AleSmith Reforged XX

AleSmith Reforged XX

• Tyyli: American Strong Ale
  
• Alk.%: 11,0
• Panimo: AleSmith Brewing Company, San Diego, Kalifornia, USA

AleSmithin juhlapullo ehti vartomaan varastossa muutaman vuoden, kunnes pääsi kaveruston illanvietossa useamman makustelijan ruodittavaksi. Kuten nimikin ehkä viittoilee, on Reforged XX valmistettu AleSmithin 20-vuotisjuhlien kunniaksi.

Olut on myös itsessään eräänlainen merkkipaalu, sillä Reforgerdin kerrotaan olevan panimon ensimmäinen tynnyriblendi. Se näet koostuu kolmen melko nimekkään takomo-oluen sekoituksesta: Wee Heavy, Speedway Stout ja Old Numbskull. Tuhtia skottalea, kahviryyditettyä imperial stoutia ja barley wineä rintarinnan bourbontynnyrin kautta pullotettuna siis. Melkoisen ylevä kokonaisuus.

AleSmith Reforged XX

Tummaa ja suht mehevän viskositeetin omaava olut. Tuoksu on hyvin rusinainen, hieman suklainen ja kypsän luumuinen. Imeltynyttä mallasta, hieman paahteisuutta kahvin muodossa.

Jyhkeä kokonaisuus tarjoilee moniulotteisia makuja. Syvää rusinaa, kypsää kuivaluumua, hentoa kahvia ja hyvin, hyvin imeltynyttä maltaisuutta. Paahteisuus nousee ajanmittaan vahvemmin esiin, mutta kahvisuus ei sinällään lisäänny. 

Paahtomaltaisuus sen sijaan vaikuttaisi hieman tukevoituvan. Taustalta nousee alkoholin lämpöä ja bourbonvaniljan pehmeyttä. Kypsää, rehevää, syväluotaavaa. Huulet tahmaantuvat, hiilihapot ovat aika minimissään. Nyt on hyvää ja tyylikästä. 

Pisteet: 40/50

 ---

Rodenbach Caractère Rouge

Samassa tilaisuudessa korkattiin myös reilusti yli kuusi vuotta (en tarkkaan edes muista) odottamassa majaillut Rodenbach Caractère Rouge. Muistaakseni jopa kaksi ja puoli vuotta tynnyreissä viipyilevä punakka flandersilainen oli Saveur Bieren aikoina yksi suursuosikki, mutta hankintakanavan ehdyttyä viimeistä pulloa on tullut pihisteltyä jemmassa huolella ja hartaasti.

Seurallisessa tilanteessa nyanssien purku jäi tekemättä, mutta vuodet ovat ehdottomasti pehmentäneet kirsikoilla, vadelmilla ja karpaloilla punerretun oluen makumaailmaa. Tyylikästä on edelleen. Pitääkin etsiä jostain tuoretta erää maisteluun...

Mad Hopper Berry B. Goode

Mad Hopper Berry B. Goode

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Mad Hopper Brewing Co., Helsinki, Suomi

Neljäs maisteluun saatu Mad Hopperi kaartaa humalatarhoihin suuntautuneen kiertoajelun jälkeen marjametsän puolelle. Berry B. Goode esittelee mukavan mehukasta sourmenoa, jossa pääosaan on nostettu mustikka- ja vadelmasadon anti. Marjaisaa menoa on täydennetty vaniljan ja merisuolan voimin. Humalina keitossa toimivat Magnum ja Sorachi Ace, mallaspuolelta löytyy myös vehnää ja kauraa. Toimivaa on meno myös täällä sourpuolella.

This sour presents a harmony between yeast and lactic acid. Blueberry and raspberry puree is added at the end of fermentation to give this brew a finish that is balanced with sea salt. Whole vanilla pods were then added during aging to round out the flavors on this amazing brew!

Mad Hopper Berry B. Goode

Syvänpunainen olut kaatuu lasiin kuin mehumaijasta laskien. Vaaleanpunainen vaahto kertoo juoman todellisen luonteen. Tuoksussa vuorottelee vahvan mustikkainen ja vadelmainen marjaisuus. Happamuutta lähinnä marjaisassa muodossa, hieman myös vaniljaa.

