Kaksi thornbridgeläistä: Jaipur & Wild Raven

Viime lauantaina tuli piipahdettua Jyväskylän Revolutionissa kaverin synttäreiden muodossa. Melko vähän on kaupungin ruoka- ja juomatarjontaa tullut viime aikoina käytyä lävitse, mutta yleisesti mieliin on jäänyt muhimaan käsitys oluttarjonnan hyvästä laajentumisesta myös olutravintoloiden ulkopuolella. Niinpä myös Revolution tarjoaa ihan kohtalaisen valikoiman maltaisia makuja listoiltaan. Listalta löytyi mm. BrewDogin perustuotteita sekä Sierra Nevadan ja Lagunitaksen makuja, unohtamatta Hiisin tuomaa paikallisväriä. Pääosin lista tarjoilikin muodikkaan rapeaa menoa, mikä hieman ikävästi tarkoitti sitä, ettei jälkiruoaksi oikein tahtonut paahteisempia sävyjä löytyä. Tästä kuitenkin selvittiin hieman soveltamalla… Uusia tuttavuuksia haaviin jäi kaksin kappalein, yhdeksi suosikkipanimoistani nousseen Thornbridgen oluita kumpainenkin. Otetaan ensin tarkasteluun aperitiivinä toiminut Jaipur IPA.

Thornbridge Jaipur

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti

Jaipuria olen kuullut monesta suunnasta kehuttavan, mutta pitkään kyseinen olut on allekirjoittaneen onnistunut kiertämään. Pullotettuna olen kyseistä olutta useinkin olutravintoloiden kaapeissa havainnut, mutta olen keskittänyt voimani hanasta lasketun humalapommin metsästykseen – nyt odotus vihdoin palkittiin.

Thornbridge Jaipur

Melko suoraviivainen, maistuva ja tuntumaltaan virkistävän kevyt IPA hyvällä purevuudella. Paljon greippistä katkeroa, hieman ruohoa ja kukkaistakin otetta. Aromaattista hedelmää on hillitysti, samoin hennon makeaa mallasta. Oikein mainio, turhia kikkailematon IPA, joka kelpasi myös ruuan kylkeen. Raikas, katkera ja maittava.

Pisteet: 38/50

Thornbridge Wild Raven

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,6
• Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti

World Beer Awardseissa 2012 maailman parhaaksi Black IPAksi valittu bakewellilainen oli itselleni mieluisa yllätys ja melko rapsakasta hinnasta (10,90€/0,5l) huolimatta otin pullollisen maisteluun. Wild Ravenin takana on uusiseelantilainen, nykyisin jo Buxtonin kirjoilla oleva, kotioluistaankin aikanaan tunnustusta saanut James Kemp. Hänen loihtimansa, tumman puhuva, paahteinen katkeroherkku pitää sisällään mm. suklaamaltaita ja on ladattu kutkuttavalla Nelson Sauvin-, Centennial- ja Sorachi Ace-humalakattauksella. Eli ei aivan sitä portterin kaipuuseen iskevää tarjontaa, mutta hyvä alku kuitenkin…

Thornbridge Wild Raven

Wild Raven paljastuukin oikein mainioksi lajinsa edustajaksi, josta löytyy rehtiä paahteisuutta kuin kevyempää suklaatakin. Humalointi on kuitenkin vahviten esillä ja greippinen, hieman pihkainenkin rapeus pelaa maltaan tumman paahteen kanssa hyvin yhteen. Ehkä viimeinen silaus jää kokonaisuudesta uupumaan, mutta tästä huolimatta maailmanluokan olut. Black IPA on tyylinä itselleni vähän kaksijakoinen, sillä mieluusti nauttisin näitä makuja ronskimman rungon ja paksumman tuntuman kera – sitä varten onkin sitten imperial stoutit… Makuasioita, hyvinhän tämä näinkin toimii.

