Kotiolut: Sampo Järven Panimo Aubade Hefe Rauchweizen

Olutkellarissa voitaneen sanoa, että olisi se retki kotioluiden maailmaan voinut huonomminkin alkaa. Aiemminhan olen päässyt tutustumaan paikallisen Ukonmaljan olutvalikoimaan ja viikko sitten sain ensikosketuksen myös turkulaisen Sampo Järven ”kotiolueen”. Lainausmerkit siksi, että tuo kyseinen olut – Kasipallo Black IPA – oli valmistettu Hiisi-panimon tiloissa Taisto-kotiolutkilpailun finaalia varten, eli en tiedä kuinka hyväksyttävästi voidaan kotioluesta puhua. Sampo kuitenkin sujautti Oluton Festareiden tiimellyksessä laukkuuni pullollisen Taiston aikana valmistamaansa vehnäolutta, Aubade Hefe Rauchweizenia, jonka voi hyvillä mielin laskea kotiolut-kategoriaan. Olutkellarin lasissa on tämän myötä sitten käynyt kahden kotiolutmestarin maistiaisia ja kyseinen kaksikkohan ei ole sen enempää eikä vähempää kuin Taiston finaalikaksikko!

Etiketti (kuva: Sampo Järvi)

Tarkoitukseni oli nautiskella kyseinen olut jo perjantaina saunaoluena, mutta saunalta siirtyminen kotisohvalle kesti muutaman tunnin joten pimennyt ilta ei enää puhutellut vehnäoluen pariin. Mainittakoon vielä astetta terävempien vitsiniekkojen harmiksi, että aikaa ei suinkaan kulunut runsaasti sen vuoksi, että taikalientä olisi lauteilla nautiskeltu astetta reippaammin, vaan että sauna sijaitsee mökillä reilun 60km päässä kotisohvalta… Ennen oluen kaatamista lasiin, Olutkellari haluaa lausua kiitoksen Sampolle niin Aubaden tarjoamisesta kuin myös tiukasta Taistosta ja maistuvasta kilpailuolutkokemuksesta! Hienoa tekemistä kerta kaikkiaan! Patinoituneen runomiehen kuvamateriaalia oluen valmistuksesta voit käydä tarkastelemassa Reservin Olutmestarin sivustolta…

Aubade Hefe Rauchweizen

Aubade kaatuu lasiin oljenkeltaisena, kevyesti harmahtavana, todella kuohkeana ja kauniisti vaahtoavana ilmestyksenä. Tuoksultaan se vaikuttaa oikeinkin hyvin syksyiseen lauantai-iltapäivään sopivalta. Keskirunsas, miellyttävän jämäkkä vehnäisyys on ryyditetty kevyellä, miellyttävän laaja-alaisella savuisuudella. Miedohkon mausteinen hiivaisuus kantaa oman osuutensa oivallisesti eikä hedelmäisyyden puuttuminen pääse häiritsemään kokonaisuutta. Tai no löytyyhän hedelmää, mutta vahvimmin esillä on mukavan happaman vivahteen tuova puraisu – makeutta ei mainittavasti löydy.

Makukokonaisuus on pääosin jämäkän vehnäinen ja hedelmäisen hapan. Savua löytyy läpi maun, muttei missään nimessä puhuta savukinkkuövereistä vaan hillitystä, varsin tunkeutuvasta mausteesta, joka jää suuhun leijailemaan pieneksi hetkeksi. Hiivasta löytyy rehtiä mausteisuutta, joka toimii hyvänä vastaparina happamahkolle, hedelmäistäkin pilkettä sisältävälle rutistukselle – aivan lopussa sitrushedelmäisen tuore katkerokin antaa oman säväyksensä makuun. Happamuustasosta huolimatta – tai sitten siitä johtuen – kauniin tasapainoinen, painokas ja hyvärunkoinen vehnäolut, jossa on sopivasti sitä savua, riittävästi happamuutta eikä lopulta yleistä banaania saati muuta hedelmää tässä jää kaipaamaan. Jyhkeä, jylhä ja maistuva – ei ehkä se helpoin vehnä, eli pirun hyvä!

Pisteet:

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36/50

Oluton Festarit 2013 - Taisto-kotiolutkilpailun Finaali!

Taiston voittaja kruunattiin Reservin
Olutmestariksi!

Ajattelin aloittaa Oluton Festareiden kulkuun pureutumisen lauantaina ratkenneesta Taisto-kotiolutkilpailun finaalista. Kilpailun taso oli huikea ja mielestäni taidokkaat kotioluttaiturit ansaitsevat näkyvyyttä ja tunnustusta oman juttunsa voimin. Finaalissa siis kohtasivat paikallista olutosaamista edustava palokkalaiskotikäsityöläispanimo-Ukonmalja, eli Tommi Särkkä sekä turkulainen runomies Sampo Järvi. Kaksikkoon voi käydä tutustumassa esimerkiksi Taiston nettisivuilla (Sampo, Tommi), mutta Ukonmaljasta löytyy jokunen juttu myös Olutkellarin syövereistä.

