Paikallispanimoiden kohtaaminen - Ukonmaljan palkinto-oluen tekoa Hiisillä!

Lauantaiaamu valkeni harmaana, odottavan hiljaisena ja hennon sumuharson käärimänä. Kello herätti kuin mikä tahansa arkiaamu, mutta tällä kertaa suuntana ei ollutkaan konttorin näyttöpääte, vaan Palokan Heinämäessä sijaitseva hiidenpesä… Reilu viikko takaperin olin käynyt tutustumassa paikallisen käsityöläispanimo-Hiisin tiloihin ja tuolloin esille oli nostettu mahdollisuus tulla seuraamaan oluen tekoa ihan käytännössä. Itselleni kotioluiden kautta tutuksi tulleen Ukonmaljan Tommin oli nimittäin määrä saapua lunastamaan Taisto-kotiolutkilpailun pääpalkinto: oma-suunnitteleman, kaupalliseen levitykseen menevän oluen valmistus Hiisi-panimolla! Eipä tuota tarvinnut kahteen kertaan miettiä… Niinpä hieman ennen aamukahdeksaa suuntasin kulkuni kohti Palokkaa, kun muu kaupunki vielä kirjaimellisesti oli nukkumassa – nähtyjen ihmisten määrä matkalla oli varmasti alle kaksi, liekkö pyhäpäivä antanut aiheen lepoon tavallista useammalle kulkijalle…

Komea rivistö on vihdoin paikoillaan!

Tilaisuus oli jo lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, sillä allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ollut todistamassa oluen valmistusta, mutta oli taustalla muitakin historian lehtiä havisuttavia seikkoja. Nyt saman kattilan ääressä oli nimittäin häärimässä kahden palokkalaispanimon edustajisto, enkä ole varma onko koko kaupungissa aiemmin valmistettu kaupallisesti olutta kahden paikallispanimon yhteistyössä. Lisäksi tämän palkinto-oluen oli määrä korkata Hiisin uudet käymistankit, joidenka asennus oli saatu päätökseen edellisenä päivänä. Paikalle saavuttuani, olivat muut jo täydessä työn touhussa valmistelemassa urakan aloittamista. 

Tommi oli tehnyt pitkällistä työtä palkinto-oluensa suunnittelussa ja päätyi valmistamaan talveen sopivan baltic porterin – sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa olut pantiin pintahiivalla lajin valmistuksessa perinteisesti käytetyn pohjahiivan sijaan. Humalat ovat puolalaista alkuperää (Lublin ja Marynka) ja niitä oli saatavilla ”hieman” tarvetta reilummissa erissä, joten niitä jäi Hiisinkin varastoon oiva satsi vastaisuuden varalle! Vahvan (~8%), maltaisan ja voitaneen sanoa suurenkin oluen asettamat vaatimukset valmistukseen toivat matkaan yhden lisäaspektin, jollaista ei Hiisi-panimolla aiemmin oltu vielä tehty. Kyseessä on siis tuplamäskäys, eli maltaat mäskätään kahdessa erässä niiden suuren määrän vuoksi – laitteisto kun ei aivan taipunut balttiportterin reseptiikan vaatimiin määriin.  Päivän työnjako oli selkeä – Tommi ja Tatu hoitivat oluen valmistuksen yhteistyössä Tommin laatiman reseptin mukaisesti. Minun ja Hiisin Mikon rooli olikin sitten pysyä poissa jaloista ja samalla taltioida päivän kulkua pikku askareita siinä sivussa hoidellen. 

Maltaiden rouhinta kävi kaksikolta käden - tai sitten Hiltin - käänteessä...
(kuvat: Mikko Mäkelä)

Päivä alkoi tummempien maltaiden rouhimisella, josta siirryttiin melko rivakkaa tahtia ensimmäisen mäskäyksen äärelle. "Piippu" vinssattiin paikoilleen ja veden lämmettyä joukkoon lisättiin ensimmäisen kierroksen maltaat – Tommi tarttui itseoikeutetusti käsityöllä tehtyyn, puiseen mäskimelaan. Nopeasti puuro sekoittuikin ja sitten jäätiin odottelemaan vierteen hypnoottista liikehdintää piipun pinnalla.

Ensimmäisen kierroksen puurot pataan!

