Paikallispanimoiden kohtaaminen - Ukonmaljan palkinto-oluen tekoa Hiisillä!

Lauantaiaamu valkeni harmaana, odottavan hiljaisena ja hennon sumuharson käärimänä. Kello herätti kuin mikä tahansa arkiaamu, mutta tällä kertaa suuntana ei ollutkaan konttorin näyttöpääte, vaan Palokan Heinämäessä sijaitseva hiidenpesä… Reilu viikko takaperin olin käynyt tutustumassa paikallisen käsityöläispanimo-Hiisin tiloihin ja tuolloin esille oli nostettu mahdollisuus tulla seuraamaan oluen tekoa ihan käytännössä. Itselleni kotioluiden kautta tutuksi tulleen Ukonmaljan Tommin oli nimittäin määrä saapua lunastamaan Taisto-kotiolutkilpailun pääpalkinto: oma-suunnitteleman, kaupalliseen levitykseen menevän oluen valmistus Hiisi-panimolla! Eipä tuota tarvinnut kahteen kertaan miettiä… Niinpä hieman ennen aamukahdeksaa suuntasin kulkuni kohti Palokkaa, kun muu kaupunki vielä kirjaimellisesti oli nukkumassa – nähtyjen ihmisten määrä matkalla oli varmasti alle kaksi, liekkö pyhäpäivä antanut aiheen lepoon tavallista useammalle kulkijalle…

Komea rivistö on vihdoin paikoillaan!

Tilaisuus oli jo lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, sillä allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ollut todistamassa oluen valmistusta, mutta oli taustalla muitakin historian lehtiä havisuttavia seikkoja. Nyt saman kattilan ääressä oli nimittäin häärimässä kahden palokkalaispanimon edustajisto, enkä ole varma onko koko kaupungissa aiemmin valmistettu kaupallisesti olutta kahden paikallispanimon yhteistyössä. Lisäksi tämän palkinto-oluen oli määrä korkata Hiisin uudet käymistankit, joidenka asennus oli saatu päätökseen edellisenä päivänä. Paikalle saavuttuani, olivat muut jo täydessä työn touhussa valmistelemassa urakan aloittamista. 

Tommi oli tehnyt pitkällistä työtä palkinto-oluensa suunnittelussa ja päätyi valmistamaan talveen sopivan baltic porterin – sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa olut pantiin pintahiivalla lajin valmistuksessa perinteisesti käytetyn pohjahiivan sijaan. Humalat ovat puolalaista alkuperää (Lublin ja Marynka) ja niitä oli saatavilla ”hieman” tarvetta reilummissa erissä, joten niitä jäi Hiisinkin varastoon oiva satsi vastaisuuden varalle! Vahvan (~8%), maltaisan ja voitaneen sanoa suurenkin oluen asettamat vaatimukset valmistukseen toivat matkaan yhden lisäaspektin, jollaista ei Hiisi-panimolla aiemmin oltu vielä tehty. Kyseessä on siis tuplamäskäys, eli maltaat mäskätään kahdessa erässä niiden suuren määrän vuoksi – laitteisto kun ei aivan taipunut balttiportterin reseptiikan vaatimiin määriin.  Päivän työnjako oli selkeä – Tommi ja Tatu hoitivat oluen valmistuksen yhteistyössä Tommin laatiman reseptin mukaisesti. Minun ja Hiisin Mikon rooli olikin sitten pysyä poissa jaloista ja samalla taltioida päivän kulkua pikku askareita siinä sivussa hoidellen. 

Maltaiden rouhinta kävi kaksikolta käden - tai sitten Hiltin - käänteessä...
(kuvat: Mikko Mäkelä)

Päivä alkoi tummempien maltaiden rouhimisella, josta siirryttiin melko rivakkaa tahtia ensimmäisen mäskäyksen äärelle. "Piippu" vinssattiin paikoilleen ja veden lämmettyä joukkoon lisättiin ensimmäisen kierroksen maltaat – Tommi tarttui itseoikeutetusti käsityöllä tehtyyn, puiseen mäskimelaan. Nopeasti puuro sekoittuikin ja sitten jäätiin odottelemaan vierteen hypnoottista liikehdintää piipun pinnalla.

Ensimmäisen kierroksen puurot pataan!

Työnjako oli suunnilleen kuvan mukainen.
(kuva: Mikko Mäkelä)

Vierteen tanssi on hypnoottista...

Kattilaan kansi päälle ja reiluksi tunniksi odottelemaan ja höpisemään oluesta... Tatu pullotti tässä vaiheessa hiivat iltapäivän tankkeihin siirtoa varten. Reilun tunnin kuluttua masiina ilmoitti mäskäyksen olevan valmis ja piippu vinssattiin kattilan yläpuolelle valuttamaan loputkin vierteestä talteen. Tämän jälkeen myös allekirjoittanut päästettiin tosi toimiin, nimittäin mäskit piti lapioida energiajätteeksi pois toisen mallaslatauksen tieltä...

"Sä tarviit tällasen...!"

Ja purkissa on!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Roikotellaan loputkin vierteet rauhassa pois piipusta...