Pisteet: 38/50

Paikalliskierros Maltaisen kanssa: pöydässä Plevna, Hopping Brewsters,Eskilstuna Ölkultur, Thornbridge & Anderson Valley

Tiistai oli säätyypiltään aurinkoinen ja lämmin, joten mikäs sen parempi järjestää pienimuotoinen paikallisten olutblogistien kokoontuminen. Seuraa allekirjoittaneelle teki Maltainen-olutblogistakin tunnettu, kotiolutvirtuoosiksi tituleerattu paikallislegenda Mika Laitinen. Ei mitään sen vakavampaa – vain hyvää olutta ja pientä jutustelua, hyvähän se on paikallisestikin hieman verkostoitua. Logistisen etumatkan ansiosta ehdin odotellessani perehtymään hieman syvällisemmin myös Harry’sin hanatarjontaan ja tamperelaisen Plevnan tujummin humaloitu Amarillo Weizen sai kunnian päästä hieman tarkempaan syyniin kesäillan alkumetreillä:  

Plevnan Amarillo Weizen

Tyyli: Hefeweizen / Alk.%: 5,0 / Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Plevnan Amarillo Weizen

Ulkomuodoltaan tasaisen samea, utuisen keltainen olut joka saa myös rusehtavan oranssia sävymaailmaa kylkeensä. Vaahtopää on melko tiivis, märänkin näköinen ja vajoaa hiljalleen pinnan alle. Ihan sopuisan kesäjuoman näköinen – ei hassumpi alku. 

Jenkkityyppaus käy selväksi heti maun alkumetreiltä lähtien. Sitruksen kuorimainen, hedelmäistä happamuutta uhkuva purenta melko voimaisaa, joskin banaanin suhteellisen kapea-alainen osallistuminen osiltaan pönkittääkin humaloinnin tehokkuutta – ehkä aromipuolelta sitten odottelin enemmän näyttöjä. Hedelmäisyyttä on muutoin kohtalaisen ohuelti, joskin vaaleaa, ananaksen sävytteistä tuntua ilmoilla onkin. Hiivasta nouseva mausteisuus pilkahtelee alkuun vaihtelevalla voimakkuudella, mutta nousee melko vahvaan rooliin etenkin maun loppupuoliskolla tuoden kuivattavaa tukea sitrusgreippiselle purennalle – ajoittain maustepuoli tuntuukin olevan se vahvempi osapuoli, sillä neilikkainen yrttisyys sekä kukkaisa terävyys pelaavat enemmän sen pussiin. Vaalea ja riisuttu, joskin melko runsasmakuinen vehnärunko on hieman odotettua kevyempi, mutta takaa näin ollen juoman kesäisen olemuksen toimivuuden – hetken odottelun jälkeen sekin kyllä saa ihan hyvää otetta touhusta… Banaanin ja ehkä pehmeämmän mallaspuolen profiilin nostaminen toisivat varmasti hieman lisäulottuvuuksia ja kaivattua pehmeyttä juomaan, mutta liekö tuolla turhan suuri vaikutus oluen luonteeseen sitten…

Tuomio: Vaalea, melko raikas sekä melko pureva kesäajan vehnä Tampesterista. Sitruksinen happamuus, vaalean vehnäisä taustatyö ja mausteiden korostama neilikkainen yrttisyys korostuvat tässä vehnäoluessa, jossa on kyllä loistavaa potentiaalia. Ei ehkä itselleni THE kesävehnä, mutta kohtaamme varmasti myös uudelleen…

Pisteet: 36/50

---

Puolivälissä Mika jo liittyikin seuraani, joten sen kummempaa reittausta ei illan aikana enää harrastettu – muutama olut tuli jaettua ja keskustelu soljui sekä niiden ympärillä että myös oikeastaan kaikessa muussakin mahdollisessa. Alta löytyy lyhyet mietteet muutamista oluista:

Hopping Brewsters Powder Monkey APA

Tyyli: American Pale Ale / Alk.%: 6,2 / Panimo: Hopping Brewsters, Kylmäkoski, Suomi

Pirkanmaalaispanimon tuotteita on siis valunut myös Jyväskylään ja Harry’sin hanasta löytyi tumman puhuvaa american pale alea. Uusi tulokas pienpanimoskeneen ja sitä myöten myös omaan maistettujen panimoiden listaukseen. Hanalätkässä panimon logo on melko pienellä, joten ensikatsauksella ei olut silmään sattunut… Aihetta käytiin sitten oikein porukalla ihmettelemässä ja löytyihän se vihdoin, kun kädestä pitäen näytettiin.