Finalistit apujoukkoineen! (kuva: Jaskan Kaljat)

Finaalikaksikko siis valikoitui tapahtumaan alkukarsinnan kautta, joten luvassa oli varmasti maistuvaa kotiolutta, joka tosin oli valmistettu ihan oikean panimon tiloissa. Finaalissa tarjottavat oluet nimittäin lähtivät tasapäisistä asetelmista kohti viimeistä Taistoa kun kumpainenkin pääsi tekemään loppukilpailuoluensa Hiisi Panimolla Palokassa. Aloitinkin lauantain kävelemällä suoraan kotiolutnurkkaukseen, josta löytyikin iloisen näköinen kaksikko (tai kolmikko kun Ukonmalja oli valjastanut kaverinsa Johanneksen apujoukoksi paikalle), jotka tarjoilivat tarkoin valmistettuja oluitaan innolla ja ylpeydellä. Päivän kilpakumppaneiden toimintaa seuranneena ja tasaiseen tahtiin kumpaakin tiimiä jututtaneena täytyy sanoa, että todella hyvässä hengessä taistelu Reservin Olutmestarin tittelistä käytiin eikä hanojen ääressä nähty törkeää kyynerpäätaktiikkaa – päinvastoin yhteen hiileen siellä puhallettiin. Millaista olutta sieltä sitten lasiin kaatuikaan? Lähdetäänpä ottamaan siitä selko…

Ukonmalja Ragnarök

Ukonmalja oli painanut mainosmateriaalia ja informatiivisen flyerin oluensa tueksi, mikä oli mielestäni erittäin hyvä idea. Kotiolut on kuitenkin suurelle yleisölle melko tuntematon taiteenlaji – sainhan minäkin ensikosketukseni niiden maailmaan vasta tänä kesänä. Ragnarökin tarina ja taustat jatkavat Ukonmaljalle ominaista tietä, eli mukana on viittauksia perinteisiin, mytologiaan ja historiaan. Rohkeasti maitokauppavahvuuteen (4,5%) istuva kilpailuolut oli tyyliltään milk stout, eli perinteisempää stout-tyylilajia pehmeämpi ja makeampi brittityylisten pintahiivaoluiden edustaja. Ominaista lajille on sen valmistuksessa käytetty laktoosi, joka Ragnarökkiin oli yleisestä tavasta poiketen lisätty nestemäisessä muodossa. Lisäksi oluesta löytyy ennakkoon mielenkiintoisina elementteinä vaniljaa sekä espressoa!

Ukonmaljan tuttu "Olvipyörä"

Ragnarökin tarina ammentaa voimaa skandinaavisesta mytologiasta ja tavallaan sulkee sen pohjana olevan Ukonmalja Audhumla Milk Stoutin aloittaman ympyrän. Ragnarök on käytännössä Audhumlan vaniljamaustettu uusintapainos – ensimmäinen olut jonka Tommi on tuotannossaan toistanut muuten! Audhumla viittaa skandinaavimytologian alkuaikoihin tarkoittaen alkulehmää, jonka maidolla Ymir-jätti, ensimmäinen elävä olento, ruokki itseään. Ragnarök taasen viittaa samaisessa mytologisessa lokerossa lopun aikaan, maailman paloon, jonka aikana käydään viimeinen taisto jättien, jumalten, ihmisten ja muiden olentojen välillä. Kiehtova, tietynlaisen syklin kätkevä tarina, jonka käänteistä voi käydä lukaisemassa lisää esimerkiksi Ragnarökin nettisivulta tai Ukonmaljan omasta blogista – samoista paikoista löytyy luonnollisesti tietoa myös itse oluesta ja sen valmistuksesta! Alta löytyy vielä Olutkellarin mielipide mytologisesta oluesta:

Ukonmalja Ragnarök Milk Stout

Miellyttävän paahteinen, tumman suklainen ja kauniin pehmyt olut. Luonnetta sille antaa suht voimakaskin vaniljaisuus sekä laktoosin tuomasta kermaisesta makeudesta. Jossain määrin olen löytävinäni myös hentoa hedelmäisyyttä sekä pinttyneen terävää savuaromiakin. Jälkimaultaan vahvan suklainen, vaniljan puristama ja kahvisen paahteinen. Suutuntumaltaan nautinnollisen pehmeä, vahvuuteensa nähden todella hyvä runkoinen. Hitaasti nautittava, laadukas olut – Ukonmaljan paras olut… tähän mennessä!

 

Sampo Järven Kasipallo

 

Järven Sampo taasen oli itselleni uusi tuttavuus. Jos Tommi ja Ukonmalja ammentaa tarinansa perinteistä ja mytologiasta, ei Sampon runollisuus tässä jää ”pekkaa pahemmaksi”! Patinoituneeksi runomieheksi kilpailun sivuilla esittäytyvä Sampo oli valinnut loppukilpailuoluensa tyyliksi black IPAn, joka on lähtökohdiltaan monelle kotioluen ensikertalaiselle varmasti haastava tyylilaji. Sampolla onkin vyöllään pitkä kokemus niin kotioluiden kuin oikeiden olutravintoloidenkin maailmasta – onhan hän tehnyt oman oluen mm. turkulaiselle Old Bankille! Kasipallon tyyli ja nimi muodostavat hauskan linkin välilleen – uskoisin yhdistelmän olevan tarkkaan harkittu ja valittu. Tällainen leikittely on kellaristin mieleen!

