Hagström Rauchweizen

Hagström Rauchweizen

• Tyyli: Rauchweizen
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Hagström, Suomi
  
• Pantu: Takatalo & Tompuri Brewery, Ravijoki, Suomi

Hagström-sagan etenemistä tulee seurattua suurella mielenkiinnolla, vaikken valtaosaa keitoksista ole maistamaan päässytkään. Uusi Rauchweizen kiehtoo tyylinä erittäin kovasti, joten etelän reissun suoma tilaisuus piti käyttää hyödyksi.

Hagström Rauchweizenin valmistuspaikkana toimi savuoluiden osaaja Takatalo & Tompuri, jonka omasta oluttarjonnasta savuvehnä on jostain syystä jäänyt vielä puuttumaan. Arden blogista löytyy aiheen aukipurkua aina valmistusvaiheesta välimaistoon ja julkisaattoon saakka.

Tyylinähän tämä on ehkä hieman epähagströmmainen, tai ainakaan mukaan ole ladattu esimerkiksi poikkeuksellisen raskasta peräkärryä. Ja hyvä niin, hieno oluttyyli ei virittelyä suuremmin kaipaile. Juomapaikkana toimi Juova, jonne laskeutuessani jono ulottui ulko-ovelle asti. Paljon kotimaisen olutmaailman merkkihenkilöitä ja alaa seuraavalle tuttuja naamoja paikalla. Arden (jonka silhuetin epäilen joukosta myös bonganneeni) blogi paljasti kyseessä olleen sahtivetoinen illanvietto.

En lähtenyt tekemään tuttavuutta, vaan siirryin suosiolla sivummalle syventymään savuoluen hieman sahtimaisiinkin sävyihin. Oluella on vahvuutta kuutisen prosenttia ja sen ohra- sekä vehnämaltaita on savusteltu 32h ajan tervalepällä ja katajalla. Humaliksi on valikoitunut Magnumin ja Tettnangerin mainio liittouma. Erinomaista, kumppanuuspanimon osaaminen on päässyt kyllä erittäin osuvasti hyötykäyttöön. Näitä soisi olevan tarjolla tasaisemminkin.

Hagström Rauchweizen

Samea, vaahdoton, vähän sahtimaisen näköinen olut. Tuoksu on suht mieto. Mukavan savuinen kyllä, mausteinen myös.

Maku toimii kyllä erinomaisesti. Savuisuus on runsasta ja alaa ottavaa, muttei dominoivaa. Mausteisuutta, kuivuutta, mutta myös pehmeyttä. Rungossa on pyöreyttä ja tuntuma onkin yllättävän runsas. Paljon sahtimaisia piirteitä, banaania ei juurikaan, mutta jotain estereitä kuitenkin. Taustalla myös jonkinasteista imeltyneisyyttä. Kokonaisuutena hyvin miellyttävä.

Pisteet: 38/50

Kotiolut: Vehniän Weizenbock

Vehniän Weizenbock

Vehniän kotiolutarsenaalista löytyvät sahdit ovat olleet erityisen suunmukaisia tuotoksia ja samaa makumaailmaa jakavat vehnäoluet ovat tuntuneet myös onnistuvan kylällä hienosti. Samaan kastiin nousee myös hienosti toimiva, tyylikkään savuinen Weizenbock. Tyylilajiahan on tehty Vehniällä aiemminkin, mutta samasta reseptiikasta ei tätä joulun alla saatua erää ole veistetty.

Talvinen, kevyen, mutta tunnistettavan savuinen olut nousee vahvuudeltaan 6,8-prosenttiin ja sen rungosta löytyy niin savuvehnä- ja savumaltaita,  Wheat Munichia sekä mallastettua ruista yhdessä Chocolate Wheatin kanssa. Katkeroita on korotettu sitten viimenäkemän (18 IBU -> 26 IBU) ja tällä kertaa humalalajikkeen roolin ottaa Norhern Brewer. Hyvin toimii tämäkin.

