee paljon.
Välillä maku tuntuu katoavan hörpyn alkuvaiheilla, mutta paahteinen jälkimaku
on onneksi runsas. Miten tätä nyt osaisi kuvailla? Varsin hyvä, maistuva ja
hyvin onnistunut nolla-Guinnes jota nauttii mielellään. Paikoin maku
notkahtelee, mutta odotukset ylittyvät kuitenkin. En tosin tiedä, tuleeko tästä
tapaa kuitenkaan. Ehkä satunnainen.