Hopping Brewsters Powder Monkey APA

Perus-APAksi melko tumma, oikeastaan brittihenkisesti haalean ruskea olut.  Tummaa mallasta on siis joukkoon laitettu ainakin värin vuoksi. Ei ehkä omaan makuun se täysosuma, joskin hyvää tekemistä tuoreen panimon ensimmäisiksi tuotteiksi. Mallaspuolella orastaa hienoinen imeltyneen ja paahtuneen siirapin makeus, joka tuo tuntuun jonkin verran limppuista vivahdetta. Pääpaino on kuitenkin greippisellä katkerohumaloinnilla – aromipuoli oli melkolailla vaisun oloinen. Etäinen kaiku vähän purevampiin bittereihin – ainakin mielikuvat johdattavat itseni sumuisten saarten suuntaan, greipistä huolimatta. Ehkä ulkomuotokin vaikuttaa asiaan… Ei kuitenkaan hassumpi olut. Tästä on hyvä jatkaa.

---

Harry’sin terassilta siirryimme koti yläkaupunkia ja sisätiloihin, eli Vihreä Haltiatar oli seuraava osoite. Muutama pullo tuli jaettua ja mahtuipa joukkoon yksi siiderikin…

Eskilstuna Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout / Alk.%: 9,0 / Panimo: Eskilstuna Ölkultur, Eskilstuna, Ruotsi

Tämänkään ruotsalaispanimon tuotteisiin en aikaisemmin ole päässyt tutustumaan, mutta mitä nyt sosiaalista mediaa ja olutravintoloiden tiedottamista olen seuraillut, on eskilstunalaisten oluita alkanut hiljalleen rantautumaan myös Suomeen. Tyylikkään yksinkertainen etiketti ja ennakkoon kiinnostava sisältö – valinta oli selviö.

Eskilstuna Imperial Stout

Suurta hekumaa ei pullon sisältö kuitenkaan onnistunut tarjoilemaan, joskin hyvällä tapaa perustavanlaatuinen imperial stout korkin alta kuoriutuikin. Sopivasti kaikkea, ei kuitenkaan liikaa mitään – tummaa paahdetta, hieman kuivaa, tummaa suklaisuutta ja melko kevyt humaloinnin osuus. Suutuntumalta vahvuutta ei yhdeksään prosenttiin olisi tullut veikattua. Mutkaton, selkeä ja suoraviivainen – toisin sanoen oluella on hyvä juotavuus. Suositan testaamaan, mikäli tuntikausien intensiivistä siemailua ei halua harrastaa – mutkattomampi, silti maistuva ja hyvälaatuinen olut. Ei moitittavaa...

---

Thornbridge Hall Double Scotch Ale Whiskey Barrel Aged

Tyyli: Scotch Ale / Alk.%: 8,5 / Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti

Thornbridgen panimo valmistaa maistuvia, niin sanotusti suuria oluita. Vastaan tulleet Courage RIS, Imperial Oatmeal Stout sekä paljon puhuttu Bracia eivät ainakaan ole kylmäksi jättäneet. Skottialet taasen ovat hieman harvinaisempia tuttavuuksia ja tutun logon näyttäydyttyä piti tilaisuuteen tarttua. Koukkuhan se tästäkin löytyy, tupla-skottia on nimittäin kypsytelty vuoden päivät Auchentoshan skottiviskitynnyreissä… Jälleen yksi suuri olut laatupanimolta?

