Hattutemppu Amber Ale ja loma-otteella Bracia, Shark Biscuit sekä Cafe Viking 25 Års Jubilæum

Hattutemppuklubikin sai oman oluensa...

Viime viikko oli ansaittu lomaviikko, jonka aikana siunautui tilaisuus pitkästä aikaa käydä ihmettelemässä vähän myös Jyväskylän olutpaikkoja. Kehnoa Kummeli-elokuvailtaa piristettiin Harry’sin sekä Vihreän Haltiattaren olutvalikoiman voimin ja kummastakin löytyi tuttuun tapaan vähän liiaksikin vaihtoehtoja. Suurempia analyysejä en oluista lähtenyt virittelemään, sillä lomalla voi ottaa vähän rennommin ja seurassa ei huvita tablettia naputella määräänsä enempää. Myös kuvaus jäi vähemmälle, mikä jälkikäteen hieman harmittaa, sillä paikkojen tarjonnasta olisi valokuvan avulla saanut näppärästi tyhjentävän koonnin. Tässä nyt kuitenkin tarinaa lyhyestä retkestä Jyväskylän kahteen olutravintolaan.

Saavuin pelipaikoille hyvissä ajoin ennen elokuvan alkua, joten piipahdin Harry’sissä testaamassa paikallispanimo-Hiisin valmistaman tilausoluen: Hattutemppu Amber Alen… Sen ehdinkin läpikäymään hieman tarkemmalla kammalla…

Hattutemppu

Amber Ale, 5,7%, Panimo Hiisi (Jyväskylä, Suomi)

Klubin logosta tuttu hanalätkä

Olut on siis valmistettu Jyväskylässä vaikuttavan Hattutemppuklubin tilauksesta ja se tulikin juhlakansan huulille ensi kerran Tanssisali Lutakossa helmikuussa pidetyssä Hattutemppu Battle 2:ssa.  Olutta on näköjään tullut sittemmin tarjolle myös muuhunkin jakeluun, sillä Harry’sin hanarivistö tarjoili tätä samaista olutta ainakin vielä viime viikolla. Hattutemppuklubi on vuonna 2012 oikeastaan legendaaristen Getto Partyjen raunioille pystytetty tapahtuma-brändi, joka keskittyy järjestämään livemusiikkiin ja laadukkaisiin levyvalintoihin pohjaavia tapahtumia Jyväskylässä. Hattutemppuklubin ja Hiisin virittelemästä tilausoluesta kerrotaan mm. seuraavaa:

”Hiisi sekä Hattutemppuklubi tarjoavat molemmat massatarjonnasta poikkeavia elämyksiä. Hiisi valmistaa Palokassa käsityönä bulkkikaljoille vaihtoehtoisia maukkaita ja laadukkaita olutnautintoja olutkievareiden hanoihin ja valikoitujen kauppojen hyllyille. Hattutemppuklubi puolestaan pyrkii taikomaan vaihtoehtoisia ja erilaisia luikuhihnatuotannosta eroavia tapahtumakokoneisuuksia mitä mielenkiintoisimmilla artisteilla höystettynä.”

Hattutemppu Amber Ale

Punertava, kuran ruskea, liukuvan läpikuultava ja tiiviin hatun kruunukseen saava olut. Mieto tuoksu omaa mielenkiintoista, punaista marjaisuutta kätkevää makeutta, mutta myös kohtalaisesti tuntuvaa greippistä, joskin Hiisille totuttua pehmeäreunaisempaa humalan purentaa. Kevyttä karamellia sekoitettuna hentoon, ylikypsän kukkaiseen tunnelmaan. Hieman tunkkainen, joskin sen vuoksi syvyyttä hieman saava amber ale – mutkaton, miellyttävä ja varsin helppo.