Vehniän Weizenbock

Rusehtavan oloinen, utuisen samea ja nätin vaahdon korostama olut. Tuoksusta nousee kevyen savuista, vehnävää maltaisuutta, neillikkaista mausteisuutta sekä vaaleaa, kevyen banaaninkin kanssa leikittelevää esterisyyttä.

Maku on tuoksun linjoilla. Ehkä paikoin vähän kärkäs, kun hiilihappojakin löytyy aika reilusti. Yleisilme on kuitenkin toimiva. Kevyttä, mutta selvän jälkensä olueen jättävää savuisuutta, siihen sopivaa neilikkaisuutta ja lajin yleistä mausteisuutta. Mukaan mahtuu tuoksun tapaa myös hedelmäisiä käymisaromeita, jotka eivät nojaa pelkästään banaaniin. Ryhdikäs ja maistuva Weizenbock.

Makun Savuvehnä

Makun Savuvehnä

• Tyyli: Rauchweizen / Savuolut
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Makun syksyisiin uutuuksiin lukeutuu myös tämä kauppavahva Savuvehnä. Panimon Työmies Topi on kuulemma rehti vehnäolutmies, joka ei sulattanut vihjailuja vehnäoluiden talvisoveltumattomuudesta. Kun kesäkausi 2020 oli saatu panimolla taputeltua ja tuotantosuunta käännettyä kohti tummempia sävyjä, päätti Vehnä-Topi lempinimeäkin kantava makulainen näyttää muille, mihin kaikkeen nuo kauniit weizen-viitteiset juomat taipuvatkaan. Näin syntyi tummempisävyinen, maltaisempi ja tietenkin savuisempi Savuvehnä.

Savuvehnä ei ole mikään yybertuhti Bambergin suuntaan viittoileva lounaankorvike, vaan hillitympi, savuisuuteen tottumattomallekin potentiaalinen esitys. Omaan makuun se jääkin ehkä vähän turhan kepoiseksi, vaikka savuisuuden tasapaino ja vehnäoluen ominaismaltaisuus hienosti yhteen liittyvätkin. Vähän lisärunsautta jään silti omiin mieltymyksiin suhteuttaen kaipaamaan.

Oluen valmistuksessa on käytetty savustettujen vehnämaltaiden lisäksi myös Pilsner-, Munich- sekä Caramel 100 -maltaita ja se on humaloitu Magnumin sekä Mittelfruhin voimin.

Maku Savuvehnä on talvinen iltahämärä, kun nuotanvetäjien äänet kaikuvat jääpeitteisellä järvellä ja iltarusko leimuaa höyryävän avannon yllä. Rannalta kantautuu savun tuoksu, siellä viritellään jo tulia. Maku Savuvehnässä klassisen vehnäoluen pehmeys yhdistyy vedet kielelle herauttavaan savustetun maltaan aromiin.

Makun Savuvehnä

Kevyesti ruskeaan taittavan keltainen olut kevyellä vaahdolla. Vehnäoluen mausteiseen, banaaniesteriseen tuoksuun nousee myös kohtalaista, mutta selkeäpiirteistä savumaltaisuutta. Neilikkaisuuttakin löytyy. Miedohko, mutta ihan toimiva tuoksu.

Yltiörunsas ei makumaailmaan ole. Vehnäolueksi jopa ohkainen. Savu tuntuu syövän pyöreyttä, vaikka makuna hyvin omaan suuhun istuukin. Lämpö leventää tunnelmaa ja tuo mukaan myös kevyttä karamellisuutta. Se pelaa yksiin takaa kaikuvan banaanisuuden kanssa. Mausteisuus taas tehostuu savun myötä ja kokonaisuutta kruunaava neilikkaisuus on myös mukava lisä pakettiin. Näistä huolimatta olemus jää turhan köykäiseksi ja tunnelmakin auttamatta vajavaiseksi. Helppo ja mutkaton, tottumattomallekin hyvin sopiva, kevyen savuinen vehnäolut.

