Blaugies La Moneuse

Blaugies La Moneuse

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brasserie de Blaugies, Dour-Blaugies, Belgia

Perhepanimo Blaugies nousi tutkaani Tallinnasta löytyneen Hill Farmstead -kollabon myötä. La Vermontoise oli miltei täydellinen osuma saisonmaailmaan, joten tottahan belgipanimon muutkin tuotteet herättivät sen myötä kiinnostusta. Perinteiseksi, aidon rustiikkiseksi tyyliedustajaksi kehuttu La Moneuse olikin sitten sopiva valinta seuraavaksi testattavaksi. Ennakko-odotukset olivat toki vähän kaksinaiset, kun juoman kuvaillaan edustavan perussaisonien vastakkaita ääripäätä mielijuomani Saison Dupontin kanssa. Mutta harvemminhan Saisonilla metsään on menty, eikä näin käynyt tälläkään kertaa.

Panimosuvun paikallisesti rettelöineen esi-isän A. J. Moneusen mukaan nimetty olut ei toki samanlaiseen ihastuksen tunteeseen yllä kuin mitä enemmän Dupontin suunnalle osuva La Vermontoise aiemmin, mutta on oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä, millaiseksi olen perinteiset belgialaiset maalaisoluet jostain syystä mieltänytkin. Maanläheinen, kuiva ja ei niinkään runsaasti aromihumalaa tarjoava, rustiikkinen, viljava ja sopivan hillitty mielikuva oluesta, jota jo satoja vuosia sitten on kesäisellä maaseudulla tarjoilta, on piirtynyt syystä tai toisesta alitajnutani pintaan. Sellainen olut tämä La Moneuse myös on.

Blaugies La Moneuse

Oranssihtavan keltainen, runsaan ja valkean vaahdon nostava, utuinen olut. Tuoksu on rustiikkinen, melko kuiva kukkean maanläheinen. Ei siis mitään aromi-iloittelu kuten dupontit ja kumppanit. Rehdin tuntuinen, mausteinen ja lopulta hivenen kirpeän sitruksinenkin.

Maku yrttisen kukkaisa, sitruksen kirpeyttä ja mausteisuutta tarjoava. Aika kuiva, melko pureva ja rustiikkinen. Vähän ummehtunut, kepeän maanläheinen, kevyen esterinen ja sekalaisen yrttinen... Pitkälti sellainen, jonkalaiseksi tämän ”maalaisoluttyylin” olen perinteisessä mielessä mieltänytkin. Tai lähinnä päissäni ajatellut. Toimiva, muttei omiin suosikkeihin nouseva sesoon.

Pisteet: 35/50

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre

• Tyyli: Farmhouse Ale / Wild Ale / Sour Ale
• Alk.%: 6,7
• Panimo: Ebeltoft Gårdbryggeri, Ebeltoft, Tanska

Århusin itäpuolella toimiva Ebeltoft Gårdbryggeri on itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Melko lailla omissa oloissaan manner-Tanskan itärannalla sijaitseva maatilapanimo ei tosin lienekään aivan niitä helpommin saavutettavia toimijoita, sillä paikka vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän rehdin maalaismaiseman äärilaidalla. Pienenpienen kylän läpi kulkee yksi kapea maalaistie, joka ei tunnu johtavan oikein minnekään, Ebelstoftin taajamaan on matkaa reilut kymmenen kilometriä, eikä alue ole edes minkään pääreitin varrella tai edes lähettyvillä. Rehtiä maalaismenoa on siis paikalle etsiytyvällä tarjolla ja nähtävästi panimolta löytyy myös oma kahvila ja taproom. Kesäistä maalaisraittia kelpaa ihastella vaikka Street View'n ratissa matkaten.

Panimon oluita löytyi ainakin jokin aika sitten vielä Kihoskhin valikoimista ja sieltä tämä brettainen Le Sacre -saisonikin on peräisin. Rehdin rustiikkinen farmhouse ale onkin osuva tapa aloittaa tämänkaltaiseen panimon tutustumisen ja se palvelikin makumatkatarkoitusta varsin mainiosti.

Panimo on maaseutustatuksestaan huolimatta tehnyt oluita käytännössä kokonaisvaltaisella skaalalla aina sameista opportunistidiipadaapoista amber lagereihin, portteriin ja hellesiin. Se on myös yksi useiden Kissmeyer Beer -oluiden tekopaikoista, eikä ensikosketus lainkaan hassumpaa kuvaa antanut.

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre

Oranssinen ja valkeavaahtoinen olut kaatuu lasiin varsin kauniina ja kutsuvana. Tuoksu on aika funky. Ei siis ihan perusduponttia. Brettaa, vaaleaan vehnäistä ja viljavaakin mallasta, hieman valkopippurisuutta mausteisuutta, viheromenaa ja yrttisyyttä. Tallituulahduksessa on myös kevyttä kuivakukkaisuuden aromia.

Maku toistaa tuoksua. Se on mukavan rustiikkinen ja tallimaisen veikotteleva. Valkoviinietikkaisuus puhdistaa saisonpiirteitä jossain määrin pois, mutta runko toimii saisonmausteisuuden saadessa sijaa loppupuoliskolla. Kokonaisuus on paikoin hivenen hapuileva, mutta päälinjoiltaan hienosti toimiva ja omaa makuhermoa puhutteleva. Sopivan sour, pääosin viheromenainen, saisonmausteinen ja funkyn etikkainen.

