Himo Ajojahti

Himo Ajojahti

• Tyyli: Farhouse Ale
  
• Alk.%: 7,0
• Panimot: Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Himon Ajojahti kiinnosteli paitsi etikettinsä, myös harmillisen harvoin vastaan tulevan tyylinsä puolesta siinä määrin paljon, että valtuutin HopHuntersin Joonan nappaamaan purkillisen matkaansa. Oluen nimi viittaa etikettikuvituksensa vahvasti tukemana David Morrellin Ajojahti -trilleriin (1972), johon Rambo-elokuvien ensimmäinen osa, Taistelija, pohjautuu.

Se, mikä oluessa myös kiinnosti oli tosiaan sen tyylisuuntaus. Jenkki- ja belgimenoa yhdisteleviä Farmhouse Aleja ei tänäpäivänä kamalasti vastaan tule. Onneksemme Himo tarttui tätä härkää sarvista ja teki sen vielä varsin tyylikkäästi. Hiivana toimii Belle Saison, humalpariksi on valikoitu Taluksen ja Huell Melonin yhteenliittymä. Lopputulos on erittäin suunmukainen eli näitähän voisi tehdä vähän useamminkin.

Himo Ajojahti

Utuinen, vaaleankeltainen olut valkoisella vaahdolla. Tuoksussa vaaleaa hedelmää, sitrusta, havua, mausteisuutta ja kukkaisuutta. Kuivahko, olkisuuttakin. Aromia mukavasti, pirskahtelevaakin otetta on.

Maku on oivallinen. Vehreää kukkaisuutta, hyvä annos verigreippisyyttä, kevyemmin aprikoosia ja muuta, vaaleapiirtoista hedelmäisyyttä. Lopussa kuivaa mausteisuutta, jälkimakuun nousee hieman kookostakin. Yleisilme on kuivanlainen, pirskahteleva ja aromaattinen. Erittäin hyvä.

Pisteet: 38/50

Himo Meistä: Kalle

Himo Meistä: Kalle

• Tyyli: Farmhouse Ale
  
• Alk.%: 7,0
• Panimot: Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Himon pääpanijana toimiva Kalle Hirvikoski on saanut (ja myös itse tehnytkin) oman nimikko-oluen, Kallen. Farmhouse ale -tyylivalinta ei armoitettuna saisonnikkarina jo Moose on the Loose -hirvipanimon ohjaksissa tunnetun Kallen kohdalla liene kenellekään yllätys. Tähän keittoon on ladattu tehokeinoiksi hyvä annos Mosaicia, Cashmerea ja El Doradoa. Sanomattakin selvää, että tämähän toimii erinomaisesti.

Bierkkalan reissulla huomasin pienen palan Kallea kasvamassa ikää myös tynnyrin sisällä, joten oluesta lienee jossain vaiheessa myös BA-versiota tuloillaan. Tammiasun tarkempaa luonnetta en ulkoisesti osannut arveloida, mutta joku viiniviritteinen tynnyrikypsytys voisi tälle olla aika veikeäkin valinta. Miksei moni muukin vaihtoehto.

Himon Meistä-sarjan toinen osa kertoo pääpanija Kalle Hirvikosken tarinan. Humaloidun farmhouse alen keinoin.

"Uudestisyntynyt.

Humalan poika."

Himo Meistä: Kalle

Olkisen vaaleaa, valkeavaahtoista olutta elokuun iltaan. Tuoksussa hieman kirpakkaakin valkoviintä, viinimarjapensaan lehteä, limenkuorta sekä kevyttä mausteisuutta. Taustalla vaaleaa hedelmää, melko kuivaa tuntua ja oikein toimivaa menoa.

Maku on oivallinen. Se on hieman jopa villin oloinen. Valkoviintä, mustaherukan lehteä, sitruksen ja limen raastettua kuoriosaa sekä mukavaa, valkopippurista mausteisuutta. Taustalla vienompia vivahteita, jotka vaativat hieman keskittymistä... Kevyt kookos, ananas ja persikka nyt ainakin. Olemukseltaan kuivahko, suussa hieman pyöreyttä mutta menevän raikkaana kulkeva olut.