Työnjako oli suunnilleen kuvan mukainen.
(kuva: Mikko Mäkelä)

Vierteen tanssi on hypnoottista...

Kattilaan kansi päälle ja reiluksi tunniksi odottelemaan ja höpisemään oluesta... Tatu pullotti tässä vaiheessa hiivat iltapäivän tankkeihin siirtoa varten. Reilun tunnin kuluttua masiina ilmoitti mäskäyksen olevan valmis ja piippu vinssattiin kattilan yläpuolelle valuttamaan loputkin vierteestä talteen. Tämän jälkeen myös allekirjoittanut päästettiin tosi toimiin, nimittäin mäskit piti lapioida energiajätteeksi pois toisen mallaslatauksen tieltä...

"Sä tarviit tällasen...!"

Ja purkissa on!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Roikotellaan loputkin vierteet rauhassa pois piipusta...

Ja pääsin minäkin ns. lapion varteen...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Kun piippu oli lapioitu mäskistä tyhjäksi, oli aika vinssata se takaisin paikoilleen loppujen maltaiden mäskäystä varten. Työ etenikin mallikkaasti ja hetken kuluttua oli maltaat padassa ja Tommi taas airon varressa. Kannen suljettua mäskäysohjelma käynnistettiin, mutta pian Tatu havaitsi ongelmia. Sylinterimäisen piipun alareunaan ennen paikalleen vinssausta laitettu silikonitiiviste oli ilmeisesti tippunut pois paikoiltaan noston yhteydessä. Onneksi panimolla oli sen varalle toinen tiiviste, joka laitettiinkin paikoilleen nostamalla piippu ylös kattilasta. Takaisin kohdistamisen yhteydessä sekin sitten tippui kattilan uumeniin, eikä niiden naaraaminen onnistunut pohjalla olevien vastusten vuoksi. Tästä ei kokenut olutmestarimme hätkähtänyt, vaan hiottiin varasuunnitelma. Vierre piti siirtää tiivisteiden naarauksen ajaksi toiseen astiaan, joten yksi uusista käymistankeista vihittiin käyttöön vierteen väliaikaisvarastona. Operaatio oli "suksee" ja toinen mäskäys pääsi vihdoin alkamaan.

Uudet puurot kehiin ja hämmenystä...

Ongelman ratkaisua...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Uusi käymistankki vihittiin käyttöön talteen siirretyllä vierteellä.

Vaikeudet siis voitettiin ja toinenkin mäskäys saatiin maaliin onnistuneesti. Piippu mäskeineen nostettiin taas valuttelemaan vierteen viimeisetkin pisarat kattilaan, samalla kun tuota alettiin jo keittelemään. Tommi oli punninnut humalat jo valmiiksi ja keiton alkuun hän lisäsikin katkerohumalaksi valitsemaansa Marynkaa. Samainen lajike toimitti myöhemmässä vaiheessa myös aromihumalan virkaa yhdessä toisen puolalaisen, Lublinin kanssa.

Marynkaa katkerointiin...

Aromihumalointi hoidettiin sekä katkeroihinkin käytetyn Marynkan, että toisen
puolalaisen Lublinin voimin...

Ja lapio odotti taas kantajaansa...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Keiton jälkeen vierrettä hieman laimennettiin haluttuun vahvuuteen pääsemiseksi – samalla sitä alettiin valmistelemaan tankkiin siirtämistä varten, eli jäähdytettiin. Lopulta kattilan sisältö pumpattiin jo aiemmin välivarastointiin käytettyyn tankkiin, jonneka Tatu lisäsi lopuksi vielä hiivat. Kaiken kaikkiaan vierrettä kertyi vajaat viisisataa litraa, mikä oli kuuleman mukaan ihan hyvä saavutus päivän kohellusten jälkeen, olihan kyseessä panimon ensimmäinen tuplamäskäys. Lopulta olikin jäljellä enää paikkojen siistiminen ja viimein ilta seitsemältä yksitoista tuntinen päivä saatiin pakettiin!

Tumman puhuvaa vierrettä...

Vierre jäähdytyksen kautta käymistankkiin ja hiivat perään!