Pisteet: 30/50

Vehniän savuntäyteiset kotioluet: Tammi Savulager & Savu Weizenbock

Vehniältä kesällä saatu olutsetti tuli näin syksyn myötä käytyä vihdoin lävitse. Lomien jälkeen odotuttamaan oli jäänyt vielä pari savuisempaa herkkua, joille petasin paikkaa pimeämpien iltojen varjoista – siinä varsin hyvin onnistuen. 

Ensimmäisenä maistovuoroon pääsi pyökkisavuinen, tammilastujen kanssa kasvanut savulager. 6,5-prosenttisen oluen maltaista yli 80% on katettu pyökkisavumaltailla, jota täydennetään Crystal Oak- ja Chocolate Dark -laaduilla lopputunnelman viimeistelemiseksi. Humalana on käytetty Perleä (28 IBU) ja kyllähän tässä runsaan savuisessa lagerissa on vain sitä jotain syksyyn niin kauniisti istuvaa.

Savulagerista hypättiinkin sitten vehnävämmille maille, mutta savunkatkusta ei silti tarvinnut luopua. 7-prosenttisen vehnäbockin rungosta löytyy vehnämallasta neljässä eri muodosta ja näistäkin puolet edustavat sitä savuisempaa suuntausta. Mukaan on laitettu myös Pilsner-mallasta ja Savulagerin tapaan humalointi on laskettu Perlen (18 IBU) varaan.

Kaksi hienoa, maanläheistä ja syksyistä savuolutta, joista pyökintäyteinen lager oli ehkä se astetta maistuvampi.

Vehniän Tammi Savulager

Punakanruskea, kohtalaisen vaahdokas olut. Tuoksu on oivallinen, tummahkon maltainen, runsaan pyökkisavuinen ja varsin runsas. Nyt on muuten vakaata tekemistä!

Maku. Perhanan hyvä. Runsas, tasapainoinen ja reilusta savuisuudestaan huolimatta ei mitenkään ylitse vyöryvä. Mallaskin maistuu hyvin ja pyökkisavu aateloi kuivahkon, riittoisan kokonaisuuden, jossa on vahva, rustiikkinen maaseudun kaiku. Äärimmäisen tunnelmallinen olut ja osuu näin sadonkorjuusuoran aikaan säästeltynä kyllä tarkasti kohdillleen almanakkaankin.

Vehniän Savu Weizenbock

Todella runsas vaahto tekee lasiinkaadosta haastavaa. Lopulta ruskeanlainen kokonaisuus kuitenkin asettuu aloilleen. Tuoksu on kuivan savuinen, saunamainen, mutta myös tumman hedelmäesterinen ja hieman limppuinen. Mausteisuudessa tuntuu olevan myös hieman neilikkaa.

Maku on hyvä. Se on melko runsas ja voimakas. Intensiivinenkin. Savuisuus on kohtalaisen vahvaa, ruskean tummaan maltaisuuteen sopivaa. Kuivalainen, hieman kyllä hedelmäinen, mutta enemmänkin mausteinen ja mainitun neilikkainen. Aika antaa enemmän myös kypsää hedelmää, banaania ei niinkään. Varsin toimivaa tekemistä.

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä

Vakuuttava pelinavaus!

• Tyyli: Savuolut (Dunkelweizen)
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Alkon pienpanimokattauksen anti lähti purkautumaan mukavasti omalta mukavuusalueeltani eli savuisista tunnelmista. Vakka-Suomen Panimon tummahko, savuinen vehnäolut saikin kunnian olla tämänvuotisen tarjonnan ensimmäinen maistiainen ja varsin kimuranttiin saumaanhan se heti joutuikin – edellisestä pienpanimoerästähän on kulunut aikaa taas vuoden verran ja janokin on sen mukainen. Jo perinteeksi muodostunut, jokakeväinen kädenojennus pienpanimoiden suuntaan onkin niitä harvoja valopilkkuja alkoholimonopolimme toiminnassa ja suuret odotukset yleensä tuppaavat kasvamaan entisestään, kun ilon aiheet muutoin ovat varsin vähissä. Ensimmäinen olut yleensä määrittää suunnan ja siihen kohdistuu myös muita suuremmat paineet.

