tiistai 3. joulukuuta 2019

Blaugies La Moneuse

Blaugies La Moneuse
Perhepanimo Blaugies nousi tutkaani Tallinnasta löytyneen Hill Farmstead -kollabon myötä. La Vermontoise oli miltei täydellinen osuma saisonmaailmaan, joten tottahan belgipanimon muutkin tuotteet herättivät sen myötä kiinnostusta. Perinteiseksi, aidon rustiikkiseksi tyyliedustajaksi kehuttu La Moneuse olikin sitten sopiva valinta seuraavaksi testattavaksi. Ennakko-odotukset olivat toki vähän kaksinaiset, kun juoman kuvaillaan edustavan perussaisonien vastakkaita ääripäätä mielijuomani Saison Dupontin kanssa. Mutta harvemminhan Saisonilla metsään on menty, eikä näin käynyt tälläkään kertaa.

Panimosuvun paikallisesti rettelöineen esi-isän A. J. Moneusen mukaan nimetty olut ei toki samanlaiseen ihastuksen tunteeseen yllä kuin mitä enemmän Dupontin suunnalle osuva La Vermontoise aiemmin, mutta on oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä, millaiseksi olen perinteiset belgialaiset maalaisoluet jostain syystä mieltänytkin. Maanläheinen, kuiva ja ei niinkään runsaasti aromihumalaa tarjoava, rustiikkinen, viljava ja sopivan hillitty mielikuva oluesta, jota jo satoja vuosia sitten on kesäisellä maaseudulla tarjoilta, on piirtynyt syystä tai toisesta alitajnutani pintaan. Sellainen olut tämä La Moneuse myös on.

Blaugies La Moneuse
Oranssihtavan keltainen, runsaan ja valkean vaahdon nostava, utuinen olut. Tuoksu on rustiikkinen, melko kuiva kukkean maanläheinen. Ei siis mitään aromi-iloittelu kuten dupontit ja kumppanit. Rehdin tuntuinen, mausteinen ja lopulta hivenen kirpeän sitruksinenkin.

Maku yrttisen kukkaisa, sitruksen kirpeyttä ja mausteisuutta tarjoava. Aika kuiva, melko pureva ja rustiikkinen. Vähän ummehtunut, kepeän maanläheinen, kevyen esterinen ja sekalaisen yrttinen... Pitkälti sellainen, jonkalaiseksi tämän ”maalaisoluttyylin” olen perinteisessä mielessä mieltänytkin. Tai lähinnä päissäni ajatellut. Toimiva, muttei omiin suosikkeihin nouseva sesoon.

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti