Hagström Rauchweizen

Hagström Rauchweizen

• Tyyli: Rauchweizen
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Hagström, Suomi
  
• Pantu: Takatalo & Tompuri Brewery, Ravijoki, Suomi

Hagström-sagan etenemistä tulee seurattua suurella mielenkiinnolla, vaikken valtaosaa keitoksista ole maistamaan päässytkään. Uusi Rauchweizen kiehtoo tyylinä erittäin kovasti, joten etelän reissun suoma tilaisuus piti käyttää hyödyksi.

Hagström Rauchweizenin valmistuspaikkana toimi savuoluiden osaaja Takatalo & Tompuri, jonka omasta oluttarjonnasta savuvehnä on jostain syystä jäänyt vielä puuttumaan. Arden blogista löytyy aiheen aukipurkua aina valmistusvaiheesta välimaistoon ja julkisaattoon saakka.

Tyylinähän tämä on ehkä hieman epähagströmmainen, tai ainakaan mukaan ole ladattu esimerkiksi poikkeuksellisen raskasta peräkärryä. Ja hyvä niin, hieno oluttyyli ei virittelyä suuremmin kaipaile. Juomapaikkana toimi Juova, jonne laskeutuessani jono ulottui ulko-ovelle asti. Paljon kotimaisen olutmaailman merkkihenkilöitä ja alaa seuraavalle tuttuja naamoja paikalla. Arden (jonka silhuetin epäilen joukosta myös bonganneeni) blogi paljasti kyseessä olleen sahtivetoinen illanvietto.

En lähtenyt tekemään tuttavuutta, vaan siirryin suosiolla sivummalle syventymään savuoluen hieman sahtimaisiinkin sävyihin. Oluella on vahvuutta kuutisen prosenttia ja sen ohra- sekä vehnämaltaita on savusteltu 32h ajan tervalepällä ja katajalla. Humaliksi on valikoitunut Magnumin ja Tettnangerin mainio liittouma. Erinomaista, kumppanuuspanimon osaaminen on päässyt kyllä erittäin osuvasti hyötykäyttöön. Näitä soisi olevan tarjolla tasaisemminkin.

Hagström Rauchweizen

Samea, vaahdoton, vähän sahtimaisen näköinen olut. Tuoksu on suht mieto. Mukavan savuinen kyllä, mausteinen myös.

Maku toimii kyllä erinomaisesti. Savuisuus on runsasta ja alaa ottavaa, muttei dominoivaa. Mausteisuutta, kuivuutta, mutta myös pehmeyttä. Rungossa on pyöreyttä ja tuntuma onkin yllättävän runsas. Paljon sahtimaisia piirteitä, banaania ei juurikaan, mutta jotain estereitä kuitenkin. Taustalla myös jonkinasteista imeltyneisyyttä. Kokonaisuutena hyvin miellyttävä.

Pisteet: 38/50

Kotiolut: Vehniän Weizenbock

Vehniän Weizenbock

Vehniän kotiolutarsenaalista löytyvät sahdit ovat olleet erityisen suunmukaisia tuotoksia ja samaa makumaailmaa jakavat vehnäoluet ovat tuntuneet myös onnistuvan kylällä hienosti. Samaan kastiin nousee myös hienosti toimiva, tyylikkään savuinen Weizenbock. Tyylilajiahan on tehty Vehniällä aiemminkin, mutta samasta reseptiikasta ei tätä joulun alla saatua erää ole veistetty.

Talvinen, kevyen, mutta tunnistettavan savuinen olut nousee vahvuudeltaan 6,8-prosenttiin ja sen rungosta löytyy niin savuvehnä- ja savumaltaita,  Wheat Munichia sekä mallastettua ruista yhdessä Chocolate Wheatin kanssa. Katkeroita on korotettu sitten viimenäkemän (18 IBU -> 26 IBU) ja tällä kertaa humalalajikkeen roolin ottaa Norhern Brewer. Hyvin toimii tämäkin.

Vehniän Weizenbock

Rusehtavan oloinen, utuisen samea ja nätin vaahdon korostama olut. Tuoksusta nousee kevyen savuista, vehnävää maltaisuutta, neillikkaista mausteisuutta sekä vaaleaa, kevyen banaaninkin kanssa leikittelevää esterisyyttä.