Maku tuo mieleen mummon marjamehut. Napakan happamana vain. Vastapainona on kohtalaista pyöreyttä sekä pehmeää vaniljaisuutta. Mustikka ja vadelma vetävät pääosan vahvalla otteella. Runsas, soljuva... Tosi marjaisa ja mainio Sour.

Pisteet: 37/50

KBC Taproom

Turkulainen olutkimara.

Pyörähdettiin lomalla pikaisesti Suomen Turussa. Lyhyeen piipahdukseen ei kovin kattavaa kaupunkikierrosta saanut mahdutettua, mutta yksi ohjelmanumero oli kuitenkin lyöty lukkoon jo suunnitteluvaiheessa: Turun linnan eli Kakolan alueeseen tutustuminen asiaankuuluvine virvokkeineen.

Mäellähän on toiminut panimo jo vuodesta 2018 alkaen ja sen oma panimoravintolakin on ollut toiminnassa jo hyvän tovin. Nokka siis välittömästi majaksi asettumisen jälkeen kohti jokivartta ja turkulaisten raitiotietä: Funikulaaria.

Enter the KBC.

 

Aulan ovien yllä loisti hienot opastevalaisimet. Ikkunasta näki myös panimotilaan. Harmi kyllä tuosta ja taproomin sisätilasta en hoksannut napata kuvatallennetta.

Soljuvasti kiskoja pitkin vankilan mäelle kavunnut Funikulaari-kyyti saatteli matkalaiset vanhan kuritushuoneen porteille, josta asteltiin sisään takavuosien asiakkaita huomattavasti odottavammin mielin. Sisäpihan takaosaan suuntautunut retki saavutti tavoitteensa, kun korkeuksiin kutsuva terassirakennelma avautui silmiemme edessä.

Vankilan entiseen keittiöön kotinsa rakentanut Kakola Brewing Company on jäänyt itselleni vielä hieman etäiseksi tekijäksi, johon on tehnyt jo pidempään mieli tutustua paikan päällä. Sen verran paljon taproomia ja oluita on nimittäin kehuttu, eikä näemmä täysin syyttä.

Sanalla sanoen upea taproom herätti ihastusta heti sisäänastuttaessa ja onhan tuo panimon ympäristökin varsin kiehtovaa seutua. Koska keli suosi lomalaisia päätimme etsiytyä oluidemme kanssa ulkoterassin puolelle. Naapuripöytään kannetut pizzat vahvistivat aiemman huomiomme oikeaksi: oli virhe hätäaterioida matkalla, olisi pitänyt malttaa perille saakka.

Onneksi janontunne oli vielä voimissaan, joten sitä päästiin kohteessa vielä mukavasti taittamaan. Valitsin eteeni viiden hanaoluen tastingsetin, minkä avulla pääsikin hyvin kärryille pitkän hanalistan tarjonnasta. Omiksi suosikeiksi viisikosta nousi sekä kvintetin kepein että vahvin tuote, joskin koko linja hyvässä iskussa muutoinkin vaikutti olevan. Alla setin oluet ja kevyet muistikuvat niiden annista:

Kuvan oluiden luonnehdinnat alla oikealta lähtien.

Mäkilager (5,2%)

Vain KBC:n omasta taproomista saatava, hyvin kesäinen ja mukavan hedelmäinen lagerolut. Tämä meni niin sanotusti suoraan ikeniin, todella miellyttävä ja hyvänmakuinen kesäolut.

Vautsi Sour, (3,5%)

Kepeä, vadelmalla maustettu marjaisan kirpakka sour. Helposti lähestyttävä ja toimiva hapanolut. Tein itse sen virheen, että ehdin jo maistamaan vaimon lasista tuhdimmin marjoitettua ja rungokkaampaa double fruited souria, jonka nimeä en tähän hätään nyt muista, joka jyräsi Vautsista parhaan annin alleen.