Ja pääsin minäkin ns. lapion varteen...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Kun piippu oli lapioitu mäskistä tyhjäksi, oli aika vinssata se takaisin paikoilleen loppujen maltaiden mäskäystä varten. Työ etenikin mallikkaasti ja hetken kuluttua oli maltaat padassa ja Tommi taas airon varressa. Kannen suljettua mäskäysohjelma käynnistettiin, mutta pian Tatu havaitsi ongelmia. Sylinterimäisen piipun alareunaan ennen paikalleen vinssausta laitettu silikonitiiviste oli ilmeisesti tippunut pois paikoiltaan noston yhteydessä. Onneksi panimolla oli sen varalle toinen tiiviste, joka laitettiinkin paikoilleen nostamalla piippu ylös kattilasta. Takaisin kohdistamisen yhteydessä sekin sitten tippui kattilan uumeniin, eikä niiden naaraaminen onnistunut pohjalla olevien vastusten vuoksi. Tästä ei kokenut olutmestarimme hätkähtänyt, vaan hiottiin varasuunnitelma. Vierre piti siirtää tiivisteiden naarauksen ajaksi toiseen astiaan, joten yksi uusista käymistankeista vihittiin käyttöön vierteen väliaikaisvarastona. Operaatio oli "suksee" ja toinen mäskäys pääsi vihdoin alkamaan.

Uudet puurot kehiin ja hämmenystä...

Ongelman ratkaisua...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Uusi käymistankki vihittiin käyttöön talteen siirretyllä vierteellä.

Vaikeudet siis voitettiin ja toinenkin mäskäys saatiin maaliin onnistuneesti. Piippu mäskeineen nostettiin taas valuttelemaan vierteen viimeisetkin pisarat kattilaan, samalla kun tuota alettiin jo keittelemään. Tommi oli punninnut humalat jo valmiiksi ja keiton alkuun hän lisäsikin katkerohumalaksi valitsemaansa Marynkaa. Samainen lajike toimitti myöhemmässä vaiheessa myös aromihumalan virkaa yhdessä toisen puolalaisen, Lublinin kanssa.

Marynkaa katkerointiin...

Aromihumalointi hoidettiin sekä katkeroihinkin käytetyn Marynkan, että toisen
puolalaisen Lublinin voimin...

Ja lapio odotti taas kantajaansa...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Keiton jälkeen vierrettä hieman laimennettiin haluttuun vahvuuteen pääsemiseksi – samalla sitä alettiin valmistelemaan tankkiin siirtämistä varten, eli jäähdytettiin. Lopulta kattilan sisältö pumpattiin jo aiemmin välivarastointiin käytettyyn tankkiin, jonneka Tatu lisäsi lopuksi vielä hiivat. Kaiken kaikkiaan vierrettä kertyi vajaat viisisataa litraa, mikä oli kuuleman mukaan ihan hyvä saavutus päivän kohellusten jälkeen, olihan kyseessä panimon ensimmäinen tuplamäskäys. Lopulta olikin jäljellä enää paikkojen siistiminen ja viimein ilta seitsemältä yksitoista tuntinen päivä saatiin pakettiin!

Tumman puhuvaa vierrettä...

Vierre jäähdytyksen kautta käymistankkiin ja hiivat perään!

Ja maestroa hymyilyttää!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Päivä oli siis pitkä, mutta aika kului kyllä melko vauhdilla. Peli-ilme oli hyvä ja eihän tällä porukalla voi kun laadukasta olutta valmistua! Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan, millaiseksi olut lähiviikkojen aikana kehittyy... Alkuviikosta Tatu huikkasikin, että olut on lähtenyt käymään todella mallikkaasti! Tämän tiedon mukaan olut tulisi tarjolle loppu vuodesta, mutta tarkempaa aikataulua saati levikkiä ei vielä ole lyöty lukkoon. Aiheeseen palataan varmasti vielä h-hetken lähestyessä! Tyylinä tosiaan pintahiivalla valmistettu baltic porter, jonka humalakattaus tulee Itämeren takaa Puolasta. Oluen on suunnitellut Ukonmalja-kotikäsityöläispanimon Tommi Särkkä, Reservin olutmestari 2013 ja se on valmistettu Hiisi-panimolla yhdessä Hiisin olutmestari Tatu Hiitolan kanssa Mikko Mäkelän sekä Olutkellarin valvovan silmän alla...

Olutkellari haluaa kiittää niin Hiisi-panimoa kuin Ukonmaljaakin antoisasta ja äärimmäisen opettavaisesta päivästä sekä hyvästä seurasta! Allekirjoittanut saikin melko laajan läpi leikkauksen oluen valmistuksen salaperäiseen maailmaan ja aika paljon uutta tietoa sulateltavaksi. Hyvin jaksoi panimoiden väki vastailla välillä vähän tyhmiinkin kysymyksiini, eivätkä pienet vastoinkäymisetkään tunnelmaa latistaneet. Tommin ja Tatun yhteistyö toimi loistavasti, mukava oli tekemistä sivusta seurata ja vähän päästä itsekin käsiään likaamaan.Tästä on hyvä jatkaa!

J-P