Maku on tuoksun linjoilla. Ehkä paikoin vähän kärkäs, kun hiilihappojakin löytyy aika reilusti. Yleisilme on kuitenkin toimiva. Kevyttä, mutta selvän jälkensä olueen jättävää savuisuutta, siihen sopivaa neilikkaisuutta ja lajin yleistä mausteisuutta. Mukaan mahtuu tuoksun tapaa myös hedelmäisiä käymisaromeita, jotka eivät nojaa pelkästään banaaniin. Ryhdikäs ja maistuva Weizenbock.

Makun Savuvehnä

Makun Savuvehnä

• Tyyli: Rauchweizen / Savuolut
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Makun syksyisiin uutuuksiin lukeutuu myös tämä kauppavahva Savuvehnä. Panimon Työmies Topi on kuulemma rehti vehnäolutmies, joka ei sulattanut vihjailuja vehnäoluiden talvisoveltumattomuudesta. Kun kesäkausi 2020 oli saatu panimolla taputeltua ja tuotantosuunta käännettyä kohti tummempia sävyjä, päätti Vehnä-Topi lempinimeäkin kantava makulainen näyttää muille, mihin kaikkeen nuo kauniit weizen-viitteiset juomat taipuvatkaan. Näin syntyi tummempisävyinen, maltaisempi ja tietenkin savuisempi Savuvehnä.

Savuvehnä ei ole mikään yybertuhti Bambergin suuntaan viittoileva lounaankorvike, vaan hillitympi, savuisuuteen tottumattomallekin potentiaalinen esitys. Omaan makuun se jääkin ehkä vähän turhan kepoiseksi, vaikka savuisuuden tasapaino ja vehnäoluen ominaismaltaisuus hienosti yhteen liittyvätkin. Vähän lisärunsautta jään silti omiin mieltymyksiin suhteuttaen kaipaamaan.

Oluen valmistuksessa on käytetty savustettujen vehnämaltaiden lisäksi myös Pilsner-, Munich- sekä Caramel 100 -maltaita ja se on humaloitu Magnumin sekä Mittelfruhin voimin.

Maku Savuvehnä on talvinen iltahämärä, kun nuotanvetäjien äänet kaikuvat jääpeitteisellä järvellä ja iltarusko leimuaa höyryävän avannon yllä. Rannalta kantautuu savun tuoksu, siellä viritellään jo tulia. Maku Savuvehnässä klassisen vehnäoluen pehmeys yhdistyy vedet kielelle herauttavaan savustetun maltaan aromiin.

Makun Savuvehnä

Kevyesti ruskeaan taittavan keltainen olut kevyellä vaahdolla. Vehnäoluen mausteiseen, banaaniesteriseen tuoksuun nousee myös kohtalaista, mutta selkeäpiirteistä savumaltaisuutta. Neilikkaisuuttakin löytyy. Miedohko, mutta ihan toimiva tuoksu.

Yltiörunsas ei makumaailmaan ole. Vehnäolueksi jopa ohkainen. Savu tuntuu syövän pyöreyttä, vaikka makuna hyvin omaan suuhun istuukin. Lämpö leventää tunnelmaa ja tuo mukaan myös kevyttä karamellisuutta. Se pelaa yksiin takaa kaikuvan banaanisuuden kanssa. Mausteisuus taas tehostuu savun myötä ja kokonaisuutta kruunaava neilikkaisuus on myös mukava lisä pakettiin. Näistä huolimatta olemus jää turhan köykäiseksi ja tunnelmakin auttamatta vajavaiseksi. Helppo ja mutkaton, tottumattomallekin hyvin sopiva, kevyen savuinen vehnäolut.

Pisteet: 30/50

Vehniän savuntäyteiset kotioluet: Tammi Savulager & Savu Weizenbock

Vehniältä kesällä saatu olutsetti tuli näin syksyn myötä käytyä vihdoin lävitse. Lomien jälkeen odotuttamaan oli jäänyt vielä pari savuisempaa herkkua, joille petasin paikkaa pimeämpien iltojen varjoista – siinä varsin hyvin onnistuen. 

Ensimmäisenä maistovuoroon pääsi pyökkisavuinen, tammilastujen kanssa kasvanut savulager. 6,5-prosenttisen oluen maltaista yli 80% on katettu pyökkisavumaltailla, jota täydennetään Crystal Oak- ja Chocolate Dark -laaduilla lopputunnelman viimeistelemiseksi. Humalana on käytetty Perleä (28 IBU) ja kyllähän tässä runsaan savuisessa lagerissa on vain sitä jotain syksyyn niin kauniisti istuvaa.