Thornbridge Hall Double Scotch Ale Whiskey Barrel Aged

No ei varsinaisesti. Hienoinen pettymys verrattuna panimon yleiseen linjaan, joskaan kolmen oluen perusteella suoraa linjan vetoa on hankala tehdä. Oluena varsin laadukas, tynnyrikypsytyksen hieman kuivattama. Rungosta ei vahvuus kovin herkästi ilmenisi, mutta eipä alkoholikaan suuremmin läpi paista – aivan hiukkasen se tosin lämmittelee ja viskin ominaismaku seasta myös löytyy. Skottimaista turvetta, kanervaista nummiaromia, kevyesti makeutta ja mallasta sekä puumaista kuivuuttakin. Oluena arvuuttelin sen 5-50 -pisteskaalassa sinne 38:n pisteen tietämille, eli hienoisesta panimon aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta oikein maistuva olut.

---

Anderson Valley Heelch O’ Hops

Tyyli: Imperial / Double IPA / Alk.%: 8,7 / Panimo: Anderson Valley Brewing Company, Boonville, Kalifornia, USA

Boonvillen alueen omaa boontling-kieltä nimessään kantava jenkki-DIPA. Kieltä, alueen historiaa ja aihetta yleensäkin sivuttiin jo Barney Flats Oatmeal Stoutin yhteydessä, joten lisää triviaa löytyy sieltä. Heelch on kuitenkin edelleen jossain määrin voimissaan olevaa paikalliskieltä ja tarkoittaa vapaasti käännettynä paljon jotakin. Kun double IPAa jenkeistä tulee, niin luonnollisesti se jokin tarkoittaa humalaa. Eli Columbus-, Chinook- ja Cascade-lajikkein kyllästettyä humalapommia (100 IBU) tarjolla – tätä ehtivät ainakin Hop Huntersin pojat aiemmin kehumaan. Se on melko vahva suositus, joka kannattaa ottaa vakavasti…

Anderson Valley Heelch O’ Hops

Myös maku on kohdillaan ja tarjoilee hyvän kerroksen greipin ja pihkaisen männyn tenhoa hieman – muttei liiaan – karamellisella mallaspedillä. Trooppista aromikkuutta löytyy myös ja paketti on hyvin kasassa. Ei aivan kärkipään tuote ja lienee hieman jo teräänsä menettänyt, mutta varmasti tulee vastaan astellessa otettua uudestaankin lasiin – siksipä rohkenen hyvillä mielin suositella muillekin.

--- 

Henneys Vintage 2012 Still Cider

Tyyli: Siideri / Alk.%: 6,5 / Valmistaja: Henneys Cider, Much Cowarne, Englanti

Henneys Vintage 2012 Still Cider

Siidereitä tulee vähemmin tapailtua, mutta otettiinpa testiin sellainenkin – hiilihapoton kaiken lisäksi. Enpä varmaa stillejä ole ennen maistanutkaan. Suurempia analyysejä en vajavaisilla taidoillani lähtenyt tekemään, mutta todella hyväähän kyseinen yksilö oli. Aidon omenainen, hiilihapoton tuntuma ja osin intensiivinenkin makumaailma, jota täydentänyt hienoisen öljymäinen liikehdintä jäivät päälimmäisiksi makukokemuksiksi. Pullon kyljessä komeili myös yksi EU:n nimisuojajärjestelmän kolmesta tunnuksesta – maantieteellisesti suojatun tuotteen merkintä (Protected Geographical Indication – PGI). Suojaus koskee tällä kertaa Herefordshire cider-nimen käyttämistä tuotteelle. Alueella on vahvat perinteet siiderin valmistukseen, joten tuotteelle on haettu nimisuoja. Pitänee perehtyä aiheeseen hieman tarkemmin., mielenkiintoinen maailmahan tuokin olisi… Tästä yksilöstä vielä sen verran, että se on vuosittain tuoreesta sadosta valmistettu vuosipainos (kuten vintage viittaakin). Henneys Cider on yhden miehen ”lapasesta lähteneestä” harrastuksesta syntynyt valmistaja, joka edelleen pyörii pitkälti perustajansa voimin. 

---

Sen pituinen se, kiitokset Mikalle seurasta – hyviä makuja tuli jutustelun yhteydessä kohdattua.

Kippis!