Ja maestroa hymyilyttää!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Päivä oli siis pitkä, mutta aika kului kyllä melko vauhdilla. Peli-ilme oli hyvä ja eihän tällä porukalla voi kun laadukasta olutta valmistua! Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan, millaiseksi olut lähiviikkojen aikana kehittyy... Alkuviikosta Tatu huikkasikin, että olut on lähtenyt käymään todella mallikkaasti! Tämän tiedon mukaan olut tulisi tarjolle loppu vuodesta, mutta tarkempaa aikataulua saati levikkiä ei vielä ole lyöty lukkoon. Aiheeseen palataan varmasti vielä h-hetken lähestyessä! Tyylinä tosiaan pintahiivalla valmistettu baltic porter, jonka humalakattaus tulee Itämeren takaa Puolasta. Oluen on suunnitellut Ukonmalja-kotikäsityöläispanimon Tommi Särkkä, Reservin olutmestari 2013 ja se on valmistettu Hiisi-panimolla yhdessä Hiisin olutmestari Tatu Hiitolan kanssa Mikko Mäkelän sekä Olutkellarin valvovan silmän alla...

Olutkellari haluaa kiittää niin Hiisi-panimoa kuin Ukonmaljaakin antoisasta ja äärimmäisen opettavaisesta päivästä sekä hyvästä seurasta! Allekirjoittanut saikin melko laajan läpi leikkauksen oluen valmistuksen salaperäiseen maailmaan ja aika paljon uutta tietoa sulateltavaksi. Hyvin jaksoi panimoiden väki vastailla välillä vähän tyhmiinkin kysymyksiini, eivätkä pienet vastoinkäymisetkään tunnelmaa latistaneet. Tommin ja Tatun yhteistyö toimi loistavasti, mukava oli tekemistä sivusta seurata ja vähän päästä itsekin käsiään likaamaan.Tästä on hyvä jatkaa!

J-P

Oluton Festarit 2013 - Taisto-kotiolutkilpailun Finaali!

Taiston voittaja kruunattiin Reservin
Olutmestariksi!

Ajattelin aloittaa Oluton Festareiden kulkuun pureutumisen lauantaina ratkenneesta Taisto-kotiolutkilpailun finaalista. Kilpailun taso oli huikea ja mielestäni taidokkaat kotioluttaiturit ansaitsevat näkyvyyttä ja tunnustusta oman juttunsa voimin. Finaalissa siis kohtasivat paikallista olutosaamista edustava palokkalaiskotikäsityöläispanimo-Ukonmalja, eli Tommi Särkkä sekä turkulainen runomies Sampo Järvi. Kaksikkoon voi käydä tutustumassa esimerkiksi Taiston nettisivuilla (Sampo, Tommi), mutta Ukonmaljasta löytyy jokunen juttu myös Olutkellarin syövereistä.

Finalistit apujoukkoineen! (kuva: Jaskan Kaljat)

Finaalikaksikko siis valikoitui tapahtumaan alkukarsinnan kautta, joten luvassa oli varmasti maistuvaa kotiolutta, joka tosin oli valmistettu ihan oikean panimon tiloissa. Finaalissa tarjottavat oluet nimittäin lähtivät tasapäisistä asetelmista kohti viimeistä Taistoa kun kumpainenkin pääsi tekemään loppukilpailuoluensa Hiisi Panimolla Palokassa. Aloitinkin lauantain kävelemällä suoraan kotiolutnurkkaukseen, josta löytyikin iloisen näköinen kaksikko (tai kolmikko kun Ukonmalja oli valjastanut kaverinsa Johanneksen apujoukoksi paikalle), jotka tarjoilivat tarkoin valmistettuja oluitaan innolla ja ylpeydellä. Päivän kilpakumppaneiden toimintaa seuranneena ja tasaiseen tahtiin kumpaakin tiimiä jututtaneena täytyy sanoa, että todella hyvässä hengessä taistelu Reservin Olutmestarin tittelistä käytiin eikä hanojen ääressä nähty törkeää kyynerpäätaktiikkaa – päinvastoin yhteen hiileen siellä puhallettiin. Millaista olutta sieltä sitten lasiin kaatuikaan? Lähdetäänpä ottamaan siitä selko…