Prykmestar SavuVehnän (miksei muuten ole Wehnäbockin tapaan tyylikkäästi tuplaveellä?) taakkaa lisää myös se tosiasia, että pullon kyljessä kerrotaan savumaltaiden olevan kotoisin maan mainion Urbockin kotikaupungista, Saksan Bambergista. Hekumallisen savuolutpanimo-Heller Trumin maineikas Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock määrittää savuoluiden vakuuttavuusasteikon varsin vaativaksi eikä panimon loistava vehnäolut Rauchbier Weizenkaan varsinaisesti VASPin työtä tämän suhteen helpota. Samoista rakennuspalikoista uusikaupunkilaista savuvehnää tuskin on kuitenkaan rakennettu, sillä Heller Trum luottaa visusti oman mallastamonsa raaka-aineisiin useimpien savuolutvalmistajien suunnatessa katseensa jompaankumpaan kaupungin kaupallisista mallastamoista. Alueen historia ja perinteet kuitenkin tuovat kovan vaatimustasonsa mukaan Weyermanninkin maltaiden matkassa.

Kovat odotukset eivät Vakka-Suomen väkeä kuitenkaan lannistaneet ja erittäin pätevää jälkeä on silläkin suunnalla savuisten makujen eteen tehty. Suoranaista palvikinkkua ei kuitenkaan ollut tarjolla, joskin savun maanläheisempi aromi ja syvyys vakuuttivatkin hyvällä otteellaan. Hieno olut, joka näyttää, tuoksuu ja maistuu siis tältä:

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä

Samea, vanhan puusaunan ruskea, ensisilmäyksellä ei kovinkaan imarteleva, mutta toisaalta epäpuhdas ulkoväritys henkii maanläheistä savuisuutta onnistuneesti – siksi ehkä tästä pidänkin. Vaahto on kuohkea, kestävä ja kaunis. Tuoksu on todella hyvä, joskin savua olisi voinut olla runsaamminkin – savuolutkynnys kuitenkin ylitetään helposti. Bamberg-maininnan myötä aina kuitenkin odottaisi mielikuvissaan tuhdimpaa otetta. Maanläheisen, palvisaunaisen savuisuuden lisäksi tuoksusta löytyy kypsän banaanista, melko makeaa vehnärunkoa kohtalaisen runsaan, mausteisen hiivaisuuden siivittämänä. Mukavaa leipäisyyttäkin esiintyy ja mukavan kitkerää maustyrttiä on joukossa myös. Hyvältä vaikuttaa!

Maultaan hieman tuoksuaan enemmän antava, savuisen tunnelmansa puolesta oikein hyvin pelittävä, joskaan ei aivan niin syvä kuin olisi alkujaan toivonut –  savusaunan, pehmeän pyökin ja kypsyneen palvin savuisuutta on kuitenkin varsin hyvin läsnä ja syvyyskin on sitä myöten ihan riittävällä tasolla. Mainio suoritus tiukkaan paikkaan! Rungon banaaninen makeus ei ole enää tuoksun voimasuhteissa, joskin orastavaa viitettä siitä onkin havaittavissa. Melko hyvin on tarjolla tuota mausteista, pippurin kaikuista hiivaisuutta sekä yrttisempää tuntua, mutta kieltämättä pientä leipäisyyttäkin löytyy – hauskaa tervaisuuttakin tuntuu mukana olevan. Lopun katkerot ovat kohtalaisella tasolla ja antavat hyvän loppusilauksen kokonaisuudelle. Tuntumaltaan keskirunsas, tasapainoinen ja mauiltaan runsas.

Tuomio: Erittäin onnistunut savuolut, joka kestää Bamberg-leiman tuoman taakan varsin mallikkaasti. Takuuosuma mökkisaunan terassilla tai metsänuotion äärellä, mutta luo kyllä tunnelmaa ihan kotisohvallekin.  Savun ystäville…laadun metsästäjille!

Hieno, savuinen ja mauiltaan runsas vehnäolut.

Pisteet: 39/50