Kasipallo Black IPA

Turkulainen Black IPA… Maun alkutahdit antaa suht paahtuneeksikin paljastuva maltaisuus, joka saa nopeasti kaverin runsaasta, tuoreutta uhkuvasta greippisestä humaloinnista. Alun jälkeen mallaspuoli katoaa varsin nopeasti greippisen katkeron tanssahdellessa kohti pitkää, katkeraa ja miellyttävän rapsakkaa loppua. Jälkimaussa mallas nousee vielä viimeiseen huutoonsa viimeistellen nautinnollisen katkeran makuelämyksen paahteen voimin. Tuore, runsas, rapea ja hyvällä tapaa puhdas! Todella hieno olut, jossa voimakkaasta humaloinnista huolimatta on järkeä tekemisessä eikä tasapainoa ole unohdettu. Monia tyylin kaupallisia edustajia vaivaava autonkumisuus on hienosti onnistuttu välttämään eikä lajin tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta kyseessä ole liian rajaava kokonaisuus – riittävää haastavuutta toki löytyy.

Maistamisen jälkeen oli äänestyksen aika!

Sinällään mukavan mausteensa kilpailuun antoivat finalistien tyylivalinnat. Perinteiseksi muodostunut oluiden jako "tummiin ja vaaleisiin" ei tällä kertaa ratkaissut kisaa, sillä kumpikin edusti tuota "vaikeammin lähestyttävää" "tummien" kategoriaa – ollen silti todella erilaisia lähtökohdiltaan! Kilpailun voittajahan valittiin yleisöäänestyksellä ja täytyy myöntää ettei Olutkellarin kohdalla valinta ollut todellakaan helppo. Lappua pyöriteltiin ja vertaistukea haettiin myös Jaskan Kaljojen Jaskalta, jonka kanssa pääosa festivaaleista tulikin vietettyä.  Finaalioluiden taso oli huikaiseva eikä kaksikaan maistokertaa tehnyt selkeää eroa kaksikon välille. Pisteytin kummatkin oluet blogista tutun kaavan mukaisesti, mutta suurin – tai sanottaisiinko ainut – tasollinen ero syntyi tuoksun puolella enkä halunnut tuon ratkaista koko peliä. Pitkän vertailun ja testaamisen jälkeen päädyin kuitenkin Ukonmaljan vaihtoehtoon, sillä hyvin tehty milk stout melko harvinaista herkkua ja rehellisesti sanoen tuon tyylisuunnan oluet tapaavat puhutella allekirjoittaneen makuhermoja yleisellä tasolla paremmin. Toisaalta Sampon melko kunnianhimoinenkin valinta lähteä tekemään suhteellisen vaikea olut kilpailuun, jossa maksava yleisö valitsee voittajan oli hatunnoston arvoinen suoritus jo yksistään, mutta se tapa jolla idea saatettiin loppuun saakka maistuvana, onnistuneena oluena vaikeutti päätöstä vastavuoroisesti. Pisteytyksen jälkeen luvut näyttivät seuraavilta:

Ragnarök

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma:  15

Yhteensä: 40/50

Kasipallo

• Tuoksu: 7
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 38/50

Ennen illan esiintyjää äänet sitten laskettiin yhteen ja Ukonmaljahan sen tiukan taiston päätteeksi sitten vei. Reservin Olutmestari-titteli jäi näin ollen Jyväskylään ja luvassa on kahden palokkalaispanimon juonimaa olutta lähitulevaisuudessa! Olutkellari haluaakin onnitella kumpaakin finalistia rehdistä Taistosta ja samalla kiittää omasta puolestaan maistuvista oluista! Onnittelut siis Ukonmaljan Tommille ja suuri kiitos Sampolle, joka teki kilpailusta loppuun saakka mielenkiintoisen! Kun on kaksi kovaa vastakkain, on toisen hävittävä – vaikka sitten kalkkiviivoilla… Lisäkiitosta järjestäneelle taholle mielenkiintoisesta kilpailuideasta, joka toi kotioluen tavallisen kansan tietoisuuteen ja antoi samalla mahdollisuuden vaikuttaa kilpailun lopputulokseen! Tällaiselle on varmasti kysyntää ja hienoa, että tämän pääsi Jyväskylässä kokemaan! Lisää tarinaa festivaaleista on luvassa myöhemmässä vaiheessa..!

Finalistit nousivat lavalle kuulemaan äänestyksen lopputuloksen...

Jännitys tiivistyy!

Ja voittajaksi selviytyi siis Ukonmalja!