Ukonmalja Ragnarök

Ukonmalja oli painanut mainosmateriaalia ja informatiivisen flyerin oluensa tueksi, mikä oli mielestäni erittäin hyvä idea. Kotiolut on kuitenkin suurelle yleisölle melko tuntematon taiteenlaji – sainhan minäkin ensikosketukseni niiden maailmaan vasta tänä kesänä. Ragnarökin tarina ja taustat jatkavat Ukonmaljalle ominaista tietä, eli mukana on viittauksia perinteisiin, mytologiaan ja historiaan. Rohkeasti maitokauppavahvuuteen (4,5%) istuva kilpailuolut oli tyyliltään milk stout, eli perinteisempää stout-tyylilajia pehmeämpi ja makeampi brittityylisten pintahiivaoluiden edustaja. Ominaista lajille on sen valmistuksessa käytetty laktoosi, joka Ragnarökkiin oli yleisestä tavasta poiketen lisätty nestemäisessä muodossa. Lisäksi oluesta löytyy ennakkoon mielenkiintoisina elementteinä vaniljaa sekä espressoa!

Ukonmaljan tuttu "Olvipyörä"

Ragnarökin tarina ammentaa voimaa skandinaavisesta mytologiasta ja tavallaan sulkee sen pohjana olevan Ukonmalja Audhumla Milk Stoutin aloittaman ympyrän. Ragnarök on käytännössä Audhumlan vaniljamaustettu uusintapainos – ensimmäinen olut jonka Tommi on tuotannossaan toistanut muuten! Audhumla viittaa skandinaavimytologian alkuaikoihin tarkoittaen alkulehmää, jonka maidolla Ymir-jätti, ensimmäinen elävä olento, ruokki itseään. Ragnarök taasen viittaa samaisessa mytologisessa lokerossa lopun aikaan, maailman paloon, jonka aikana käydään viimeinen taisto jättien, jumalten, ihmisten ja muiden olentojen välillä. Kiehtova, tietynlaisen syklin kätkevä tarina, jonka käänteistä voi käydä lukaisemassa lisää esimerkiksi Ragnarökin nettisivulta tai Ukonmaljan omasta blogista – samoista paikoista löytyy luonnollisesti tietoa myös itse oluesta ja sen valmistuksesta! Alta löytyy vielä Olutkellarin mielipide mytologisesta oluesta:

Ukonmalja Ragnarök Milk Stout

Miellyttävän paahteinen, tumman suklainen ja kauniin pehmyt olut. Luonnetta sille antaa suht voimakaskin vaniljaisuus sekä laktoosin tuomasta kermaisesta makeudesta. Jossain määrin olen löytävinäni myös hentoa hedelmäisyyttä sekä pinttyneen terävää savuaromiakin. Jälkimaultaan vahvan suklainen, vaniljan puristama ja kahvisen paahteinen. Suutuntumaltaan nautinnollisen pehmeä, vahvuuteensa nähden todella hyvä runkoinen. Hitaasti nautittava, laadukas olut – Ukonmaljan paras olut… tähän mennessä!

 

Sampo Järven Kasipallo

 

Järven Sampo taasen oli itselleni uusi tuttavuus. Jos Tommi ja Ukonmalja ammentaa tarinansa perinteistä ja mytologiasta, ei Sampon runollisuus tässä jää ”pekkaa pahemmaksi”! Patinoituneeksi runomieheksi kilpailun sivuilla esittäytyvä Sampo oli valinnut loppukilpailuoluensa tyyliksi black IPAn, joka on lähtökohdiltaan monelle kotioluen ensikertalaiselle varmasti haastava tyylilaji. Sampolla onkin vyöllään pitkä kokemus niin kotioluiden kuin oikeiden olutravintoloidenkin maailmasta – onhan hän tehnyt oman oluen mm. turkulaiselle Old Bankille! Kasipallon tyyli ja nimi muodostavat hauskan linkin välilleen – uskoisin yhdistelmän olevan tarkkaan harkittu ja valittu. Tällainen leikittely on kellaristin mieleen!

