Kotiolut: Jyskän Panimo Raivain 2016 Oak Aged

Jyskän Panimo Raivain 2016 Oak Aged

Talvi kuuluu saapuneen jo Etelä-Suomeen ja pakkasen lisäksi kevyitä merkkejä näkyy jo keskisessäkin Suomessa. Mutta nyt sitten vaikuttaa vahvasti siltä, että meillä on ongelma: barley wine –varastot huutavat tyhjyyttään, eikä tuskaa lämmittäne se tieto, että kenties koko vuoden lämmittävin nektari tuli kumottua jo hyvä aika sitten. Puhun nyt pitkin vuotta muilta blogisteilta kehuja keränneestä Jyskän Panimon Raivain rye winesta. 

Laitisen Mika antoi juhannuksen tietämillä pienen puuhapussin, joka sisälsi mm. kiinnostusta herättäneitä mehiläissahteja sun muuta mukavaa. Jyskän Panimon vuosittaisiin klassikoihin kuuluva, jyhkeä ja rukiinen olut on tuttu jo vuoden 2014 painoksen myötä, mutta tällä kertaa sain maistaakseni tammikypsytetyn version. Raivain 2016 Oak Aged on kypsynyt ranskalaisten tammikuutioiden kanssa ollen muutoin samaa erää kuin muiden blogistien arvioimat pullolliset. Maestrolla itsellään näitä vuosikertoja kuuluu kertyneen kellariin aika hyvä kattaus.

Raivain kuuluu myös Mikan ja olutsommelier-kirjailija-toimittaja Maria Markuksen Rakkaudella Pantua –teoksen reseptiarkiston helmiin. Kirjassa annetaan vinkkejä jyhkeän ja vahvan oluen kotivalmistuksen saloihin sekä esitellään Raivainin valmistusta sekä kerta- että tuplamäskäystä hyödyntäen. Rukiin käyttöä kavahtaville on tarjolla myös ohraisempi parlivain vaihtoehto. Kiinnostava ja hyvin koostettu kirja muutoinkin, mitä näin kotioluiden maisteluun keskittyneenä harrastajana olen sitä mielenkiinnosta lueskellut. Tässä lyhyt lainaus kirjan sivuilta:

Tyyliltään olut on barley wine tai paremminkin rye wine, koska keskeisenä elementtinä ovat rukiin toffeiset, leipäiset ja mämmimäiset vivahteet. Ruis tekee oluesta myös poikkeuksellisen öljyisen ja viskoottisen.

Ja vielä itse tekijän tiedonanto oluen tarkemmista salaisuuksista:

Tämä on rukiinen barley wine, eli rye wine. Ruista on kolmena erilaisena maltaana (vaalea, karamelli ja kaljamallas) yhteensä 15 % mallaspohjasta. Olut on Rakkaudella pantua -kirjan testierä, ja tehty kirjan menetelmillä sekä reseptillä. Huhtikuussa olutbloggareille jakamani näytteet olivat tästä perusversio, mutta nyt kyseessä on tammikypsytetty (ranskalaisia tammikuutioita) versio samasta erästä. Pantu tammikuussa 2016, alkoholia 10 %. 

Jyskän Panimo Raivain 2016 Oak Aged

Punertavan ruskea, käytännössä vaahdoton ja hidasliikkeinen olut. Tuoksultaan se on toffeinen, kuivakakkuisen maltainen, kypsä, rusinaisen hedelmäinen ja sopuisan rukiinen, ehkä kevyen pähkinäinen. Tunnelmaa leimaa selkeä, muttei ylitse tunkeva tammisuus, kevyt vaniljaisuus. Lämmin, runsas, monipuolinen.

Maultaan olut on intensiivisempi, lämpöisempi ja kulmikkaampi. Edelleen toffeinen, leivosmaisen maltainen pohja rusinaisin ja kuivatun aprikoosisin teesein. Kevyttä mausteista potkua, vaniljaa, rukiista särmää ja hienovaraista pähkinää... Lämmin, lopussa puumaisen kuiva, yleisesti soljuva ja huulia hieman tahmaava - hiilihappoja on tuskin nimeksikään eli aikamoista, hidasta nektaria lasista löytyy. "Tynnyröinti" on myös jättänyt oman, toimivan leimansa.

Melkolailla täydellinen syysillan viimeistelijä.

Kotiolut: Jyskän Panimon Kermis

Syksyn tuntua oluen muodossa - kuinkas muuten.

Jyskän Panimon juhannuspakettiin kuului myös mielenkiintoinen, mauiltaan lähestyvään syksyyn johdatteleva Kermis – jyskäläisellä kuusenkerkällä hennosti maustettu, wienermaltaaseen lähes tyystin luottava ale, joka muistuttaa Märzeniä. Vaikkei olutta ole tehty mikään tietty oluttyyli tähtäimessä, miellyttää lopputulos tunnelmansa ja tasapainoisen luonteensa ansiosta. Mallaspainotus toimii myös alejen maailmassa, vaikka se usein pääseekin unohtumaan.