J-P

Hattutemppu Amber Ale ja loma-otteella Bracia, Shark Biscuit sekä Cafe Viking 25 Års Jubilæum

Hattutemppuklubikin sai oman oluensa...

Viime viikko oli ansaittu lomaviikko, jonka aikana siunautui tilaisuus pitkästä aikaa käydä ihmettelemässä vähän myös Jyväskylän olutpaikkoja. Kehnoa Kummeli-elokuvailtaa piristettiin Harry’sin sekä Vihreän Haltiattaren olutvalikoiman voimin ja kummastakin löytyi tuttuun tapaan vähän liiaksikin vaihtoehtoja. Suurempia analyysejä en oluista lähtenyt virittelemään, sillä lomalla voi ottaa vähän rennommin ja seurassa ei huvita tablettia naputella määräänsä enempää. Myös kuvaus jäi vähemmälle, mikä jälkikäteen hieman harmittaa, sillä paikkojen tarjonnasta olisi valokuvan avulla saanut näppärästi tyhjentävän koonnin. Tässä nyt kuitenkin tarinaa lyhyestä retkestä Jyväskylän kahteen olutravintolaan.

Saavuin pelipaikoille hyvissä ajoin ennen elokuvan alkua, joten piipahdin Harry’sissä testaamassa paikallispanimo-Hiisin valmistaman tilausoluen: Hattutemppu Amber Alen… Sen ehdinkin läpikäymään hieman tarkemmalla kammalla…

Hattutemppu

Amber Ale, 5,7%, Panimo Hiisi (Jyväskylä, Suomi)

Klubin logosta tuttu hanalätkä

Olut on siis valmistettu Jyväskylässä vaikuttavan Hattutemppuklubin tilauksesta ja se tulikin juhlakansan huulille ensi kerran Tanssisali Lutakossa helmikuussa pidetyssä Hattutemppu Battle 2:ssa.  Olutta on näköjään tullut sittemmin tarjolle myös muuhunkin jakeluun, sillä Harry’sin hanarivistö tarjoili tätä samaista olutta ainakin vielä viime viikolla. Hattutemppuklubi on vuonna 2012 oikeastaan legendaaristen Getto Partyjen raunioille pystytetty tapahtuma-brändi, joka keskittyy järjestämään livemusiikkiin ja laadukkaisiin levyvalintoihin pohjaavia tapahtumia Jyväskylässä. Hattutemppuklubin ja Hiisin virittelemästä tilausoluesta kerrotaan mm. seuraavaa:

”Hiisi sekä Hattutemppuklubi tarjoavat molemmat massatarjonnasta poikkeavia elämyksiä. Hiisi valmistaa Palokassa käsityönä bulkkikaljoille vaihtoehtoisia maukkaita ja laadukkaita olutnautintoja olutkievareiden hanoihin ja valikoitujen kauppojen hyllyille. Hattutemppuklubi puolestaan pyrkii taikomaan vaihtoehtoisia ja erilaisia luikuhihnatuotannosta eroavia tapahtumakokoneisuuksia mitä mielenkiintoisimmilla artisteilla höystettynä.”

Hattutemppu Amber Ale

Punertava, kuran ruskea, liukuvan läpikuultava ja tiiviin hatun kruunukseen saava olut. Mieto tuoksu omaa mielenkiintoista, punaista marjaisuutta kätkevää makeutta, mutta myös kohtalaisesti tuntuvaa greippistä, joskin Hiisille totuttua pehmeäreunaisempaa humalan purentaa. Kevyttä karamellia sekoitettuna hentoon, ylikypsän kukkaiseen tunnelmaan. Hieman tunkkainen, joskin sen vuoksi syvyyttä hieman saava amber ale – mutkaton, miellyttävä ja varsin helppo.