Kasipallo Black IPA

Turkulainen Black IPA… Maun alkutahdit antaa suht paahtuneeksikin paljastuva maltaisuus, joka saa nopeasti kaverin runsaasta, tuoreutta uhkuvasta greippisestä humaloinnista. Alun jälkeen mallaspuoli katoaa varsin nopeasti greippisen katkeron tanssahdellessa kohti pitkää, katkeraa ja miellyttävän rapsakkaa loppua. Jälkimaussa mallas nousee vielä viimeiseen huutoonsa viimeistellen nautinnollisen katkeran makuelämyksen paahteen voimin. Tuore, runsas, rapea ja hyvällä tapaa puhdas! Todella hieno olut, jossa voimakkaasta humaloinnista huolimatta on järkeä tekemisessä eikä tasapainoa ole unohdettu. Monia tyylin kaupallisia edustajia vaivaava autonkumisuus on hienosti onnistuttu välttämään eikä lajin tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta kyseessä ole liian rajaava kokonaisuus – riittävää haastavuutta toki löytyy.

Maistamisen jälkeen oli äänestyksen aika!

Sinällään mukavan mausteensa kilpailuun antoivat finalistien tyylivalinnat. Perinteiseksi muodostunut oluiden jako "tummiin ja vaaleisiin" ei tällä kertaa ratkaissut kisaa, sillä kumpikin edusti tuota "vaikeammin lähestyttävää" "tummien" kategoriaa – ollen silti todella erilaisia lähtökohdiltaan! Kilpailun voittajahan valittiin yleisöäänestyksellä ja täytyy myöntää ettei Olutkellarin kohdalla valinta ollut todellakaan helppo. Lappua pyöriteltiin ja vertaistukea haettiin myös Jaskan Kaljojen Jaskalta, jonka kanssa pääosa festivaaleista tulikin vietettyä.  Finaalioluiden taso oli huikaiseva eikä kaksikaan maistokertaa tehnyt selkeää eroa kaksikon välille. Pisteytin kummatkin oluet blogista tutun kaavan mukaisesti, mutta suurin – tai sanottaisiinko ainut – tasollinen ero syntyi tuoksun puolella enkä halunnut tuon ratkaista koko peliä. Pitkän vertailun ja testaamisen jälkeen päädyin kuitenkin Ukonmaljan vaihtoehtoon, sillä hyvin tehty milk stout melko harvinaista herkkua ja rehellisesti sanoen tuon tyylisuunnan oluet tapaavat puhutella allekirjoittaneen makuhermoja yleisellä tasolla paremmin. Toisaalta Sampon melko kunnianhimoinenkin valinta lähteä tekemään suhteellisen vaikea olut kilpailuun, jossa maksava yleisö valitsee voittajan oli hatunnoston arvoinen suoritus jo yksistään, mutta se tapa jolla idea saatettiin loppuun saakka maistuvana, onnistuneena oluena vaikeutti päätöstä vastavuoroisesti. Pisteytyksen jälkeen luvut näyttivät seuraavilta:

Ragnarök

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma:  15

Yhteensä: 40/50

Kasipallo

• Tuoksu: 7
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 38/50

Ennen illan esiintyjää äänet sitten laskettiin yhteen ja Ukonmaljahan sen tiukan taiston päätteeksi sitten vei. Reservin Olutmestari-titteli jäi näin ollen Jyväskylään ja luvassa on kahden palokkalaispanimon juonimaa olutta lähitulevaisuudessa! Olutkellari haluaakin onnitella kumpaakin finalistia rehdistä Taistosta ja samalla kiittää omasta puolestaan maistuvista oluista! Onnittelut siis Ukonmaljan Tommille ja suuri kiitos Sampolle, joka teki kilpailusta loppuun saakka mielenkiintoisen! Kun on kaksi kovaa vastakkain, on toisen hävittävä – vaikka sitten kalkkiviivoilla… Lisäkiitosta järjestäneelle taholle mielenkiintoisesta kilpailuideasta, joka toi kotioluen tavallisen kansan tietoisuuteen ja antoi samalla mahdollisuuden vaikuttaa kilpailun lopputulokseen! Tällaiselle on varmasti kysyntää ja hienoa, että tämän pääsi Jyväskylässä kokemaan! Lisää tarinaa festivaaleista on luvassa myöhemmässä vaiheessa..!

Finalistit nousivat lavalle kuulemaan äänestyksen lopputuloksen...

Jännitys tiivistyy!

Ja voittajaksi selviytyi siis Ukonmalja!