Olut on saanut nimensä kermatoffeeta muistuttavasta mausta, ja sitä paitsi kermis tarkoittaa hollanniksi huvipuistoa. Toffeen maku on peräisin wieniläismaltaasta, jota tässä oluessa on 97% mallaspohjasta. Tätä mallasjuomaa ei ole pantu mitään oluttyyliä silmällä pitäen, mutta se muistuttaa hieman maltaisia wiener/märzen -lagereita, vaikka onkin pintahiivaolut. Lagerin tapaan se pääsee paremmin oikeuksiinsa suhteellisen viileänä (8–12 °C). Olut on maustettu kevyesti kotipihan kuusenkerkillä. Pantu 26.4.2016, vahvuus 5,8 %.

Jyskän Panimon Kermis

Kauniin ruskea, rusinaisen nahkainen olut muodostaa varovaisella kaadolla niukan, katoavan vaahtokerroksen. Tuoksu tosiaan on kermatoffeinen, tai ainakin hyvin leivosmainen, mutta myös hieman imeltyneen leipäinen, keskitumma ja miellyttävän pehmeä, tunnelmallinen.

Maultaan mainio, joskaan ei enää niin selkeän leivosmainen saati samettinenkaan. Mukaan on tullut mukavasti leikkaavaa katkeroa, kevyttä yrttisyyttä jossa lienee kuusenkerkkäistä lisää metsäisemmän tunnelmansa muodossa. Rusehtava maltaisuus on reunoiltaan rouheampaa, yleisemmin limppuista, sopivan imeltynyttä ja toffeemaistakin. Aika syksyinen kaiku ja kieltämättä olisin jotain germaanilageria sokkona veikannut. Erittäin hyvä!

Kyllähän tässä katseet on jo syksyyn käännetty ja tämä olut vie ne sinne lopullisesti.

Pisteet: 38/50

Kotiolut: Jyskän Panimon Samppakalja

SK ei meinaa Sedu Koskista, vaan Samppakaljaa...

Samppakaljaa Jyskästä. Laitisen Mika tekaisi keväällä mielenkiintoisen sahtikaksikon tanskalaisia mehiläishiivoja käyttäen ja käytti saman vierteen loppulirut pirteäksi Berliner Weissen tapaiseksi kesäolueksi. Vaikka mukana on myös toisesta mehiläissahdista tuttua, hedelmäistä aprikoosia ja persikkaa tarjoileva mehiläishiiva Munkebo #004:ta, ei Samppakalja ehkä ihan Mikan uuden pohjoismaalaista olutperinnettä esiin tuovan Brewing Nordic –sivuston perinnepuolelle istune. Tai mistä minä tiedän, ihan perusweisseä ei lasista nyt kuitenkaan löydy.

Mehiläishiivan lisäksi oluelle antaa oman lisänsä lactobacillus delbruckii –maitohappobakteeri, joka tuokin matkaan aimo annoksen happamuutta. Kevyt, vain 3,5%, olut on kepeä kesäjuoma ja hyvin berlinerweissemäinen, ripsakan rapsakka ja naseva kokonaisuus. Pohjana tosiaan vaaleahko, "joutsalainen" sahtivierre.

Tämä olut on eräänlainen berliner weissen ja sahdin jälkikaljan risteytys. Koska berliner weissesta on käytetty nimitystä "pohjoisen shamppanja",  itseoikeutettu nimitys oluelle on samppakalja.  Tämä ei kuitenkaan ole vehnäolut, vaan se on tehty samasta sahtivierteestä kuin M2 ja M4, laimennettuna kantavierteeseen 8,3 °P.  Olut on käytetty Munkebo #004 -hiivalla ja lactobacillus delbruckii -maitohappobakteerilla. Pantu 8.6.2016 , alkoholia 3,5 %.

Jyskän Panimon Samppakalja

Vaalea, utuisen keltainen ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksultaan vaalea, kepeä ja railakkaan hapan. Maitohappobakteeri jyllää, mutta ehkä tuolta hienoista hedelmäisyyttäkin nousee - lähinnä "sukkahikisessä", vihertävän omenaisessa muodossa.Lämpö nostaa myös vienoa makeutta esiin ja tuo ilmeisesti ämnelosen hedelmät mukaan peliin.

Maku on tuoksun tavoin napakan hapan, pirteä ja virkistäväkin. Yleinen vaaleus, maitohappobakteeriarmeijan kätten jälki sekä hieman ennen taas kuivuvaa ja happamoituvaa loppua nouseva, kepeä ja vaalean aprikoosinen hedelmäisyys pukenevat kokonaisuuden parhaiten sanoiksi. Kevyestä tunnelmastaan huolimatta aukoton, runsasmakuinen ja sitä myöten nerokas kesäjuoma. 

Omenaista raakuuttakin löytyy, samoin jotain ehkä yrtteihin viittaavaa. Berlinerhenkeä on ilmassa roimasti, mutta tuo laji on itselleni näistä soureista se ehkä vähiten mieluisin. Toimii silti ihan mukavasti.

Pisteet: 32/50