Pisteet: 38/50

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

• Tyyli: Saison
  
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi / Prairie Artisan Ales, Tulsa, Oklahoma, USA
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Yksi tuoreimman Tallinnan reissun harvoista kotiintuomisista oli TapTapin hyllystä mukaan napattu Omnipollon ja Prairien bretta-aateloitu Potlatch. Mosaicilla humaloitu brettasaison herätti mielenkiinnon räväkän vihreällä paperikääreellään ja oli rehellisesti sanottuna puhdas arpaostos, joka osoittautui loppujen lopuksi varsin mainioksi sellaiseksi. On nimittäin runsasmakuinen, aromirikas ja samaan aikaan raikas ilmestys.

Potlatchia on tehty kahdella mantereella, joista Tallinnassakin oli tarjolla luonnollisesti tuo De Proefilla valmistettu Euro-versio. Oluen nimi viitannee Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteeseen, juhlaan, jossa omaa vaurautta jaetaan muulle väestölle omaa varallisuutta ja mahtia esiintuoden. Tai sitten nimi viittaa nykymuotoisiin nyyttikesteihin. Tosin tämankaltaisen oluen kaatelu nyyttäreillä olisi periaatteessa alkuperäisen Potlatchin kaltainen rituaali, joka varmasti herättäisi kanssahörhöjen kunnioituksen.

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

Hyvin kaunis, varsin vaaleankeltainen ja todella runsaan, kestävän ja kuohkean vaahdon nostava olut. Tuoksusta löytyy aromaattista, vaaleaa tropiikin hedelmää, sitrusta sekä melko runsasta brettaisuutta. Belgimausteita, saisonhiivaa, vaalean viljavaa mallasta ja kevyttä yrttisyyttä. Runsas ja valloittava.

Maku on upea. Sitruksinen kirpeys, brettataika, aromaattinen tropiikin tuulahdus ja kuivattava pippurimausteisuus uppoavat makuhermoon hienosti. Monin paikoin jopa orvalmaista menoa, joskin vähän kliinisemmässä muodossa. Ei pahasti, mutta pieni rustiikkisuus voisi tehdä terää.

Aromipuolella ei kuitenkaan ole säästelty ja yleinen raikkaus on ihailtavalla tasolla vaikka makujen runsaus ja kerroksellisuus hyvin eloisalla tasolla ovatkin. Tyylikäs ja arvokaspiirteinen brettasaison.

Pisteet: 40/50

Separatist Beer Project Strange Landscapes: Sauvignon Blanc

Separatist Beer Project Strange Landscapes: Sauvignon Blanc

• Tyyli: Saison / Farmhouse Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Separatist Beer Project, Easton, Pennsylvania, USA

Itärannikon Eastonista ponnistava Separatist Beer Project on yksi monista kiintoisista toimijoista Atlantin takana. Pari vuotta sitten remontoituun, vanhaan silkkitehdaskiinteistöön rakennettu ”Blendery” omaa modernien IPA-tuotteiden sun muiden trendikkäiden tyylien lisäksi mielenkiintoisen Strange Landscapes -olutlinjan. Sen ensimmäinen markkinoille laskettu tuote on nyt käsittelyssä oleva Sauvignon Blanc, joka on saanut Euroopankin markkinoilla jo seuraa myös muista linjaston tuotteista, esimerkiksi Chardonnaysta.

Sauvignon Blanc on tyyliltään eräänlainen viini-Saison. Sen pohjana toimivaa sesoonia on ensin kypsytetty vuoden verran ranskalaisissa tammitynnyreissä, sitten lilluteltu yhdessä Sauvignon Blanc -rypäleiden kanssa ennen sulkemista vasta tyhjennettyihin Russian River Valleyn valkoviinitynnyreihin. Kutkuttavalta kuulostava olut kuitenkin aiheutti hienoisen pettymyksen melko vaimealla ja syvyyttä kaipaavalla makukokonaisuudellaan. Ihan miellyttävää kesämaisteltavaa, mutta silti turhan ujoa noustakseen elitistiseksi hurskailuksi. Sääli.

Separatist Beer Project Strange Landscapes: Sauvignon Blanc

Utuinen, kauniin vaalean vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksussa on valkoviiniä sekä kevyen happamaa, sitrussävyistä ja viheromenaista sourmenoa. Alkuun kombo onkin erittäin puhutteleva, vähän lambicmainenkin, mutta tylpistyy nopeasti vähän sekavaksi ja mitäänsanomattomaksi... Hemmetti, taustalla tuntuu olevan jotain haaleaa kaneliomenaa tai -päärynää. Aika jännä.

Maku on aika jees, ainakin suhteessa tuoksun aiheuttamaan pettymykseen. Makukirjo on melko monipuolisen oloinen, mutta voimakkuus on varsinkin aluksi melko varovaisella tasolla. Tausta jää ikäänkuin tyhjäksi, mutta korjaantuu onneksi pienen odottelun jälkeen. Jälkimaku lienee se voimakkain ja ehkä paraskin osa maussa.

Tuoksu antaa edelleen kanelilisää, mutta makuun se ei onneksi yllä. Vaaleaa, rypälemäistä ”mehukkuutta” ainakin on. Viinimäisyyttäkin se voisi terminä olla, mutta tuo nyt ensimmäisenä mieleen tuli. Viheromenaista kirpeyttä, kevyttä sitrusta ja tammea. Jälkimaku on kohtalaisen napakka ja edelleen omenainen, pirskahtelevan viinimäinenkin. Funkkista ei löydy ja vähän kliininen tuo kokonaisuus yleisestikin on. Jonkinlaista yrttisyyttä, puuta, vaaleaa, kevyesti hapanta marjaisuutta... Ihan toimivia elementtejä. Mutta yhteensovitus ja kokonaiskuva ontuvat edelleen sen verran, ettei tästä varsinaisesti hurmaannu. Hyvä on, muttei sen enempiä.

Pisteet: 34/50