Maku riisuu tuoksun värikästä tunnelmaa rapeammaksi, raikkaammaksi ja sitä myöten toimivammaksi. Kohtalaisen rapea, greippistä tuoreutta henkivä purenta saa lopussa mäntyisen neulaista terävyyttä seurakseen ja hallinnoikin kokonaisuutta miellyttävän tehokkaasti. Hennon makea mallaspohja, kevyen kukkea ja hieman runsaammin punertava marjaisuus kuultavat taaempana, mutta jättävät tuntumasta kohtalaisen aukon täyttämättä - hentoa vetisyyttä siis esiintyy. Kokonaisuus ei niin sanotusti oikein asetu tasapainoon, mikä hieman häiritsee nautittavuutta.

Tuomio: Kohtalaisen pureva, greppinen tilausolut, jossa punertava, marjainen liukuvuus, kevyt kukkainen tunkkaisuus ja melko vaisu mallasrunko jäävät hieman painimaan keskenään tuomatta tarvittavaa tasapainoa hetkeen. Tietynlainen hillitty yleisilme pelastaa ja Hattutemppu on melko helposti lähestyttävä juoma, jonka voisin mieluusti illan vietossa nauttia, olutkeskeiseen nautiskeluun sitä en kuitenkaan valitsisi.

Pisteet: 31/50

Lue lisää:

Hattutemppuklubi Facebookissa

Hattutemppuklubi Tumblrissa 

Hattutemppuklubi Youtubessa

---

Leffan kautta tie vei yläkaupungille ja Vihreään Haltiattareen. Tuttuun tapaan tiskiltä löytyi pitkä rivi mielenkiintoista pullotavaraa, jota lähdinkin tutkimaan hieman tarkemmin. Rivissä nökötti niin Westvleterenin 12 kuin myös useampi olut jenkkiläiseltä Lost Abbeyltäkin. Brittilinjalla kuitenkin mentiin, sillä tartuin kutkuttavaan Thornbridgen Braciaan, joka keikkuu tällä hetkellä Ratebeerin listauksessa Englannin toiseksi parhaan oluen paikalla. Yksi tällainen löytyy myös Olutkellarista odottamasta vuoroaan, joten päätin loman kunniaksi ottaa sen etukäteistestiin ennen viiltävää analyysia…

Thornbridge Bracia

Traditional Ale, 10,0%, Thornbridge (Bakewell, Englanti)

Bracian etikettiä...

Eli jo nimellään menneeseen aikaan matkaava, italialaisella kastanjahunajalla maustettu, varsin rotevakin olut. Bracia on kelttien kieltä ja viittaa rautakaudella alueella valmistettuun, vahvaan, hunajamaustettuun viljapohjaiseen juomaan. Thornbridgen versiosta löytyy kaikkiaan kahdeksaa mallaslaatua, joista nousee olueen mm. suklaan ja turpeen tunnelmaa sekä paahdetun ohran aromikkuutta. Humalakattauksessa värikäs kirjo Target-, Pioneer-, Hallertau Northern Brewer ja Sorachi Ace-lajikkeita.

Bracia osoittautuikin varsin maukkaaksi paketiksi ja hyvillä mielin voin olla siitä tosiasiasta, että kotoa löytyy vielä korkkaamaton samanlainen. Jollain tapaa tästä löytyy sitä samaa henkeä, kuin panimon bourbontynnyröidystä Imperial Oatmeal Stoutistakin. Punaista, marjaisaa kajoa löytyy turpeisen, mokkaisen paahteisuuden ja neilikkaisen yrttisyyden joukosta. Jykevää maltaisuutta, puumaista maanläheisyyttä ja ilmeisesti tuosta hunajasta kumpuavaa, hennon pähkinäistä ja mesimäistä makeutta, joka saa pikemminkin yrttistä potkua kuin imelää toffeisuutta makujen joukosta. Todella maistuva, syvä, kurkussa hennon nahkea ja ehkä salakavalan nahkeakin olut. Erittäin nautinnollinen tapaus, jota kelpaa suositella…

------

Tuhdin pamauksen jälkeen mieleni teki jotain rapeampaa ja pullorivistön tutkinta lähti näillä eväillä käyntiin. Brittipanimolla sitä sitten jatkettiinkin ja vuoroon pääsi jo nimensä puolesta mielenkiintoinen panimo, nimittäin Weird Beard:

