Sonnisaari Surunpilaaja

Sonnisaari Surunpilaaja

• Tyyli: Savuolut / Kölsch
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi

Pakko myöntää heti kättelyssä, ettei Sonnisaaren savuinen kölsch olisi lähtenyt mukaani, mikäli sen nimi olisi ollut jotain muuta kuin Surunpilaaja. Ajatus savukölssistä ei itsessään kamalan houkuttelevalta nimittäin kuulostanut, mutta otin sen kuitenkin mukaani pelkän nimen vuoksi. Epäoluellisiin asioihin tulee aina aika ajoin tartuttua ja hämmästyttävän usein lopputulema on hyvinkin mieluinen – jopa yllättävänkin herkullinen.

Vaikka Sonnisaaren tekemisten kova taso tiedossa olikin, tältä oluelta en uskaltanut odottaa oikeastaan yhtään mitään. Mitä savukölsch voisi edes olla? Ainakin se lienee vaaleaa? No eipä ollut, vaan sysitummaa, kuten kaataessa hämmästelin. Oluen tuoksu taas yllätti hyvin voimakkaalla olemuksellaan, suoranaisella pyökkisavun ja tervan pehmeällä pölläyksellä. Kun makukin jatkoi syvän savuisissa, maltaisissa ja edelleen tervatulle jälkimaun portille johdattelevissa tunnelmissa, oli jo pakko kaivaa internet avuksi peliä selventämään:

”Meillä Sonnisaarella fanitetaan isosti kölschejä. Muutama ollaan pantukin, mutta vielä useampi juotu. Tyyli-ikonit ovat yleensä asemansa ansainneet, mutta välillä on hauskaa venytellä rajoja oikein huolella.

Surunpilaajassa puettiin kölsch aivan uuteen kuosiin. Muotia ovat nyt kokomusta olemus ja beiget vaahtokukkaset. Piristävää särmää tuoksupuolelle tuovat turve- ja pyökkisavulla aateloidut maltaat sekä ikityylikäs East Kent Goldings -humala. Olut on mukavan tasapainoinen, keveän raikas, hennosti tervaisen savuinen tumma ale, jota juo mielellään vaikka isommankin annoksen. Kyllä pilaa kaikki mahdolliset marraskuiset surut tämä juoma! Sopii erittäin hyvin myös ruokapöytään alkutalven juurevia makuja komppaamaan.”

Nyt ymmärrän paremmin. Tosin, vaikka olisin oluen tarinan tarkemmin tuntenutkin, olisin silti vaatinut nimenmuotoista kannustinta siihen tarttumiseen. Näin maistokokemuksen jälkeen tiedän kuitenkin tarvitsemani lisää. Vaikka sonnisaarelaisten luonnehdinnasta löytyykin viittauksia kepeästä raikkaudesta, on sen makumaailma vahvuuteen nähden minusta pikemminkin yllättävän runsas ja monisyinen, vaikka isomman annoskoon nauttimispotentiaalin kyllä allekirjoitan. Todella toimiva kokonaisuus savuisten makujen ylistäjille.

Olut on ostettu HIISI Taproom & Bottelshopin ulosmyyntikaapista.

Sonnisaari Surunpilaaja

Tosi tumma, mustaa lähestyvä olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Pehmeän, mutta runsaahkon savuinen, kevyen tervainen ja mielenkiintoinen. Ehkä vähän hedelmääkin alla.

Maku on mainio. Tosi runsas, miellyttävän pyökkisavuinen, jälkimaussa upean tervainen. Kivan pyöreähköä maltaisuutta, jostain kaivan kepeää hedelmääkin. Se tosin jää pieneksi nyanssiksi. Ai että, onpas mainiota menoa. 

Pisteet: 38/50