Pisteet: 38/50

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

• Tyyli: Farmhouse Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimot: Paloaseman Panimo, Nummi-Pusula, Suomi / Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Pirkanmaan visiitin yksi päämäärä oli luonnollisesti napata pieni pala Bierkkalaa myös mukaan. Tarjolla olikin vielä jonkinmoinen satsi juhannuksen korvilla kauppatarjontaan tullutta Verivelka-kollaboa. Veripersikalla maustettu farmhouse ale on valmistettu yhdessä Paloaseman Panimon kanssa ja sehän oli se kaikkein ensimmäisin markkinoille saatettu saati ylipäänsä valmistettu himolainen. Ja vielä toistaiseksi ainoa, jota on myyntiin saatu, mutta tämäkin asia tulee lähiviikkoina muuttumaan uusien kollabojen myötä.

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Mutta Verivelkaa siis ensalkuun. Amarillolla humaloitu, Saccharomyces Bruxellensis Troisilla (WLP644) käytetty, villin belgimäinen farmhouse ale on maustettu suuhuntuntuvasti veripersikalla. Tällaista hedelmään en oikeastaan tiennyt olevan olemassakaan, eli jälleen kerran olut onnistui sivistämään blogistia. Tässähän tullaan viisaammiksi vain, kuten eräässä laulussa ehkä hieman ironisesti todetaan…

Verivelan rungosta löytyy seuraavanlainen mallaskattaus: Simpsons Golden Promise, Ireks Wheat Malt & Simpsons Malted Oats. Lopputulema onkin heti ensisiemaisultaan hyvinkin kesäjanoon osuva ja hyvällä juomahalulla kumottava kokonaisuus. Ensivaikutelma pitää loppuun saakka, vaikka makumaailman monipuolisuus kovinta sessioinnin sulavuutta kaivatusti toppuutteleekin.

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Kevyelti punertava, oranssisen keltainen olut kevyellä vaahdolla. Sameus tummentaa punakkuutta hieman. Tuoksu on melko mieto, mukavan belgiesterinen ja -mausteinen kylläkin. Sitrusaromia ja syvempää hedelmää joka lienee sitä veripersikkaa.

Makuhan rokkaa. Erinomainen hellekesän janonsammuttaja ensisimauksen ja sitä pakonomaisesti seuraavien toistojen perusteella. Ajan varttuessa makumaailma syvenee ja tahti hiipuu pohdiskelevamman nautiskelun virtaan.

Sitruksista aromaattisuutta ja pirskahtelevuutta, sopivaa belgituntua ja kevyttä mausteen kuivuutta. Veripersikka tuo punakkaa, hedelmäistä pyöreyttä mukaan ja samalla runsauttaa makumaailmaa. Jälkimaku nostaa belgiestereitä ja sopuisaa mausteisuutta esiin yhdistäen sen sitruksisuuteen ja kevyeen persikkaisuuteen. Juotavuus edelleen aika kohdillaan ja tämähän on kuin kesää varten tehty. On hyvä!

Pisteet: 37/50

Blaugies La Moneuse

Blaugies La Moneuse

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brasserie de Blaugies, Dour-Blaugies, Belgia

Perhepanimo Blaugies nousi tutkaani Tallinnasta löytyneen Hill Farmstead -kollabon myötä. La Vermontoise oli miltei täydellinen osuma saisonmaailmaan, joten tottahan belgipanimon muutkin tuotteet herättivät sen myötä kiinnostusta. Perinteiseksi, aidon rustiikkiseksi tyyliedustajaksi kehuttu La Moneuse olikin sitten sopiva valinta seuraavaksi testattavaksi. Ennakko-odotukset olivat toki vähän kaksinaiset, kun juoman kuvaillaan edustavan perussaisonien vastakkaita ääripäätä mielijuomani Saison Dupontin kanssa. Mutta harvemminhan Saisonilla metsään on menty, eikä näin käynyt tälläkään kertaa.

Panimosuvun paikallisesti rettelöineen esi-isän A. J. Moneusen mukaan nimetty olut ei toki samanlaiseen ihastuksen tunteeseen yllä kuin mitä enemmän Dupontin suunnalle osuva La Vermontoise aiemmin, mutta on oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä, millaiseksi olen perinteiset belgialaiset maalaisoluet jostain syystä mieltänytkin. Maanläheinen, kuiva ja ei niinkään runsaasti aromihumalaa tarjoava, rustiikkinen, viljava ja sopivan hillitty mielikuva oluesta, jota jo satoja vuosia sitten on kesäisellä maaseudulla tarjoilta, on piirtynyt syystä tai toisesta alitajnutani pintaan. Sellainen olut tämä La Moneuse myös on.

Blaugies La Moneuse

Oranssihtavan keltainen, runsaan ja valkean vaahdon nostava, utuinen olut. Tuoksu on rustiikkinen, melko kuiva kukkean maanläheinen. Ei siis mitään aromi-iloittelu kuten dupontit ja kumppanit. Rehdin tuntuinen, mausteinen ja lopulta hivenen kirpeän sitruksinenkin.

Maku yrttisen kukkaisa, sitruksen kirpeyttä ja mausteisuutta tarjoava. Aika kuiva, melko pureva ja rustiikkinen. Vähän ummehtunut, kepeän maanläheinen, kevyen esterinen ja sekalaisen yrttinen... Pitkälti sellainen, jonkalaiseksi tämän ”maalaisoluttyylin” olen perinteisessä mielessä mieltänytkin. Tai lähinnä päissäni ajatellut. Toimiva, muttei omiin suosikkeihin nouseva sesoon.

Pisteet: 35/50

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre

• Tyyli: Farmhouse Ale / Wild Ale / Sour Ale
• Alk.%: 6,7
• Panimo: Ebeltoft Gårdbryggeri, Ebeltoft, Tanska

Århusin itäpuolella toimiva Ebeltoft Gårdbryggeri on itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Melko lailla omissa oloissaan manner-Tanskan itärannalla sijaitseva maatilapanimo ei tosin lienekään aivan niitä helpommin saavutettavia toimijoita, sillä paikka vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän rehdin maalaismaiseman äärilaidalla. Pienenpienen kylän läpi kulkee yksi kapea maalaistie, joka ei tunnu johtavan oikein minnekään, Ebelstoftin taajamaan on matkaa reilut kymmenen kilometriä, eikä alue ole edes minkään pääreitin varrella tai edes lähettyvillä. Rehtiä maalaismenoa on siis paikalle etsiytyvällä tarjolla ja nähtävästi panimolta löytyy myös oma kahvila ja taproom. Kesäistä maalaisraittia kelpaa ihastella vaikka Street View'n ratissa matkaten.

Panimon oluita löytyi ainakin jokin aika sitten vielä Kihoskhin valikoimista ja sieltä tämä brettainen Le Sacre -saisonikin on peräisin. Rehdin rustiikkinen farmhouse ale onkin osuva tapa aloittaa tämänkaltaiseen panimon tutustumisen ja se palvelikin makumatkatarkoitusta varsin mainiosti.

Panimo on maaseutustatuksestaan huolimatta tehnyt oluita käytännössä kokonaisvaltaisella skaalalla aina sameista opportunistidiipadaapoista amber lagereihin, portteriin ja hellesiin. Se on myös yksi useiden Kissmeyer Beer -oluiden tekopaikoista, eikä ensikosketus lainkaan hassumpaa kuvaa antanut.

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre

Oranssinen ja valkeavaahtoinen olut kaatuu lasiin varsin kauniina ja kutsuvana. Tuoksu on aika funky. Ei siis ihan perusduponttia. Brettaa, vaaleaan vehnäistä ja viljavaakin mallasta, hieman valkopippurisuutta mausteisuutta, viheromenaa ja yrttisyyttä. Tallituulahduksessa on myös kevyttä kuivakukkaisuuden aromia.

Maku toistaa tuoksua. Se on mukavan rustiikkinen ja tallimaisen veikotteleva. Valkoviinietikkaisuus puhdistaa saisonpiirteitä jossain määrin pois, mutta runko toimii saisonmausteisuuden saadessa sijaa loppupuoliskolla. Kokonaisuus on paikoin hivenen hapuileva, mutta päälinjoiltaan hienosti toimiva ja omaa makuhermoa puhutteleva. Sopivan sour, pääosin viheromenainen, saisonmausteinen ja funkyn etikkainen.

Pisteet: 38/50