Maku riisuu tuoksun värikästä tunnelmaa rapeammaksi, raikkaammaksi ja sitä myöten toimivammaksi. Kohtalaisen rapea, greippistä tuoreutta henkivä purenta saa lopussa mäntyisen neulaista terävyyttä seurakseen ja hallinnoikin kokonaisuutta miellyttävän tehokkaasti. Hennon makea mallaspohja, kevyen kukkea ja hieman runsaammin punertava marjaisuus kuultavat taaempana, mutta jättävät tuntumasta kohtalaisen aukon täyttämättä - hentoa vetisyyttä siis esiintyy. Kokonaisuus ei niin sanotusti oikein asetu tasapainoon, mikä hieman häiritsee nautittavuutta.

Tuomio: Kohtalaisen pureva, greppinen tilausolut, jossa punertava, marjainen liukuvuus, kevyt kukkainen tunkkaisuus ja melko vaisu mallasrunko jäävät hieman painimaan keskenään tuomatta tarvittavaa tasapainoa hetkeen. Tietynlainen hillitty yleisilme pelastaa ja Hattutemppu on melko helposti lähestyttävä juoma, jonka voisin mieluusti illan vietossa nauttia, olutkeskeiseen nautiskeluun sitä en kuitenkaan valitsisi.

Pisteet: 31/50

Lue lisää:

Hattutemppuklubi Facebookissa

Hattutemppuklubi Tumblrissa 

Hattutemppuklubi Youtubessa

---

Leffan kautta tie vei yläkaupungille ja Vihreään Haltiattareen. Tuttuun tapaan tiskiltä löytyi pitkä rivi mielenkiintoista pullotavaraa, jota lähdinkin tutkimaan hieman tarkemmin. Rivissä nökötti niin Westvleterenin 12 kuin myös useampi olut jenkkiläiseltä Lost Abbeyltäkin. Brittilinjalla kuitenkin mentiin, sillä tartuin kutkuttavaan Thornbridgen Braciaan, joka keikkuu tällä hetkellä Ratebeerin listauksessa Englannin toiseksi parhaan oluen paikalla. Yksi tällainen löytyy myös Olutkellarista odottamasta vuoroaan, joten päätin loman kunniaksi ottaa sen etukäteistestiin ennen viiltävää analyysia…

Thornbridge Bracia

Traditional Ale, 10,0%, Thornbridge (Bakewell, Englanti)

Bracian etikettiä...

Eli jo nimellään menneeseen aikaan matkaava, italialaisella kastanjahunajalla maustettu, varsin rotevakin olut. Bracia on kelttien kieltä ja viittaa rautakaudella alueella valmistettuun, vahvaan, hunajamaustettuun viljapohjaiseen juomaan. Thornbridgen versiosta löytyy kaikkiaan kahdeksaa mallaslaatua, joista nousee olueen mm. suklaan ja turpeen tunnelmaa sekä paahdetun ohran aromikkuutta. Humalakattauksessa värikäs kirjo Target-, Pioneer-, Hallertau Northern Brewer ja Sorachi Ace-lajikkeita.

Bracia osoittautuikin varsin maukkaaksi paketiksi ja hyvillä mielin voin olla siitä tosiasiasta, että kotoa löytyy vielä korkkaamaton samanlainen. Jollain tapaa tästä löytyy sitä samaa henkeä, kuin panimon bourbontynnyröidystä Imperial Oatmeal Stoutistakin. Punaista, marjaisaa kajoa löytyy turpeisen, mokkaisen paahteisuuden ja neilikkaisen yrttisyyden joukosta. Jykevää maltaisuutta, puumaista maanläheisyyttä ja ilmeisesti tuosta hunajasta kumpuavaa, hennon pähkinäistä ja mesimäistä makeutta, joka saa pikemminkin yrttistä potkua kuin imelää toffeisuutta makujen joukosta. Todella maistuva, syvä, kurkussa hennon nahkea ja ehkä salakavalan nahkeakin olut. Erittäin nautinnollinen tapaus, jota kelpaa suositella…

------

Tuhdin pamauksen jälkeen mieleni teki jotain rapeampaa ja pullorivistön tutkinta lähti näillä eväillä käyntiin. Brittipanimolla sitä sitten jatkettiinkin ja vuoroon pääsi jo nimensä puolesta mielenkiintoinen panimo, nimittäin Weird Beard:

