Kotiolut: Jyskän Panimon Samppakalja

SK ei meinaa Sedu Koskista, vaan Samppakaljaa...

Samppakaljaa Jyskästä. Laitisen Mika tekaisi keväällä mielenkiintoisen sahtikaksikon tanskalaisia mehiläishiivoja käyttäen ja käytti saman vierteen loppulirut pirteäksi Berliner Weissen tapaiseksi kesäolueksi. Vaikka mukana on myös toisesta mehiläissahdista tuttua, hedelmäistä aprikoosia ja persikkaa tarjoileva mehiläishiiva Munkebo #004:ta, ei Samppakalja ehkä ihan Mikan uuden pohjoismaalaista olutperinnettä esiin tuovan Brewing Nordic –sivuston perinnepuolelle istune. Tai mistä minä tiedän, ihan perusweisseä ei lasista nyt kuitenkaan löydy.

Mehiläishiivan lisäksi oluelle antaa oman lisänsä lactobacillus delbruckii –maitohappobakteeri, joka tuokin matkaan aimo annoksen happamuutta. Kevyt, vain 3,5%, olut on kepeä kesäjuoma ja hyvin berlinerweissemäinen, ripsakan rapsakka ja naseva kokonaisuus. Pohjana tosiaan vaaleahko, "joutsalainen" sahtivierre.

Tämä olut on eräänlainen berliner weissen ja sahdin jälkikaljan risteytys. Koska berliner weissesta on käytetty nimitystä "pohjoisen shamppanja",  itseoikeutettu nimitys oluelle on samppakalja.  Tämä ei kuitenkaan ole vehnäolut, vaan se on tehty samasta sahtivierteestä kuin M2 ja M4, laimennettuna kantavierteeseen 8,3 °P.  Olut on käytetty Munkebo #004 -hiivalla ja lactobacillus delbruckii -maitohappobakteerilla. Pantu 8.6.2016 , alkoholia 3,5 %.

Jyskän Panimon Samppakalja

Vaalea, utuisen keltainen ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksultaan vaalea, kepeä ja railakkaan hapan. Maitohappobakteeri jyllää, mutta ehkä tuolta hienoista hedelmäisyyttäkin nousee - lähinnä "sukkahikisessä", vihertävän omenaisessa muodossa.Lämpö nostaa myös vienoa makeutta esiin ja tuo ilmeisesti ämnelosen hedelmät mukaan peliin.

Maku on tuoksun tavoin napakan hapan, pirteä ja virkistäväkin. Yleinen vaaleus, maitohappobakteeriarmeijan kätten jälki sekä hieman ennen taas kuivuvaa ja happamoituvaa loppua nouseva, kepeä ja vaalean aprikoosinen hedelmäisyys pukenevat kokonaisuuden parhaiten sanoiksi. Kevyestä tunnelmastaan huolimatta aukoton, runsasmakuinen ja sitä myöten nerokas kesäjuoma. 

Omenaista raakuuttakin löytyy, samoin jotain ehkä yrtteihin viittaavaa. Berlinerhenkeä on ilmassa roimasti, mutta tuo laji on itselleni näistä soureista se ehkä vähiten mieluisin. Toimii silti ihan mukavasti.

Pisteet: 32/50