Savulagerista hypättiinkin sitten vehnävämmille maille, mutta savunkatkusta ei silti tarvinnut luopua. 7-prosenttisen vehnäbockin rungosta löytyy vehnämallasta neljässä eri muodosta ja näistäkin puolet edustavat sitä savuisempaa suuntausta. Mukaan on laitettu myös Pilsner-mallasta ja Savulagerin tapaan humalointi on laskettu Perlen (18 IBU) varaan.

Kaksi hienoa, maanläheistä ja syksyistä savuolutta, joista pyökintäyteinen lager oli ehkä se astetta maistuvampi.

Vehniän Tammi Savulager

Punakanruskea, kohtalaisen vaahdokas olut. Tuoksu on oivallinen, tummahkon maltainen, runsaan pyökkisavuinen ja varsin runsas. Nyt on muuten vakaata tekemistä!

Maku. Perhanan hyvä. Runsas, tasapainoinen ja reilusta savuisuudestaan huolimatta ei mitenkään ylitse vyöryvä. Mallaskin maistuu hyvin ja pyökkisavu aateloi kuivahkon, riittoisan kokonaisuuden, jossa on vahva, rustiikkinen maaseudun kaiku. Äärimmäisen tunnelmallinen olut ja osuu näin sadonkorjuusuoran aikaan säästeltynä kyllä tarkasti kohdillleen almanakkaankin.

Vehniän Savu Weizenbock

Todella runsas vaahto tekee lasiinkaadosta haastavaa. Lopulta ruskeanlainen kokonaisuus kuitenkin asettuu aloilleen. Tuoksu on kuivan savuinen, saunamainen, mutta myös tumman hedelmäesterinen ja hieman limppuinen. Mausteisuudessa tuntuu olevan myös hieman neilikkaa.

Maku on hyvä. Se on melko runsas ja voimakas. Intensiivinenkin. Savuisuus on kohtalaisen vahvaa, ruskean tummaan maltaisuuteen sopivaa. Kuivalainen, hieman kyllä hedelmäinen, mutta enemmänkin mausteinen ja mainitun neilikkainen. Aika antaa enemmän myös kypsää hedelmää, banaania ei niinkään. Varsin toimivaa tekemistä.

HIISI Käre

HIISI Käre

• Tyyli: Hefeweizen / Savuolut
  
• Alk.%: 5,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Hehkuen juoksee, sateessa paukkuu //  jahdaten varjoi se hehkuu ja haukkuu //  väreis’ se värisee, taivaalla kärisee //  kunnes on nahat, kullattu rahaks.

Käre on melankolisen jäähdyttävä vehnäolut, ympärivuotiseen käyttöön. Sahtivaikutteet, kuten savu, kataja ja ruis viimeistelevät tämän metsäsuomalaisen janojuoman.

Ai että. Siitä onkin jo hetki kun on päässyt uuden hiisiläisen äärelle. Sahtimainen, katajanmarjalla maustettu vehnäolut ei lupaile perushefeweizenointia, mutta eipä tuo kieltämättä haittaakaan. On näes aika hienosti omaan makuhermoon osuvaa. Ruistahan ei raaka-aineissa* mainita, mutta kieltämättä sen makumaailmaa on mukaan silti saatu. Tätä pitää ottaa mökille mukaan.

*Raaka-aineet: vesi, vehnämallas, ohramallas, katajanmarja, humala, hiiva.

HIISI Käre

Ruskeanlainen, kohtalaisen vaahdon nostava olut. Tuoksu on varsin sahtimainen. Savun tuiverrus on mukavan maalaistunnelmaista, pirtin tulipesästä nousevaa ja katon rajaan nostettiin, koviin ruisreikäleipiin hienosti sekoittuvaa. Kevyttä makeutta, runsaampaa mausteisuutta. Runsas ja tunnelmallinen.

Maku toistaa tuoksua. Savu ehkä vähän hupenee mausteisuuden nostaessa päätään. Edelleen rukiista, nyt makeamman limppuisessa muodossa. Pehmyt, mutta rosoinen savuisuus sulautuu siihen hienosti... Riihiruis, se kuvaa tuota komboa todella hyvin. Katajaisuus antaa hyvän lisän lopussa korostuvaan mausteisuuteen. Makumaailman runsaus viimeistelee tunnelman eikä tässä voi muuta kuin nautiskella täysin rinnoin.

Pisteet: 37/50