Weird Beard Shark Biscuit 

India Pale Ale, 7,2%, Weird Beard (Lontoo, Englanti)

Aussi-IPAa briteistä

Shark Biscuit on Galaxylla-humaloitu “aussi-IPA”, joka tulee varsin tuoreen lontoolaispanimon keittokattiloista. Weird Beard on itselleni aiemmin ollut vain tuttu nimenä, mutta mielenkiintoista oli päästä nyt virallisesti oluenkin makuun. Eeppinen partapanimo on kahden kotiolutmaailmassa mainetta niittäneen kaveruksen perustama olutverstas, joka ammentaa insipiraationsa jenkkien ja nyttemmin nousseen uuden aallon britti-craft beer vallankumouksen innostuksesta. Nykyaikaista oluenvalmistusta saarivaltion ytimestä – tästä puolesta alan hiljalleen kyllä pitämään aika paljonkin! Siinä jutustellessa tämä hainpääolut sitten hupenikin, mutta sehän kertoo vain positiivista tarinaa oluesta. 

Lyhyesti kuvailtuna Weird Beardin aussi-IPA on sopivasti keskenään tasapainottelevan vaalean karamellisen, ehkä hieman keksisenkin maltaisuuden ja sitruksisen terävän katkeron tanssia vaalealihaisen eksoottisen hedelmäisyyden säestyksellä. Soljuva, pureva, hyvin toimiva IPA.

---

Matka jatkui sitten vielä keskustaan ja takaisin Harry’sin hanojen ääreen. Emelisseltä olisi ollut pariakin tuotetta tarjolla ja Milk Stout kyllä kutkuttelikin, mutta Mikkellerin Cafe Vikingin 25-vuotisjuhlien kunniaksi valmistama IPA.

Mikkeller Cafe Viking 25 Års Jubilæum

India Pale Ale, 6,6%, pantu Mikkellerin toimesta De Proefbrouwerijlla Belgiassa

...

Eli Kööpenhaminassa toimivan Cafe Vikingin 25-vuotista taivalta juhlistamaan pantu mikkelleriläinen, jonka valmistuspaikkana toimii tuttuun tapaan De Proefbrouwerij Belgian Hijftessä. Tavallinen kahvila Viking ei suinkaan ole, vaan sen olutlista näyttää varsin mielenkiintoiselta ja tanskalaispanimot näyttävät olevan varsin hyvin edustettuna sen valikoimissa. Suomeenkin tätä juhlaolutta on siis saatu – milloinhan Harry’sin omaa Harju Pale Alea nähdään Kööpenhaminassa tarjolla?

Mikkeller Cafe Viking 25 Års Jubilæum

Juhla-IPA on humaloinniltaan ja mauiltaan mieluisan jyhkeä, IPAn ylärajoilla kulkeva, joskin imperial-etuliite olisi muutoin makumaailmaa vasten peilattuna ehkä hieman turha lisä. Omaan suuhun alkupuolisko on hieman jopa tunkkainen, mutta meno tasoittuu melko nopeasti. Yleisesti mielikuvaksi jäi hyvä sekoitus eksoottista etelän hedelmäisyyttä, pihkaista ja greipin, sitruksen sekä verigreipin purentaa sekä makeahkoa marjaisuutta – vaalean karamellinen mallasrunko kannustaa kirjoa hyvin, mutta ehkä jotain tuolta puoliskolta jäisin lisää kaipailemaan. Hyvää työtä joka tapauksessa, ei ehkä omaan makuun parasta ryhmää edusta, mutta ilman muuta otan uudestaan maistoon mikäli vielä ehtii vastaan tulla… 

---

Näissä tunnelmissa edettiin siis loman lyhyellä pubikierroksella – valikoimaa löytyy Jyväskylän kokoisesta kaupungista ainakin allekirjoittaneelle todella mukavasti. Brick’s jäi tällä kertaa käymättä, mutta tuonne voisi pamahtaa lähiaikoina vaikka sitten ihan ruokailunkin merkeissä… Katsellaan, vähän erilainen juttu tällä kertaa siis.

J-P