Weird Beard Shark Biscuit 

India Pale Ale, 7,2%, Weird Beard (Lontoo, Englanti)

Aussi-IPAa briteistä

Shark Biscuit on Galaxylla-humaloitu “aussi-IPA”, joka tulee varsin tuoreen lontoolaispanimon keittokattiloista. Weird Beard on itselleni aiemmin ollut vain tuttu nimenä, mutta mielenkiintoista oli päästä nyt virallisesti oluenkin makuun. Eeppinen partapanimo on kahden kotiolutmaailmassa mainetta niittäneen kaveruksen perustama olutverstas, joka ammentaa insipiraationsa jenkkien ja nyttemmin nousseen uuden aallon britti-craft beer vallankumouksen innostuksesta. Nykyaikaista oluenvalmistusta saarivaltion ytimestä – tästä puolesta alan hiljalleen kyllä pitämään aika paljonkin! Siinä jutustellessa tämä hainpääolut sitten hupenikin, mutta sehän kertoo vain positiivista tarinaa oluesta. 

Lyhyesti kuvailtuna Weird Beardin aussi-IPA on sopivasti keskenään tasapainottelevan vaalean karamellisen, ehkä hieman keksisenkin maltaisuuden ja sitruksisen terävän katkeron tanssia vaalealihaisen eksoottisen hedelmäisyyden säestyksellä. Soljuva, pureva, hyvin toimiva IPA.

---

Matka jatkui sitten vielä keskustaan ja takaisin Harry’sin hanojen ääreen. Emelisseltä olisi ollut pariakin tuotetta tarjolla ja Milk Stout kyllä kutkuttelikin, mutta Mikkellerin Cafe Vikingin 25-vuotisjuhlien kunniaksi valmistama IPA.

Mikkeller Cafe Viking 25 Års Jubilæum

India Pale Ale, 6,6%, pantu Mikkellerin toimesta De Proefbrouwerijlla Belgiassa

...

Eli Kööpenhaminassa toimivan Cafe Vikingin 25-vuotista taivalta juhlistamaan pantu mikkelleriläinen, jonka valmistuspaikkana toimii tuttuun tapaan De Proefbrouwerij Belgian Hijftessä. Tavallinen kahvila Viking ei suinkaan ole, vaan sen olutlista näyttää varsin mielenkiintoiselta ja tanskalaispanimot näyttävät olevan varsin hyvin edustettuna sen valikoimissa. Suomeenkin tätä juhlaolutta on siis saatu – milloinhan Harry’sin omaa Harju Pale Alea nähdään Kööpenhaminassa tarjolla?

Mikkeller Cafe Viking 25 Års Jubilæum

Juhla-IPA on humaloinniltaan ja mauiltaan mieluisan jyhkeä, IPAn ylärajoilla kulkeva, joskin imperial-etuliite olisi muutoin makumaailmaa vasten peilattuna ehkä hieman turha lisä. Omaan suuhun alkupuolisko on hieman jopa tunkkainen, mutta meno tasoittuu melko nopeasti. Yleisesti mielikuvaksi jäi hyvä sekoitus eksoottista etelän hedelmäisyyttä, pihkaista ja greipin, sitruksen sekä verigreipin purentaa sekä makeahkoa marjaisuutta – vaalean karamellinen mallasrunko kannustaa kirjoa hyvin, mutta ehkä jotain tuolta puoliskolta jäisin lisää kaipailemaan. Hyvää työtä joka tapauksessa, ei ehkä omaan makuun parasta ryhmää edusta, mutta ilman muuta otan uudestaan maistoon mikäli vielä ehtii vastaan tulla… 

---

Näissä tunnelmissa edettiin siis loman lyhyellä pubikierroksella – valikoimaa löytyy Jyväskylän kokoisesta kaupungista ainakin allekirjoittaneelle todella mukavasti. Brick’s jäi tällä kertaa käymättä, mutta tuonne voisi pamahtaa lähiaikoina vaikka sitten ihan ruokailunkin merkeissä… Katsellaan, vähän erilainen juttu tällä kertaa siis.

J-P