Atelier 31 Hazy Pale (5,0%)

Sitrusvetoinen, trooppishedelmäinen kokonaisuus puhutteli syvästi. Makujen runsaus ei tehnyt oluesta raskastekoista, vaan tätä olisi mielellään ottanut rehdimmänkin kokoisen tuopillisen. Olisi ehkä pitänytkin, sillä vaimo varasti valtaosan tästä maistiaisesta. Pientä karheutta lopussa, mutta kokonaisuutena oikein hyvää sessiokamaa sameampaan makuun.

Riviera IPA (6,5%)

Rivieraa olisin varmaan isommassa mitassa tilannut, mikäli tastinglankkumahdollisuus ei olisi silmään sattunut. Sopivan napakalla lopetuksella varustettu IPA toimi hyvänä vastapainona kevyemmälle ja aromivetoisemmalle Atelierille. Sitrusta, trooppisuutta ja kuivahedelmää hieman mallastakin antavan rungon päälle ladottuna.

Lauha Imperial Stout (9,0%)

Äkkiseltään kauhistelin rivin viimeisimmän oluen sopivuutta kesälomatunnelmaisen terassin lämpöön. Lauha ei kuitenkaan ole tyylin puuromaisin edustaja, vaikka makujen runsautta siitäkään ei puutu. Tummansuklainen, kuivahko ja tasapainoinen paahdenautinto.

Panimokaupassa on hyllyseinän lisäksi myös kylmäkaapit, josta saa mukaan valmiiksi viilennettyjä oluita ja limonadeja.

KBC panimokauppaa.

Lähtiessä piti napata mukaan vielä muutama matkaeväs eli kurkistettiin taproomin sivuhuoneen panimopuotiin. Muutaman oluen lisäksi kassiin pakattiin myös pari pulloa panimon oman Perso-limonadibrändin Sour Lemonia, jota on tehnyt mieli maistella jo pidemmän aikaa. 

Visiitti tunnelmalliselle taproomille jäi tällä kertaa harmillisen lyhyeksi, mutta selväksi kävi se, että Kakolan mäelle kannattaa kavuta (tai funikuloida) uudemmankin kerran. KBC Taproomille ja ympäröivälle miljöölle onkin helppo liputtaa vahvaa suositusta.

Friends Raspberry Cupcake Sour

Friends Raspberry Cupcake Sour

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Friends Company, Helsingborg, Ruotsi

Beerskin Friends-näytteistä löytyi vielä yksi kuppikakkuisa souri, jossa tällä kertaa vaniljaisen lumon ylle laskeutuu vadelmaisen marjaisuuden verho. Vadelma on kirsikkaa mieluisampi lisä omaan makuun ja tämä uppoaakin varsin mutkattomasti, vaikka happamuuden melko kevyt läsnäolo korostuukin aiempia verrokkeja selkeämmin. Rehdisti napeampana olut olisi varsin kehuttava esitys, mutta lisähappamuus ja kuiva olemus veisi varmasti pointtia koko kuppikakku-viittakselta ja ehkä pastryilystäkin. 

Kovinkaan kondiittoriseksi en tätä tosin kokenut nyttensäkään, mutta hyvin miellyttävää menoa tölkistä joka tapauksessa löytyi. Ei ehkä juuri niitä vivahteita, joita oluen ääreltä yleensä haen, mutta avartuipa maailma ainakin hitusen.

Friends Raspberry Cupcake Sour

Samean vadelmainen, vähän pyreisenkin näköinen olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu tuo aluksi mieleen hattaran. Vadelmaa on runsaasti, vaniljaa myös. Pahin sokerisuus haihtuu onneksi pian ja aito vadelmaisuus pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Maku on tuoksun linjoilla, ei niin hattarainen enää kuitenkaan. Vanilja on hillittyä, vadelmaa löytyy reippaasti. Leivosmaisuutta tai muuta tuntua ei kamalasti löydy. Ei tosin happamuuttakaan pikkunipistystä enempiä. Hyvin uppoava esitys, ei silti omia suosikkisuuntauksia kuitenkaan.

Pisteet: 33/50